lauantai 31. elokuuta 2013

Pojat Bosniasta, Somaliasta, Japanista ja Venäjältä

Kymmenen vuotta vanha poikani kärsi menneellä viikolla yskästä. Jalkapalloseuran harjoitukset oli älykästä jättää väliin. Hengästyä ei saa yskässä. Vain keveästi potkimme jalkapalloa ilman mitään suuria harjoituksia. Tänään saimme tuntea, että lepo oli ollut oikein: yskä jo katosi.

Niin menimme aamulla pikkusateessa hyppää pituutta, kun jalkapallokenttä oli jalkapalloseuran varaama. Iltapäivällä oli kuitenkin myös omaa vapaata harjoittelua varten aikoja. Niin reilut 2 tuntia meni suhteellisen tehokkaasti jalkapallokentällä.

Aloitin maalivahtina, kun poikani tutustui jalkoihinsa ja potki muutamia kymmeniä keveitä 16 metrin tuntumasta. Sitten kehotin juoksuvauhtiin keskiviivalta palloa kuljettaen ja vauhdista kovaan potkuun noin 20 metrin päästä maalia. Toistakymmentä potkua tällä periaatteella ja sitten samalla periaatteella juosten vielä kymmenisen potkua 10 metrin päästä maalia. Pojilla on tunnetusti opittavaa potkuissa, jotka tapahtuu kaukaa juoksuvauhdista.

Hienoin hetki alkoi näiden potkujen jälkeen, kun kaksi bosnialaista, neljä somalialaista, yksi japanilainen ja poikani aloittivat yhteiset pelinsä. Poikani on vasta 10 vuotta vanha, mutta nämä muut olivat 14-18 vuotta vanhoja jalkapalloilijoita. Ensin pojat potkivat vapaapotkuja noin 16-20 metristä maalia kohti. Poikani laukaisi ensimmäisen vapaapotkunsa upeasti vasemman yläkulman kattoon. Oikein kova potku. Niin paikka oli ansaittu isompien poikien pelissä. Tämän jälkeen pojat harjoittelivat kulmapotkuja ja niiden viimeistelyä. Hiukan säikähdin, kun pieni poikani pukkasi pallon maaliin, kun iso 18 vuotta vanha poika oli antanut kovan keskityksen 5 koon pallolla. Ja hyvin pallo lähti päästäkin!

Itse peli oli ns. Veer Cup. Vanhin ja vahvin poika kävi maalivahdiksi. Hän antoi satunnaisen korkean avauksen, minkä jälkeen jokainen kamppaili itsensä puolesta muita vastaan yrittäen tehdä maalin. Hyvin poikani selvisi kovassa kamppailussa. On vain hyvä kamppailla isompia vastaan!

Mitä minä ihmettelin on kansallisuudet. Kentällä oli toisella laidalla poikaani pienempiä lapsia pelaamassa. Heissä oli kantasuomalaisiakin. Mutta isommissa pojissa ei enää näkynyt kantasuomalaisia. Missä he ovat? Eikö heitä ole? Ei siinä toki mitään pahaa, kun kuunteli Bosnian poikien puhetta. Sitä jopa varsin runsaasti ymmärsi venäjänkielen perusteella. Somalit pelasivat, mutta eivät puhuneet mitään. He ovat myös erittäin tervetulleita kentälle ja jalkapalloseuroihin. Niin me pelasimme syrjimättä ketään, ja peli oli kovaa ja sovinnollista. Minä toki katselin ja kyselin, että joko olisi pojan aika lähteä kotiin lepäämään. Ensimmäisenä melkein terveenä päivänä ei pidä rasittaa liikaa, vaikka olisi hyvä iltapäivän aurinko ja taitavat pelikaverit.



. . . . . . . .

Juha Molari Юха Молaри
GSM+358 40 684 1172
Teologian tohtori, BBA
EMAIL juhamolari-ÄT-gmail.com (-at-= @)
СМИ и Юха Молaри коллекция, Molari in Russian media): http://juhamolari.blogspot.com/2010/01/blog-post_23.html

Kirkko ei tarvitse loppiaisen ja helatorstain vapaapäiviä

Evankelisluterilainen kirkko riemuitsi aikoinaan, kun voitti takaisin loppiaisen ja helatorstain. Itse asiassa siirto "oikealle päivälle" ei tuonut seurakuntaa kirkkoihin. Siksi jumalanpalveluselämällä ei voi puolustaa nykyistä käytäntöä.

