sunnuntai 30. kesäkuuta 2013

Antti Rautiainen luo villisti määritelmiä kirjoittaessaan Pussy Riotista

Antti Rautiaisen venäjänkielisessä kirjoituksessa olen saanut tänään leiman "putinisti", sillä Rautiainen on lukenut blogistani ja havainnut, että moitin anarkistiryhmää Pussy Riot. En ota kantaa hänen kirjoitukseensa muulta osin.

 En kylläkään tiedä, mitä tuo ismi (Putinismi) ihan oikeasti sisältää. Ilmeisemmin kirjoittajalta loppuvat keinot ja siksi täytyy turvautua luotuihin ideologisiin sekaviin sanoihin ja määritelmiin ikäänkuin lausuakseen jotain "viisasta" asiasta.

 En ole siis "putinisti", mutta olisin kyllä oikein lausuttuna työtön suomalainen (tittelini), tai Rautiainen olisi voinut määritellä oikein, että olen anarkismia vastustava, laillista yhteiskuntarauhaa kunnioittava ortodoksi kristitty, jota Voina-ryhmän tempaukset loukkaavat uskonnollisesti.

Rautiaisen kirjoitus: http://avtonom.org/author_columns/ob-ischeznoveniya-pussy-riot-v-helsinki

perjantai 28. kesäkuuta 2013

Sain venäläiseltä henkilöltä lahjan. En kai joudu Merisalo-Kanerva –skandaaliin?

Sain lahjaksi nahkaiset Pro Touch jalkapallokengät tänään Intersportissa!!! Mitä pitäisi tehdä, että en joudu Merisalo-Kanerva -skandaaliin? Minulla ei ole kokemusta lahjoista.


Edellisen kerran minulla oli jalkapallokengät 40 vuotta sitten. Olin kyyditsemässä erästä venäläistä henkilöä ostoksilla (ei ollut ostamassa Hartwall areenaa) ja kiitollisena hän osti jalkapallokengät, koska tiesi minun pelaavan jalkapalloa joka päivä ympäri vuoden keskimäärin useamman tunnin päivässä poikani kanssa. Tänä aamuna pelasimme vain tunnin, mutta illalla uudestaan ja nyt jalkapallokengät omissa jaloissani!

Ehkä lahjan antaja oli iloinen suomalaisen urheiluelämän avarahenkisyydestä ja venäjämyönteisyydestä, mitä koko mennyt vuosi ennakoi, kun Suomessa uutisoitiin lämpimästi KHL-pelejä. Hjallis Harkimo osoitti liikemiehen ja avarahenkisen urheilumiehen ryhdikkyyttä, kun vei suomalaista jääkiekkokulttuuria uuteen kansainvälisempään maailmaan päätöksellä myydä Jokerit ja Hartwall-areena venäläisille. Minä sain kai nauttia hyvästä urheiluhengestä ansiottomana köyhänä miehenä. Hyvä henki tarttuu toiselta toiselle! 

Pidän venäläisen lahjan Merisalo-Kanerva –asian ratkaisseen hovioikeuden luvalla, mutta arvioin asiaa uudestaan sitten mahdollisen Korkeimman oikeuden jälkeen. Sinänsä olen sitä mieltä, että sympatia tai antipatia kansanedustaja Ilkka Kanervaa vastaan ei saa vaikuttaa oikeudenkäynnin tuomion arviointiin, vaan tuomiot tulee perustella lailla ja oikeuskäytännöllä. Niin toimii oikeusvaltio. Tässä mielessä onnittelen vilpittömästi Ilkka Kanervaa, sillä syyttömyys on todettu tuomioistuimessa lain mukaisilla perusteilla. Minulla ei ole vain kokemusta lahjan saamisesta. Mitä yhteiskunta ja laki edellyttävät minulta, kun olen saanut lahjan?

Jalkapallokenkieni hinta oli nyt tarjouksessa 29,90 €, oikea hinta olisi ollut 39,90 €. Sellainen summa on aivan mahdottoman suuri pitkäaikaistyöttömän ihmisloisen itsensä maksettavaksi. En osaa kuvitella montaa kauniimpaa lahjaa kuin saada jalkapallokengät. Miten paljon olen vuoden aikana tuskaillut, kun kostuneet hölkkäkengät ovat menettäneet muotoansa ja niillä kengillä on ollut kiusallista pelata palloa pahimmissa hetkissä. Nyt minulla on jalkapallokengät!

Olisin toki voinut saada myös Adidakset, mutta niissä ei ollut sopivaa kokoa. Ja jo etukäteen puolustuksena mahdollisia pelättäviä syytöksiä vastaan valitsin liikkeessä tietoisesti melkein halvimmat jalkapallokengät, vaikka olisin luultavasti saanut kalliimmatkin kengät. Ihan kaikkein halvimpia ja huonoimpia kenkiä en kuitenkaan valinnut. En siis maksimoinut lahjan rahallista arvoa, vaan otin lahjan vastaan nöyryydessä ja halpaa hintaa arvostaen, jotta en joutuisi pahasti tuomiolle lahjasta.

Kysyn kuitenkin yhä epätietoisena, pitäisikö verottajan ja Kelan tietää? En halua myöskään sortua mihinkään H. Hautala -selittelyyn, jossa pimeä selitetään salaliittoteorioilla aivan muuksi kuin omat teot ovat olleet alkuaan. Minä en voi syyttää ketään mistään salaliitosta, vaan olin itse mukana sovittamassa näitä kenkiä. Minun on vastuu, jos kenkiä ei olisi saanut ottaa vastaan.

Vaikuttaako jalkapallokenkien saaminen lahjaksi työttömyyskorvaukseen? Vantaalainen rakennusmestari-rakennusmies (AMK) kysynee ihan omatoimisesti tätäkin asiaa verottajalta, Kelasta, sosiaalivirastosta, valtakunnan syyttäjältä ja mahdollisesti näiden Suomen instituutioiden lisäksi myös Venäjän suurlähetystöstä ja venäläisistä oikeuslaitoksista sekä Moskovan ja koko Venäjän patriarkalta (niin kuin hän on kertomansa mukaan informoinut näitä tahoja kaikissa muissakin elämääni liittyvissä kysymyksissä tai oikeastaan hänen fantasioissaan elämästäni).

(tämä ei ole huumoria)




. . . . . . . .

 Juha Molari Юха Молaри GSM +358 40 684 1172; +358 44 275 8284
Työtön Teologian tohtori, BBA
 EMAIL juha.molari-ÄT-mail.ru (-at-= @)
 СМИ и Юха Молaри коллекция, Molari in Russian media): http://juhamolari.blogspot.com/2010/01/blog-post_23.html


torstai 27. kesäkuuta 2013

Hartwall-areena alkaa suosia ripaskaa Karjala-laulujen sijasta?

