keskiviikko 31. heinäkuuta 2013

Venäjällä nuoret eivät tykkää jalkapallosta?

Terveiset Venäjältä HJK-Herttoniemenrannan pelaajille, valmentajille ja vanhemmille! Meillä on Helsingissä ja Herttoniemenrannassa aivan upeat harjoitteluolot siihen nähden, mitkä ovat olot Venäjällä lapsilla, nuorille pelaajille ja ei-ammattilaisille.

Mummolassa Gagarinin kaupungissa administraatio sanoi, että heillä on internet-sivuilla hyvät valokuvat koulujen jalkapallokentistä, kun mummo valitti todenmukaisen kokemuksen perusteella sitä, että niillä kentillä ei voinut pelata jalkapalloa, koska ohdakkeet olivat 30 cm pitkiä, niityillä oli lähinnä myyränkoloja ja muutama koiran ulkoiluttaja. Helsingissä ei tarvitse harjoitella jalkapalloa 30 cm korkeiden ohdakkeiden täyttämällä kentällä, jossa maaperä olisi kuoppaisa ja reikäinen myyrien vuoksi.

Vanha valokuva upeasta menneisyydestä riitti internet-sivulla todisteeksi kaupungin erään päättäjän puhelinselityksessä, että mitään parempaa ei tarvitse tehdä. Toinen tavanomainen vastaus on, että nuoret eivät pidä jalkapallosta Venäjällä.

Eivät varmaan HJK:n nuoretkaan pelaisi innokkaasti jalkapalloa kentillä, joissa on myyrän koloja ja 30 cm pitkiä ohdakkeita "kentällä", jonka oudon kokoiset maalikehikot ovat ruosteiset ja vain vähän kolmiota paremmassa kulmassa. Siellä Gagarinin kaupungin jalkapalloilijat harjoittelevat, koska kaupungin stadionille ei saa mennä harjoituksiin. Stadion on vain viikottaista muutamaa ottelua varten. Niissä otteluissa pelaavat ylipainoiset keski-ikäiset miehet toisiaan vastaan. Monella pelaajalla ei ole edes pelipaitaa. Kesken erään ottelun syttyi myös pelaajien välillä nyrkkitappelu. Tämän ottelun erätauolla pelaajat menivät katsomoon tupakalle. Stadiumin nurmi on vahva, koska sitä ei kukaan käytä. Pitkähkölle nurmelle ei maalata edes kenttäviivoja pelin helpottamiseksi. Kenttä ja katsomo ovat vain kaupungin mainossivuja varten, ei jalkapallon harrastamiseksi. Paikallisten kahden jalkapalloseuran "edustusjoukkueiden" kyseisessä keskinäisessä ottelussa oli myös rangaistuspotku, joka oli kylläkin aivan laadukas:


Poikani ennätti mennä tuolle kentälle harjoittelemaan paikallisen urheiluseuravalmentajan neuvosta, onneksi sai pelata jo tunnin verran, mutta vartija käski pois kentältä. Tässä valmistaudutaan Gagarinin kielletyllä stadiumilla HJK:n tulevia otteluja varten...
Gagarinin urheilustadion ei ole jalkapallon harjoittelua varten.

Gagarinin parhaan koulun - mainoksen mukaan "Venäjän parhaan koulun" - takapihalla oli kuitenkin pieni alue, jossa pystyi harjoittamaan jalkapallopotkuja. Niityn toinen laita oli alkuaan käyttökelvoton jalkapalloilun harrastamiseen: pitkä nurmi, jonka keskeltä kulki hiekalle kulunut polku. Tälle kentälle poikani juoksee reipasta vauhtia päivittäin 2,5 km, sitten tekee pari tuntia omia harjoituksiaan ja lopulta juoksee hiljempaa 2,5 km takaisin mummolaan.  Aamupäiväharjoituksensa lisäksi hän kävi iltaisin urheilukentän tartanilla juoksemassa 100 metrin mittaisia intervalliharjoituksia kävelypalautuksella. Poikani kertoi, että juoksukunto olisi hyvä saada paremmaksi syksyä varten, kun HJK-Herttoniemenrannan uusi kausi alkaa. Siellä pelaa niin paljon hyviä poikia, että tervehenkinen keskinäinen kilpailu kannustaa kehittämään itseään.

Kymmenen vuotta vanha poikani harrastaa jalkapalloa, mutta juoksukuntoakin pitää kehittää. Pelkkä temppuilu ei riitä pitkiä otteluja varten. Aamulla hän siis juokee Gagarinissa säännöllisesti 2,5 km jalkapalloharjoituksiinsa, josta takaisin 2,5 km mummolaan. Illalla on vuorossa 3 km:n kävelyn jälkeen tähän ikäryhmään sopiva nopeuskestävyysharjoitus, joka kehittää myös jalkapalloilijan hapenottokykyä ja juoksutekniikkaa: 10 x 100 metriä, palautuksena on kävely takaisin kunkin 100 m jälkeen, ja harjoituksen jälkeen 3 km kävelyä kotiin. Ei kannata juosta liian kovaa, noin 80 %:n teho riittää. Ei myöskään liian monta kertaa, jotta lihakset ja hermostot eivät väsy liikaa. Usein myös aamun jalkapalloilun yhteydessä poikani juoksee nurmella 5 x 60 metriä siten, että keskellä on 20 metriä tosi vauhdikkaasti. Lisäksi muutama kerta 60 metriä vauhdikkaasti pallon kanssa. Tällaisia aamun ja illan harjoituksia joka päivä muutaman viikon tai kuukauden ajan tekee ihan hyvää pelikunnolle.

Aamun pelipaikka:



Illan juoksupaikka:


Monien muiden jalkapallokenttien kunto on huomattavasti vaikeampi ja heikompi niin Pietarissa, Moskovassa, Tulassa kuin Gagarinissa, joissa poikani on käynyt sukuloimassa äitinsä kanssa.

Kuvassa on Venäjän parhaan koulun takapiha Gagarinissa, poikani harjoittelupaikka Venäjällä. Koulun kenttä muuttui mummin tiukan kansalaispalautteen ansiosta siistimpään kuntoon. Mummo soitti tyttären poikansa puolesta kaikille vastuuhenkilöille kaupungissa aina pormestaria myöten. Kentän nurmi leikattiin ainakin osittain ja nyt hiekan ohessa myös nurmella oli mahdollista potkia jo toisena päivänä valituskierroksen alkamisesta. Kansalaisyhteiskunta osoittaa sittenkin toimintansa ainakin tällä jalkapalloniittyjen nurmenleikkuun tasolla. Tällä aidolla nurmella on ihan hyvä antaa pitkiä syöttöjä ja harjoitella vastaanottoja sekä juosta 60 metrin pitkiä intervalleja.







Ehkä virallisilla internet-sivuilla ovat kauniimmat kuvat, mutta tämä on todellinen valokuva 29.7.2013 Gagarinin  "jalkapallokentästä" hautausmaan vierestä. Täällä urheiluseura yhä käy tekemässä epätoivoiset harjoituksensa. Yksittäisen jalkapalloilijan on parempi kuitenkin valita tuo toinen kenttä, josta olivat edelliset valo- ja videokuvat.

Gagarin on noin 31 000 asukkaan kaupunki, 180 km Moskovasta etelään. Sen perustaja on Pietari 1, Juri Gagarin on tietysti kaupungin tunnetuin merkkihenkilö.  Kaupungin pääkadulla Leninin kadulla on upeat julisteet, joiden mukaan "urheilu on hyväksi koko perheelle" ja "Gagarinin väki rakastaa urheilua". Gagarinin ilma on erittäin kosteaa ja raskasta.

Gagarinin jalkapalloseurojen harjoittelukenttä hautausmaan vieressä.

Moskovassa parempi kuntoiset jalkapallokentät ovat suljetut koko kesän ajaksi tai melkein koko päivän ajaksi. Vain parin tunnin harjoitteluaika on sallittu päivän helteen ajaksi. Tämä ei tietysti riitä edes lapsen hajoittelua varten. Selityksenä on, että Moskovan nuoret eivät pitäisi jalkapallosta, vaan he viettävät aikaansa internetissä. Vapaaksi harjoittelukentäksi neuvotaan tällaista hiekkakenttää, jonka irtohiekka on todella upottavaa, hiekan seassa on isoja sementtikiviä. Poikani kertoi, että hän ei ole koskaan pelannut noin huonolla kentällä. Jalkapallon pomputtelu on periaatteessa mahdollista melkein missä tahansa paikalla, mutta tuo pomputtelu ei ole poikani mieleen huonojen taitojensa vuoksi. Kremlin ympäri kävely ei ihan vastaa urheiluharjoittelua, mutta Kremlin nähtävyyksien katseleminen on tietysti mahdollista, jos ja kun kaupungissa on vaikea harrastaa urheilua.

Miksi Moskovassa nuoret eivät tykkää jalkapallosta?

Pietarissa on täysin ymmärrettävää, että Zenithin korkeapalkkaiset jalkapalloammattilaiset brasialaisesta Hulkista alkaen saavat harjoitella Udelnayan puiston sisälle rakennetussa aidatussa, suljetussa harjoittelukeskuksessa. Joka hetki tuon aidatun kentän portilla on iso joukko faneja, jotka etsivät nimikirjoituksia superammatilaisilta. Sitä vastoin ala-arvoisia ovat ne mahdollisuudet, joita kuka tahansa nuori tai aikuinen saa jalkapalloilun harjoittamiseksi. Zenithin ammattilaisten suljetun puiston toisella puolella on tämä jalkapallokenttä omatoimista harjoittelua varten. Maalikehikot ovat ruosteista rautaa. Maapohja on kuoppaista savea ja multaa. 

Zenithin harjoittelukeskuksen lähellä on nuorten ja aikuisten vapaata harjoittelua varten
pelipaikka.

Koskaan poikani ei jäänyt potkimaan tuolle savisella ja mutaiselle maaperälle rautalankamaaleihin, vaan hän usein juoksi Udelnayan puiston läpi 3 km ohi Zenithin jalkapalloharjoittelukeskuksen toiselle puolelle Olympiatoivojen stadionille, jossa on hyvä juoksurata, mutta kelvoton nurmikenttä. Poikani kertoi, että myyrän kolot ja pitkä ruoho tekevät juoksemisen suorastaan vaaralliseksi nurmikentällä. Siksi hän juoksikin 100 metrin intervalliharjoituksiaan jalkapallokengissä tartanilla. Kentän toisessa laidassa on ns. maalitolpat, mutta nämä maalit eivät ole mitenkään vakiomittaiset. Nurmi on tälläkin kodalla erittäin epätasainen. Kun poikani oli juoksulenkkinsä jälkeen potkinut tällä kentällä toista tuntia jalkapalloa, sitten kentälle tuli jääkiekkoilijoiden Spartakin juniorijoukkue harjoittaa jalkapalloa. Poikani arvion mukaan noiden 13 vuotta vanhojen poikien jalkapallotaidot olivat aivan yhtä surkeat kuin itse kenttäkin. Kaikki urheilijat eivät osaa Venäjälläkään pelata jalkapalloa. Kentän hoitajat kertoivat, että vähän matkan päässä on jalkapalloseuran jalkapallokoulu tekonurmella. Poikani oli juossut vielä kilometrin mainitulle kentälle, mutta se kenttä oli suljettu koko kesän ajaksi. Rajoitetut harjoitteluajat jalkapalloseuran määrääminä aikoina oli siellä mahdollista sitten, kun koulut alkavat Venäjällä. Mainitun kentän hoitajat opastivat juoksemaan vielä kilometrin Tbilisin kadun koulukentälle. Innokas poikani oli juossut reppu selässään sinnekin, mutta hän löysi mahdottoman muovimaton, jossa ei voinut pelata nappulakengillä ja futsal-kengillä matto olisi ollut liukas. Kyseinen kenttä oli nuorten äitien ja pikkuvauvojen ulkoilupaikka.