Olen yli 20 vuotta palvellut pappina loppiaispäivänä ja helatorstaina. Jumalanpalveluksiin eivät työssäkäyvät ole kiirehtineet vapaapäivänsä turvin. Helatorstaina ja loppiaisena on tosi harvoin edes työttömiä jumalanpalveluksissa. Useimmiten jumalanpalvelus toteutuu papin ja kanttorin sekä vahtimestarin voimin, mitä vahvistaa kanttorin painostuksella paikalle saatu eläkeläiskuoro. Työikäisten kuoroa ei saada kirkkoon noina pyhinä. Yleensä itse papitkin tahtovat pitää vapaata ja siksi paikalla on vain yksi pappi. Lisäksi pelkästään jumalanpalvelusta saapuu kuuntelemaan ilman edellä kerrottuja velvollisuuksia muutama (1-5) eläkeläinen. Siksi on perusteltua väittää, että valtiollinen arkipyhien muutos ei vaikuta jumalanpalveluselämään. Itse asiassa kaikki nykyiset osallistujat pääsisivät pieneen jumalanpalvelukseensa. Arkivapaan poistaminen antaisi mahdollisuuden koulujen kirkkoon tutustumiselle mainittuina päivinä. Kirkko voi itse pohtia, onko enää tarpeellista vaihtaa jumalanpalveluselämää valtiollisesti määrättävien vapaapäivien mukaan.

Vapaa- ja pyhäpäivien epäpyhän suhteellisuuden ymmärtämiseksi on aiheellista tiedostaa, että eri kirkkokunnat viettävät pyhiään eri päivinä. Ei ole aitoa yhtä päivää, jolloin tuo viikonpäivä olisi kääntynyt pyhäksi. Kaikki nämä päivät ovat sopimuksia. Siksi pyhällä vakaumuksellisuudella ei kirkon edustajien pidä nytkään puolustella ratkaisuja, jotka maksavat satoja miljoonia euroja.

Minä itse olen nykyään Venäjän ortodoksisen kirkon jäsen. Olen hylännyt evankelisluterilaisen kirkon Suomessa. Ortodoksinen usko antaa syvemmän ja avaramman näkökulman pyhäpäiviin, jotka voivat olla toisellakin paikalla kuin Suomessa totutut.

Iltalehden haastattelussa kirkkohallituksen kansliapäällikkö erehtyy jossain määrin. Kansliapäällikkö Jukka Keskitalo vetoaa kirkkolakiin, joka on muutettavissa vain kirkolliskokouksen aloitteista. http://m.iltalehti.fi/uutiset/2013083017434510_uu.shtml

 Kirkkolaki säätelee kirkollisia juhla-aikoja, mutta se ei määrää, että helatorstai ja loppiainen olisivat vapaapäiviä. Teknisesti ja juridisesti helpoin ratkaisu on noudattaa kirkkolakia ja kirkko pitäköön muuttamattomat pyhäpäivänsä, mutta valtiovallan päätöksellä nuo päivät ovat tavanomaisia työpäiviä. Miksi tätä luonnollista ratkaisua ei ole edes esitetty julkisuudessa?

Yleisradion teksti-TV:n sivun 104 mukaan luterilaisten arkkipiispa Kari Mäkinen olisi tyrmännyt arkipyhien siirrot, koska siirrossa puututtaisiin suomalaiseen kulttuuriin ja elämänrytmiin. Vaikea on arvioida, mitä kulttuuria ja tapaa Mäkinen tarkemmin tarkoittaa, sillä mainitut arkipyhät ovat olleet käytännössä vähemmän kirkossakävijöiden suosiossa kuin pitkien juominkien ja viinamiesten riemupäiviä. Mäkisen olisi myös pitänyt tunnustaa ainakin kaksi seikkaa: (1) mainitut arkipyhät eivät ole "pyhiä", vaan keksittyjä juhlia, joita ilman kristityt ovat eläneet useita vuosisatoja. Jos siis palataan aiheeseen puolenvuosituhannen kuluttua 2500, niin sitten Mäkinen voi puolustaa taas arkipyhiä. (2) Kirkollisesti nämä arkipyhät ovat äärimmäisen niukkoja, liki kuolleita päiviä, joita voisi juhlia nykyisellä tavallaan, vaikka kyseiset päivät eivät olisi vapaapäiviä.


