tiistai 21. toukokuuta 2013

Apulaispormestari Olli-Pekka Parviainen toimi Suomen lain vastaisesti kirjastokiellossaan. Suomalaiset homo-viherverkostot julistivat anateeman


Tampereen apulaispormestari Olli-Pekka Parviainen kielsi ”Venäjän uudet arvot” –konferenssin järjestämisen Metsolan pääkirjastossa tiistaina 21.5.2013. Parviainen myöntää itsekin, että tapahtumien järjestämisen kieltäminen on äärimmäisen harvinaista.[3] Parviainen vetosi esimerkiksi siihen, että hän on itse Pride-tapahtuman tukija ja hän ei voi hyväksyä ”homofobista” tilaisuutta. Olli-Pekka Parviaisen määräämä kielto tuli aivan pian sen jälkeen, kun Finrosforum-niminen vihayhteisö oli julistanut vetoomuksen konferenssin estämiseksi.[8] Mainitun vihayhteisön toiminta on kokonaisuudessaan häpeäksi Suomelle ja valtiosuhteille, joten myös sen kuunteleminen tapahtuman järjestämisen kieltämisessä on jo erityisen kummallista.  Mainitulla vihayhteisöllä on jopa suora yhteys YK:n turvaneuvoston Al-Qaida-sanktioiden vastaisesti toimivaan terroristiverkostoon. Apulaispormestarin määräämää kieltoa oli ensimmäisenä julistamassa ja puolustamassa Aleksanteri-listalla kyseisen terroristiverkoston kustantaja Mikael Storsjö, joka on tullut vähän aiemmin tunnetuksi - nyt jo lainvoiman saaneesta - vankeusrangaistuksestaan ja sekaantumisesta Heidi Hautala-skandaalin työnjohdollisiin toimiin.

Johan Bäckman on kommentoinut Aamulehdelle, että Tampereen apulaiskaupunginjohtajan määräämä kielto on ”venäläisvastaista rasismia”.[1] Hän viittasi edelleen siihen, että Helsingin tilaisuudessa käytiin mielenkiintoinen yleisökeskustelu ja mielipiteenvaihto Pietarin ns. homopropagandalaista ja sen taustoista. Tällaista avointa mielipiteenvaihtoa ei ole aiemmin käyty aiheesta. Avoin keskustelu demokraattisesti säädetystä homopropagandan kieltävästä laista voisi olla molemmille osapuolille vain hyödyksi.

Tampereen apulaiskaupunginjohtajan liittyminen homo-viherverkoston julistamaan anateemaan ulotti voimansa myös Suomi-Venäjä –seuraan, joka kielsi Lenin-museon käytön tapahtumaan.[2] Myös Tampereen työväenyhdistyksen toiminnanjohtaja Kari Laitinen lausui uhmakkaasti, että Bäckmanin on turha tuoda joukkojaan tänne.[4]

Suomi-Venäjä –seura ja Tampereen työväenyhdistys ovat aatteellisina järjestöinä erityisasemassa liittyä homo-viherverkostojen anateemaan, pannaan julistukseen Nikolai Starikovia, Johan Bäckmania, Vitali Milonovia ja Irina Volynezia vastaan, jos katsovat aatteensa siihen vaativan. Sitä vastoin Tampereen kaupungin menettely on vähintäänkin outo Kirjastolain (904/1998) valossa, koska yleisten kirjastojen tehtäväksi on määrätty edistää väestön yhtäläisiä mahdollisuuksia sivistyksen, kirjallisuuden ja taiteen harrastukseen, jatkuvaan tietojen, taitojen ja kansalaisvalmiuksien kehittämiseen, kansainvälistymiseen sekä elinikäiseen oppimiseen.[5]  Olli-Pekka Parviainen estää poikkeavalla menettelyllään kansalaisten yhdenvertaisia oikeuksia kansalaisyhteiskunnan keskustelun seuraamiseen ja kansainväliseen dialogiin aiheesta, josta on käyty runsastakin keskustelua niin Venäjällä, Suomessa kuin yleisemmin kansainvälisesti. Parviainen tahtoo rajoittaa näkökulman vain pride-ideologiaan, mikä rajoitus rikkoo Kirjastolain antamaa tehtävää yleisille kirjastoille. Yleisten kirjastojen neuvoston kirjoittamaa strategiaa oli laatimassa jopa kirjastotoimenjohtaja Tampereelta.

Kirjastojen perustehtäviin kuuluu kansalaisten oikeus saada perusinformaatiota, kirjaston tulee tarjota tila ”erilaisten kulttuurien kohtaamiselle” ja tässä tarkoituksessa kirjastojen tulee tehdä yhteistyötä paikallisten yhdistysten ja muiden yhteisötoimijoiden kanssa.[5] Olli-Pekka Parviainen liittyi homo-viherverkoston määräämään pannaan julistukseen yksipuolisesti sivuuttaen kokonaan yleisille kirjastoille annetut perustehtävät. Yleisten kirjastojen strategiassa on määritelty, että yleiset kirjastot eivät sitoutuisi ideologioihin: kirjastojen on tarjottava tiedonsaannin vapaus. Jopa strategiassa suositellaan riskinottoa ja ennakkoluulottomuutta. Yleisten kirjastojen neuvoston strategia 2011-2016 määrittää raporttinsa sivulla 14, että kirjastojen pitäisi olla ihmisten ja ideoiden kohtaamispaikka.[5] Unescon yleisten kirjastojen julistuksessa määrätään yleisten kirjastojen tehtäväksi antaa palveluja tasapuolisesti iästä, rodusta, sukupuolesta, uskonnosta, kansallisuudesta, kielestä tai yhteiskunnallisesta asemasta riippumatta.[6] Olli-Pekka Parviaisen liittyminen esimerkiksi Venäjä-vihastaan tunnetun Finrosforumin suosittamaan pannaan julistukseen tilaisuuden järjestäjiä vastaan on Unescon yleisten kirjastojen julistuksen vastainen. Kirjastolaki 4.12.1998/904 määrää 1 luvun 2 §:ssä, että yleisten kirjastojen tehtävä on edistää väestön yhtäläisiä mahdollisuuksia sivistykseen.

