keskiviikko 31. heinäkuuta 2013

Venäjällä nuoret eivät tykkää jalkapallosta?

Terveiset Venäjältä HJK-Herttoniemenrannan pelaajille, valmentajille ja vanhemmille! Meillä on Helsingissä ja Herttoniemenrannassa aivan upeat harjoitteluolot siihen nähden, mitkä ovat olot Venäjällä lapsilla, nuorille pelaajille ja ei-ammattilaisille.

Mummolassa Gagarinin kaupungissa administraatio sanoi, että heillä on internet-sivuilla hyvät valokuvat koulujen jalkapallokentistä, kun mummo valitti todenmukaisen kokemuksen perusteella sitä, että niillä kentillä ei voinut pelata jalkapalloa, koska ohdakkeet olivat 30 cm pitkiä, niityillä oli lähinnä myyränkoloja ja muutama koiran ulkoiluttaja. Helsingissä ei tarvitse harjoitella jalkapalloa 30 cm korkeiden ohdakkeiden täyttämällä kentällä, jossa maaperä olisi kuoppaisa ja reikäinen myyrien vuoksi.

Vanha valokuva upeasta menneisyydestä riitti internet-sivulla todisteeksi kaupungin erään päättäjän puhelinselityksessä, että mitään parempaa ei tarvitse tehdä. Toinen tavanomainen vastaus on, että nuoret eivät pidä jalkapallosta Venäjällä.

Eivät varmaan HJK:n nuoretkaan pelaisi innokkaasti jalkapalloa kentillä, joissa on myyrän koloja ja 30 cm pitkiä ohdakkeita "kentällä", jonka oudon kokoiset maalikehikot ovat ruosteiset ja vain vähän kolmiota paremmassa kulmassa. Siellä Gagarinin kaupungin jalkapalloilijat harjoittelevat, koska kaupungin stadionille ei saa mennä harjoituksiin. Stadion on vain viikottaista muutamaa ottelua varten. Niissä otteluissa pelaavat ylipainoiset keski-ikäiset miehet toisiaan vastaan. Monella pelaajalla ei ole edes pelipaitaa. Kesken erään ottelun syttyi myös pelaajien välillä nyrkkitappelu. Tämän ottelun erätauolla pelaajat menivät katsomoon tupakalle. Stadiumin nurmi on vahva, koska sitä ei kukaan käytä. Pitkähkölle nurmelle ei maalata edes kenttäviivoja pelin helpottamiseksi. Kenttä ja katsomo ovat vain kaupungin mainossivuja varten, ei jalkapallon harrastamiseksi. Paikallisten kahden jalkapalloseuran "edustusjoukkueiden" kyseisessä keskinäisessä ottelussa oli myös rangaistuspotku, joka oli kylläkin aivan laadukas:


Poikani ennätti mennä tuolle kentälle harjoittelemaan paikallisen urheiluseuravalmentajan neuvosta, onneksi sai pelata jo tunnin verran, mutta vartija käski pois kentältä. Tässä valmistaudutaan Gagarinin kielletyllä stadiumilla HJK:n tulevia otteluja varten...
Gagarinin urheilustadion ei ole jalkapallon harjoittelua varten.

Gagarinin parhaan koulun - mainoksen mukaan "Venäjän parhaan koulun" - takapihalla oli kuitenkin pieni alue, jossa pystyi harjoittamaan jalkapallopotkuja. Niityn toinen laita oli alkuaan käyttökelvoton jalkapalloilun harrastamiseen: pitkä nurmi, jonka keskeltä kulki hiekalle kulunut polku. Tälle kentälle poikani juoksee reipasta vauhtia päivittäin 2,5 km, sitten tekee pari tuntia omia harjoituksiaan ja lopulta juoksee hiljempaa 2,5 km takaisin mummolaan.  Aamupäiväharjoituksensa lisäksi hän kävi iltaisin urheilukentän tartanilla juoksemassa 100 metrin mittaisia intervalliharjoituksia kävelypalautuksella. Poikani kertoi, että juoksukunto olisi hyvä saada paremmaksi syksyä varten, kun HJK-Herttoniemenrannan uusi kausi alkaa. Siellä pelaa niin paljon hyviä poikia, että tervehenkinen keskinäinen kilpailu kannustaa kehittämään itseään.

