perjantai 19. heinäkuuta 2013

Keski-ikäisen miehen ja nuoren pojan kunto-ominaisuudet huippukuntoon kesälomalla

Tämän päivän suuri hetkeni koitti iltapäivällä, kun lähdin poikani kanssa harrastaa liikuntaa. Mielenkiintoisesti kokemukseni ovat muodostuneet sellaisiksi, että entistä enemmän riemuitsen mahdollisuuksista harrastaa lasteni kanssa. Tällä hetkellä enimmät urheilulliset huomiot saa kymmenen vuotta vanha poikani, kun muiden lasteni kanssa harrastaminen jää vähemmäksi.

Harrastamisen ilo on monipuolinen ja molemminpuolinen. Ikääntyvänä miehenä tiedän oikein hyväksi keholleni, että otan itsekin osaa liikkumiseen. En vain katsele vierellä, vaan teen mukana. Parempi vähäinen liikkuminen lapsen rinnalla kuin ei mitään. Mutta osallistuminen on myös esimerkillistä itse lapsea varten. "Yhdessä eläminen ja kokeminen" on jotain vieläkin parempaa kuin melkein myyttiseksi tullut kaunis toteamus asian tärkeydestä.

Jalkapalloseuramme kesäloma alkoi viikko sitten. Emme ole pitäneet kuitenkaan harjoituksista vapaita päiviä tämän loman aikana. Hitaasti kiiruhtaen olemme tahtoneet panostaa hapenottokyvyn ja nopeuskestävyyden parantamiseen. Kun 10 vuotta vanhat pojat pelaavat tunnin mittaisen ottelun 60 x 40 metriä isolla kentällä, niin siinä todella tarvitsee juoksukuntoa, jos tahtoo pelata vauhdikkaasti ja laadukkaasti koko ottelun. Minun mielestäni kunto-ominaisuuksia sopii juuri nyt jalkapalloseuran kesäloman aikana kehittää.

Tänään laitoimme sortsit ja t-paidat päällemme sekä lenkkikengät jalkaan. Pojallani oli itse asiassa suunnistusta varten muotoillut juoksukengät, minulla tavalliset laadukkaat juoksukengät. Juoksentelimme kuntopolkuja ja pyöräteitä jopa 5 kilometriä, kunnes pääsimme tavoitteeseemme. Minulla oli jalkapalloreppu ja pallo selässä. Valitettavasti tuo jalkapallokenttä 5 kilometrin päässä osoittautui huonokuntoiseksi. Niin mietimme hetken ja juoksimme takaisin yhden kilometrin verran, jotta pääsimme aidolle nurmikentälle potkimaan jalkapalloa. Nurmi ei ollut nytkään erityisen tasainen, mutta parempi kuin mikään kova vihertävä matto.

Harjoittelimme harhautuksia, pomputtelua ja laukauksia hiukan yli toista tuntia. Minä en komentanut vieressä tai takana, vaan otin välillä vastaan harhautuksia ja välillä yritin harhauttaa poikaani, otin vastaan laukauksia maalivahtina. Kaiken kaikkiaan osallistuin jalkapallopeliin.

Jalkapalloilun jälkeen oli vuorossa venyttelyä, jotta lihakset tulisivat riittävän avoimiksi juoksuharjoittelua varten. Ensin juoksimme 5 kertaa 80-100 metriä nurmen päällä reipasta vauhtia, lepotauko oli noin minuutin verran. Sen jälkeen siirryimme mukavan pehmeälle tartanille, sillä tartan tuntui paremmalta juoksualustalta kuin epätasainen nurmi. Tartanilla juoksimme 15 kertaa 100 metriä reipasta vauhtia, lopussa 80 metrin jälkeen laskettelimme rennosti. Juoksin aina rinnalla ja muistutin, että juoksussa ei saa olla täyttä "puristusta", vaan vauhdikas juoksukin saa olla hauskaa ja irtonaista, pakolla ei saa juosta. Lepotaukona oli noin minuutin tai puolitoista jutustelua.

Juoksuharjoittelun aikana tutustuimme myös urheilukentällä harjoitelleeseen 13 vuotta vanhaan poikaan ja hänen valmentajaansa. Tuo poika teki huomattavasti rankemman harjoittelun. Valmentaja kertoi, että tämä poika on jopa kolmanneksi paras suunnistuksessa koko valtakunnan vertailussa ikäluokassaan. Hänen harjoittelunsa oli itse asiassa hyvin samankaltainen, paitsi tietysti vauhtia ja tehoa oli huippujuniorilla 13 vuoden iässä jonkin enemmän kuin 10 vuotialla jalkapalloilua aloittelevalla pojalla.

Urheilukentän harjoituksen jälkeen vaihdoimme jalkapallokengät juoksukenkiin ja hölkkäsimme 4 kilometriä kotiin. Täten löysää hölkkää kertyi kaikkiaan 10 kilometriä, intensiivistä juoksua tuli 20 x 100 m sekä puolitoista tuntia jalkapalloilua. En voi mitenkään sanoa, että tämä olisi ollut liikaa pienelle pojalleni, vaikka tietysti hän tunnusti jalkoja lopulta vähän väsyttävän. Sehän on urheilun tarkoitus, että kohtuullisesti väsyttää - ja levon ja ravitsevan ruoan jälkeen koko keho on entistä vahvempi.

Suosittelen tällaista kesäloman viettoa myös muille nuorten jalkapalloilevien poikien isille ja äidille. Myös minun oma mieleni virkistyi paljon enemmän kuin mitä pieni auringonpaiste olisi itsessään antanut aihetta. Lapsen kanssa vietetty hyvä yhteinen hetki, moninaiset paljot keskinäiset juttelut ja tarinat sekä urheilun jälkeen suihku ja ravitseva ruoka ovat parasta mitä voin tällä hetkellä keksiä elämälleni.