"Karjala takaisin" -jääkiekkomusiikkia (JVG:n kappale) ilmeisemmin kohta lauletaan Suomen eräässä tunnetuimmista urheilupyhäköistä Hartwall-areenassa, jonka omistavat kuitenkin venäläiset, Vladimir Putinin lapsuudenystävät ja hänen judovalmentajansa. Tai ehkä laulut muuttuvat? Niin suomalainen ja venäläinen media ennakoi omistuksen muuttuvan keskellä Helsinkiä.

Venäläinen omistus tuo Hjallis Harkimolle rahaa, mutta varmasti urheiluihmiset pitävät urheilun korkeassa arvossaan. "Karjala takaisin" -laulut ja yltiönationalistinen uho alkavat kuitenkin tällaisten nykyajan reaaliteettien valossa kuulostaa entistä hullummilta.

Omasta puolestani toivotan siunausta uusille omistajille, olivatpa he mistä tahansa, sekä menestystä kaikelle urheilulle.

Veikko Saksi ja Pro Karelia lähettivät lehdistötiedotteensa kiinteistömyyntikieltolaista pari viikkoa sitten sähköpostilla. Tuo hanke siis epäonnistui: lakia ei tule. Lakisuunnitelma olikin kieltolainajoilta niin kuin itse kieltolain suunnittelijatkin. Tänään vastasin saamaani sähköpostiin:

"Hartwall-jääkiekkoareena keskeltä Helsinkiä (suomalaisten jääkiekko-ottelujen pyhäkkö) ja Jokerit-seura myydään venäläisille. Suomen jääkiekko ei lopu hallissa, jonka omistajat ovat urheiluihmisiä. Mutta Suomi-huudot kuuluvat jatkossa penkeistä ja hallista, jonka omistaa venäläiset. Harkimo ja Kummola ovat tukeneet tätä nykyaikaiseen maailmaan sopeutuvaa ratkaisua. "Prokarelistien" kiinteistömyyntikiellot eivät näytä juuri miellyttävän ja vaikuttavan. Veikko Saksi saa jatkossa tanssia ripaskaa Hartwall-areenassa."





Ja jos vanhat kieltolain miehet eivät tahdo katsoa vanhempien upseerien laulua, niin tässä on nuorempi venäläinen nainen Marina Devyatova tahdittamassa Kalinkaa. Häntä on kaunis katselsella niin kuin myös suomalaisten kieltolain aikaisten miesten täytyy tunnustaa - ja ehkä tämä kaunis kuva sielussaan he saavat pehmeästi siirtyä oman aikamme maailmaan ja sen liiketoimintaan:


Lisätietoja:

MTV 3
Iltasanomat
Komsomolskaja Pravda


. . . . . . . .

 Juha Molari Юха Молaри GSM +358 40 684 1172; +358 44 275 8284
Työtön Teologian tohtori, BBA
 EMAIL juha.molari-ÄT-mail.ru (-at-= @)
 СМИ и Юха Молaри коллекция, Molari in Russian media): http://juhamolari.blogspot.com/2010/01/blog-post_23.html

Älkää UM:ssa lukeko virka-aikana blogiani, vaan antakaa työtä minulle!

Suomen ministeriöiden joutilas virkakunta on palannut virkapaikalle juhannuksen jälkeen. Suomen ulkoasiainministeriön henkilö surffaili blogiini tänään kaksi kertaa (10:15 ja 15:47) ja valtiovarainministeriön henkilö kolme kertaa (9:57, 10:54, 14:25). Googlen hakusana oli "Juha Molari".

Hakusana osoittaa, että Valtiovarainministeriössä ja Ulkoasiainministeriössä on ainakin joku ihminen, joka on ajatellut minua. Kiitos lämpimistä ajatuksistanne!

Vaikka työttömyyden ja köyhyyden voimassa kirjoitan satunnaisesti happamasti, niin en ole mikään hapan tyyppi, vaan ihan energinen mies, jonka toimintakykyä köyhyys rajoittaa nyt rajusti. Ettekö te voisi ministeriössä tarjota minulle töitä? Niin meillä olisi face-to-face -kontakti, sillä nyt te olette jo pari vuotta jopa useampia kertoja päivässä kuluttaneet resurssejamme mitättömän blogini vähäisiin, suhteellisen keveällä kädellä tehtyihin huomautuksiin? Minä osaan paljon enemmän, paljon perusteellisemmin, paljon laadukkaammin, kuten menestyksellisesti suoritetut kolmen eri alan korkeakouluopinnot osoittavat muun ohessa. Älkää surffailko virka-aikana blogissani, vaan antakaa minulle esimerkiksi määräaikainen työsuhde Euraasian Unioniin liittyvien seikkojen analysoinnissa!

(tämä ei ollut huumoria)

. . . . . . . .

 Juha Molari Юха Молaри GSM +358 40 684 1172; +358 44 275 8284
Työtön Teologian tohtori, BBA
 EMAIL juha.molari-ÄT-mail.ru (-at-= @)

 СМИ и Юха Молaри коллекция, Molari in Russian media): http://juhamolari.blogspot.com/2010/01/blog-post_23.html

keskiviikko 26. kesäkuuta 2013

Venäjän hallituksen virallinen lehti arvioi Putinin Suomi-vierailua. Victor Kolyvansky: Putin Suomessa.

Venäjän hallituksen virallinen lehti arvioi Putinin Suomi-vierailua. 
Victor Kolyvansky: Putin Suomessa.

Lähde: Rossiiskie Vesti, 20-26.6.2013, numero 14-2.
 
Автор - Виктор Колыванский.Путин в Суоми«Российские Вести»20 - 26 июня 2013   № 14-2 (2121)
http://rosvesty.ru/2121/upravlenie/9027-putin-v-suomi/




Tiistaina Venäjän presidentti Vladimir Putin teki virallisen vierailun Suomeen.

Venäjän presidentti neuvotteli suomalaisen kollegansa Sauli Niinistön kanssa lähellä Turkua Kultarannan kesähuvilalla. Neuvotteluissa solmittiin kolmesta kokonaisuudesta: taloudellisten, tieteellisten ja liikenteellisten yhteyksien kehittämisestä. 

Niinistö sanoi viisumien myöntämisen helpottamisesta: ”Vuoden lopussa avaamme 10 uutta viisumihakemusten vastaanottopistettä Venäjälle”.