Kun laskin poikani juoksukilometrit, jotka poikani reppu selässään etsi kenttää Pietarissa, niin niitä kertyi 10 km tuona yksittäisenä päivänä. Lisäksi hän pelasi palloa Olympiatoivojen stadionilla ja juoksi 15 kertaa 100 m intervalliharjoituksen kävelypalautuksella. Mielestäni se on ihan riittävä harjoitus 10 vuotta vanhalle pienelle pojalla! Olympiatoivojen stadiumilla juoksi intervalleja samanaikaisesti poikani kanssa myös 13 vuotta vanha poika, joka valmentajan mukaan oli kolmanneksi paras koko Venäjällä suunnistuksessa ikäluokassaan.

Pietarissa Olympiatoivojen stadiumilla on vapaa oikeus harjoitteluun.

Pietarin parhaat harjoitteluolot olivat juoksemisen puolesta Olympiatoivojen stadionin tartan Zenithin harjoittelukeskuksen vieressä, mutta jalkapallokenttä oli hyvin epätasainen aito nurmi, ja Kuurojen koulujen vihreä matto 3 kilometriä Olympiatoivojen stadionilta. Kuurojen koulujen vihreä matto oli vain vähän parempi kuin Tbilisin kadun koulukenttä. Kenttää ympäröi 200 metriä pitkä tartan-rata, jonne oli puut tiputtaneet paljon oksia. Jos tahtoi juosta intervalliharjoituksia, nämä oksat oli syytä siirtää sivuun, jotta ne eivät tuottaisi onnettomuuksia juoksijalle. Kentällä oli vaikea potkia palloa, koska epätasainen matto tuotti yllättäviä pomppuja pallolle ja tukijalka liukui matolla.

Tässä poikani temppuilee ns. Kuurojen koulun kentällä, mutta tämän kentän vihreä matto on epätasainen ja kova. Futsal-kengille matto on liukas ja jalkapallokengille se on liian kova. Kentän toisella laidalla on puusta tippuneita oksia.

"Lottovoitto palata Suomeen"

Poikani kertoman perusteella etsin  työtä entistä vähemmän Venäjältä, sillä Venäjä ei tarjoaisi riittäviä liikunnallisia mahdollisuuksiani pojalleni, jos minun töiden vuoksi pitäisi muuttaa Venäjälle. Vain erittäin hyvä palkka - 4000-5000 euroa tai parempi kuukaudessa - voisi lisätä harkintaani muuttaa töiden tähden Venäjälle, sillä sillä palkalla voisin jo ostaa hyviltä jalkapallokentiltä omia harjoitteluaikoja poikaani varten.  Kyllähän Venäjällä on hyviäkin kenttiä, mutta ne eivät ole rahattomalle avoimia kenttiä. 

Suomessa Helsingissä tehtiin erinomainen yhteiskunnallinen päätös pari vuotta sitten, kun esimerkiksi Vesalaan ja Kivikkoon sekä muualle rakennettiin hyvät tekonurmikentät. Nyt noilla nurmilla pelaa jopa 100 lasta, nuorta ja aikuista yhdellä kertaa jalkapalloa. Ensimmäiset tulevat kentälle aamulla kello 9 ja illalla viimeiset lähtevät kello 22 jälkeen. Poikani on ollut yksi innokkaimmista ja hän pelaa usein kaksi kertaa päivässä, pahimpina päivinä 8 tuntia vuorokaudessa noilla kentillä, vaikka useimmiten toki pelaaminen jää 4 tuntiin tai vähän enempään päivässä. Helsingin kaupungin päättäjien panostus urheilukenttiin näkyy väistämättä myös muutamien vuosien kuluttua Suomen urheilun menestyksessä, kun alueilta kehittyy monta hyvää tähteä. Mutta tietysti tervehenkinen panostus näkyy ennenkaikkea ihmisten viihtyvyytenä ja terveytenä.

KELA:n järjestelmä toimii hyvin myös dissidentin parhaaksi

Lauantaina kirjoitin internetin välityksellä Kelan nykyaikaisen järjestelmän avulla jatkohakemukseni peruspäivärahaa varten. Tänään keskiviikkona 31.7.2013 saapui peruspäiväraha pankkitililleni ja huomenna torstaina 1.8.2013 saapuu peruspäivärahan jälkeen maksettava työmarkkinatuki pankkitililleni. Järjestelmä toimii todella joustavasti ja sujuvasti.



Peruspäivärahaa maksetaan parin vuoden määräajan, minkä jälkeen työtön siirtyy työmarkkinatuelle, jos hän ei ole löytänyt työtä tämän kahden vuoden aikana. Minulla tapahtui tämä murros, mutta murros ei aiheuttanut katastrofia niukoissa oloissani, jossa on jo muuten kamppailua sen puolesta, että rahat riittäisivät maksuihin. Sain tänään loppuerän peruspäivärahasta ja maksoin 150 euroa visakorttivelkaa.

Työttömyys ei ole normaalia aikaa

Tietenkään työttömyys ei ole normaalia aikaa. Työttömyys on epänormaalia aikaa erityisesti minulle, joka viisi vuotta teki kokoaikaisesti kahta eri työtä ja tämänkin jälkeen teki IT-opintoja ja tohtoriopintoja kokoaikaisen työn ohessa. Olen aina tottunut työskentelemään tehokkaasti, mutta nyt en voi sen enempää tehdä työtä kuin opiskellakaan. Tietysti teoriassa opiskelu olisi mahdollista, mutta oppilaitoksessa opiskelu merkitsisi minulle peruspäivärahan ja työmarkkinatuen päättymistä. Pelkällä opintorahalla ei valitettavasti enää nykytilanteessa elä. En voi tehdä sokeaa hyppyä minimaalisesta työmarkkinatuesta opintorahalle. Muussa tapauksessa opiskelu uuden tutkinnon suorittamiseksi olisi sekin parempaa kuin työtön tekemättömyys.

En löydä mitään hyväksyttävää perustetta omalle työttömyydelleni: olen aina tehnyt työni enemmän kuin ahkerasti, niin kirkossa kuin bensa-asemalla tai sanomalehden palveluksessa tein työni kysymättä ja valittamatta, jos oli jopa vapaapäivä. Fyysinen kuntoni ja henkinen suorituskykyni on ollut aina korkea, mitä osoittavat myös terveelliset elämäntapani, urheiluharrastukseni ja monet opintoni. Jos ja kun lähes 50 vuotta vanhaa miestä pidetään liian "vanhana" töihin, tämä on käsittämätöntä, kun useimmat työnhakijat ja -tekijät ovat fyysiseltä kunnoltaan huomattavasti heikompia kuin minä. Kovin moni ei juokse 12 minuutin Cooper-testissä yli 3000 metriä, mutta minä juoksen jopa erittäin reilusti yli ja useamman kerran peräkkäin!

Minä olen ollut monien epäasiallisten ja rikollisten parjausten kohteena jo vuosi kaudet. Noiden parjausten sisällöt ovat selvästi valheellisia ja halventavia. Parjausten tähden on jätetty useita rikosilmoituksia. Rikolliset on myös selvästi osoitettavissa. Julkinen parjaus ei ole kuitenkaan päättynyt. Poliisi ei ole osoittanut sellaista oikeudenmukaista yhdenvertaista menettelyä rikosten tutkinnassa kuin sen tulisi harjoittaa Suomen lain ja erityisesti poliisilain vaatimuksista. Sitä vastoin KELA toimii täysin virheettömästi myös dissidentin hyväksi. Itse asiassa olen saanut KELA:sta aina vain kiitettävää ja täydellistä palvelua, ihmiset ovat sielläkin inhimillisiä ja ystävällisiä (toisin kuin yleensä väitetään täysin epäasiallisesti).

Poikkeusolot

Elämäni jatkuu tällä tavalla poikkeusoloissa, työttömänä. Työttömyys merkitsee valitettavasti ennen kaikkea vähärahaisuutta.

Toistaiseksi olen saanut juuri ja juuri kuin ihmeen avulla hoidettua kaikki velvoitteeni maksaa laskuni. Suurin haasteeni on syksyllä selvitä poikani jalkapalloseuran harjoittelumaksusta.

Työttömyys on merkinnyt myös mahdollisuutta osallistua poikani liikuntaharrastukseen ja lasteni hoitamiseen ylipäätänsä. Tällä hetkellä elän poikani harrastuksen suhteen poikkeusaikaa, sillä poikani on äitinsä kanssa Venäjällä odottamassa uutta Venäjän passia. Venäjän uusa passi valmistuu noin 5 viikon odotusajan jälkeen, lopulta viikko Suomen koulujen alkamisen jälkeen. Tämän odotusajan poikani on etsinyt jalkapallokenttiä Venäjällä, mutta avoimien kelvollisten jalkapallokenttien löytäminen on ollut erittäin kova haaste. Tietysti Venäjän passin omistaminen luo lisää mahdollisuuksia tulevaisuutta varten, kun hänellä on jo Suomen passi. Kaksoiskansalaisuus on pelkästään hyvä asia. Kunnon isänä tahdon pojalleni vain parasta tulevaisuutta.

lauantai 27. heinäkuuta 2013

Akatemian tiedotuslehti kertoo vierailustani tiedeyhteisössä

Akatemian tiedotuslehti kertoo 7. toukokuuta 2013 etusivun alalaidassa pitkässä jutussaan, että olen monien arvovaltaisten professoreiden rinnalla osallistunut Valtio ja bisnes -hankkeen mukaiseen tiedekonferenssiin äskettäin venäläisessä akatemiassa, joka toimii Venäjän presidentin administraation alaisuudessa. Valtava akatemia valmistaa ja pätevöittää Venäjän hallintoa varten työntekijöitä. Akatemia on tiiviissä yhteistyössä valtiollisten yliopistojen kanssa, joiden professorit olivat nytkin keskeinen osa konferenssin luennoitsijoista. http://www.sziu.ru/media/uploads/%D0%B8%D0%BD%D1%84%D0%BE%D1%80%D0%BC%D0%B1%D1%8E%D1%80%D0%BE-19.pdf


Olen kertonut tästä pikavierailustani jo aiemmin blogissani, olen tuntenut luennon mahdollisuudesta suurta mielihyvää, mutta venäläisen median ja internetin uutista konferenssista en ole löytänyt aiemmin kuin vasta nyt.

Minulle tällaiset hankkeet ja konferenssit kertovat, että Venäjällä kokonaisuudessaan - hallinto ja akateemiset piirit mukaan lukien - tiedostetaan hyvin voimakkaasti Venäjän kasvun haasteet ja esteet, ongelmien poistamiseksi tehdään paljon työtä, menestyksen eteen tehdään paljon työtä yhteiskunnan kaikilla eri tasoilla. Venäjä ei ole vajonnut pysähtyneisyyden tilaan, jossa vakuutetaan, että mikään ei koskaan saisi muuttua, vaan säilytetään vain nykyiset etuisuudet. Venäjä valmistautuu tulevaisuuteen. Kukaan ei väitä Venäjällä, että Venäjä olisi valmis tulevaisuuden haasteisiin, vaan paljon täytyy tapahtua onnellisia ja hyviä muutoksia.