Kymmenen vuotta vanha poikani harrastaa jalkapalloa, mutta juoksukuntoakin pitää kehittää. Pelkkä temppuilu ei riitä pitkiä otteluja varten. Aamulla hän siis juokee Gagarinissa säännöllisesti 2,5 km jalkapalloharjoituksiinsa, josta takaisin 2,5 km mummolaan. Illalla on vuorossa 3 km:n kävelyn jälkeen tähän ikäryhmään sopiva nopeuskestävyysharjoitus, joka kehittää myös jalkapalloilijan hapenottokykyä ja juoksutekniikkaa: 10 x 100 metriä, palautuksena on kävely takaisin kunkin 100 m jälkeen, ja harjoituksen jälkeen 3 km kävelyä kotiin. Ei kannata juosta liian kovaa, noin 80 %:n teho riittää. Ei myöskään liian monta kertaa, jotta lihakset ja hermostot eivät väsy liikaa. Usein myös aamun jalkapalloilun yhteydessä poikani juoksee nurmella 5 x 60 metriä siten, että keskellä on 20 metriä tosi vauhdikkaasti. Lisäksi muutama kerta 60 metriä vauhdikkaasti pallon kanssa. Tällaisia aamun ja illan harjoituksia joka päivä muutaman viikon tai kuukauden ajan tekee ihan hyvää pelikunnolle.

Aamun pelipaikka:



Illan juoksupaikka:


Monien muiden jalkapallokenttien kunto on huomattavasti vaikeampi ja heikompi niin Pietarissa, Moskovassa, Tulassa kuin Gagarinissa, joissa poikani on käynyt sukuloimassa äitinsä kanssa.

Kuvassa on Venäjän parhaan koulun takapiha Gagarinissa, poikani harjoittelupaikka Venäjällä. Koulun kenttä muuttui mummin tiukan kansalaispalautteen ansiosta siistimpään kuntoon. Mummo soitti tyttären poikansa puolesta kaikille vastuuhenkilöille kaupungissa aina pormestaria myöten. Kentän nurmi leikattiin ainakin osittain ja nyt hiekan ohessa myös nurmella oli mahdollista potkia jo toisena päivänä valituskierroksen alkamisesta. Kansalaisyhteiskunta osoittaa sittenkin toimintansa ainakin tällä jalkapalloniittyjen nurmenleikkuun tasolla. Tällä aidolla nurmella on ihan hyvä antaa pitkiä syöttöjä ja harjoitella vastaanottoja sekä juosta 60 metrin pitkiä intervalleja.







Ehkä virallisilla internet-sivuilla ovat kauniimmat kuvat, mutta tämä on todellinen valokuva 29.7.2013 Gagarinin  "jalkapallokentästä" hautausmaan vierestä. Täällä urheiluseura yhä käy tekemässä epätoivoiset harjoituksensa. Yksittäisen jalkapalloilijan on parempi kuitenkin valita tuo toinen kenttä, josta olivat edelliset valo- ja videokuvat.

Gagarin on noin 31 000 asukkaan kaupunki, 180 km Moskovasta etelään. Sen perustaja on Pietari 1, Juri Gagarin on tietysti kaupungin tunnetuin merkkihenkilö.  Kaupungin pääkadulla Leninin kadulla on upeat julisteet, joiden mukaan "urheilu on hyväksi koko perheelle" ja "Gagarinin väki rakastaa urheilua". Gagarinin ilma on erittäin kosteaa ja raskasta.

Gagarinin jalkapalloseurojen harjoittelukenttä hautausmaan vieressä.