. . . . . . . .

Juha Molari Юха Молaри
GSM+358 40 684 1172
Teologian tohtori, BBA
EMAIL juhamolari-ÄT-gmail.com (-at-= @)
СМИ и Юха Молaри коллекция, Molari in Russian media): http://juhamolari.blogspot.com/2010/01/blog-post_23.html

perjantai 30. elokuuta 2013

Sisäministeri Päivi Räsänen ei ehdottanut SUPO:n lakkauttamista

Suomessa on Pohjoismaiden pienin turvallisuuspoliisi. SUPO työllistää vähän yli 200 henkilöä. Nämä kymmenet miljoonat eurot olisi voinut kohdentaa myös johonkin reaaliseen lakkauttamalla SUPO.

Itse olen ollut ja olen edelleen lakia ja virkavaltaa kunnioittava henkilö. En ole siis mikään anarkisti! SUPO:n lakkauttaminen perustuu tarveharkintaan.

Suomea ei uhkaa mikään, mitä ympäristöministeriö, pelastuslaitos ja puolustusvoimat eivät voisi hoitaa asianmukaisella tavalla. Suomessa ei ole vieraan vallan vakoojia sen todellisemmin kuin keijuja ja humanoideja, vaikka kaikille näille riittää omat kulttinsa ja uskovaisensa. Toki voidaan puolustaa SUPO:n määärärahaa yhdenvertausuudella uskonnollisten yhteisöjen (kirkon) määrärahoihin.

Tietyt suomalaiset kokevat psyykkisistä syistään tarpeelliseksi sepittää vakoilutarinoita, joiden premissinä on tietysti uskottelu omaan merkittävyyteen.  Tuosta sairaasta psyykestä ja itsetehostuksesta nousee ensimmäinen argumentti SUPO:n olemassaololle. En kuvittele kuitenkaan, että pienissä piireissäni olisinkaan voinut kohdata vakoilijoita - ainakaan vieraiden valtojen hyväksi toimivia - mutta myöskään laajemmin yhteiskuntaamme katsojana miehenä en näe edes parhaassa mielikuvituksessa mahdolliseksi, että vieraat vallat lähettäisivät Suomeen minkään sortin vakoojia. Eikö valtiolle tulisi halvemmaksi ostaa psyykelääkkeet vakoilijoita näkeville sairaille suomalaisille?

Toinen syy vakoilutarinoissa on perustella vastavakoilun tarvetta ja riittävää budjettia. Työntekijöiden pitää perustella oma tarpeellisuus uhkakuvilla! Todellisuudessa ainoa reaalinen, jossa SUPO on ollut aktiivinen, on SUPO:n työntekijän seksiaktit työtoverinsa kanssa työautossa. Onkin sanottu, että turhautuneisuutta ja toimettomuutta paeten organisaation työntekijöistä valtaosa harjoittaisi jonkinlaista seksiä virassaan.

Suomessa terrorismin torjuntaan ei tarvita SUPO:a, vaan KRP riittää. Ja SUPO on itsekin vuodesta toiseen antanut lausuntonsa, että mitään uhkaa ei ole näköpiirissä Suomea vastaan. Poliittinen tahto riittäisi Beslanin terrori-iskuun linkittyvien ihmisten saattamiseksi kansainvälisten sanktioiden mukaiseen vastuuseen.