Eräs muutoksen kohde koskee myös korkeampien opintojen opintouudistusta, joka ei ole ongelmaton siirryttäessä venäläisestä järjestelmästä länsimaiseen maisteritutkintoon. Vertailukelpoisuus ja yhdenvertaisuus ovat tietysti eräs tunnettu tavoite opintouudistuksessa. Liian vähän on puhuttu opintojen itse tarkoituksesta eli valmistaa osaavia ihmisiä yhteiskunnan ja työelämän tulevaisuuden tarpeita varten. Tämä osaaminen ei ole tieteellistä kirjaviisautta, vaan kykyä toimia muuttuvan yhteiskunnan markkinoilla kilpailutilanteessa innovatiivisesti ja pragmaattisesti, tehokkaasti ja menestystä tuottaen. Länsimaisissa maisteriopinnoissa on kuilua yliopistomaailman tieteellisen kirjaviisauden ja liike-elämän välillä poistettu opintojen työelämälähtöisillä näkökulmilla, työharjoittelulla ja yhteistoiminnalla liike-elämän kanssa. Venäjällä on toistaiseksi työelämän ja yliopisto-opintojen yhteensaattaminen vasta ensimmäisten pohdintojen alaisuudessa. Minä olin yksi niistä joka pohdiskeli aihepiirin mahdollisuuksia ja haasteita. Suomessa on mainittu teema erittäin keskeinen liike-elämän bachelor- ja maisteriopintojen osana, mutta Venäjällä asia on vielä lähes tuntematon.


Kerron kaikesta huolimatta tämän osallistumiseni Venäjän valtiolliseen korkeakouluopintojen uudistushankkeen konferenssiin, vaikka olen työtön suomalaismies, jolla on hämmästyttäviä vaikeuksia työllistyä Suomessa edes Venäjän kauppaa käyvien yritysten tehtäviin. Ilkeämielisten ihmisten herjaavat väitteet työkyvyttömyyseläkeläisyydestä tai sellaisen hakemisesta ovat kunniaani loukkaavia rikollisia kirjoituksia, sillä todellisuudessa olen ahkera, osaava, työtä pelkäämätön suomalaismies. Rikolliset kirjoitukset "työkyvyttömyyseläkeläisyydestä" vaurioittavat minun työllistymistä ja kunniaani. Nuo rikolliset kirjoitukset liittyvät keravalaisen rakennusmestarin Matti Vesimäki (os. Jokinen) ja hänen mahdollisen jenginsä monivuotiseen hyökkäykseen minua vastaan, vaikka en en ole koskaan edes tavannut noita likaisia tyyppejä. Olen jättänyt loukkaavasta kirjoittelusta rikosilmoitukset.

Luentomatka tapahtui keskinäisen ystävyyden ja tieteellisen yhteistyön hengessä ilman ansaintaa tai työsuhteen syntymistä.


. . . . . . . .

 Juha Molari Юха Молaри GSM +358 40 684 1172
Työtön Teologian tohtori, BBA
 EMAIL juha.molari-ÄT-mail.ru (-at-= @)
 СМИ и Юха Молaри коллекция, Molari in Russian media): http://juhamolari.blogspot.com/2010/01/blog-post_23.html

perjantai 19. heinäkuuta 2013

Keski-ikäisen miehen ja nuoren pojan kunto-ominaisuudet huippukuntoon kesälomalla

Tämän päivän suuri hetkeni koitti iltapäivällä, kun lähdin poikani kanssa harrastaa liikuntaa. Mielenkiintoisesti kokemukseni ovat muodostuneet sellaisiksi, että entistä enemmän riemuitsen mahdollisuuksista harrastaa lasteni kanssa. Tällä hetkellä enimmät urheilulliset huomiot saa kymmenen vuotta vanha poikani, kun muiden lasteni kanssa harrastaminen jää vähemmäksi.

Harrastamisen ilo on monipuolinen ja molemminpuolinen. Ikääntyvänä miehenä tiedän oikein hyväksi keholleni, että otan itsekin osaa liikkumiseen. En vain katsele vierellä, vaan teen mukana. Parempi vähäinen liikkuminen lapsen rinnalla kuin ei mitään. Mutta osallistuminen on myös esimerkillistä itse lapsea varten. "Yhdessä eläminen ja kokeminen" on jotain vieläkin parempaa kuin melkein myyttiseksi tullut kaunis toteamus asian tärkeydestä.

Jalkapalloseuramme kesäloma alkoi viikko sitten. Emme ole pitäneet kuitenkaan harjoituksista vapaita päiviä tämän loman aikana. Hitaasti kiiruhtaen olemme tahtoneet panostaa hapenottokyvyn ja nopeuskestävyyden parantamiseen. Kun 10 vuotta vanhat pojat pelaavat tunnin mittaisen ottelun 60 x 40 metriä isolla kentällä, niin siinä todella tarvitsee juoksukuntoa, jos tahtoo pelata vauhdikkaasti ja laadukkaasti koko ottelun. Minun mielestäni kunto-ominaisuuksia sopii juuri nyt jalkapalloseuran kesäloman aikana kehittää.

Tänään laitoimme sortsit ja t-paidat päällemme sekä lenkkikengät jalkaan. Pojallani oli itse asiassa suunnistusta varten muotoillut juoksukengät, minulla tavalliset laadukkaat juoksukengät. Juoksentelimme kuntopolkuja ja pyöräteitä jopa 5 kilometriä, kunnes pääsimme tavoitteeseemme. Minulla oli jalkapalloreppu ja pallo selässä. Valitettavasti tuo jalkapallokenttä 5 kilometrin päässä osoittautui huonokuntoiseksi. Niin mietimme hetken ja juoksimme takaisin yhden kilometrin verran, jotta pääsimme aidolle nurmikentälle potkimaan jalkapalloa. Nurmi ei ollut nytkään erityisen tasainen, mutta parempi kuin mikään kova vihertävä matto.

Harjoittelimme harhautuksia, pomputtelua ja laukauksia hiukan yli toista tuntia. Minä en komentanut vieressä tai takana, vaan otin välillä vastaan harhautuksia ja välillä yritin harhauttaa poikaani, otin vastaan laukauksia maalivahtina. Kaiken kaikkiaan osallistuin jalkapallopeliin.

Jalkapalloilun jälkeen oli vuorossa venyttelyä, jotta lihakset tulisivat riittävän avoimiksi juoksuharjoittelua varten. Ensin juoksimme 5 kertaa 80-100 metriä nurmen päällä reipasta vauhtia, lepotauko oli noin minuutin verran. Sen jälkeen siirryimme mukavan pehmeälle tartanille, sillä tartan tuntui paremmalta juoksualustalta kuin epätasainen nurmi. Tartanilla juoksimme 15 kertaa 100 metriä reipasta vauhtia, lopussa 80 metrin jälkeen laskettelimme rennosti. Juoksin aina rinnalla ja muistutin, että juoksussa ei saa olla täyttä "puristusta", vaan vauhdikas juoksukin saa olla hauskaa ja irtonaista, pakolla ei saa juosta. Lepotaukona oli noin minuutin tai puolitoista jutustelua.

Juoksuharjoittelun aikana tutustuimme myös urheilukentällä harjoitelleeseen 13 vuotta vanhaan poikaan ja hänen valmentajaansa. Tuo poika teki huomattavasti rankemman harjoittelun. Valmentaja kertoi, että tämä poika on jopa kolmanneksi paras suunnistuksessa koko valtakunnan vertailussa ikäluokassaan. Hänen harjoittelunsa oli itse asiassa hyvin samankaltainen, paitsi tietysti vauhtia ja tehoa oli huippujuniorilla 13 vuoden iässä jonkin enemmän kuin 10 vuotialla jalkapalloilua aloittelevalla pojalla.

Urheilukentän harjoituksen jälkeen vaihdoimme jalkapallokengät juoksukenkiin ja hölkkäsimme 4 kilometriä kotiin. Täten löysää hölkkää kertyi kaikkiaan 10 kilometriä, intensiivistä juoksua tuli 20 x 100 m sekä puolitoista tuntia jalkapalloilua. En voi mitenkään sanoa, että tämä olisi ollut liikaa pienelle pojalleni, vaikka tietysti hän tunnusti jalkoja lopulta vähän väsyttävän. Sehän on urheilun tarkoitus, että kohtuullisesti väsyttää - ja levon ja ravitsevan ruoan jälkeen koko keho on entistä vahvempi.

Suosittelen tällaista kesäloman viettoa myös muille nuorten jalkapalloilevien poikien isille ja äidille. Myös minun oma mieleni virkistyi paljon enemmän kuin mitä pieni auringonpaiste olisi itsessään antanut aihetta. Lapsen kanssa vietetty hyvä yhteinen hetki, moninaiset paljot keskinäiset juttelut ja tarinat sekä urheilun jälkeen suihku ja ravitseva ruoka ovat parasta mitä voin tällä hetkellä keksiä elämälleni.

Alakerran kaunis venäläinen nainen teki itsemurhan

Miehenä olen kovin kriittinen naisten ulkonäköä kohtaan, toisin kuin omaa ulkonäköäni kohtaan. Tänään sain tietää, että olen arvioinut tuota naista lähinnä silmillä, mutta en ole tiennyt mitään henkilön mielen ahdistuksesta. Tästä nuoresta aikuisesta venäläisestä naisesta saatoin usein todeta silmämääräisesti, että hänen kehonsa oli poikkeuksellisen kaunis, solakka ja hyvämuotoinen, kaunis iho ja kauniit kasvot. Selluliittia ei näyttänyt olevan hänen pitkissä säärissä, kun hän asteli pihamaalla kauniissa lyhyessä hamessaan niin kuin vain pitkäsäärinen hoikka nainen voi astella. Noin 170 cm pitkä kaunis venäläinen nainen asui ”naapurina”, samassa talossa kuin minäkin mutta kerrostalon alakerrassa. Näin ulkoinen oli minun arvioni tuosta ihmisestä.

Tänään sain kuulla vanhemmalta naiselta alaovella, että tuo kaunis venäläinen nuori nainen oli tehnyt itsemurhan eilisiltana. Valitettavasti ihmisen kauneus ei suojele kärsimykseltä, jota hän mielessään on kantanut.

En ole juuri koskaan ollut juttusilla kyseisen venäläisnaisen kanssa. En viitsinyt mennä juttusille, kun itse olen jo vanhempi mies, en ole komeakaan enkä ole muutoinkaan hyväosainen. Sanoin ehkä joskus vain pihalla venäjäksi ”hyvää päivää”. Ajattelen, että kauniit ihmiset tahtovat jutella kauniiden ja onnistuneiden ihmisten kanssa. Me vähäosaiset emme häiritse kauniita ja onnistuneita ihmisiä. Niin itsesäälini esti näkemästä ja kuulemasta tuon ihmisen mahdollisia kärsimyksiä.

Minä tiesin hänen avioituneen muutamia vuosia sitten, synnyttäneen lapsen, sittemmin tämän naisen äiti asui hetken heidän luonaan, kunnes nuoren äidin oma äiti kuoli. Äidin kuolemasta alkoi nuoren venäläisnaisen alamäki: hän joi yhä enemmän ilmeiseen masennukseensa. Ulkoisesti juominen ei vielä muuttanut häntä mitenkään alkoholisoituneen näköiseksi. Lopulta tuore avioliitto ei kestänyt, vaan mies valitsi kauniin vaimonsa sijaan tavanomaisemman näköisen naisen ja muutti sen luokse asumaan. Pieni lapsikin lähti äidiltä isän ja tämän vanhempien hoitoon, kun kauneus ei ilmeisemmin riittänyt voimavaraksi mielen kärsiessä surusta. Mitään tuosta tragediasta en osannut tietää enkä arvata. Minulle riitti vain ”hyvää päivää”.


