keskiviikko 15. toukokuuta 2013

Helsingin koulujen väliset jalkapallo-ottelut 15.5.2013 Pirkkolassa


Tänään 15.5.2013 peruskoulujen neljännet luokat pelasivat jalkapalloturnauksen Pirkkolassa. Poikani on kolmannella luokalla, mutta hän lähti vahvistamaan neljänsiä luokkia turnauksessa.

Poikani peli oli hyvin ”ammattimaista” puolustajana. Ensimmäisessä ottelussa Pitäjänmäen neljännet luokat hävisivät 3-0. Vastustajan hyökkääjät alkoivat selvästi turhautua, kun poikani otti heiltä pallon, hallitsi sitä tahtonsa mukaan ja syötöllään avasi oman joukkueen hyökkäykset. Kaksi hyökkääjää eivät selvinneet, kun poikani suojasi palloa ja jatkoi eteenpäin. Tämä johti ikävään turhautumiseen vastapuolen tyrkkiessä yhä voimakkaammin poikaani selästä. Nämä hyökkääjät olivat kai tottuneet, että he saavat joskus pallon itselleen. Lopulta eräskin lyönti selkään oli todella kova, vaikka poikani piti senkin jälkeen pallon, mutta kääntyi aivan lyöjän nenän ja silmien eteen sekä sanoi: ”V&&&u, nyt se on viimeinen kerta tuo tyrkkiminen!”. En tiedä, mistä hän oli oppinut kirosanan. Tuomari rauhoitti ja sanoi pojalleni, että saat tietysti vapaapotkun, sillä niin ei saa lyödä sinun selkään.

Kuvassa voitetun Pitäjänmäki-ottelun jälkeen SVK:n joukkue on sinisissä paidoissa kasvot valokuvaa kohti, poikani on keskellä valmiina taputtamaan. Hänellä on mustat ”hiekkahousut” ja siniset sukat


Eilen tiistaina oli pojallani suhteellisen raskas urheilupäivä. Aamulla oli maastojuoksukilpailut soratiellä piikkarit jalassa, mitä ennen olimme kertaalleen juosseet jo hiljemmin tuon mailin matkan samalla reitillä. Illalla oli HJK:n lihaskuntoharjoituksia ja muita fyysisiä harjoituksia puoli tuntia, minkä jälkeen tunnin verran jalkapalloharjoittelua ja peliä. Niin tänä aamuna pohjelihakset olivat melko kipeät. Siitä huolimatta peli oli todella poikkeuksellisen ammattimaista ja tehokasta, kuten vuotta vanhemmat pojat saivat kärsiä.  Poikani pelasi tämän päivän molemmat jalkapallopelit kokonaisuudessaan.

Pelien alla oli aina noin puolisen tuntia verryttelyä, jonka pojat vetivät omatoimisesti hyvin osaavasti. Opettajien ei tarvinnut puuttua mihinkään verryttelyyn, paitsi opettaja vastasi pelaajien vaihdoista ottelujen aikana.

Kuvassa urheiluopettaja antanee pojalleni taktisia havaintoja muiden joukkueiden pelistä.


Poikani koulun joukkueen vahvuus oli siinä, että kukaan ei näytellyt suurta tähteä, vaan nämä pelasivat joukkueena, juoksivat tyhjään tilaan johon tulivat taktiset syötöt (kaikkia syöttöjä ei odotettu paikallaan, että kultalusikalla pallo annetaan seisoville jaloille, vaikka sellaisiakin annettiin), pojat liikkuivat aktiivisesti. Mielestäni peli oli parempaa kuin useimmissa jalkapallo-otteluissa jalkapalloseurojen välillä! Poikani eräs vahvuus on siinä, että hän on kurinalaisesti ja älykkäästi puolustajan roolissa, paitsi tarvittaessa osaa maltillisesti nousta pallon kanssa ja avata hyökkäyksen. Hän muistaa pelipaikkansa ja valvoo tämän alueen koskemattomuutta!

Toisessa ottelussa vastaan tuli Kallahden koulun neljännet luokat, mikä tarkoitti itse asiassa Viikinkien jalkapallojoukkuetta. Heillä oli myös Viikinkien punaiset peliasut, kun poikani koululla oli koulun oma sininen asu. Viikingit (Kallahti) tiedettiin ennakkoon kovaksi joukkueeksi, mutta peli oli hämmästyttävän tasaväkinen. Lopputulos olisi voinut olla kumminpäin tahansa. Poikani hallitsi myös Viikinkien pitkäsäärisiä nopeita hyökkääjiä vastaan palloa tahtonsa mukaan, nämä eivät onnistuneet voittaa pallonkamppailutilanteita. Valitettavasti yksi maali syntyi sitten toiselta laidalta, jossa poikani ei ollut puolustamassa. Tilanteita oli myös tasoitukseen tai vaikka voittomaaliin, mutta tappio 1-0 oli ihan kelvollinen tulos varsin hyvän yhteistyön tuloksena.

Vanhempana seurasin hiljaa peliä ja tunsin tyytyväisyyttä, että aamulla vielä pojan kipeät pohkeet eivät häirinneet pahemmin peliä, vaan pohkeiden särky alkoi jopa vähitellen vähetä.  Hänen itsekunnioitus pallonpitämisessä, hallinnassa ja syöttämisessä oli kunnioitettavaa. Vuotta vanhemmat pojat eivät saaneet palloa pois häneltä eikä hän hämmentynyt lainkaan. Poikani joukkueessa pelasi innokkaita neljännen luokan poikia, kaiken kaikkiaan joukkueessa oli kuitenkin ilmeisemmin vain kolme jalkapalloa urheiluseurassa harrastavaa poikaa.

Kotiin saavuttua poikani kysyi mahdollisuutta mennä tekonurmella pelaa lisää jalkapalloa, mutta onneksi kenttä oli varattu erästä koulua varten. Illalla on kuitenkin jalkapalloseuran yhteinen juoksulenkki sekä jalkapalloharjoitukset (yht. 90 min). Rasitukseksi nämä pari päivää riittävät ihan tällaisina, kun huomenna on myös jalkapallo-ottelut. Omatoimisesti voi tietysti venytellä notkeutta, mutta fyysistä kuormitusta ei kymmenen vuotta vanha poika tarvitse enää enempää! Nyt voi myös kerrata koulun kokeisiin, jotta niissä vanhat hyvät käytännöt jatkuisivat.





. . . . . . . .

 Juha Molari Юха Молaри GSM +358 40 684 1172; +358 44 275 8284
Teologian tohtori, BBA
 EMAIL juhamolari-ÄT-gmail.com (-at-= @)
 СМИ и Юха Молaри коллекция, Molari in Russian media): http://juhamolari.blogspot.com/2010/01/blog-post_23.html