Mitä tulee perheaktivisti Irina Volynezin lastensuojeluoppaan ”Venäläisen äidin pyhä velvollisuus” [7] yksittäisiin näkemyksin ja argumentteihin, niin omasta puolestani voin sanoa, että pamflettiin voin joissakin kohdissa yhtyä hyvin, toisissa kohdissa olisin tahtonut enemmän monipuolisuutta ja tarkkuutta argumentointiin.  Volynezin näkemys ei edusta mitenkään tarkkaavaisesti argumentoitua ja harkittua näkemystä etiikan historian ja teologian historian näkökulmasta. Pamflettien tapana on olla enemmän aatteensa julistamiseen innokas puheenvuoro.

Nikolai Starikov on keskeinen mielipidevaikuttaja ja tunnettu kirjailija, jonka historian tulkinnoista keskustellaan Venäjällä mittavasti. Myös Suomessa lausutaan yhä uudestaan voimakkaita mielipiteitä Starikovin esittämistä mielipiteistä ja historian tulkinnoista. Siksi on erikoista, että Suomessa on niin vaikeaa antaa venäläisille oikeus itse esittää näkemyksensä, vaikka nämä näkemykset olisivat osittain haastavia  ja jännitteisiä vallitsevan suomalaisen uskomuksen kanssa. Sopiiko Suomeen vain yksi näkemys yhdellä kertaa, ja Suomi itse tahtoo myös määrätä, mitä venäläiset saavat sanoa Venäjästä? Mitä tulee Starikovin näkemyksiin, niin olen taas kerran joskus kiinnostunut hänen täydentävistä historiallisista tiedoista, joista Suomessa vaietaan järjestelmällisesti, mutta sitten toisaalla olen monessa kohtaa erimieltä silloin kun hän näyttäisi tukevan Stalinin ”maineen palautusta” ansiottomasti. Mitä tulee Johan Bäckmanin mahdollisiin Stalin-näkemyksiin, niin joissakin seikoissa voin liittyä hänen näkemyksiinsä ja joissakin kohdissa olen selvästi eri mieltä hänen kanssaan, kuten on ilmeisesti yleisemmin tunnettua. Mielestäni koko Stalin on epäkiinnostava kysymys, kun minua kiinnostaa enemmän nykyinen elämä ja lähitulevaisuus. Mutta nykyään näyttää ihmisiä kiinnostavan Rytin ja Mannerheimin ajan määrittely, niin kai Stalin-keskustelu kuuluu tuohon samaan genreen ja mielenlaatuun.

Mitä tule Vitali Milonovin, Pietarin lainsäädäntökomitean puheenjohtajan, saamaan porttikieltoon Tampereella, niin tämä kielto on hyvin loukkaavaa ja ala-arvoista. Suomessa on kuitenkin keskusteltu omatoimisesti ja vähän informaation varassa Pietarin homopropagandalain voimaantulosta. Kun asiaa koskevan lain ensimmäinen ja paras asiantuntija olisi ollut kirjastossa kohdattavissa, vuoropuhelua ei Tampereella sallittu. Nimenomaisesti tamperelaisilta estettiin informaation saaminen. Parviaisen toiminta oli sanalla sanoen sivistymätön. Ehkä itse lain sisällöstä ja tarpeellisuudesta voisi olla joku myös erimieltä, ilmeisemmin Parviainen onkin erimieltä, mutta keskustelu onkin tarkoitettu moniarvoisuutta ja vuoropuhelua varten.  Minä itse sinänsä tuen Pietarin asiaa koskevaa lainsäädäntöä: homojen propaganda on mielestäni vahingollista, rikollista ja sairasta. Mielipiteeni ei ole kuitenkaan tässä mitenkään keskeinen. Itse asiassa olen varma siitä, että homoja tukeva propaganda on synnillistä ja turmiollista, minkä johdosta propagandaa harjoittavat tahot saavat asianmukaisen Jumalan rangaistuksen silloin kun Jumala katsoo rangaistuksen hetken saapuneen. Homouden synnillisyyden ja tuomittavuuden perusteella yksittäiset homot ja homoryhmät eivät kuitenkaan saa joutua minkään väkivaltaisen vainon tai vihan kohteeksi. Tarvitaan edelleen lähimmäisrakkautta syntisiä turmeltuneita homoja kohtaan.

Viitteet:









[8] http://juhamolari.blogspot.fi/2013/05/finrosforumin-vihayhteison.html





. . . . . . . .

 Juha Molari Юха Молaри GSM +358 40 684 1172; +358 44 275 8284
Teologian tohtori, BBA
 EMAIL juhamolari-ÄT-gmail.com (-at-= @)
 СМИ и Юха Молaри коллекция, Molari in Russian media): http://juhamolari.blogspot.com/2010/01/blog-post_23.html