Poliisin päivänä ilmaisen myös tyytymättömyyteni poliisin toimettomuuteen tutkia jättämiäni toistakymmentä rikosilmoitusta. Ainakaan SUPO:lle annettavat tarpeettomat rahat eivät lisää ihmisten tyytyväisyyttä arjessa niukkojen resurssiensa kanssa kamppailevaa, suhteellisen tehotonta paikallispoliisia kohtaan. Mielikuvituksiin on rahaa, mutta ei kansalaisten palveluun!



. . . . . . . .

Juha Molari Юха Молaри
GSM+358 40 684 1172
Teologian tohtori, BBA
EMAIL juhamolari-ÄT-gmail.com (-at-= @)
СМИ и Юха Молaри коллекция, Molari in Russian media): http://juhamolari.blogspot.com/2010/01/blog-post_23.html

torstai 29. elokuuta 2013

Suomessa asuvien venäläisten oma etu on tuntea paremmin oma kulttuuri

Syksyllä 2010 kävin haastattelemassa Venäjän tiede- ja kulttuurikeskuksen silloista johtajaa Tatjana Klejerovaa. Hänen näkemyksensä ovat mielestäni ajanmukaisia yhä edelleen kerrattavaksi. Siksi julkaisen tuon silloin haastatteluni uudestaan kuvana ja tekstinä.

Juha Molari, elokuu 2013
Gagarin, Venäjä.
Omasta puolestani olen suomalaisena isänä halunnut olla esimerkillinen niin että poistan tarpeetonta ennakkoluuloa ja pelkoa, joita esiintyy satunnaisesti Venäjän kansalaisuutta, kieltä ja kulttuuria kohtaan. Kahdella pojallani on sekä Suomen että Venäjän passit. Monet vanhemmat ovat tietämättömyyttään toimettomia ja jopa pelokkaita, jolloin he laiminlyövät niinkin hienon asian kuin Venäjän passin, josta voisi olla iloa omille lapsille. Tiedän tapauksia, joissa suomalainen isä on ollut häiritsevä uhkatekijä tuossa tilanteessa. Venäläinen äiti on hiljaa alistunut kohtaloonsa, kun suomalainen isä pelkää kummituksia ja peikkoja.

Minä pidän tärkeänä, että poikani oppisivat entistä paremmin venäjää. Erityisesti Suomessa täytyy kiinnittää paljon huomiota siihen, että venäjän kieli todella aidosti kehittyy hyväksi. Suomalaisvenäläisen koulun venäjän opettaja on ansiokkaasti antanut lapsille tehtäväksi lukea venäjää joka päivä ja sitten oppitunnilla vapaamuotoisesti selittää luettu. Juuri sillä tavalla lukeminen ei ole vain teknistä suorittamista, vaan ymmärtävää oppimista ja osaamista. Pidän suomalaisena isänä rikkautena sitä, että meidän keskuudessamme asuu ihmisiä, joille kehittyy hyvät kielelliset ja kulttuuriset valmiudet nykyaikaista kansojen välistä kanssakäymistä varten.

Haastattelussa Tatjana Klejerova toi ilmi, että oman itsensä parempi tunteminen on vain eduksi sille, että henkilö menestyy Suomessa hyvin.  En kuullut Klejerovan puheissa mitään kilpailu- tai vastakkainasettelua ruotsinkielen aseman kanssa. Pikemmin monikielisyys on eduksi Euroopassa.

_ _ _



Venäjän tiede- ja kulttuurikeskus (VTKK) Helsingissä on IVY-maiden ja ulkomailla asuvien maanmiesten asioita sekä kansainvälistä humanitääristä yhteistyötä hoitavan Venäjän Federaalisen viraston edustusto.

Vierailu VTKK:n tunnetussa rakennuksessa Nordenskiöldinkadulla Helsingissä alkoi ystävällisissä merkeissä. Keskuksen taakse oli helppo pysäköidä auto. Keskuksen suurena etuna onkin hyvä sijainti. Ala-aulassa sain myös hyvää ohjausta, kun odottelin tapaamista. Siellä oli Venäjän kauppatie –lehden teline. Sanomalehteä oli havaittavasti eri puolilla rakennusta pöydillä. Tiede- ja kulttuurikeskuksessa oli myös tällä kertaa näyttelyjä. Isossa rakennuksessa on lukuisia erilaisia tiloja ja palveluja.

