lauantai 15. kesäkuuta 2013

Venäjä-spesialisteja kohtaan minä olen kateellinen ja vihainen mies, joka ei pääse edes ripille

Tänään lausuin ääneen ihasteluni ja kateellisuuteni, kun eräs Facebook-ystäväni kertoi, että hän oli eilen perjantaina tavannut RISI:n avajaiskonferenssissa Helsingissä  esimerkiksi Jeltsinin neuvonantajan jne. Hän oli päässyt tämän kanssa samaan valokuvaankin. Sanoin, että autuaita ovat valitut. Niin hyväosaisia ja valittuja olivat monet muutkin tuttuni, jotkut ilmeisemmin itse saivat jopa puhua arvovaltaisessa ympäristössä, ehkä kätellä arvohenkilöitä.

Olen kateellinen noita rakentavasti Venäjään suhtautuvia tuttuja kohtaan kuin myös rikkovasti Venäjää vastaan suhtautuvia vastenmielisiä tyyppejä kohtaan: molemmilla on hyvä, näkyvä osa tässä kansalaisyhteiskunnassamme.

Tietysti RISI:n tilaisuus oli avoin kaikille ja sinne oli periaatteellinen oikeus tulla minullakin. Minun käytäntöni on kuitenkin toisenlainen. Lopulta minun oli tuomittava itseni ulkopuoliseksi, kun minun oli jäätävä lapseni seuraksi. Niin juoksimme ihan terveellisen juoksulenkin metsässä eikä juoksu maksanut yhtään mitään. Välillä vähän vettä satoi päähämme, mutta sade yltyi vasta aivan lopussa. Pysähtyä ei tehnyt mieli, sillä hyttyset uhkasivat syödä nilkkoja ja käsivarsia, jos hidasteli vauhdissa. Sellainen oli minun ympäristöni – ei mitään glamouria ja arvovaltaisia yhteyksiä. Minun paikkano ei tietenkään olisikaan missään Venäjän valtiohallintoa palvelevien strategisten instituuttien konferensseissa.

Voin olla kristillisessä mielessä tyytyväinen olooni, joka on minulle annettu Korkeimman suojeluksessa. Siitä huolimatta, että tiedän kristillisen moraalin ja Jumalan sanan avulla kateellisuuden synniksi, niin minä koen kateellisuutta sellaista hienoa osaa kohtaan, mitä monet tutut ja tuntemattomat saavat kokea, kun he näkevät kasvotusten ja läheltä Venäjän ja Suomen merkittäviä hahmoja.

Minullakin olisi halu nähdä ja kokea tuo ilmapiiri, mitä en voi kuitenkaan nähdä ja kokea.

 Itse asiassa en ole koskaan tavannut ketään tärkeää politiikan vaikuttajaa tai tutkijaa, en suomalaista enkä ulkomaalaista. Kerran pääsin suomalaisen ilmaislehden nimissä Lappeenrantaan konferenssiin, jossa takapenkissä ihastelin, että siellä kaukana edessä pääministeri Vladimir Putin käveli ja puhui. Hän ei tietenkään nähnyt minua eikä tiedä minun olemassaolostani vieläkään (käyttäydyin jo silloin vaatimattomasti ja hiljaisesti).

Olen minä tietysti ollut jossakin konferenssissa Venäjällä.

Venäjällä en tapaa suuria vaikuttajia, vaan lähinnä eläkkeellä olevaa anoppiani, joka mitättömän eläkkeensä tueksi kaipaa aina rahaa Suomesta. Lisäksi samanlaisia muita vähäosaisia venäläisiä tapaan, jos joskus käyn Venäjällä. Nämä eivät kulje pukupäällä, heillä ei ole solmiota eikä kiiltonahkakenkiä, he eivät puhu mikrofoneihin isoissa saleissa, vaan ovat vain arjessa eläviä ihmisiä perheensä kanssa.

Suomessakaan osani ei ole yhtään loistavampi, vaan itse asiassa vielä pahempi. Olen saanut kohtelua ja julkista huutelua, joka kuuluisi ministerinkin lausua vain sellaisia vastaan, joilla on joku todellinen status ja asema yhteiskunnassa. Tuo syyttäminen ja moittiminen julkisuudessa on vain eräs häpeällinen esimerkki, josta ministeri Heidi Hautalan rimanalitus kertoo, mutta tämä ei ole ainoa virhearvio, jonka uhriksi olen joutunut.


Minä en pura vihaani ja kateellisuuttani alkoholiin ja päihteisiin, sillä en ole koskaan tupakoinut tai käyttänyt alkoholia. Ne eivät yksinkertaisesti kiinnosta! Mutta vihaani ja kateellisuuttani yritän hoitaa jossain määrin keskittymällä lapsiin ja liikuntaan, vaikka nämäkään eivät hoida pois vihaani ja kateellisuuttani – ehkä vain keskittävät ajatuksiani parempaan, jotta en koko ajan miettisi hyväosaisten RISI-konferensseja ja muita vastaavia.

Venäjän ortodoksisen kirkon rippi on aito ja todellinen paikka tunnustaa henkilökohtaisesti synnit ja saada synninpäästö sekä ripin jälkeen Herran pyhä ehtoollinen. Edes ripille en ole päässyt, koska sunnuntaisin olen aina ollut varattu syystä tai toisesta: joko minun on pakko hoitaa lapsiani ja nuorin lapsi nukkuu juuri silloin – tai minun täytyy viedä jalkapalloilevaa poikaani jalkapallo-otteluun juuri tuolla hetkellä. Sekä lopulta joskus harvoin kuukausien jälkeen saattaisi järjestyä vapaa aika liturgiaan osallistumiselle, niin minulla ei ole enää 5 euroa rahaa matkakuluja varten! Varastaen pummilla ei sentään viitsi matkustaa jumalanpalvelukseen!

Tällä tavalla minä tunnustan avoimesti kateellisuuteni ja vihaisuuteni, häpeän syntistä asennettani ja tiedän valitettavan kiivauteni, jonka kateellisuus ja vihaisuus minussa herättävät aina joskus. 

Autuaita ovat puhdassydämiset, mutta valitettavasti minulla on kateellinen, syntinen sydän, kun näen nuo toiset hienoissa tapahtumissa hienojen ihmisten seurassa.

. . . . . . . .

 Juha Molari Юха Молaри GSM +358 40 684 1172; +358 44 275 8284
 Teologian tohtori, BBA
 EMAIL juha.molari-ÄT-mail.ru (-at-= @)
 СМИ и Юха Молaри коллекция, Molari in Russian media): http://juhamolari.blogspot.com/2010/01/blog-post_23.html