Moskovassa parempi kuntoiset jalkapallokentät ovat suljetut koko kesän ajaksi tai melkein koko päivän ajaksi. Vain parin tunnin harjoitteluaika on sallittu päivän helteen ajaksi. Tämä ei tietysti riitä edes lapsen hajoittelua varten. Selityksenä on, että Moskovan nuoret eivät pitäisi jalkapallosta, vaan he viettävät aikaansa internetissä. Vapaaksi harjoittelukentäksi neuvotaan tällaista hiekkakenttää, jonka irtohiekka on todella upottavaa, hiekan seassa on isoja sementtikiviä. Poikani kertoi, että hän ei ole koskaan pelannut noin huonolla kentällä. Jalkapallon pomputtelu on periaatteessa mahdollista melkein missä tahansa paikalla, mutta tuo pomputtelu ei ole poikani mieleen huonojen taitojensa vuoksi. Kremlin ympäri kävely ei ihan vastaa urheiluharjoittelua, mutta Kremlin nähtävyyksien katseleminen on tietysti mahdollista, jos ja kun kaupungissa on vaikea harrastaa urheilua.

Miksi Moskovassa nuoret eivät tykkää jalkapallosta?

Pietarissa on täysin ymmärrettävää, että Zenithin korkeapalkkaiset jalkapalloammattilaiset brasialaisesta Hulkista alkaen saavat harjoitella Udelnayan puiston sisälle rakennetussa aidatussa, suljetussa harjoittelukeskuksessa. Joka hetki tuon aidatun kentän portilla on iso joukko faneja, jotka etsivät nimikirjoituksia superammatilaisilta. Sitä vastoin ala-arvoisia ovat ne mahdollisuudet, joita kuka tahansa nuori tai aikuinen saa jalkapalloilun harjoittamiseksi. Zenithin ammattilaisten suljetun puiston toisella puolella on tämä jalkapallokenttä omatoimista harjoittelua varten. Maalikehikot ovat ruosteista rautaa. Maapohja on kuoppaista savea ja multaa. 

Zenithin harjoittelukeskuksen lähellä on nuorten ja aikuisten vapaata harjoittelua varten
pelipaikka.

Koskaan poikani ei jäänyt potkimaan tuolle savisella ja mutaiselle maaperälle rautalankamaaleihin, vaan hän usein juoksi Udelnayan puiston läpi 3 km ohi Zenithin jalkapalloharjoittelukeskuksen toiselle puolelle Olympiatoivojen stadionille, jossa on hyvä juoksurata, mutta kelvoton nurmikenttä. Poikani kertoi, että myyrän kolot ja pitkä ruoho tekevät juoksemisen suorastaan vaaralliseksi nurmikentällä. Siksi hän juoksikin 100 metrin intervalliharjoituksiaan jalkapallokengissä tartanilla. Kentän toisessa laidassa on ns. maalitolpat, mutta nämä maalit eivät ole mitenkään vakiomittaiset. Nurmi on tälläkin kodalla erittäin epätasainen. Kun poikani oli juoksulenkkinsä jälkeen potkinut tällä kentällä toista tuntia jalkapalloa, sitten kentälle tuli jääkiekkoilijoiden Spartakin juniorijoukkue harjoittaa jalkapalloa. Poikani arvion mukaan noiden 13 vuotta vanhojen poikien jalkapallotaidot olivat aivan yhtä surkeat kuin itse kenttäkin. Kaikki urheilijat eivät osaa Venäjälläkään pelata jalkapalloa. Kentän hoitajat kertoivat, että vähän matkan päässä on jalkapalloseuran jalkapallokoulu tekonurmella. Poikani oli juossut vielä kilometrin mainitulle kentälle, mutta se kenttä oli suljettu koko kesän ajaksi. Rajoitetut harjoitteluajat jalkapalloseuran määrääminä aikoina oli siellä mahdollista sitten, kun koulut alkavat Venäjällä. Mainitun kentän hoitajat opastivat juoksemaan vielä kilometrin Tbilisin kadun koulukentälle. Innokas poikani oli juossut reppu selässään sinnekin, mutta hän löysi mahdottoman muovimaton, jossa ei voinut pelata nappulakengillä ja futsal-kengillä matto olisi ollut liukas. Kyseinen kenttä oli nuorten äitien ja pikkuvauvojen ulkoilupaikka.