Tietenkin jälkikäteen tuntuu siltä, että olisi pitänyt edes joskus kysyä, ”mitä sinulle kuuluu” ja tarkoittaa todella oikeasti hyvää kysymyksellä. Minun on joskus aika vaikea ymmärtää, miten herkästi ihmiset menettävät koko elämänsä halun niin kuin tuo nuori äiti. Nyt pieni alle kaksi vuotta vanha lapsi elää elämänsä ilman oikeaa äitiä, tuskin pieni lapsi koskaan muistaa omaa äitiään, paitsi voi katsella joitakin videoita ja valokuvia. Tietysti lapsen menetys isän hyväksi on koskenut kovasti sen jälkeen kun oma äiti oli juuri kuollut ja mies lähti toisen naisen perään. Minun on kuitenkin kaikesta huolimatta vaikea tuntea, että mikään tappio olisi riittävän iso syy itsemurhalle. Naapurin vanha nainen kertoi, että tuo nuori nainen oli vanhaan tapaan hirttäytynyt. Kai elämässä pitäisi silti olla usko pieniinkin mahdollisuuksiin, vaikka koko perhe oli jo menetetty? Ei kai vähän yli 20 vuotiaan ihmisen elämässä ole vielä riittävästi nähty ja ymmärretty? Jos tuska on suuri, niin älkää kuitenkaan luopuko elämästänne, vaan menkää läheisten luo, jutelkaa, antakaa ajan kulua ja odottakaa, että jotakin toivottavaa ilmaantuu elämää varten. Rukoilkaa silloin kun on vaikeaa, sillä Jumala kuulee rukoukset.

Kaljapäät ovat kateellisia putinistin oikein ihanan kesän tähden

Vantaalainen rakennusmies Matti Vesimäki ja hänen oudot kaverit - käytän näistä hengenheimolaisista yleisnimitystä "kaljapäät" - ovat löytäneet ilkeämielisen monivuotisen "harrastuksen", kun päivästä toiseen he kirjoittavat valheellisia panettelevia tekstejä minua vastaan. Olen yhteiskunnallisesti merkityksetön, vähäosainen köyhä työtön suomalaismies, mutta nämä kaljapäät jaksavat jatkuvasti hyökätä työtöntä miestä vastaan. Olen köyhä suomalaismies, mutta en ole onneton. Pääasiallisesti elämäni on hyvin onnellinen ja miellyttävä, mitä kaljapäät eivät tahtoisi jonkinlaisen natsi-ideologiansa vuoksi sallia minulle. Viittaan tässä nyt erääseen monista blogeista, joita kaljapäät ovat perustaneet kirjoittaen siinä valheita ja loukkauksia minua vastaan.

Kaljapäiden motivaation selittäminen on mahdotonta, sillä kukaan terve ihminen ei jaksaisi kirjoittaa toisesta henkilöstä - ulkopuolisesta henkilöstä - päivästä toiseen, vuodesta toiseen panettelukirjoituksia nettiin ja muille tahoille. Heidän kirjoituksensa eivät ole mitenkään rehellisiä, vaan tehty pahimman ihmisen kierouden mukaan niin likaisella tavalla kuin vain nimimerkin takaa nämä kaljapäät uskaltavat ja osaavat tehdä. Poliittinen ja yhteiskunnallinen keskustelu olisi asia erikseen, sillä silloin kritiikki kohdistuisi poliitikkojen toimia vastaan, mutta nämä kaljapäät kirjoittavat valheellisia panettelevia tekstejä työttömästä ihmisestä, joka ei osallistu yhteiskunnalliseen ja poliittiseen päätöksentekoon. Meitä köyhiä työttömiä on kymmeniä tuhansia Suomessa, mutta tällä kertaa nämä henkilöt tekevät oman parhaansa mukaan häiriötä minua vastaan.

Panettelija on tehnyt paljon myös moninaisia järjestelyjä voidakseen jatkaa rikollista toimintaansa. Keravalainen Matti Vesimäki on jo voitu tunnistaa osana tuota panettelijoiden jengiä, kaljapäiden jengiä, koska hän on itse viitannut oman kuvansa ja nimensä avulla siihen, että hän aloittaa tämän panettelubloginsa ylläpidon. Vain itse osallinen tietää kertoa asiasta julkisuuteen. Lisäksi minulla on muutakin tietoa hänen toimintansa osoittamiseksi. Missä määrin Vesimäki on saanut avukseen muita kaljapäitä, on vaikea arvioida eikä sen arviointi ole minun tehtäväni. Noiden kirjoittajien epärehellisyyttä osoittaa sekin, että he eivät poliisitutkimusten pelossa tuo esille omia kasvojaan ja nimiään. He pelkäävät rikosoikeudellista käsittelyä. Epärehellinen ihminen huutaa nimimerkkien takaa!

Ymmärrän mainittujen kirjoittajien - joista käytän siis yleisnimitystä "kaljapäät" - erääksi tarkoitukseksi käyttää minun ajatuksiani ja energiaani heidän tyhjänpäiväisten kirjoitusten kommentointiin, kuluttaa siis aikaani tärkeämmistä tutkivan journalismin tehtävistä panettelukirjoitusten arviointiin. Tietysti päätehtävä on kaljapäillä vahingon aiheuttaminen. Muuta tarkoitustahan ei voi olla. Kaljapäiden pelilogiikka ei ole kuitenkin kovin onnistunut: minulla ei ole ylipäätänsä nyt tai koskaan ollut mitään "tutkivan journalismin tehtäviä" tai vastaavia tehtäviä, joiden suorittamisesta ja ajattelemisesta tämä aika olisi nyt pois. Myös se todellinen vahinko, jonka kaljapäät osaavat aiheuttaa teoillaan, on heitä itseään vastaan ja arvioitavissa rikosoikeudenkäynnissä vahingonkorvauksen määränä.

Jumala itse kuljettaa ihmistä, joka kulkee rukoillen: niin minä olen aivan "sattumalta" kohdannut luonnollisen elämäni puitteissa ProKarelian aktivistijengit, KavkazCenterin hämärät porukat ja jopa Interpolin etsimät tyypit Suomessa. Luotan myös nyt Jumalan johdatukseen. Kaljapäät pelkäävät Jumalan kaikkitietävyyttä ja Jumalan oikeudenmukaista tuomiota, joka kohtaa heitä tekojensa tähden. Mitään minun omaa aktiviteettiani ei tarvita, vaan hämärät porukat itse tuovat itsensä ilmi. Jos he tulevat ilmi minulle, niin ehkä Jumala sallii silloin, että tuon asiat ja kasvot julki myös suuremmalle maailmalle.  Kansalaisyhteiskunta sallii tiukankin demokraattisen kritiikin, mutta sellainen kritiikki on jo olemuksellisesti eri asia kuin mainittujen kaljapäiden panetteleva toiminta.

Kaljapäät ovat nähneet hämmästyttävän paljon vaivaa minun elämäni ns. seuraamiseksi. Esimerkiksi erästä kotiosoitettani he ovat käyneet oikein alaovella kuvaamassa. Tuon osoitteen löytämiseksi he ovat nähneet jo vaivaa, koska kyse on ollut sentään ei-julkisesta osoitteesta, Helsingin maistraatin antamasta turvakiellosta silloiselle osoitteelle. Julkinen selitys ajoneuvorekisterikeskuksesta ei pidä sekään paikkaansa, sillä ajoneuvorekisterikeskuksessa on osoitteeni ollut myös turvakiellossa. Kaikkea ei tietenkään ymmärtäväisen ihmisen tarvitse rekisteröidä omaan osoitteeseensa, kun tietää hullujen etsivän osoitteita. Vanhaa Lexus-autoani kaljapäät kävivät kuvaamassa, omasta mielestään myös videoimassa (vaikka video oli epätarkka samanmerkkisestä tosesta sinisestä autosta erään Shell-bensa-aseman pihalta). Näitä kuviakin kaljapäät ovat levittäneet julkisuuteen. Niin paljon ihminen saa aikaan tyhmyyttä kaljan voimassa!

 Kaljapäiden toiminta on taitamatonta, vaikka jossakin määrin häiritsevää: he ovat monta autonostoa ja -vaihtoa jäljessä ajanmukaisesta tilanteesta! Kaljapäät eivät nyt edes tiedä, missä osoitteessa heidän pitäisi kuvata tällä hetkellä minun uudehkoa saksalaista autoani, ja he eivät tiedä edes autoni merkkiä! Miksi kaljapäiden blogi ei osaa kuvata nyt autoani kotipihani parkkipaikalla? Minä sitä vastoin tiedän mainittujen kaljapäiden ja heidän jenginsä osoitteet, autonmerkit ym. Missä osoitteessa autoni tällä hetkellä seisoo? Minkä auton olen tilannut nykyisen autoni tilalle ja milloin saan tuon odottamani uuden auton?

Minä todella möin Lexus-maasturin pois (jo vuosia sitten), mutta minä en jäänyt autotta, vaan ostin eräässä toisessa liikkeessä jopa vanhaa autoani uudemman auton, minkä jälkeen olen äskettäin vaihtanut taas kerran auton, ja nyt odotan taas uudemman pikkuauton saapumista taas kerran.  Kaljajengi julkaisi autoliikkeestä Lexus-autoni kuvan, kertoivat sen minun autokseni, ikään kuin osoittavan taitavuutta seurata elämääni. Tietysti kuvattu menettely on vastenmielistä, ehkä joku toinen ihminen kokisi sellaisen menettelyn huomattavasti raskaammin, mutta olen jossakin määrin kovanahkaisempi eikä minulla ole mitään syytä antaa periksi. Panettelijat kirjoittelevat kaikenlaista yksityiselämästäni, mutta todellisuudessa he eivät tiedä nykyistäkään tilannettani! Kuka tahansa ulkopuolinen ihminen tajuaa, miten törkeää ja ala-arvoista on noiden kaljapäiden menettely, kun he kiertävät autoliikkeet ja parkkipaikat kuvailemassa ns. vastustajansa autoja, julkaisevat näitä tietoja internetissä, julkaisevat kotiosoite tietoja sekä lupaavat perhemurhaa ja muuta julmaa noihin osoitteisiin. Useampi suomalainen ihminen kokisi kaljapäiden menettelyn vähintään vastenmieliseksi, jos joutuisivat sellaisen menettelyn uhriksi.

Köyhyyteni on merkittävää, mutta luottotietoni on täysin kunnossa, elämäntapani on raitis ja rehti; ja KELA maksaa Suomen lainsäädännön mukaisesti yhdenveroisesti kaikille työttömyyskorvausta, kun henkilö on työtön. Työttömyyden tarkoitusperä ja ennakkoedellytys ei ole, että tämä ihminen on surkuteltava ja täysin onneton! Minun oma asiani on käyttää työttömyyskorvaus oman ja lasteni mukavuuden hyväksi niinkuin minä itse näen hyväksi. Sitä paitsi työttömyyskorvauksen saamista ei estä sekään, jos minulla on ollut toistaiseksi omaa pääomaa näihin pieniin hankintoihin. Ehkä tämäkin hyvinvointi on ollut sitä Jumalan siunausta, minkä ihminen liian usein unohtaa tunnustaa kiitollisuudella omasta elämästään. Niukkaa ja äärimmäisen köyhää on elämäni monet päivät, mutta siitä huolimatta olen aina selvinnyt hyvin. Esimerkiksi nyt kokonaiseen viikkoon en ole tarvinnut käyttää yhtään euroa omaa rahaani, vaan luonani kyläilevät parempiosaiset venäläiset ovat tarjonneet ateriat ja kaiken, kun tietävät putinistin köyhän osan Suomessa!

Kaljapäät kirjoittelevat julkisuuteen loukkaavasti, että olisin sosiaalietuuksien väärinkäyttäjä. Todellisuudessa en saa yhtään mitään sosiaalivirastosta, koska en sieltä mitään edes hae. Saan nimittäin työttömyyskorvausta, jonka tähden en ole sosiaaliviraston tuen tarpeessa. Luotan siihen kuitenkin, että myös sosiaalivirasto toimii pankkitietojen ja tositteiden varassa, jos joku ihminen on sosiaaliviraston tarpeessa syystä tai toisesta. Tällöin mainittujen kaljapäiden panettelukirjoituksilla ei ole mitään painoarvoa. KELA maksaa työttömyyskorvauksen yhdenveroisesti Suomessa asuville ihmisille riippumatta siitä, mikä on työttömän ihmisen poliittinen tai uskonnollinen vakaumus, edes taloudellinen tilanne ei sinänsä vaikuta työttömyyskorvauksen. Myös me Vladimir Putinin presidentin virkaa kunnioittavat isänmaalliset Suomen kansalaiset saamme työttömyyskorvauksen, mikäli olemme työttömyyskorvaukseen oikeutetut TE-keskuksen asiaa koskevan arvion mukaisella tavalla. Kirjoittakoot kaljapäät ihan mitä pahuudessaan tahtovat, mutta KELA ja TE-keskus toimivat omien lakipykäliensä ja asiapapereidensa mukaan.