Moskovalle tämä järjestely uusien pisteiden avaamisesta ei ole kuitenkaan mieluisa, sillä Venäjä pyrkii täydellisesti viisumivaatimusten poistamiseen Euroopan Unionin kanssa.  

Suomalaiset ovat huolissaan Venäjältä saapuvien turistivirtojen vähentymisestä. Turistivirtojen vähentyminen alkoi niistä skandaaleista, kun venäläislapsia oli erotettu heidän perheistään Suomessa. Putinin mukaan tilanne on alkanut nyt normalisoitumaan. Venäläisten virkailijoiden ja Suomen sosiaalityöntekijöiden yhteistyö on lopettanut syrjivät toimenpiteet, joita oli tehty venäläisiä äitejä vastaan.  

Presidenttien välisiä rauhallisia ja ystävällisiä neuvotteluja haittasivat kuitenkin suomalaisten kansallismielisten ja russofoobikkojen toimet.

Kansainvälinen kansalaisjärjestö Amnesty International oli valmistanut Putinin Suomen-vierailua varten bannerin, jossa luki suomen ja venäjän kielillä "Putin, miksi sinä pelkäät?". Tämä banneri oli Suomen presidentin kesäasunnon Kultarannan edustalla. Kultarannassa valtionjohtajat kävivät neuvottelunsa.  

Myös Suomen suurimmassa sanomalehdessä Helsingin Sanomissa julkaistiin Putinin kuva sekä samainen teksti "Putin, miksi sinä pelkäät?". Lehden toimittaja Riikka Venäläinen kertoi, että mainos oli annettu Amnesty Internationalille ilmaiseksi.  Venäläisen mukaan tätä käytäntöä sovellettiin, koska lehti yhtyi kampanjan ajatukseen – tässä tapauksessa sananvapauden ajatukseen. 

On huomattava, että Suomessa Helsingin Sanomat nöyristelee täysin Suomen hallitusta.  Lehteä kutsukaankin ”hallitukseksi”. Sanomalehti arvosteli ankarasti Suomen toisinajattelijoita, koska nämä olivat kannattaneet tiiviimpää yhteistyötä Venäjän kanssa. Jos toimittajat eivät hyväksy kyseistä ankaraa linjaa, heidät irtisanotaan lehdestä. Helsingin Sanomat edistävät aktiivisesti ajatusta Suomen liittymisestä Natoon. Ja myös sanomalehti pitää tarpeellisena jatkaa venäläisten perheiden painostusta Suomessa. 
Kirjoittaja - Victor Kolyvansky


(epävirallinen käännös: Juha Molari)

. . . . . . . .

 Juha Molari Юха Молaри GSM +358 40 684 1172; +358 44 275 8284
Työtön Teologian tohtori, BBA
 EMAIL juha.molari-ÄT-mail.ru (-at-= @)
 СМИ и Юха Молaри коллекция, Molari in Russian media): http://juhamolari.blogspot.com/2010/01/blog-post_23.html

Pojalle aivan säästelemättä huippu jalkapallokengät

Kymmenen vuotta vanha poikani pelailee jalkapalloa keskimäärin useita tunteja päivässä, viime sunnuntaina jopa 8 tuntia niin kuin monena muunakin päivänä. Tänä aamuna määräsin kuitenkin, että keskiviikko ja torstai ovat tällä viikolla kieltoa urheilusta. Ajatukseni on tarjota hänen elimistölleen kehittävä lepo. Olen havainnut jossakin määrin ylikuormitusta pienen pojan runsaan liikunnan seurauksena. Nopeus, ilo ja ketteryys eivät ole parhaassa terässä, jos koko ajan vain juoksee ja pelaa jalkapalloa. Joskus on aika levolle. Nyt on tullut aika levolle myös siitä syytä, että eilen jalkapalloharjoituksessa erään pojan potku selän takaa ”veti jalat” alta pojaltani ja poikani hiukan kolautti polveaan hiekkakenttään. Urheilu ei kuitenkaan unohdu vapaapäivänäkään. Tänään tietysti venyttelemme. Tänään kävimme myös varusteostoksilla.

Jalkapallokenkien on syytä olla erinomaiset – mielellään aivan parhaat – jos ja kun pieni poika juoksentelee niillä useita tunteja päivässä joka päivä ympäri vuoden. Kengät ovat tällöin todella tärkeä, kun niiden kanssa vietetään useita tunteja joka päivä. Kengät suojaavat kehoa, kengät auttavat myös oikean tekniikan löytymisessä. Kengistä pitää olla enemmän iloa kuin surua. Tällainen ajattelutapa on hyvin tyypillinen myös Venäjällä, jossa elämä alkaa kengistä. Jalkapalloilijan elämä alkaa jalkapallokengistä.

En osta jalkapallokenkiin mitään ”kasvuvaraa”, sillä ne kuluvat kuitenkin käytössä puolen vuoden kuluessa sellaiseen kuntoon, että tulee tarve ostaa jo uudet kengät. Miksi ostaisin ”kasvuvaraa”, sillä silloin kenkä ei ennättäisi olla koskaan sopiva?

Hiukan olen katsonut ihmetellen, miksi työssä olevat isät ja äidit eivät osta parhaita jalkapallokenkiä lapsilleen. Edelliset jalkapallokengät ostin pojalleni viime syksynä (2012). Kovassa käytössä kenkien kyljet ovat kuitenkin menettäneet jännitteensä, pinta on muodostunut jo ”lässähtäneen” pehmeäksi nahkaksi. Kenkien pohjakin on osittain irtoamassa, nappuloiden kuluminen on ollut vauhdikasta vaikka ne sietäisivät peliä kuukauden päivät. Ehkä nurmikentällä nappulat saattavat olla jo liukkaat.

