sunnuntai 23. kesäkuuta 2013

”Poikani asuu jalkapallokentällä paljain jaloin, mukanaan vain vettä ja jalkapallo”

Poikani asuu jalkapallokentällä paljain jaloin. Kenttä on rauta-aidalla ympäröity. Hänen seuranaan on vain muita paljasjalkaisia poikia ja runsaasti jalkapalloja. Repussa on vesipulloja. Kengät on riisuttu jalkapallomaalin taakse.



Tuollainen arvio oli tehtävä tänään juhannuspäivän jälkeisenä sunnuntaina 23.6.2013. Aamupalaksi kelpasi  vain kupillinen jogurttia. Illalla olimme käyneet pelaamassa vähän yli toista tuntia jalkapalloa ja tulimme silloin kotiin juuri ennen kello 22, jotta pääsimme katsomaan Brasilian jalkapallo-ottelua Italiaa vastaan. Poikani söi samanaikaisesti tukevan iltapalan. Ensimmäisen erän jälkeen hän tahtoi nukkumaan. Aamulla maistui vain kupillinen jogurttia. Kun hänen puhetapansa oli jostain syystä tarpeettoman äksy, niin en tahtonut lähteä jalkapallokentälle häntä ohjaamaan. Mielestäni on vain hyvä, jos pieni kymmenen vuotta vanha poika seuraa joskus omaa väsymystään ja kiinnostustaan, kun pelaa kentällä jalkapalloa.

Niin poikani otti mukaansa reilut kaksi litraa vettä, jalkapallokengät, jalkapallon ja jalkapallorepun, kun hän meni kello 10 tekonurmikentälle jalkapalloa harjoittaa omaehtoisesti oman mielensä mukaan. Pian mukana oli myös muita jalkapalloa urheiluseurassa harjoittavia poikia. Yksi toinenkin poika oli kymmenen vuotta vanha (FC Kontun kilpasarjan pelaaja), noin viisi muuta poikaa oli 11-13 vuotta vanhoja poikia Käpästä, Valtista ja muista lähiseuroista. Ja nämä riisuivat ensimmäiseksi kengät.

Selectan nahkapallolla alkoi moninaiset pelit, useamman kerran Veer Cupia (kaikki vastaan kaikkia), paljon oli erilaisia laukaisukilpailuja ja usein pojat jakautuivat 2 hengen joukkueisiin, jolloin yksi joukkue pelasi toista vastaan yhteen maaliin, jossa oli maalivahti kummankin joukkueen potkuja estämässä.

Juhannuspäivän jälkeisenä sunnuntaina peli jatkui ja jatkui, vaikka aurinko kuumotti esteettömästi kentälle. Kello 13 aikaan jo kolmen tunnin pelin jälkeen kävin tuomassa pojalleni lämmitetyn venäläisen plov-ruoan, jonka hän söi saman tien, kun ei tahtonut lähteä kotiin. Lisäksi toin uudet vedet vanhojen loppumisen jälkeen. Ja peli jatkui…

Kello 15 olin jo huolissaan, kun peliä oli jatkunut 5 tuntia kovassa helteessä. Nämä pojat eivät todella istuskelleet, vaan harjoittivat niinkin kovaa urheilua kuin jalkapallo. Voi vanhempikin ihminen kokeilla, miltä tuntuu kesähelteellä auringon alla pelata edes tunnin verran jalkapalloa. Niin kävin ostamassa jäätelöt, ja äiti sai kyydittää jäätelön ja uudet vedet pojalle. Jäätelö maistui hyvin, mutta kotiin ei ollut halua lähteä. Muillakin pojilla oli eväät repussa.

Kello 18:10 poikani pisti jalkapallokengät jalkaan. Peliin oli jo vähän ennen liittynyt mukaan muita poikia, joiden pelimoraali ei ollut aivan yhtä hyvin. Veer Cupissa nuo pojat eivät myöskään pelanneet reilusti kaikki kaikkia vastaan, vaan syöttelivät poikani tappioksi. Olin aivan tyytyväinen, että poikani päätti lopettaa pelaamisen jo vihdoin kahdeksan tunnin jälkeen. Kahdeksan tuntia paljain jaloin kesähelteellä tekonurmikentällä jalkapalloa isompien poikien kanssa riittää aivan hyvin. En aio edes kutsua häntä illalla juoksulenkille.

Kahdeksan tunnin jalkapalloilun jälkeen poikani ei näyttänyt mitenkään yliväsyneeltä, vaan vain luonnostaan väsyneeltä. Tietysti kasvot olivat niin päivettyneet tummiksi, että häntä itseäänkin vähän harmitti: hän halusi pestä kasvonsa vaaleammiksi, mutta aurinko teki tummuuden eikä se pesemällä lähde pois. Ruskettuminen ei ole likaa.

Tällä viikolla on jalkapalloseuralla kolme harjoituskertaa, joissa harjoitusaikaa yhteensä kokonaiset 3 tuntia. Tuo kolme tuntia on alle puolet siitä, mitä kymmenen vuotta vanha poika pelaa yhden sunnuntain aikana keskeytyksettä jalkapallokentällä.


. . . . . . . .

 Juha Molari Юха Молaри GSM +358 40 684 1172; +358 44 275 8284
Työtön Teologian tohtori, BBA
 EMAIL juha.molari-ÄT-mail.ru (-at-= @)
 СМИ и Юха Молaри коллекция, Molari in Russian media): http://juhamolari.blogspot.com/2010/01/blog-post_23.html