Kun laskin poikani juoksukilometrit, jotka poikani reppu selässään etsi kenttää Pietarissa, niin niitä kertyi 10 km tuona yksittäisenä päivänä. Lisäksi hän pelasi palloa Olympiatoivojen stadionilla ja juoksi 15 kertaa 100 m intervalliharjoituksen kävelypalautuksella. Mielestäni se on ihan riittävä harjoitus 10 vuotta vanhalle pienelle pojalla! Olympiatoivojen stadiumilla juoksi intervalleja samanaikaisesti poikani kanssa myös 13 vuotta vanha poika, joka valmentajan mukaan oli kolmanneksi paras koko Venäjällä suunnistuksessa ikäluokassaan.

Pietarissa Olympiatoivojen stadiumilla on vapaa oikeus harjoitteluun.

Pietarin parhaat harjoitteluolot olivat juoksemisen puolesta Olympiatoivojen stadionin tartan Zenithin harjoittelukeskuksen vieressä, mutta jalkapallokenttä oli hyvin epätasainen aito nurmi, ja Kuurojen koulujen vihreä matto 3 kilometriä Olympiatoivojen stadionilta. Kuurojen koulujen vihreä matto oli vain vähän parempi kuin Tbilisin kadun koulukenttä. Kenttää ympäröi 200 metriä pitkä tartan-rata, jonne oli puut tiputtaneet paljon oksia. Jos tahtoi juosta intervalliharjoituksia, nämä oksat oli syytä siirtää sivuun, jotta ne eivät tuottaisi onnettomuuksia juoksijalle. Kentällä oli vaikea potkia palloa, koska epätasainen matto tuotti yllättäviä pomppuja pallolle ja tukijalka liukui matolla.

Tässä poikani temppuilee ns. Kuurojen koulun kentällä, mutta tämän kentän vihreä matto on epätasainen ja kova. Futsal-kengille matto on liukas ja jalkapallokengille se on liian kova. Kentän toisella laidalla on puusta tippuneita oksia.

"Lottovoitto palata Suomeen"

Poikani kertoman perusteella etsin  työtä entistä vähemmän Venäjältä, sillä Venäjä ei tarjoaisi riittäviä liikunnallisia mahdollisuuksiani pojalleni, jos minun töiden vuoksi pitäisi muuttaa Venäjälle. Vain erittäin hyvä palkka - 4000-5000 euroa tai parempi kuukaudessa - voisi lisätä harkintaani muuttaa töiden tähden Venäjälle, sillä sillä palkalla voisin jo ostaa hyviltä jalkapallokentiltä omia harjoitteluaikoja poikaani varten.  Kyllähän Venäjällä on hyviäkin kenttiä, mutta ne eivät ole rahattomalle avoimia kenttiä. 

Suomessa Helsingissä tehtiin erinomainen yhteiskunnallinen päätös pari vuotta sitten, kun esimerkiksi Vesalaan ja Kivikkoon sekä muualle rakennettiin hyvät tekonurmikentät. Nyt noilla nurmilla pelaa jopa 100 lasta, nuorta ja aikuista yhdellä kertaa jalkapalloa. Ensimmäiset tulevat kentälle aamulla kello 9 ja illalla viimeiset lähtevät kello 22 jälkeen. Poikani on ollut yksi innokkaimmista ja hän pelaa usein kaksi kertaa päivässä, pahimpina päivinä 8 tuntia vuorokaudessa noilla kentillä, vaikka useimmiten toki pelaaminen jää 4 tuntiin tai vähän enempään päivässä. Helsingin kaupungin päättäjien panostus urheilukenttiin näkyy väistämättä myös muutamien vuosien kuluttua Suomen urheilun menestyksessä, kun alueilta kehittyy monta hyvää tähteä. Mutta tietysti tervehenkinen panostus näkyy ennenkaikkea ihmisten viihtyvyytenä ja terveytenä.