Niin tänään lähdin poikani kanssa Helsingin Itäkeskukseen urheiluliikekierrokselle. Top-sport, Itiksen Intersport, Stadium, Stockman ja Puhoksen Intersport näyttivät erään vaikeuden Helsingissä ja yleisemmin Suomessa: tuotteista ei löydy juurikaan monia laadukkaita vaihtoehtoja, valikoima on pieni, kun täytyy ostaa juuri tiettyä kokoa kenkää. Monet kengät olisivat olleet tyydyttävät aidolle nurmelle, mutta kelvottomat tekonurmelle. Kenkien lesti ei sopinut jalkaan kovinkaan usein. Kokeilimme lukuisia kenkiä näissä kaikissa liikkeissä, paitsi Stockmanilla ei ollut mitään hyvää edes silmämääräisesti katsottuna. Lopulta valinta tapahtui kolmen välillä: Puuman Evo Speed 5, Adidaksen vanhan mallin sinipunaisen absoladon ja Adidaksen uudemman Predator bright green neon välillä. Intersportissa Puuman Evot olivat tarjouksessa 56 € (listahinta 70 €) ja sinipunaiset Adidaksen absoladot 56 € (listahinta 70 €). Puhoksen Intersportissa olivat myös uudet huippukengät, Adidaksen neonin vihreät Predatorit. Kun kysyimme näitä kenkiä, niin myyjä säikähti: ”MUTTA ne ovat Predatorit ja maksavat 120 €”. Viesti oli selvä, että kengät ovat kalliit. Kokeilimme niitä kenkiä ja olimme tyytyväisiä. Hinta ei tehnyt hyvää kokemusta, vaan kengän lesti oli sopiva jalkaan, kenkä on keveä juosta, se sopii hyvin tekonurmelle ja nurmelle, jopa kaupan lattialla näillä kengillä ei ollut vaikea juosta. Kengät kyljet on muotoiltu ja vahvistettu älykkäästi, kengät nauhat kiristyvät hiukan viistoon edestä, jotta nauhat eivät pehmennä potkua. Vanhan ja uudet Predatorin erot ovat pienet, mutta nämä älykkäät pienet muutokset tuntuivat pojan jalassa. Kun käänsimme vanhat ja uudet ylösalaisin, niin uusissa oli pohjasta yhtä nappulaa hiukan siirretty sopivampaan paikkaan ja siksi se ei häirinnyt askeltaessa.

120 €:n hintaiset huippukengät ovat kuitenkin kalliit, jos vaikka pitkäaikaistyöttömänä ihmisloisena olenkin jo oppinut, että lasten jalat ja etu on kaikkein tärkein asia. Menimme Itiksen Stadiumiin ja näitä Adidaksen uusia Predator  –kenkiä neonin vihreänä oli jäljellä vain pari kappaletta, yksi sopiva koko pojalleni. Hinta oli nyt poikkeuksellinen muutamalla parille: 69,90 €. Puuman Evot maksoivat Stadiumissa alennuksella noin 40 €, mutta jalassa tuntuma oli Adidaksella parempi, nappulat eivät häirinneet. Puuman EvoSpeed  on loistava kenkä sisäpelikenkämallissa, sellainen on pojallani, mutta nappulakenkänä ulkokäyttöön Adidas voitti tällä kertaa kokeilun. Erityisesti Adidas sopii myös tekonurmelle paremmin kuin Puuman Evot. Tärkeintä oli, että kenkä tuntui parhaalta jalassa, jota varten kenkä on tarkoitettu.


Huippukenkä löytyi kohtuullisella hinnalla. Olin onnellinen köyhä isä, kun poika sai parhaat mahdolliset jalkapallokengät. Loisena (siis työttömänä) elävän köyhän isän poika pelaa jalkapalloa loistovarusteissa. Lasten varusteissa ei sovi säästellä, ne saavat olla hyvät, kun varusteet ovat kovaan käyttöön. Tällaiset ostohetket ovat koko kuukauden huippuhetkiä elämässäni: tunnen syvästi hyvää mieltä siitä, että poikani saa hyvät kengät. Voiko olla enää suurempaa juhlaa isän elämässä?


Uusien kenkien oston tähden sallin pienen poikkeuksen aamun urheilukieltoon. Emme mene jalkapalloharjoituksiin, mutta kokeilemme neonin vihreää hohtavia uusia jalkapallokenkiä omalla kentällä illan viileydessä varttitunnin verran. Enemmän ei saa tänään kuluttaa energiaa. Nyt rakennetaan räjähtävää nopeutta ja räjähtävä nopeus syntyy vain älykkään levon avulla, kun edelliset viikot olemme harrastaneet urheilua jo aivan mahdottoman paljon. Tänään on myös tolkuton helle, joten antaa pojan rakentaa energiaa sen sijaan että kuluttaisi aina voimiaan kovan auringonpaisteen alla. Hänen kuntonsa ei todellakaan ole heikompi kuin muilla, sillä olemme juosseet sen verran paljon: nyt pitää vain virkistää räjähtävä mieli, lihakset ja hermostot hyvään vireyteen.



. . . . . . . .

 Juha Molari Юха Молaри GSM +358 40 684 1172; +358 44 275 8284
Työtön Teologian tohtori, BBA
 EMAIL juha.molari-ÄT-mail.ru (-at-= @)
 СМИ и Юха Молaри коллекция, Molari in Russian media): http://juhamolari.blogspot.com/2010/01/blog-post_23.html

Kuka vapauttaisi minut homo-Suomesta hetero-Venäjälle?

Kuka vapauttaisi minut tästä homo-Suomesta Venäjälle, joka on sentään sivistysvaltio perinteisessä merkityksessä???

Suomalaisen mielenmaiseman homohenkinen sairaus tuli ilmi nyt Vladimir Putinin vierailun moninaisessa lehtiaineistossa ym. Kristillisen uskon valossa muistaen erityisesti pyhän apostoli Paavalin kirjettä roomalaisille ja sen lukua 1, en voi nähdä hyvää kohtaloa tuomitulle Suomelle. En tahtoisi asua tällaisessa hengettömässä maassa ja sen median typeryyksissä, enkä tahtoisi lapsieni kasvavan näin epäkristillisen epäkulttuurin keskellä, jos vain pääsisin Venäjälle töihin ja saisin elättää lapsenikin työtä tehden Venäjällä.

Olen todella pettynyt Suomi-kuvaan taas tänään. Tiedän toki, että KAIKKI suomalaiset eivät liity suomalaisen ja suomenruotsalaisen median sivistymättömyyteen ja epäkulttuuriin.  Olen havainnut, että Venäjällä mekoissa kulkevien naisten sääret ovat suloiset ja pitkät, kun Suomessa ilmeisen lisääntyvässä määrin karvaiset.

Haluan Suomen itärajan heteropuolelle, mutta nyt minulla ei ole edes rahaa bussilippuun halpaan venäläiseen turistibussiin!!!

tiistai 25. kesäkuuta 2013

Muistikohan törkyblogin kirjoittaja jättää passitietonsa rikosilmoitukseen Venäjällä!

Olen taas tänä aamuna tehnyt rikosilmoitusta. Kymmenen uutta, toinen toistaan törkeämpää, valheellista kirjoitusta rikosilmoituksen aineistona.    Vaadin törkytekstien kirjoittajalle vankeusrangaistusta, mikä vaatimus on hyvin perusteltu, kun vertaa mainitun tyypin toimintaa Seppo Lehtoon ja tämän saamaan vankeustuomioon. Lisäksi vaadin 15 000 €:n vahingonkorvausta.

