torstai 13. kesäkuuta 2013

Hiihtäjiltä jäänyttä epoa kaupattiin Helsingissä saakka

Hiihtäjät vastaavat pian epo-väitteisiin oikeudessa.

Tarkkaa vuotta en voi nyt lausua, se oli 1993-1997, kun Helsingissä Itäkeskuksessa olevan kuntosalin omistaja soitti minulle: "Nyt olisi saatavissa epoa, haluatko ostaa, sillä Pohjanmaalla on hiihtäjiltä jäänyt erä ostamatta. Nyt he eivät tarvinneetkaan tätä erää".

En ostanut, mutta olen kiinnostunut, miksi niin moni yhä vaikenee, sillä varmasti moni muukin on kohdannut hiihtäjille kaupan ollutta epoa? Tuskin minä ainoastaan, sillä kohua ei vielä silloin edes ollut.

Minä kävin sillä kuntosalilla, kun juoksin kuntoilijana siinä vaiheessa kovempaa kuin moni kilpailija. Juttelin kuntosalin omistajan kanssa usein enkä ollut sinisilmäinen urheilijoiden dopingia kohtaan. Ehkä tuo oli jo 1993-1995 tai jotain sellaista, sillä 1996-1997 olin jo huonossa kunnossa, kun hölkkäsin hupimielessä maratonin (valitettavasti en nyt muista tarkkaa vuotta). Niin kuntosalin omistaja tahtoi kannustaa myös kilpailuihin, itsekin mietin vaihtoehtoja ja mietin dopingin hyödyttävän asiassa, mutta monesta vakavammasta syystä olin estynyt epon käytöstä. Minun hemoglobiinini on jo luonnostaan rautatablettien kera noin 160-175, joten olisi hengenvaarallinen riski, jos vielä ottaisin epoa. Ja kun en edes enää kilpaillut enkä nähnyt aikani seurakuntapastorin epäsäännöllisten  työaikojen johdosta riittävän sellaisen ammattiurheilun aloittamiselle, niin oli ainut mahdollisuus kieltäytyä tarjouksesta, joka olisi alennushintaan maksanut aika paljon. Olin toki retorisesti ja kiinnnostuneena kysynyt, mistä epoa saisi. Mikä tärkeintä: jo ennen kohua hiihtäjiltä jäänyttä epoa oli kaupan!