“Täytyy olla vuorovaikutusta”

Venäjän tiede- ja kulttuurikeskuksen johtaja Tatjana Klejerova kutsui “erittäin hyväksi” päätökseksi sitä, että 33 vuotta sitten luotiin Neuvostoliiton tiede- ja kulttuurikeskus Helsinkiin. “Täytyy olla vuorovaikutusta ihmisten välillä, jotka elävät eri maissa”.

U. Kekkosen ja A. Kosyginin aikana VTKK:n kehitys oli voimakasta. Nämä henkilöt osasivat katsoa eteenpäin. Neuvostoliitto katosi, mutta keskus jatkoi toimintaansa. Toimintakenttämme laajeni maahanmuuttajien vuoksi. Toimintamme auttaa maanmiehiä löytämään itsensä uudessa ympäristössä samalla säilyttäen omaa kulttuuriaan ja vaalien identiteettiään . Tiede- ja kulttuurikeskuksessa käytetään ilmaisua “maanmiehet” (sootetshestveinniki). Tällä hetkellä Suomessa asuu venäläisiä yli 50 000, mikä on prosentin verran koko populaatiosta. Venäläiset ovat suurin kielellinen ryhmä suomalaisten ja ruotsalaisten jälkeen. Tällaisessa tilanteessa tiede- ja kulttuurikeskuksen päämääräksi on tullut auttaa maanmiehiä löytämään itsensä uudessa ympäristössä.

VTKK:n palvelut auttavat myös Venäjällä asuvia venäläisiä, jotka seuraavat keskuksen internet-sivujen avulla tarjontaa. Kotisivuilla on yli 4 500 lukijaa kuukaudessa. Kuitenkin keskuksemme päätarkoituksena on tutustuttaa suomalaista yleisöä itänaapurin nykyelämään, kulttuuriin ja historiaan.

Tunne paremmin itsesil

Tunne paremmin itsesi ja selviä yhteiskunnassa. Klejerova ei pidä lainkaan hyvänä, jos joku henkilö kieltää oman kielensä ikään kuin löytääkseen uuden maan kansallisuuden. Tällöin ehkä otaksutaan erheellisesti, että autettaisiin lapsia löytämään suomalaisuus, mutta todellisuudessa lapset voivat myöhemmin tuomita vanhempansa, miksi nämä eivät antaneet heidän tuntea venäjän kieltä. Tosiasiassa maanmiesten itsensä tunteminen olisi vain eduksi:
“Jos tunnet paremmin itsesi, paremmin selviät myös yhteiskunnassa”.

Kaksikielisyys ei ole mitenkään erikoista. Klejerova itsekin sai pienenä oppia karjalan kielen ja venäjän. “Ei ole hyvä kieltää omaa kulttuuria. Tiede- ja kulttuurikeskus tekee yhdessä muiden organisaatioiden kanssa kaikkensa, että ihmiset ymmärtäisivät oman kulttuurinsa arvon”.

Nykyään Euroopassa pitää osata useita kieliä Venäjän kielen opetus on VTKK:lle tärkeä tehtävä. Juuri kielen avulla voi tuntea Venäjän kulttuuria paremmin. Kielen opiskelua varten lukuvuosi vakautuu kahteen lukukauteen, kussakin on noin 200 opiskelijaa. Ryhmät ovat pieniä: 5-7 henkilön ryhmissä opiskelu on huomattavan tehokasta. Opettajat ovat parhaita spesialisteja. Tiede- ja kulttuurikeskuksen kirjasto palvelee myös monipuolisesti.

VTKK tukee venäjänkielen opetusta kouluissakin. Suomalaisvenäläisen koulun kanssa on yhteistoiminnalla pitkä historia. Lokakuussa koulu ja VTKK järjestävät yhteisen tapahtuman. Klejerova kertoo VTKK:n iloitsevan erityisen kovasti Lappeenrannan, Imatran ja Joensuun aktiivisuudesta ja halusta tehdä yhteistyötä venäjänkielen vahvistamiseksi. Klejerova tarkentaa, ettei venäjänkielen opiskelu ole erityisellä tavalla vaikeuksissa Suomessa, vaan kaikilla kielillä on sama vaikea tilanne englantia lukuun ottamatta. Saksan, ranskan, espanjan ja italian opettajat valittavat samoista asioista.