 Minun tietokoneestani katosi nettiyhteys, joten palaan rikosilmoituksen valmisteluun myöhemmin, ehkä huomenna.

Nyt kun Putin tulee Suomeen ja myös muutenkin, niin jännityksellä odotan "seuraamuksia" minua vastaan. Moitin rikosilmoituksessa törkykirjoittajaa. Hän kertoi muunmuassa  tehneensä puolestaan rikosilmoituksen Venäjällä minua vastaan, antaen ilmi "kiinteät suhteeni" Viron Kapoon. Toivottavasti mainittu tyyppi ei unohtanut laittaa omaa nimeään ja passinumeroaan (niin kuuluu tehdä Venäjällä) tuohon rikosilmoitukseen! Tai ehkä suomalaisena miehenä hän vain "esiintyy" suurempana törkyblogeissaan kuin pieni sisäinen säikähtänyt mies todellisuudessa osaa ja kykenee... Venäjältä otettaneen kiinnostuksella yhteyttä törkyblogin kirjoittajaan noiden salaisten paljastusten johdosta, erityisesti kirjoittajan yhteydet Imarat Kavkaz -toimintaan lisäävät kiinnostavuutta. Venäjällä viranomaiset vastaavat asianmukaisesti rikosilmoituksiin, vastaaminen on virkavelvollisuus.

maanantai 24. kesäkuuta 2013

Suomen lastensuojelu-liiketoiminta Strasbourgissa tällä viikolla

Strasbourgissa on odotettavissa keskustelua Suomen lastensuojelun tilanteesta. Suomen edustajat ovat jo valmistautuneet aktiiviseen puolustukseen, Suomesta ei tahdota hyväksyä mitään ryppyä.

 Tämä viikko on jännittävä Suomen vallanpitäjille. Osataanko kaikki selittää kauniisti niin että ongelmat katoavat, on vain pahoja venäläisperheitä, jotka vastustavat hyvää hoitoa? Myös suomalaisia lapsia on ennätysmäärin lastenkodeissa. Syynä ei ole lastensuojelubisnes - lapsista ja perheistä ei ole tullut kauppatavaraa pörssiyhtiöille ja heidän kavereilleen lastensuojelussa, vaan Suomessa syystä tai toisesta lapsiperheet voivat paljon huonommin kuin missään muualla Euroopassa.

Miten Suomen imagon käy tällä viikolla Strasbourgissa?

sunnuntai 23. kesäkuuta 2013

”Poikani asuu jalkapallokentällä paljain jaloin, mukanaan vain vettä ja jalkapallo”

Poikani asuu jalkapallokentällä paljain jaloin. Kenttä on rauta-aidalla ympäröity. Hänen seuranaan on vain muita paljasjalkaisia poikia ja runsaasti jalkapalloja. Repussa on vesipulloja. Kengät on riisuttu jalkapallomaalin taakse.



Tuollainen arvio oli tehtävä tänään juhannuspäivän jälkeisenä sunnuntaina 23.6.2013. Aamupalaksi kelpasi  vain kupillinen jogurttia. Illalla olimme käyneet pelaamassa vähän yli toista tuntia jalkapalloa ja tulimme silloin kotiin juuri ennen kello 22, jotta pääsimme katsomaan Brasilian jalkapallo-ottelua Italiaa vastaan. Poikani söi samanaikaisesti tukevan iltapalan. Ensimmäisen erän jälkeen hän tahtoi nukkumaan. Aamulla maistui vain kupillinen jogurttia. Kun hänen puhetapansa oli jostain syystä tarpeettoman äksy, niin en tahtonut lähteä jalkapallokentälle häntä ohjaamaan. Mielestäni on vain hyvä, jos pieni kymmenen vuotta vanha poika seuraa joskus omaa väsymystään ja kiinnostustaan, kun pelaa kentällä jalkapalloa.

Niin poikani otti mukaansa reilut kaksi litraa vettä, jalkapallokengät, jalkapallon ja jalkapallorepun, kun hän meni kello 10 tekonurmikentälle jalkapalloa harjoittaa omaehtoisesti oman mielensä mukaan. Pian mukana oli myös muita jalkapalloa urheiluseurassa harjoittavia poikia. Yksi toinenkin poika oli kymmenen vuotta vanha (FC Kontun kilpasarjan pelaaja), noin viisi muuta poikaa oli 11-13 vuotta vanhoja poikia Käpästä, Valtista ja muista lähiseuroista. Ja nämä riisuivat ensimmäiseksi kengät.

Selectan nahkapallolla alkoi moninaiset pelit, useamman kerran Veer Cupia (kaikki vastaan kaikkia), paljon oli erilaisia laukaisukilpailuja ja usein pojat jakautuivat 2 hengen joukkueisiin, jolloin yksi joukkue pelasi toista vastaan yhteen maaliin, jossa oli maalivahti kummankin joukkueen potkuja estämässä.

Juhannuspäivän jälkeisenä sunnuntaina peli jatkui ja jatkui, vaikka aurinko kuumotti esteettömästi kentälle. Kello 13 aikaan jo kolmen tunnin pelin jälkeen kävin tuomassa pojalleni lämmitetyn venäläisen plov-ruoan, jonka hän söi saman tien, kun ei tahtonut lähteä kotiin. Lisäksi toin uudet vedet vanhojen loppumisen jälkeen. Ja peli jatkui…

Kello 15 olin jo huolissaan, kun peliä oli jatkunut 5 tuntia kovassa helteessä. Nämä pojat eivät todella istuskelleet, vaan harjoittivat niinkin kovaa urheilua kuin jalkapallo. Voi vanhempikin ihminen kokeilla, miltä tuntuu kesähelteellä auringon alla pelata edes tunnin verran jalkapalloa. Niin kävin ostamassa jäätelöt, ja äiti sai kyydittää jäätelön ja uudet vedet pojalle. Jäätelö maistui hyvin, mutta kotiin ei ollut halua lähteä. Muillakin pojilla oli eväät repussa.

Kello 18:10 poikani pisti jalkapallokengät jalkaan. Peliin oli jo vähän ennen liittynyt mukaan muita poikia, joiden pelimoraali ei ollut aivan yhtä hyvin. Veer Cupissa nuo pojat eivät myöskään pelanneet reilusti kaikki kaikkia vastaan, vaan syöttelivät poikani tappioksi. Olin aivan tyytyväinen, että poikani päätti lopettaa pelaamisen jo vihdoin kahdeksan tunnin jälkeen. Kahdeksan tuntia paljain jaloin kesähelteellä tekonurmikentällä jalkapalloa isompien poikien kanssa riittää aivan hyvin. En aio edes kutsua häntä illalla juoksulenkille.

