perjantai 14. kesäkuuta 2013

Reipasta liikuntaa ja iloista mieltä pienen pojan parhaaksi

Tänään perjantaina aamupäivällä olen tyytyväinen, kun sain juostua 10 vuotta vanhan poikani kanssa mäkisessä maastossa 5 km vauhtileikittelyä. Ennen juoksentelua venyttelimme tietysti huolellisesti ja niin venyttelemme taas kohta, jotta juoksentelusta olisi oikeaa kehittävää hyötyä kasvavalle pojalle.

Kasvavan pojan ja omien jalkojeni terveyden vuoksi haluan juosta pikemmin mäkisessä maastossa poluilla, kuntopoluilla tai pururadalla kuin kestopäällysteellä.

Erityisesti ylämäkiin kiihdytimme vauhtia, jotta reisiin ja pohkeisiin tulisi kuntoa ja hapenottokyky parantuisi. Näitä ominaisuuksia hänen täytyy luonnollisesti kehittää vielä tosi paljon. Jalkapallossa täytyy jaksaa juosta yhä uudestaan edestakaisin.

 Laskettelurinteen sivustasta juoksimme ylös mäen huipulle siten, että aloitimme hitaasti ja vauhti kiihtyi lähes huippuunsa. Mäen päällä poikani kertoi jalkojen pettävän alta, mutta kehotuksestani jatkoimme liikkumista nyt kävellen.

Nyt iloinen poika laulaa suihkussa! Tänään emme pelaa jalkapalloa. Sade ei edes häirinnyt, koska sade alkoi vasta 100 metriä ennen kotiovea.

Illalla ehkä poljemme kuntopyörällä intensiivisen hapenottoharjoituksen periaatteelle 5 kertaa 30 sekuntia lujaa, lepotauko 90 sekuntia- 2 minuuttia.

Törkeät nettikirjoittelijat eivät lopeta minun jokapäiväistä iloani ja harrastuneisuuttani, jota minulla on lasteni kanssa.

Maanantaina pojallani on eräs jalkapallo-ottelu, minkä johdosta huomenna ja ylihuomenna emme harrasta maastojuoksua, vaan virkistämme tekniikkaa ja nopeutta. Mutta maanantain ottelun jälkeen on monta viikkoa aikaa rakentaa jalkapallon erityistaitojen rinnalla myös juoksukuntoa ja hapenottokykyä.