”Nykyään Euroopassa pitäisi tietää monta eri kieltä, 3-4 kieltä ovat normaalia”, Klejerova muistuttaa kielen opiskelun tärkeydestä: “Jos haluat tuntea paikallista kulttuuria ja elämää, pitää osata kieli”. VTKK:n kielikursseille saapuvat kulttuuriihmiset, kuten oopperasta ja elokuva-alalta sekä yritysmaailmasta. Venäjä on korkean kulttuurin kieli.

Suomen ja Venäjän hallitukset ymmärtävät toisiaan ja ovat jatkuvassa dialogissa

Tiede- ja kulttuurikeskus tukee historian kunnioittamista ja ymmärtämistä. Rakennuksen seinillä on useita mielenkiintoisia valokuvia tapahtumista, jotka ovat historiallisesti kiinnostavia. Historian kulkua muistetaan myös monella tavalla. Klejerovan omassa näkemyksessäkin heijastuu ihmisyyden kunnioittaminen:
“Ihmiset eivät valitse historiaansa, vaan he elävät historiassa”. Klejerova kertoo, että tiede- ja kulttuurikeskus rakentaa yhteyksiä koko laajaan Venäjään, Luoteis-Venäjään, Volgan alueeseen, Uraliin, Siperiaan; ei pelkästään Moskovaan ja Pietariin. Luonnollisesti Pietari on erityisen vahva läheisen sijaintinsa vuoksi. Palveluja tarjotaan kaikissa kulttuuriasioissa, mitä tapahtuu Suomen ja Venäjän välillä. Keskuksessa voi katsoa uusia filmejä, näyttelyjä on jatkuvasti. Esimerkiksi puolitoista vuotta sitten esitettiin elokuva “Raja 1918”. Ohjaaja Lauri Törhönen oli itsekin saapunut paikalle. Yhdessä huoneessa suomalaiset katsoivat, toisessa venäläiset. Elokuvan jälkeen molemmat kokoontuivat yhteen. Syntyi paljon kysymyksiä.

Venäjän tiede- ja kulttuurikeskuksen johtaja Tatjana Klejerova korostaa, että Suomen ja Venäjän hallituksilla sekä presidenteillä on hyvät luottamukselliset suhteet keskenään. “Suomen ja Venäjän hallitukset ymmärtävät toisiaan ja ovat jatkuvassa dialogissa”.

Vanhukset perheissä

Suomalaisissa ja venäläisissä perhekäsityksissä on joitakin korostuseroja. Venäläisille on vanhojen ihmisten kunnioittaminen ja hoitaminen hyvin tärkeää. Kaukasian ja Aasian alueella kunnioitus vanhuksia kohtaan korostuu, kun taas lännessä individualismi on vahvempaa. Lännessä vanhukset ja lapset elävät omilla rahoillaan. Sosiaalinen järjestelmä huolehti ihmisten perusturvasta.


Klejerovan mukaan Suomen hyvä puoli on, että sosiaalinen järjestelmä antaa mahdollisuuden vanhusten turvaan eikä lasten tarvitse samalla tavalla huolestua. Venäjällä ei ole riittävästi rahaa vastaavaa sosiaalista järjestelmää varten, minkä tähden lasten vastuu korostuu. Aikuistuneiden lasten vastuu ikääntyneiden vanhempiensa hyvinvoinnista Venäjällä on venäläisen kulttuurin ja mentaliteetin yksi tärkeistä tunnuspiirteistä.



. . . . . . . .

Juha Molari Юха Молaри
GSM+358 40 684 1172
Teologian tohtori, BBA
EMAIL juhamolari-ÄT-gmail.com (-at-= @)
СМИ и Юха Молaри коллекция, Molari in Russian media): http://juhamolari.blogspot.com/2010/01/blog-post_23.html

tiistai 27. elokuuta 2013

Alkavatko torstaina vapaan maailman iskut USA:n hirmuvaltaa vastaan?