Kahdeksan tunnin jalkapalloilun jälkeen poikani ei näyttänyt mitenkään yliväsyneeltä, vaan vain luonnostaan väsyneeltä. Tietysti kasvot olivat niin päivettyneet tummiksi, että häntä itseäänkin vähän harmitti: hän halusi pestä kasvonsa vaaleammiksi, mutta aurinko teki tummuuden eikä se pesemällä lähde pois. Ruskettuminen ei ole likaa.

Tällä viikolla on jalkapalloseuralla kolme harjoituskertaa, joissa harjoitusaikaa yhteensä kokonaiset 3 tuntia. Tuo kolme tuntia on alle puolet siitä, mitä kymmenen vuotta vanha poika pelaa yhden sunnuntain aikana keskeytyksettä jalkapallokentällä.


. . . . . . . .

 Juha Molari Юха Молaри GSM +358 40 684 1172; +358 44 275 8284
Työtön Teologian tohtori, BBA
 EMAIL juha.molari-ÄT-mail.ru (-at-= @)
 СМИ и Юха Молaри коллекция, Molari in Russian media): http://juhamolari.blogspot.com/2010/01/blog-post_23.html

lauantai 22. kesäkuuta 2013

Открытое письмо президенту России Владимиру Путину от безработного фина Юха Молари

От всего сердца приветствую Ваш приезд в Финляндию во вторник 25 июня 2013г.

У нас в Финляндии много несчастных диссидентов, у которых нет абсолюно никаких прав и, которые с уважением ожидают Вашего прибытия.

В течение нескольких лет я являюсь объектом безжалостных атак. Финское министерство иностранных дел и министр Хейди Хаутала специально связывались с МИДом России и официальными средствами информации, чтобы очернить моё имя в глазах России.

Некоторые лица исполняют по заказу ”гряную работу”, они опубликовали сотни оскорбительных, лживых статей обо мне, но финские власти не хотят ничего предринимать, даже после моего заявления в полицию. Диссиден, получивший клеймо ”друга Кремля”, не имеет никаких прав в Финляндии.

Уже несколько лет я безработный, несмотря на то, что мои качества – такие как аккуратность, исполнительность, моё образование, знания могли бы пригодиться для получения хорошей работы. В поисках работы я понял, что и здесь присутствуют организованые моими врагами помехи.

В то же время Финское правительство организовывает поддержку подозрительным лицам, у каторых близкие контакты с группировками Доку Умарова и Шамиля Басаева. Анархист, принимавший участие в акте вандализма в Химки, получил место политического беженца в Финляндии. Представительницам анархистской группы ”Пусси Рают” Финское министертво иностранных дел организовало приезд в Финляндию, откуда они продолжили путешествие, чтобы встретиться с европарламентом и далее в Вашингтон.

Я не анархист, не страдаю руссофобией: являюсь прихожанином русской православной церкви и отцом двух русских детей.  В такой несправедливой ситуации я обращаюсь к Вам  Владимир Владимирович Путин: как Вы можете поддержать меня и других диссидентов Финляндии? Я готов переехать в Россию и аккуратно работать на любой работе.


Понимаю, что в админисрации президента не знают о моё деле, но в Российской газете и Россииские Вести информированы о моей ситуации, и у них есть мои контакты.








. . . . . . . .

 Juha Molari Юха Молaри GSM +358 40 684 1172; +358 44 275 8284
Työtön Teologian tohtori, BBA
 EMAIL juha.molari-ÄT-mail.ru (-at-= @)
 СМИ и Юха Молaри коллекция, Molari in Russian media): http://juhamolari.blogspot.com/2010/01/blog-post_23.html

perjantai 21. kesäkuuta 2013

Raikas, reipas ja raitis olo juhannuksena

Juhannusaatto ei estä, vaan mahdollistaa terveellisen liikunnan! Aamulla ohjeistin kymmenen vuotiaalle pojalleni (ja itselleni) alaselkää ja lonkkia varten notkeus- ja voimaharjoituksen. Sitten lähdin hänen ja kolmivuotiaan pojan kanssa jalkapallokentälle harjoittamaan harhautuksia, laukauksia, juoksua ym. Vieressä monipuolinen leikkikenttä tarjosi lisää virikkeitä.

Iltapäivällä - äidin saavuttua töistä poikien luo - pääsen harjoittaa maastojuoksua kymmenen vuotiaan kanssa. Viiden kilometrin maastojuoksu mäkisessä maastossa tekee hyvää meille molemmille. Sää on kuitenkin tänään kuuma, joten pitää ottaa juoksu lapsenmielisesti.

 Hyvän kuntoilun jälkeen on raikas, reipas ja raitis olo mennä useamman venäläisen perheen luo viettää Johannes Kastajan päivää. Meillä on hyvä juhannus,  ja lauantaina aamulla jatkuu urheilu tavalliseen tapaan.

 Juhannuksen viettoon on osallistunut perinteisesti sellaisia venäläisiä vanhempia, jotka ovat joutuneet Suomessa perusteettomasti viranomaisten vainon kohteeksi. Heistä ei ole juuri puhuttu julkisesti Suomessa, mutta asiat on uutisoitu Venäjällä.

torstai 20. kesäkuuta 2013

”Helsinki Cupiin valmistautuminen” etenee

Pienen elämäni oikeastaan melkein ainoaksi osaksi on tullut tukea pienen poikani harrastuksia. Niin tällä kertaa on alkanut operaatio ”Helsinki Cupiin valmistautuminen”. Tässä operaatiossa ei tarvita mitään agenttitaitoja, ei mitään korkeampaa akateemista tutkimusta, eikä oikeastaan merkittävästi rahaakaan. Myös tällainen pieni ihminen voi olla isä, joka auttaa poikaansa jalkapallotaitojen kehittymisessä.

Huolestuvaisuuteen taipuvaiset liikunnallisesti rajoittuneet vanhemmat säikähtävät jo näitä ennakkoasetelmia, sillä onhan pelättävissä, että pitkäaikaistyöttömyydessään turhautunut, riittämättömyyttään kokeva isä purkaa lapseensa menestyspaineet ja juoksuttaa pienen lapsen uuvuksiin saakka.

Vastaan jo etukäteen varoituksia ennakoiden, että pullaan ja pulloon rakastuneiden miesten ja naisten ei pidä ylipäätänsä lukea tätä blogiani, sillä en minäkään tykkää teistä. Vastenmielisyyden tunne on ihan molemminpuolinen!