 Ihmisen perusoikeuksiin kuuluvat etuudet ovat valitettavasti noiden kaljapäiden hyökkäysten kohteena ikään kuin natsihenkisesti vain tietyt "sopivat" henkilöt olisivat oikeutetut sosiaalisiin etuuksiin mikäli kaljapäät itse saisivat asiasta päättää. Minä lähden häpeilemättä ja itseäni kunnioittaen siitä Suomen lain periaatteesta, että jokaisella on yhdenvertaiset oikeudet Suomessa. Minä en häpeä työttömyyttäni: olen erittäin työkykyinen ja työhaluinen osaava akateeminen mies. En toki myy osaamastani alle 1000 euron kuukausipalkalla, koska vapaudellani on parempaakin käyttöä esimerkiksi lasteni hoitajana ja poikani jalkapalloharrastukseen osallistuvana vanhempana. Eilen emme tosin ennättäneet harjoitella jalkapalloa, mutta kävelin kahden pienen poikani (nuorin 3 vuotta vanha) kanssa 8 kilometriä, katselimme kaikenlaisia paikkoja. Toissapäivänä juoksimme jalkapalloharjoituksen jälkeen oikein kehittävän nopeusharjoituksen ilman telineitä ja lähtötelineiden kanssa sekä 10 kertaa 100 metriä kävelypalautuksella hapenottokyvyn kehittämiseksi. Näin minä voin osallistua lasteni harrastuksen kehittämiseen, kun olen työtön mies. Tällä aktiivisella elämällä on myös arvoa. Minä osaan kunnioittaa työttömänä isänä myös vapauttani. Itsekunnioitus ei ole lainkaan paha asia!

Työttömyyteni kertonee Suomen työmarkkinoiden toimimattomuudesta ja häpeällisyydestä. Esimerkiksi Venäjällä on lähes jokaisessa kaupassa ja firmassa ilmoituksia, että meillä etsitään työntekijää. Suomessa jo yleisemminkin työntekijöiden työllistäminen on heikossa tilassa ja erityisemmin minua ei tahdota työllistää, koska lähes 50 vuoden ikä ja akateeminen koulutus eivät ole eduksi, jos ja kun etsii alhaisemman koulutustason mukaista työpaikkaa. Venäjään liittyvissä työtehtävissä henkilösuhteet ovat ratkaisevia. Minulla ei ole sellaisia suomalaisia suhteita, että saisin näitä arvokkaita esimies- ja päällikkötehtäviä, vaikka liikun Venäjällä hyvin ketterästi kaikissa paikoissa kokemukseni ja koulutukseni ansiosta.

Putinistin osa on erityisesti kesällä oikein ihana: tuo aidosti lämmin aurinko paistaa yhdenveroisesti jopa meille köyhille onnellisille ihmisille vaikka katkerat, onnettomat väärämieliset natsit tahtoisivat omistaa auringon yksinomaan itselleen. Tuo onnellinen osamme lämpimän auringon alla virittää väärämielisissä natseissa kateuden, ja tuota kateuttaan he huuhtovat unohduksiin yhä enemmän kaljan voimalla. Niin he menettävät senkin auringon lämmön, jota putinisti on saanut työttömän vapauden turvin nauttia rajoituksetta ihan koko kesän!


torstai 18. heinäkuuta 2013

Virossa ja Suomessa on asennevika venäläisvähemmistöä kohtaan

Virossa on annettu 11.7.2013 venäläistä vähemmistöä syrjivä kielto, jonka mukaan venäjänkielisessä koulussa ei saa antaa opetusta venäjänkielellä venäläisille lapsille ja nuorille. Venäjän ulkoministeriö on aiheellisesti moittinut syrjivää virolaista määräystä. http://www.russkiymir.ru/russkiymir/ru/news/common/news38574.html

Venäläistä oikeusasiamies Sergei Seredenko on arvioinut russofobi Jevgeni Kristafovitsin (Suomen Penin Jukka Mallisen jonkinlainen kaveri, mutta tämä "jonkinlainen kaveri" ei viittaa homosuhteeseen, sillä Mallinen on yliherkkä tuollaisten viittausten lukemiseen jopa teksteistä, joissa ei asiaan edes viitata) hyökkäystä Mihail Kylvartia vastaan, joka oli puolustanut venäläisten oikeuksia. Seredenko itsekin tuli arvioiduksi ikään kuin ”puoli-vakoojaksi”. Ihmisten oikeudellinen ja sosiaalinen puolustaminen tai minkäänlainen kontakti Venäjän suurlähetystöön on virolaisessa viranomaismenettelyssä ja oikeuskäytännössä tulkittu nyt jo ”vakoilutoimintana”. Tämä ei kerro hyvää Virolle sivistys- ja oikeusvaltion arvosta. Juuri heikompien puolustaminen tulisi olla kunnia ja perusoikeus, hyvin toimivan kansalaisyhteiskunnan tuntomerkki ja ennakkoedellytys, mutta nyt heikompien avustaminen leimaa avustajankin Virossa. http://www.newsbalt.ru/detail/?ID=12151

Suomessa on valitettavissa ollut nähtävissä samoja sivistymättömiä piirteitä. Vaikea on sanoa, mistä tuo sivistymätön russofobia syntyy. Venäläisten kohtaamien vääryyksien kertominen ja esittäminen julkisuudelle johtaa Suomessa valtiovallan ja laaja-alaisesti median yhteistoiminnassa ankariin vastatoimiin noita ”viidennen kolonnan” ”agentteja” vastaan. Omasta puolestani katson, että mitään syytä häpeään tai vähättelyyn ei ole, vaan kutakin ihmistä pitää kohdella yksilönä täysiarvoisena riippumatta hänen kansallisesta tai kulttuurisesta taustasta.

Tutkivaa journalismia on varsin vaikea etsiä ja löytää Suomessa, kun kyse on venäläisvähemmistön kohtaamien vääryyksien uutisten kriittisestä analyysistä. Nyt suomalainen järjestelmä julistaa säälimättömästi kriittiset, omia ihmisoikeuksia puolustavat henkilöt hulluiksi, niin kuin tapahtui vantaalaisen neljän lapsen äidin kohdalla, vaikka tämä äiti on saanut Venäjällä ammattipsykologian arviossa täysin terveet arvosanat. Suomessa mediakin pelkää, ei uskalla kyseenalaistaa ja tutkia esitettyjen väitteiden taakse, luurangot saavat olla suomalaisissa kaapeissa ihan rauhassa. Olen yllättynyt, miten alistettu on suomalainen media, joka ei kyseenalaista mitään ilman isännän erityistä työmääräystä.

Minä en tahtoisi Suomen kehittyvän Viron kaltaiseen suuntaan, vaikka Suomen poliittisen ilmapiirin ”virolaistamiselle” on valitettavan monia enemmän ja vähemmän arvovaltaisia puolestapuhujia Suomessa.

Omasta puolestani voin tunnustaa, että minussa ei ole vähääkään mitään agentin virkaa, vaikka taas tällä viikolla maanantaina suomenruotsalaisen rikoksesta tuomitun miehen (Mikael Storsjö) ylläpitämä ekstrimistikeskus (administraatio Bulevardi 2 -osoitteessa Helsingissä) nimesi minut tuolla käsitteellä Viron oikeuskäytäntöä kommentoidessaan. Suhteeni Suomessa asuviin venäläisiin ovat kuitenkin nekin lähinnä naapurisuhteiden varassa. En voi suhteita venäläisiin lopettaa, koska kaksi lastani on Venäjän kansalaisia, ja monet heidän kavereistaan on Venäjän kansalaisia Suomessa.

Suurlähetystöön – kunnioitettu olkoon tämä suurlähetystö Tehtaankadulla – minulla ei ole mitään kontaktia. Myöskään Venäjän valtiollisiin muihin instituutioihin minulla ole mitään suhdetta. En usko, että kukaan edes tietää nimeäni tai tuntee minun kasvojani Tehtaankadulla, paitsi että joku viranomainen on kirjoittanut taas jonkun suomalaisen viisumihakemuksen, johon olen saanut myönteisen vastauksen. Olen niin kuin 5 miljoonaa muuta suomalaista. Toimeentuloni on TE-keskuksen ja Kelan arvioiden mukaisesti reilusti suomalaisen työttömyyskorvauksen (reilut 500 e /kk) varassa. En halua kuitenkaan pelätä mitään leimoja, vaan asetun jatkossakin sorrettujen turvaksi, en hyväksy väärennettyjä tuomioita ketään vastaan. Pääasiani ei ole asettu mihinkään "rooliin", vaan elän proletaarin vähäistä elämääni lasteni rinnalla ja katselen, mitä elämä tuo tulleessaan. Siinä ei ole mitään Venäjän agentin tai puoli-agentin tehtävää, vaikka Storsjö ja koko hänen erikoinen jenginsä toistaisi noita leimoja tuhansia kertoja!

Suomi oli hyvin russofobisen sairas 1990-luvulla. Vielä 2000-luvulla muutamat venäläiset opiskelijatoverini ammattikorkeakoulussa kertoivat, miten he ja heidän ystävänsä olivat joutuneet suomalaisen poliisiviranomaisten paranoidisen vainon uhreiksi. Venäläisten naisten epäiltiin olevan ilotyttöjä, miesten mafiapomoja ja huumekauppiaita. Suomalainen valtaväestö ei tuosta tiedä mitään eikä usko todeksi sitä, mitä on täällä koko ajan tapahtunut. Itsekin kohtasin tuon suomalaisen virkakoneiston ongelman, johon kuului myös poliisiviranomaisten valheellisesti sepittämät tarinat. Suomalaiseen paranoidian tuntomerkkeihin kuului aivan uskomattomat uhkakuvat: muistan Pietarin suurlähetystön kakkospoliisimiehen soittaneen minulle ja varottaneen matkustamista Venäjälle, jotta en joutuisi surmatuksi ja kaikenlaisen mafiarikollisuuden uhriksi! Minun olisi pitänyt vakoilla vaimoani ja penkoa kaikkia hänen papereitaan, kaikkia venäläisten nimiä missä tahansa. En suostunut. Poliisiasiamies – jonka hulluuden ilmeisemmin myös ns. kohudosentti tietää hyvin - kuvaili noita uhrin osia sillä värikkyydellä, että hän on mahdollisesti siirtynyt virkansa jälkeen kioskikirjallisuuden jännittäväksi kirjailijaksi.

Virkakoneistomme uhreiksi joutui yksittäisiä ihmisiä, jotka eivät ole suuremmin kertoneet julmista kokemuksistaan julkisuudelle. Monen suomalaisen Venäjä-kauppaa käyvän yrittäjän tietokoneille ja toimistoihin viranomaiset iskivät ankarasti, tuhosivat yritystoiminnan, kunnes vuosikausien jälkeen tutkimukset osoittivat yrittäjät syyttömiksi kaikkiin esitettyihin väitteisiin. Virossa tämä vähemmistön ja heidän ”ystäviensä” väärämielinen kohtelu on vieläkin järjestelmällisempää ja julmempaa. Nyt ihmisoikeuksien puolustajat ovat siellä joutuneet suoranaisen vainon ja leimaamisen kohteiksi. Pahalta näyttää sellainen kohtelu ja kehitys.