Koululaispojat kymmenen vuoden iässä ja vanhempana voivat ja heidän pitääkin liikkua todella paljon. Tätä voi kysellä mistä tahansa suhteellisen menestyneestä jalkapalloseurasta Suomesta ja erityisesti ulkomailta. Mitä minä harrastan poikani kanssa jalkapalloa, on runsasta vain joidenkin silmissä, mutta se on hyvin tarpeellista kehittymistä varten harrastuksensa ja elämän hyväksi. Harrastuksesta saa enemmän nautintoa, kun sitä myös enemmän oppii. Perustakin saa kehittyä vahvaksi, jotta voi tavoitella sitten loistavia suorituksia. Liikuntaa tarvitaan paljon jo harjoituksissa, kun itse ottelu kestää tunnin verran. Siinä riittää paljon juoksemista!

Minä ihmettelen hiukan motivaatiopulmia, joita olen kuullut joillakin jalkapalloilevilla pojilla. Mistä motivaatio syntyy? Se syntyy onnistumisen lupauksesta. Kukaan ei ole tänään täydellinen, ei edes ylihuomenna, mutta onnistumista varten on saatava realistinen lupaus ja kehittyminen työskentelyn avulla tuota onnistumista varten. Kun työskentely antaa pojalle tai tytölle mahdollisuuden luontevasti elää isän ja äidin rinnalla päivittäin, tuntea heidän ihailua ja kunnioitusta mutta myös onnistumisen lupausta varten saatuja ohjeita ja kritiikkiä, niin lapselle paremmaksi oppiminen harjoittelun avulla tulee osaksi elämäntapaa.

Ymmärrän poikana kasvun mieheksi myös siten, että siinä saa olla fyysisiä kamppailuja ja fyysisiä tavoitteita, jopa voimakasta rohkaisua kamppailun puolesta, kun samanaikaisesti ei unohdu lempeys, myötätunto, kunnioitus ja läsnäolo lapsen elämässä.  Monilla isillä ja äideillä ei ole lainkaan riittävää tietämystä siitä, miten runsaasti urheileva lapsi tarvitsisi liikunnallista harrastusta kehittymisen tukemiseksi. Siksi kirjoitan tätä päiväkirjaani, jotta silmät avautuisivat.

Maanantaina poikani pelasi aamulla jalkapalloa kanssani tunnin verran. Tämä oli sellaista venyttelyä, potkuja, muutamia harhautuksia ja kevyttä nopeusharjoittelua. Päivällä poikani teki kotona myös puolen tunnin kohtuullisen venyttelytuokion, johon sisältyi myös etunojapunnerruksia ja vatsalihasharjoitus (kevyt). Maanantai-iltana hänellä oli jalkapallo-ottelu (60 min), jota edelsi puolen tunnin verryttely. Ottelussa tuli onneton lievä aivotärähdys pallosta tulleen kovan iskun seurauksena: silmissä näkyi kahtena, ei oksentanut mutta oksetti, päätä särki, tasapainoaisti ei ollut kunnossa. Hiukan tarpeettoman nopeasti poika pyydettiin takaisin kentälle, vaikka hänen näkö- ja tasapainoaisti eivät olleet vielä kohdallaan. Kaikki meni lopulta ihan kelvollisesti ja pääkin selvisi ottelun kuluessa.

Maanantain iskun johdosta tiistaina aamulla emme menneet lainkaan jalkapallokentälle, vaan tyydyimme venyttelemään. Hiukan piti hillitä fyysistä kuormitusta iskun jälkeen. Tiistaina illalla oli 90 minuuttia kestävät jalkapalloseuran harjoitukset, joihin poikani otti osaa normaalisti. Olin määrännyt hänelle ”pukkauskiellon”.

Eilen keskiviikkona jalkapalloilua kertyi hyvässä aurinkoisessa säässä kolmessa eri harjoituskerrassa yhteensä 5,5 tuntia sekä kotona venyttelyä vähän yli puoli tuntia. Aamulla kävimme harjoittelemassa harhautuksia, potkuja, potkujen vastaanottoa sekä nopeutta. Päivällä poikani pelasi helteessä veer cupia (kaikki vastaan kaikkia) muita jalkapalloilevia ”kylän” poikia vastaan. Mukana oli myös HJK:n 03 edariryhmän äskettäin jättänyt poika, joka osasi roiskia kovia potkuja, mutta energisyys ei riittänyt pelissä ja kamppailussa, jossa poikani ja Käpän 02-sarjan pelaaja kamppailivat vuorotellen voitosta. 02 tarkoittaa vuonna 2002 syntynyttä, 03 tarkoittaa vuonna 2003 syntynyttä. Illalla pelasimme edelleen uudemman kerran jalkapalloa, kun aurinko ei enää kuumottanut pahasti.

Tänään torstaina olen käynyt poikani kanssa jo maastojuoksulenkillä suhteellisen mäkisessä maastossa. Osan matkasta kuljetimme jalkapalloa, osan juoksimme ilman palloa. Ylämäessä ei ole hyödyllistä juosta tällä tavalla totisesti suoraan ylös, mitä itse harjoitan videossa:

Juoksimme tämänkin ylämäen ylös, mutta välillä tulimme sivuttain saksihypyssä vasemmalta puolelta, välillä oikealta puolella, teimme 360 asteen käännöksen kesken rinteen ja tällaisia pieniä pyörähdyksiä ylämäkeen nousun aikana. Ne luovat voimaa ja ketteryyttä jalkoihin sekä vahvuutta nivelsiteisiin, mitä jalkapalloilija tarvitsee. Tarkoituksena ei tietenkään ole juosta jalkoja jäykäksi totisella mäkijuoksulla, vaan rakentaa voimaa, nopeutta ja ketteryyttä!

Maastojuoksua ja pientä vesisadetta varten meillä oli kelvolliset ulkoiluvaatteet. Ja mikä tärkeintä, mieliala oli juoksulenkin aikana ja sen jälkeen iloisempi ja elämänmyönteisempi kuin ennen juoksulenkkiä! Ennen juoksulenkkiä myös venyttelimme. Mielestäni venyttely on tärkeää, jotta harjoituksesta tulee oikeasti jotain hyötyä kasvavalle lapselle, jonka tarkoituksena ei ole hölkätä ns. laihduttamista varten!

Maastojuoksu on sopivaa kestävyysharjoittelua lapsellekin, koska maaperä on vaihteleva eikä ole yhtä kova kuin asvaltti.  Maastojuoksu ei jää tämänkään torstain ainoaksi harjoitukseksi, vaan illalla käymme hyvien venyttelyjen jälkeen tekemässä nopeuskestävyysharjoituksen juosten ja harjoittelemassa harhautuksia sekä pujottelua jalkapallokentällä. Nopeuskestävyysharjoituksena on pallon kuljettaminen 40 metriä reippaasti ja kävely takaisin lähtöpaikalle. Tätä toistetaan esimerkiksi 5-30 kertaa, mutta meille riittäneen 10 kertaa (täytyy tarkkailla intoa ja tilannetta).