Jumala siunatkoon Suomea, että Suomi säästyisi vainoharhaisuudelta ja voisimme kohdata vieraanvaraisesti venäläiset ystävämme Suomessa.

sunnuntai 14. heinäkuuta 2013

Kyykäärme yllätti lenkkeilijät

Taas kerran eilen illalla tapahtui se, minkä olen saanut kokea useamman kerran jo aiemmin: kyykäärme yllätti minut ja poikani lenkkipolulla.

Kyykäärme on riittävän vaarallinen eläin. Sen kanssa pitää olla harkitsevainen ja varovainen.

Pojallani on jalkapallo-otteluista kuukauden tauko. Tämän itsenäisen harjoittelutauon aikana kehitämme erityisesti hänen juoksutaitojaan ja hapenottokykyään, jotta sittemmin jalkapallo-otteluissa riittäisi tehoja alusta loppuun saakka. Niin eilen poikani kävi aamulla itsenäisesti harjoittelemassa potkuja ja harhautuksia sekä teki pienen nopeusharjoituksen tekonurmikentällä. Helle oli kuitenkin kova ja kentällä tehty harjoitus otti koville.

Illalla lähdimme yhdessä hyvällä riemulla harjoittamaan hapenottokykyä maastojuoksun avulla. Meidän maastolenkkimme on suhteellisen mäkinen ja vaihteleva. Ylämäet ovat pelkästään eduksi kunnon kehittämiseksi pienelle pojalle. Ylämäessä me teemme aina vähintään kerran 360 asteen käännöksen, sillä juokseminen on myös tasapainon, vartalon hallinnan ja kimmoisuuden kehittämistä varten.

Tällä kertaa juoksu oli parempaa kuin koskaan aiemmin. Tietysti poikani myös hengästyi, sillä pidimme tietoisesti sen verran reipasta vauhtia, että olemme aivan hengästymisen äärirajoilla, alamäessä voi sitten vetää paremmin henkeä, kun yrittää säilyttää edelleen vauhdin.

Kuvassa Juha Molari juoksee tekonurmi-
jalkapallokentän laitamilla
kesällä 2011.
Olin kuitenkin tyytyväinen niinkuin myös iloinen poikani oli siihen, että hänen juoksunsa oli tehokkaampaan ja kestävyys parempi kuin aiemmin koskaan. Juoksimme noin 2 km:n mäkisen metsälenkin pienellä polullamme yhtämittaisesti. Olin tottunut siihen, että ensimmäisen kilometrin mäkisen osuuden jälkeen hänen pitää pysähtyä mäen päälle vetää henkeä, mutta nyt hän jatkoi alamäkeen ja piti seuraavalla tasanteella hyvää vauhtia. Aiemmasta kuntoilustamme ja jalkapallopeleistä on ollut hyötyä!

Ensimmäisen kierroksen jälkeen polun laidalla liikahti kyykäärme, ei mikään valta, alle 50 cm pitkä. Tämä kyy kiemurteli metsikkoon vain 30 cm:n päästä poikani jalkaa. Siitä näkemisestä syntyi monia puheita: kyyn näkeminen aivan noin läheltä oli pojalleni ensimmäinen kokemus, minä olen kokenut saman useamman kerran aiemminkin.

Juoksimme tuon kyytauon jälkeen vielä toisenkin metsälenkin samalla polulla. Juoksimme kaikkiaan 5 kilometriä. Välittömästi suoraan juoksulenkin jälkeen menimme tekonurmijalkapallokentälle, jossa teimme lyhyen venyttelyn ja juoksimme 3 kertaa 40 metriä reippaalla vauhdilla kävelypalautuksin takaisin. Olen nuoruuden vuosilta oppinut menestyneiltä mailerivalmentajilta ja urheilukirjallisuudesta, että juoksulenkin lopussa on hyödyllistä tehdä nämä pienet terävät juoksut, jotta juoksukuntoa varten elimistö provosoidaan hyvään kehitykseen. On siihen myös aidot aineenvaihdunnalliset perusteetkin lihashermostojärjestelmän toiminnan rinnalla.

Kaiken kaikkiaan juoksulenkistä tuli hyvä kehittävä, iloinen mieli meille molemmille. Samalla periaatteella jatkamme kaikki päivät elokuun puoleen väliin saakka. Nyt on aika kehittää juuri näitä ominaisuuksia ja tulla elokuussa entistä voimakkaampana jalkapallo-otteluihin. Pojallani on myös se taka-ajatus, että koulujen alussa on kuitenkin cooper-testit ja koulujenväliset 1000 metrin kilpailut, joihin voisi nostattaa nyt kuntoa. Vielä 1000 metriä ei mene tietenkään alle 3 minuutin, kun on kyse noin pienestä pojasta (10 vuotta), mutta kyllä se saa kuukauden kuluttua mennä varsin reilusti alle 4 minuutin, ehkä alle 3.30 minuutin.

Rehtiä harjoittelua tukee hyvät unet ja luontainen vahva pituuskasvu. Aamulla ei ole paha herätä varhain, jos illalla nukkumaankäynti on riittävän varhainen. Hapenottokyvyn tärkeä tekijä on hemoglobiini, joka kuljettaa juuri happea lihaksiin suorituksen aikana. Siksi hemoglobiinin vahvistumiseen voi kiinnittää maltillisesti huomiota: B- ja C-vitamiini yhdessä rautatabletin kanssa luovat elimistölle edellytykset hemoglobiinin rakentamiselle, kun harjoituksen avulla on elimistölle annettu "käsky" hapenottokykyä kehittävien ominaisuuksien parantamiseksi. Raudasta ja näistä vitamiineistä huolehtiminen on senkin vuoksi vastuullista, kun esimerkiksi perjantaina poikani pelasi aamupäivällä hiukan alle 2 tuntia jalkapallokavereiden kanssa ja iltapäivällä vähän yli 4 tuntia jalkapalloa - vielä kavereidensa lähdön jälkeenkin -. Kuuden tunnin urheilu perjantain helteessä ei ainoastaan tuo rusketusta kasvoihin, vaan se vaatii myös paljon energiaa. Siksi mainituista vitamiineista huolehtiminen on erityisen tärkeää, jotta kuormitus ei tulisi pienen lapsen elimistölle liian raskaaksi.

Mitä tulee käärmeeseen, niin tehtäköön julkisesti tiettäväksi, että yksityiselämääni liittyvien eräiden kysymysten vastaaminen puhelinsoittojen ja muilla tavoilla tiedusteleville ihmisille ei ole erityisen mieluisaa. En ole lainkaan varma siitä, että voisin luottaa jokaiseen soittajaan, missä määrin he ovat lähellä Finrosforumin kaltaisia vihayhteistöjä ja vastaavia. Siksi ei pidä siis puhelimella tarkistaa, milloin olen Venäjällä tai Suomessa, puhelimeen vastaaminen tai vastaamattomuus eivät kerro vastausta tuohon kysymykseen. Myöskään avoimmuuteni ei kuulu se, milloin olen töissä, olenko töissä, olenko hakenut jostakin tietystä paikasta töitä, mistä saan rahaa vai saanko rahaa lainkaan. Avoimmuuteni ei kuulu edes se, millaisia Venäjän kirkollisia tahoja tai muita tahoja olisin tavannut tai en olisi tavannut. Minun yksityiselämääni kuuluva avoimmuus on siinä, että minä harrastan liikuntaa lasteni kanssa ja mitä minä näen lenkkipolulla, joka voi olla Kyproksella, Ruotsissa, Suomessa tai Venäjällä: lenkkipolun maantieteellinen paikka ei kuulu lukijalle tai kyselijöille.
Päivi Räsäsen lausumat kirkolliset traditiot
ovat evankelisluterilaisen kirkon
rippikoulujen perusopetusaineistoa.

Kerron avoimesti mielipiteeni perverssiä suomalaista hyökkäystä vastaan, jonka uhriksi tällä kertaa on joutunut ministeri Päivi Räsänen, kun Räsänen lausui sen eettisen ja maailmankatsomuksellisen periaatteen, jonka mukaan kirkoissa on opetettu jo 2000 vuotta ja jonka mukaisesti kaikissa rippikouluissa Suomen evankelisluterilaisessa kirkossa opetetaan yhä edelleen, koska oppi on lausuttu itse asiassa myös Suomen evankelisluterilaisen kirkon katekismuksessa: Jumalaa tulee kunnioittaa ja kuunnella yli kaiken. En ryhdy arvailemaan, miksi perverssien hyökkäys ministeri Päivi Räsästä vastaan on yltynyt ja miksi sitä pidetään yllä yhä uusien ns. "asiantuntijoiden" kommenttien avulla. Totean sen, että lausun avoimesti mielipiteeni tällaisista julkisista tapahtumista, mutta mainittu avoimmuuteni ei tarkoita, että valtaosa omaa yksityiselämääni olisi avoin kaikille tutuille ja tuntemattomille kyselijöille. Ihmettelen myös sitä, ettei Suomessa ole medialla ja tietyillä "asiantuntijoilla" parempaa ja tärkeämpää keskusteltavaa kuin ministeri Päivi Räsäsen lausuma hengellinen traditio Kansanlähetyksen kesäpäivillä. Olen jo vuosi sitten kertonut, että minä käytän titteliä "työtön" myös sen jälkeen, vaikka olisin korkeassa virassa tai hyväpalkkaisessa toimessa niin kuin vähemmässäkin palkkatoimessa: en aio enää muuttaa tätä julkista titteliäni. Minun uusia ammatteja ei kerrota julkisuudelle.




. . . . . . . .

 Juha Molari Юха Молaри GSM +358 40 684 1172; +358 44 275 8284
Työtön Teologian tohtori, BBA
 EMAIL juha.molari-ÄT-mail.ru (-at-= @)
 СМИ и Юха Молaри коллекция, Molari in Russian media): http://juhamolari.blogspot.com/2010/01/blog-post_23.html



lauantai 13. heinäkuuta 2013

Pietarilainen natsiliikkeen aktivisti sai poliittisen turvapaikan Suomessa

Pietarilainen natsiliikkeen aktivisti sai Suomessa poliittisen turvapaikan. Venäläisvihamielinen Finrosforum on ollut järjestelemässä tätä turvapaikkaa. http://www.baltinfo.ru/2013/07/11/Obvinyaemyi-po-delu-12-ti-drugorossov-poluchil-politicheskoe-ubezhische-v-Finlyandii-366378

Pakolaisaseman saaneen Sergei Porohovoin ryhmän iskulause on hakaristien värittämä "Kyllä kuolema!". Hänen saapumisensa on ollut alusta alkaen Finrosforumin suojeluksessa. Finrosforum on Heidi Hautalan ja Mikael Storsjön ym. perustama venäjävihamielinen yhteisö, jota Suomen ulkoministeriö rahoittaa. Finrosforum on myös partneri YK:n turvaneuvoston kieltämälle terroristikeskukselle "Kavkaz-Center", jonka kustantajana toimii mainittu Storsjö, paremmin tunnettu laittomien maahantulojen järjestämisestä eräille venäjävihamielisille taistelijoille ja heidän perheenjäsenilleen. http://juhamolari.blogspot.fi/2011/11/kylla-kuolema-finrosforum-vaatii.html

Sergei Porohovoin poliittinen turvapaikka Suomessa ei miellytä minua useastakin syystä. (1) Mies ilmoittaa nimenomaisesti jatkavansa laitonta ääritoimintaa Venäjää vastaan, mutta nyt siis Suomen viranomaisten suojelussa. (2) Venäjällä hän ei ollut vainon kohteena, vaan yhteiskuntajärjestyksen suojaamiseksi hänen natsitoiminta oli kielletty; itse asiassa Suomen voimassaoleva laki Pariisin rauhansopimus olisi velvoittanut kieltää fascismin kaltainen toiminta. (3) Porohovoi kuuluu  pietarilaiseen natsihenkiseen siipeen "kielletyssä puolueessa". Pietarilaiset natsipiirit ovat olleet vihoissaan jopa minua vastaan nimeltä mainiten. Miksi heidän aseveljiään ja hengenheimolaisiaan tuodaan Suomeen? http://juhamolari.blogspot.fi/2011/03/uusnatsit-ovat-saaneet-valheellista.html

Myös Helsingin Sanomat kertovat, että natsi Sergei Porohovoi jatkaa venäjävihamielistä natsitoimintaansa Suomen suojeluksessa poliittisen pakolaisen asemassa. http://www.hs.fi/m/kotimaa/Kansallismielinen+ven%C3%A4l%C3%A4isaktivisti+sai+turvapaikan+Suomesta/a1373509202437

Kirkosta eroamiset ovat Kirkon mahdollisuus

Suomen evankelisluterilainen kirkko on saanut Jumalan hyvyydessä koettavaksi ja kärsittäväksi jäsenten paon, kirkosta eroamiset: Jumala tarjoaa hyvyydessään tämän armollisen kutsun palata kirkollisesta pelistä uskolliseksi Jumalan valtakunnalle.

 Pahemmassa tapauksessa tämän hetken menettäminen on tuhoutuvan evankelisluterilaisen kirkon viimeinen voitelu: katedraalit romahtavat kiviraunioiksi, joiden mitä ihmeellisimmät arkkitehtuuriset kuviot eivät pelasta, jos ja kun Jumalan evankeliumin puhdas saarna on kadonnut.

 Evankelisluterilaisesta kirkosta eroaminen tulisi ottaa teologisesta näkökulmasta Jumalan johdatuksena: itse kirkon Herra on antanut tämän mahdollisuuden, kutsun parannukseen, jota kirkkobyrokraatit ja -järjestelmä tarvitsee hengellistä uudistumista varten.

 Kirkon byrokraattien täytyy miettiä, onko evankelisluterilainen kirkkojärjestelmä veronkanto-oikeuksineen näiden byrokraattien elättämistä varten vai jotain Suurempaa Tarkoitusta varten.

 Minun mielestäni Jumalan valtakunta ei ole lainkaan uhattuna evankelisluterilaisen kirkon jäsenkadon seurauksena. Muutamien kiviraunioiksi jääneiden tyhjien kirkkojen myyminen yökerhoiksi tai ravintoloiksi ei mitenkään horjuta Jumalan valtakuntaa, sillä noissa kirkoissa oli jo aiemmin ilmeiset pelkät tyhjät kuoret ilman Henkeä.

Minä olen eronnut evankelisluterilaisen kirkon veronkeruujärjestelmästä jo kaksi vuotta sitten. Minua on ärsyttänyt tuossa niin sanotussa kirkossa erityisesti koreiluun ja korkeaan asemaan piiloutuva ateismi sekä kirkkobyrokraattien pitkä vastenmielinen poliittinen traditio. Liityin kaksi vuotta sitten Venäjän ortodoksisen kirkon jäseneksi.

Todellinen Kristuksen Kirkko  eroaa Hengen, opin, käytäntöjen ja etiikan puolesta teeskentelevästä byrokraattien ja poliitikkopelureiden ohjaamasta evankelisluterilausesta kirkkoinstituutiosta, jota usein kutsutaan erheellisesti yleistäen sanalla "kirkko" (so. Kristuksen omat). Voisi sanoa myös selvemmin, että kansankirkosta eroamiset eivät uhkaa Jumalan valtakuntaa, Kristuksen tosi Kirkkoa, josta uskontunnustus lausuu.

torstai 11. heinäkuuta 2013

Jaakko Heinimäki ei ole kirkon tai kristinuskon ääni

Jostakin tuntemattomasta syystä iltapäivälehtemme on alkanut julkaista toistuvasti Jaakko Heinimäen mielipiteitä kirkosta ja kristinuskosta sekä niihin liittyvistä asioista. Tämä julkaisutahto on selittämätön, sillä ulkoisesti Heinimäki ei ole mikään hurmaava näky. Iltapäivälehdet tahtovat yleensä "mediaseksikkyyttä". En toki osaa arvioida, olisiko homomiesten myyntiluvut ja maku sellainen, että Jaakko Heinimäen partainen pää tuottaisi iltapäivälehdelle myyntiä. Heinimäen pitäisi tietää, että parta ei ole todiste hyvästä teologiasta. Omaan partaansa puhuen Heinimäki lausui pari vuotta sitten muka suuren viisauden, että Molarista ei voi tulla ortodoksista pappia, koska Heinimäen mukaan Molarilla ei kasva parta. Kapakoissa juopot puhuvat tuolla tasolla, mutta tuon tason mielipiteiden julkaiseminen mediassa ei osoita edes mediastamme paljon. Mutta nyt tuo partaveikko Heinimäki on taas puhunut - ja media kuuntelee!

Joka tapauksessa erikoisia käsityksiään esittelevä teologian maisteri Jaakko Heinimäki ei ole omalla alallaan erityisemmin ansioitunut, vaan pikemmin päinvastoin hän on tyytynyt niukimpaan opiskeluun.

Mitä tulee sitten itse oppimiseen, niin Heinimäki on unohtanut tyystiin jo senkin, että pyhä Raamattu on kristillisen uskon - myös luterilaisen teologian - ylin ohje.

Ymmärtääkseni Heinimäki kuuluu siihen teologipolveen,  jonka ei tarvinnut opinnoissaan lukea koko Raamattua. Liekö miehellä omaa Raamattua, sillä körttipäivillä hän lausui niin erikoisia irtiottoja kristinuskon vuosituhantisesta uskosta.

Nyt Heininäen kriittiset käsitykset ministeri Päivi Räsäsestä ovat saaneet julkisuutta. Mitä Heinimäki ei tahallisesti tahdo ymmärtää ja muistaa, kun moittii ministeriä, niin ministeri Räsänen ilmoitti kaksituhantisen kristinuskon ikivanhan kokemuksen ja uskon: kristinusko syntyi julmissa pakanallisissa oloissa, joissa esivalta vaati suoranaista epäkristillistä kulttia. Kristityt ymmärsivät, että pääsääntöisesti ja niin paljon kuin mahdollista kristittyjen pitää elää rauhallista elämää valtiollista järjestystä noudattaen, mutta suoranaiseen antikristilliseen menoon ei pidä suostua. Silloin pitää kuunnella enemmän Jumalaa.

Kristittyjen valinnat epäkristillisen uhkan alla ovat vaihdelleet. Joskus kristityt ovat kätkeneet sydämensä uskon, jotta ovat voineet elää ja työskennellä epäkristillisen vallanpitäjän yhteisössä. He ovat kuitenkin sitten työssään vaikuttaneet parhaansa mukaan hyvien päätösten puolesta.

Sitten on tilanteita, jolloin kristityn on suhteettoman raskasta kätkeä uskoaan ja suostua vääryyden palvontaan. Sikäli kuin Heinimäki on koskaan opettanut rippikoululaisille, niin sielläkin tulee opetuksessa esille tämä kirkollinen periaate, että Jumalaa pitää ensin totella.

 Ministeri Räsänen on viitannut Hitlerin Saksan juutalaisvainoihin. "Saksalainen kirkko" siunasi nuo vainot ja antoi suomalaisille teologian opiskelijoille samaa fasistista oppia, mutta Saksassa oli myös lukuisia kristittyjä, jotka valitsivat Jumalan Hitlerin sijasta.

Aborttimurha voi tuntua kristitylle lääkärille ja sairaanhoitajalle sopimattomalta toimelta. Maistraatissa tai kirkkotilassa virkailijat saattavat kokea sopimattomaksi kristinuskolle, jos heidän pitäisi toimittaa homoparin "vihkiminen". Jotkut kristityt toimittavat nuo synnilliset menot virkavaatimuksen minimit täyttäen, toiset ovat "sairaslomalla".

Heinimäen pääsy missien ja rintojaan paljastavien naislaulajien rinnalle iltapäivälehden kasvoksi on samanlainen mysteeri kuin sen toisen teologin Arto Luukkasen toistuva pääsy mediaan Venäjä-asiantuntijana. Kumpikaan teologi ei miellytä silmää, tuskin naistenkaan silmää, mutta kumpikaan ei osoita mainittavaa asiaan liittyvää osaamista. Mikä mediatehdas luo noita puhuvia päitä? Valitkaa edes pää, jota olisi kaunis katsella, sillä kauniista päästä on vähän iloa. Eikö media voisi viedä vaikka Saana Parviainen (os. Uimonen) viikonlopuksi johonkin hengelliseen retriittiin, minkä jälkeen tämä media voisi käyttää häntä teologissa asioissa puhuvana päänä?
http://m.iltalehti.fi/uutiset/2013071117252662_uu.shtml

Lähden pois loppukesän koleutta ja sateita Espanjan lämpöön

Työttömään joutilaisuuteen oppineena loisihmisenä olen tarkkailut päivittäin sääennustuksia, sillä ulos on mukava mennä juuri silloin, kun on odotettavissa hyvä sää. Nyt säät ovat muuttumassa vähemmän hyviksi. Työttömänä miehenä on se riippumattomuuden riemu, että voin lähteä "täydellä palkalla" monien kuukauksien ajaksi työnhakijaksi Espanjaan. Suomi maksaa työnhakuni Espanjassa, jossa on odotettavissa joka tapauksessa aurinkoisempaa loppukesää. Minun henkilökohtaisesta näkökulmasta Espanjan työllisyystilanne ei ainakaan näytä pahemmalta kuin Suomen. Köyhän loisihmisen on mukavampi pitää majaansa siellä missä on lämpimämpää. http://europa.eu/youreurope/citizens/work/job-search/transferring-unemployment-benefits/index_fi.htm

torstai 4. heinäkuuta 2013

Voiko nainen kosia miestä? Mitä Edward vastaa Annalle?

Jo pitkäaikainen Facebook ystäväni Anna päätti tehdä rohkean askeleen naisena ja kosia Edwardia, joka on myös Facebook-ystäväni.

Anna on tunnettu älykkyydestään ja kauneudestaan. Monet kutsuvat häntä "maailman kauneimmaksi agentiksi" (Anna Chapman). Edward on paremmin tunnettu NSA:n ja CIA:n ilmiantajana, Edward Snowden.

Tietysti teologina toivon siunausta avioliitolle, jos Edward suostuu Annan kosintaan. Minkä Jumala on yhdistänyt, ihminen älköön erottako.

Häämatka tuskin suuntautuisi sattuneista syistä Hawaijille tai Kaliforniaan. Kun rakkaus ja avioliitto yhdistää miehen ja vaimon, tuskin Obamakaan tahtoo rikkoa avioliiton rauhaa.

Vapaita naisia olisi varmasti muitakin kuin Anna, mutta Anna kykenee ehkä hurmaavalla tavallaan ymmärtää jännittävän elämän vaatimukset. Suomen Kela voisi ehkä jonkin ajan kuluttua lähettää heille maailmankuuluisan pakkauksensa.

Moni mies on kateellinen Edwardille, sillä Anna olisi miljoonien miesten unelmamorsian. En tahtoisi kuitenkaan mitään kateutta, sillä Edwardin osa ei ole mitenkään kiva tässä hetkessä. Hän tarvitsee suojakseen paljon uskovien rukouksia ja Jumalan enkelten varjelusta.

http://www.rianovosti.com/russia/20130704/182053443/Sexy-Russian-Spy-to-Snowden-Will-You-Marry-Me.html
http://www.nydailynews.com/news/national/ex-russian-spy-hots-snowden-article-1.1389534

keskiviikko 3. heinäkuuta 2013

Heinäkuu alkaa rikosilmoituksella keravalaista rakennusmiestä vastaan

Aloitan tänään jälleen valmistella rikosilmoitusta keravalaista rakennusmiestä (AMK) vastaan. Aineistona on kymmenisen uudempaa kirjoitusta, jotka tämä on kirjoittanut edellisen rikosilmoitukseni jälkeen.