Maastojuoksun harjoitukset palloa kuljettaen ja ilman palloa ovat ohjelmassamme torstaisin, perjantaisin (juhannusaattona) ja lauantaisin. Näihin päiviin sisältyy myös toinen jalkapalloilukerta illalla. Sunnuntaisin pelaamme pari-kolme kertaa jalkapalloa kentällä, mutta emme käy juoksulenkillä. Maanantaisin, tiistaisin ja keskiviikkoisin on jalkapalloseuran harjoitukset iltapäivällä. Niihin harjoituksiin kuljemme polkupyörällä (20 km per harjoituskerta). Lisäksi aamulla käymme etsimässä nopeutta ja rentoutta lihaksiin jalkapallokentällä.

Näen poikani fyysisen ja teknisen kehityksen, joka on varsin nopeaa. Nämä kaksi-kolme viikkoa ennen Helsinki Cupia sekä ottelujen jälkeen neljä viikkoa Venäjällä urheilun parissa merkitsevät erittäin voimakasta edistystä harrastuksessa. Onnistumisen ilo ei ole sekään kiellettyä, vaan ihan nautittavaa. Näen toivottuja kehityksen merkkejä, jotka ovat tulleet runsaan harrastamisen seurauksena. Ei ole yllätys, jos pian myös muutkin näkevät tämän kehityksen. Kehityksen avain on isän mahdollisuus osallistua pojan rinnalla tämän elämään: työt ja velvollisuudet eivät rajoita isää silloin kun poika tarvitsee isän läsnäoloa ja osallistumista!

Menestys ei ole pakkomielle, mutta pidän oikeana urheilussa, että onnistumista ja menestymistä sopii ja pitää tavoitella, pelkkä osanotto ei ole aivan ainoa hyödyllinen kehittävä asia urheilua harrastavalle lapselle.

Miksi siis omia harjoituksia urheiluseuran harjoitusten lisäksi?

Pojastani on selvästi havaittavissa, että hänen mielialansa on myönteinen ja iloinen, kun hän on käynyt urheiluharjoituksessa, vaikka itse harjoituksen aikana saattaisi olla pahantuulisuutta (erityisesti kotona). Hän itsekin toivoo ohjelmaa, jotta kesäpäivä olisi mielekäs. Hän tahtoo myös jalkapalloilusta laadukkuutta: joskus seuran harjoitusten jälkeen hän on kiirehtinyt itsenäisesti kentälle, koska tunsi, ettei harjoituksissa ollut tarpeeksi ohjelmaa. Eilen illalla hän oli hyvin tyytymätön, kun eräs poika pelasi tarpeettoman laiskasti, kun tämän pojan piti puolustaa ja poikani harhauttaa hänet potkua varten. Kun tuo poika vain kaatuili, niin harhautukset olivat liian helppoja. Lopulta poikani oli äkäinen laadutonta jalkapalloilua kohtaan.

Jalkapalloseuran 2-3 harjoitusta viikossa on varsin niukasti itse lajissa kehittymistä varten, harjoitukset ovat vain virikkeitä, joita itse voi kehittää ja toistaa kotioloissa. Joskus yhteisharjoituksissa on vauhtikin liian kevyt. Esimerkiksi juoksulenkkimme juoksemme sillä intensiteetillä, että se käy hengästyttää, mitä hengästymistä voi kyllä tietysti rauhoitella.

Nyt kesän aikana poikani ei valitettavasti pääse kreikkalaisroomalaisen painin harjoituksiin, koska seuralla ei ole kesällä näitä harjoituksia. Juuri eilen iltapäivällä poikani tuskaili kaverinsa kanssa, kun he eivät ole käyneet moneen viikkoon painiharjoituksissa. He miettivät, että pyytävät valmentajan painiharjoittelua ohjaamaan, vaikka seuralla ei olisi järjestettyä vuoroa. Olen samaa mieltä, että selän notkeuden ja ketteryyden kannalta painista olisi runsaasti hyöty myös kesällä jalkapalloilevalle pojalle.

Uintivalmennus on myös päättynyt kesän ajaksi. Uintiharjoittelu loi enemmän jäykkyyttä selkään kuin notkeutta eikä sen jatkumisella olisi edes hyötyä kesän muita harrastuksia varten. Sinänsä peruskuntoa uintikin loi. Joskus keväällä ja syksyllä oli aika rankkaa, kun parikymmentä kertaa altaan päästä päähän nopean uinnin jälkeen piti laittaa jalkapallovarusteet ja kiirehtiä suoraan jalkapalloharjoituksiin.

Tietysti minä rohkaisen isiä ja äitejä, että kesäloma ei olisi vain rantamökillä grillaamista, vaan jokapäiväistä suhteellisen runsasta urheilua lapsen kanssa. 5-10 kilometrin maastojuoksulenkki noin 10 vuotta vanhan pojan kanssa ei vie paljon aikaa, mutta se antaa vanhemmalle ja lapselle paljon enemmän. Liikunta pitää olla myös säännöllistä ja älykästä. Tällaisena työttömänä isänä uskallan sanoa, että työttömät isät ja äidit eivät voisi käyttää päiväänsä paremmin kuin harrastaessaan lastensa kanssa. Tämä yhdessä harrastaminen antaa elämäniloa sekä vanhemmalle että – mikä tärkeintä – lapselle. Lapsen omakuva rakentuu hyvin pitkälle vanhempien silmissä näkyvästä kuvasta. Jos lapsi ei edes näe vanhempien silmiä tämän poissaolon tähden, mitä oikein lapsen mieleen voi rakentua? Millä lapsi täyttää tyhjän?


Olen paremmin alkanut saada kokea isänä olemisen merkittävyyttä nyt kahden nuorimman lapsen kanssa. Olen samanaikaisesti muistanut entistä paremmin, miten paljon minun oma isäni käytti voimavarojaan ja aikaansa minun hyväkseni.





. . . . . . . .

 Juha Molari Юха Молaри GSM +358 40 684 1172; +358 44 275 8284
Työtön Teologian tohtori, BBA
 EMAIL juha.molari-ÄT-mail.ru (-at-= @)
 СМИ и Юха Молaри коллекция, Molari in Russian media): http://juhamolari.blogspot.com/2010/01/blog-post_23.html