Tuon rakennusmiehen valheellisuutta ja pahatahtoisuutta osoittavat jo sekin, että nykyisessä blogissaan hän ei kirjoita omalla nimellään, vaan anonyymisti kollektiivisessa me-muodossa. Rehellinen, vilpitön ihminen voi kirjoittaa totuudellisesti omalla nimellään. Rakennusmies on kuitenkin tunnistettavissa varsin helposti monin eri menetelmin. Hänen vastattavakseen jää poliisille, onko hänellä myös kavereita.

Rikosilmoituksen peruste on jälleen kerran törkeä kunnianloukkaus. Tuo kirjoittaja valheellisesti, loukkaavasti ja minua vahingoittavasti esittää väitteitä "työkyvyttömyydestäni" (johon liittyy valheelliset väitteet kielitaidottomuudestani).

Mainittu kirjoittaja esittää teksteissään minut vainoharhaiseksi mielisairaaksi, joka olisi harhainen. Koska en ole koskaan ollut mielenterveyspotilas, niin valheellinen kirjoittelu loukkaa minua. Voin myös puolustaa ja todistaa kaikki asiani kiistämättömillä faktoilla. Reaaliteettien mukaan elävänä ihmisenä koen halventavat väitteet loukkaaviksi. Sellaiset valheet eivät kelpaa "huumoriksi". Myös voin todistaa valtiollisten instituutioiden vierailut blogissani ja outojen suomalaisten miesten muutamat yhteydenotot minuun "Venäjä-asiassa", ikäänkuin minut olisi haluttu kuriiriksi viestille. Kyse ei ole minun sairaudestani, kun olen vastannut ja jättänyt nuo innokkaat ihmiset omaan intoonsa.

Joka tapauksessa vantaalaisen (keravalaisen) rakennusmiehen kirjoittelu ei ole enää normaalia mielipidekirjoittelua, kun hän keskittyy blogissaan vain yhden suomalaisen työttömän miehen vahingoittamiseen vuodesta toiseen. Jopa siitäkin faktasta, että sain lahjaksi jalkapallokengät, tuo tyyppi kehitti muka "tappouhkauksen", jonka olisin lausunut rikollisella tavalla häntä vastaan!

Blossani on todella melko niukasti lukijoita, jolloin loukkaavan valhekirjoittajan blogi saa valitettavasti enemmän merkitystä mielikuvien rakentajana. Minulla blogini on arkisten asioiden päiväkirja. Kyllä tätäkin blogia lukee muutamat enemmän tai vähemmän täysijärkiset ihmiset, kuten näkyy aivan tuoreistakin viittauksista blogiini (esim. Antti Rautiainen). Silti noiden valheblogien merkittävyys valitettavasti korostuu internetin villissä maailmassa, kun oma blogini on jäänyt varsin pieneksi. Sinänsä selviän ihan kohtuullisesti vähäisessäkin elämässä työttömänä: aamut ovat kiireettömiä, päivät saan itse suunnitella. Loukkaavasta valheellisesta kirjoittelusta on toki vahinkoa työllistymisessä.

Se, mikä rakennusmiehen (AMK) kirjoittelussa on outoa ja käsittämätöntä, on toistuvat valheelliset väitteet, että en kuuluisi mihinkään kirkkoon, että olisin luopunut kristinuskostakin. Mitä tuo täysipakana valehtelija tavoittelee noilla valheellisilla väitteillään, mikä on hänen motivaationsa?

tiistai 2. heinäkuuta 2013

Supo suunnittelee julmia poliittisen kanssakäymisen urkkimiseksi

Supo suunnittelee julmia, eikä todellisuudessa selitykset terrorismin vastaisuudesta ole uskottavia, vaan kyse on Supo:n roolista poliittisena poliisina. http://yle.fi/uutiset/supo_haluaisi_seuloa_nettiliikennetta_suomessa_-_tietoja_voitaisiin_vaihtaa_nsan_kanssa/6715195?origin=rss

Kai signaalitiedustelijoita pitäisi ärsyttää ja ostaa anonyymi prepaid internet, uusi halpa tietokone Venäjältä, Kaspersky virusturva, venäläinen sähköpostipalvelu ilman omaan nimeen liittyvää tunnistetta ja käyttää näitä Tor-browserin kautta. Tarvittaessa voisi käyttää vielä viestiin salausjärjestelmää. Niin viestin lähettäjän identifioiminen kuluttaa ainakin urkkijoiden resursseja enemmän.

Luulen, että on aiheellista siirtyä tuohon järjestelyyn, sillä toistaiseksi suomalainen poliittinen poliisi ei ole vielä tuntenut minua ja nimeäni, mutta menettelyn avulla suojelen, että he eivät jatkossakaan pääse käsiksi ystäväsuhteisiini.

Supon poliittisten ja kansainvälisten suhteiden urkinta on ala-arvoista kansalaisvapauksiin liittyvien oikeuksien kyttäämistä. Sellainen tieto ei saisi olla minkään valtiollisen toimijan rekisterissä.  Eikö vapaiden kansalaisten pidä myös aloittaa pitää rekisteriä Supoon tulijoista ja menijöistä? Siihen on sama perustelu kuin kansalaisten nettiyhteyksien urkinta. Samanaikaisesti Supolla on paskat omissa housuissa, kun vastuullinen kriittisyys Kavkaz-Centeriä vastaan on muuttunut vajaassa vuosikymmenessä teeskentelevään "tietämättömyyteen" ja välinpitämättömyyteen.

Snowdenin kirje Obamalle on puhutteleva tilanteessa, jossa Suomen Supo on halukas resurssiensa lisäämiseen, jotta Amerikan NSA saisi Supolta signaalitiedustelutietoja. http://www.independent.co.uk/news/world/politics/the-edward-snowden-letters-in-full-nsa-whistleblower-accuses-us-government-of-persecution-8683156.html

Minulla ei ole Vladimir Putinin puhelinnumeroa kännykässäni

Neljä vuotta sitten kaksi suomalaista miestä otti minuun yhteyttä "luottamuksellisesti", kumpikin ulkoisesti itsenäisesti toisiaan tuntematta. He tahtoivat, että välittäisin jotain "salaista tietoa" Putinille.

Neuvoin, että ottavat yhteyttä Venäjän lähetystöön Suomessa asiansa johdosta, minulla ei ole Putinin puhelinnumeroa kännykässäni.

Nämä miehet kovasti tahtoivat tietää, saisinko viestiä eteenpäin.

Nyt tänään ja vähän ennen taas samat henkilöt  - toinen hiukan toisen jälkeen - ottivat yhteyttä minuun, mutta eivät tahtoneet kertoa "salaisuuksia" puhelimessa. Kysyivät suhdettani RISI:in. Tahtoivat tavata.

Vastasin, että ensi viikon olen kiireinen lastenhoidon ja Hesa Cupin vuoksi. Minulla ei ole suhdetta RISI:in. Olen työtön mies, jolla ei ole suhteita virallisiin elimiin. Tehtäköön nyt antamani vastaus myös blogissa yleisesti selväksi. Venäjään liittyvissä asioissa Venäjää edustaa suurlähetystö.

Lisäksi pari vuotta sitten muuan tuntematon henkilö olisi tahtonut välittää Suomen salaisia asiapapereita minun kauttani eräälle venäläiselle medialle, mutta ehdottomasti sähköposti olisi ollut salattu. En suostunut ottaa vastaan "salaisia asiakirjoja", koska toinen osapuoli oli täysin tuntematon ja tahtoi jäädä sellaiseksi. Ennenkaikkea minä en ole mikään salaisuuksien välittäjä Venäjälle, elän yksinkertaista ihmiselämää pienissä ympyröissäni.

Miksi Snowden ei kiinnosta Venäjää?

Miksi Snowden ei kiinnosta Venäjää? Häntä ei ole toivoteltu Venäjällä minään suurena vapaustaistelijana.

Syy kylmään asiallisuuteen on siinä, että Snowdenilla ei ole mitään sellaista annettavaa, jota Venäjän ja muiden keskeisten valtioiden turvallisuusviranomaiset eivät olisi jo tietäneet aiemmin.

 Lännessä on viime aikoina esiintynyt teeskentelijöiden paraati, mutta EU:n tietyt tahot ovat täysin tieneet Amerikan harjoittaman vakoilun. Venäjä ei halua show:n jatkuvan, kun show ei tuo mitään uutta, vaan luo julkisen hallitsemattoman pelin avulla uhkia valtioiden välisiin suhteisiin. Snowden on kiinnostava medialle sen myyntiä ja paljastuksia varten, mutta Venäjä ei omista valtiollisesti mediaa, jota varten mies olisi ehkä hyvä myynninedistämiseksi.

http://m.interfax.ru/news/?id=315655

"Juna meni jo". Miksi Venäjä menetti Aleksandr Barkovin?

"Juna meni jo". Aleksandr Barkov olisi ollut kiinnostunut Venäjän jääkiekosta, mutta Venäjällä kukaan ei osoittanut oikeaan aikaa kiinnostusta nuorta lahjakkuutta kohtaan. http://m.sovsport.ru/gazeta/article-item/621028

Minun mielestäni Venäjän valtiollisten edustajien ja urheilujohtajien pitäisi luoda dynaamisempi instrumentti venäläisten maamiesten tukemiseksi Venäjän rajojen ulkopuolella mm. Suomessa. Suomeen ovat muutamat venäläiset urheiluaktiivit perustaneet venäjänkielisen urheiluliiton Da-Sport, mutta sen toiminta ja resurssit ovat niukat, lisäksi liitto ei kykene vastaamaan niiden venäläisten tarpeisiin, jotka urheilevat suomenkielisissä urheiluseuroissa. Da-Sport syntyi hyvin kunnioitettavista tarpeista tukea venäjänkielisten urheilua Suomessa, jossa venäjänkieliset urheiluihmiset olivat kokeneet nuorten urheilijoiden kohdanneen jopa diskriminaatiota. 

Ehkä jo olemassaolevien järjestelmien (kuten Da-Sport) vahvistamisen avulla tai uusien organisaatioidn avulla, mutta joka tapauksessa  tarvitaan dynaamisempi instrumentti Venäjän intressien kehittämiseksi ja venäläisten nuorten menestyksen tukemiseksi. Venäjän valtion virallisten edustajien olisi nähtävä urheilu osaksi kulttuuria, jota Venäjän on merkittävää tukea myös täällä venäläisten maanmiesten keskuudessa.

 Lajeittain olisi eduksi, jos Suomessa asuvat venäläiset nuoret urheilijat ikäryhmittäin kokoontuisivat Venäjän valtion, Venäjän urheiluliiton/mahtiseurojen ja Gaspromin sponsoroimana yhteiseen urheilutapahtumaan, parempi jos kasvotusten urheiluhenkisesti eikä vain virtuaalisesti, niin että yhteyksiä rakentuisi ja yhteinen tuki vahvistuisi. Samaan yhteyteen rakentuisi hyvin informaation ja ehkä stipendi-järjestelmän rakentaminen. 

En tiedä, onko kyse ollut rahan vai motivaation puutteesta, kun Venäjä menetti nyt Aleksandr Barkovin ja monet muut nimet myös yhä uudestaan hukataan, ehkä moni lahjakkuus jää syttymättä, kun olot Suomessa häiritsevät menestyksen löytämistä. Urheilubisnes on miljoona bisnes, valtiolliset organisaatiot ja suuret sponsorit ovat mukana urheilumaailmassa. Siksi luulisi, että Suomessa asuvien venäläisten nuorten urheilijoiden kannustamiseksi olisi resursseja luoda monitorointi- ja stipenttijärjestelmä, joka toisi myös kunnioittavasti esille.Venäjän valtiollisia kasvatuksellisia ja kulttuurisia tavoitteita sekä tekisi tunnetuksi hyviä verkostoja.

Kenet Venäjän urheilu menettää Barkovin jälkeen? Enkä minun poikani, ehkä kymmeniä muita venäläisiä Suomessa ja muualla?