Alkavatko torstaina ympäri maailmaa vapaan maailman iskut USA:n suurlähetystöjä vastaan, jos USA iskee ohjuksilla Syyriaa vastaan ilman YK:n lupaa?

Jos USA iskee Syyriaan, niin Syyrialla ja Syyrian ystävillä on legitimiteetti kaasu- ja myrkkyiskuihin Amerikan Yhdysvalloissa missä tahansa kaupungissa ja kylässä niinkuin myös nettihyökkäyksiin mitä tahansa amerikkalaista firmaa ja instituutiota vastaan. Sodassa tappaminen on molemminpuolinen brutaali oikeus. Amerikkalaisilla ei ole mikään suurempi oikeus tappamiseen ohjuksilla kuin kenelläkään muulla.

Ennakkotietojen valossa näyttää valitettavasti siltä, että Venäjä ja Kiina eivät iske USA:ta ja sen erilaisia liittolaisia vastaan mahdollisen Syyria-pommituksen jälkeen, vaan Venäjä ja Kiina tyytyisivät vain paheksumaan vakavasti, vaikka tietävät USA:n strategisen sodan tarkoitukseksi pelinappuloiden kerääminen Irania vastaan ja pitemmällä perspektiivillä Euraasian alueen hegemonia mukaanlukien Venäjän ja Kiinan aseman heikentäminen.

Epämääräiset väitteet Syyrian laillisen hallinnon syyllisyydestä myrkkykaasujen käyttöön omaa kansaa vastaan on ilmeisen selvästi valheellinen tekosyy. Syyrian hallinnolla on aseellinen ylivoima aivan riittävä, että amerikkalaisten, Al-Qaidan ja arabiliiton aseistama ja kouluttama kapinajoukko ei voi murtaa armeijaa. Siksi Syyrian hallintoa vastaan taistelevan sekalaisen kapinajoukon menetelmänä on ollut lähinnä terroriteot. Syyrian hallinto ymmärtää varsin hyvin, että tällaisessa tilanteessa hermomyrkkyjen käyttö omaa kansaa vastaan olisi aivan varma USA:n odottama "näyttö" voimakeinoille. Ei Syyrian hallinto eikä kenenkään muunkaan hallinto ole niin tyhmä taktisesti, että antaisi tuollaisen "riittävän syyn" kuin tarjottimella USA:lle, jonka aseteollisuuden tiedetään etsineen uutta sotakohdetta pörssikurssiensa kohottamiseksi. Tietysti siinä typerässä tilanteessa, jossa USA ehkä ryhtyisi iskuun, voi olettaa, että USA kohtaa historiansa ensimmäisen ja pahimman hermomyrkkyiskut. Sota on silloin julmasti molemminpuolinen.

Omasta puolestani toivon tietenkin Amerikan ja sen satelliittien malttia. Kristillinen usko opettaa yksiselitteisesti "älä tapa". Jos Amerikka tappaa, niin ehkä Syyria ei hajota Amerikkaa, mutta kyllä sodan herrat joutuvat aina viimeistään tuomiolle Kaikkivaltiaan Jumalan edessä, jolle ei auta valehtelut. Niin Obama jää myös Jumalan tuomiolle yhdenveroisesti kaikkien mahdollisten syyrialaisten uhrien kanssa.

Minä itse tyydyn arvioimaan ihmisten ja valtiollisen johdon julmuutta toisia ihmisiä vastaan. Arvioni ovat inhorealistisia ja ehkä ärsyttäviä, mutta vain verbaalisia skenaarioita ja tilannearvioita. En toivo kenenkään väkivaltaa enkä osallistu mihinkään mielenosoitukseenkaan asioiden johdosta. Pahoittelen läntisen jälkikristillisen maailman antikristillisyyttä ja julmuutta. On käynyt niinkuin Jeesus kertoi vertauksen: huone oli jo puhdistettu, mutta sitten huone täyttyi entistä suuremmasta määrästä saastaisia henkiä.

Miksi ministeri Niinistö ei ottanut selvää autoverosta jo etukäteen?

Miten ministeri Niinistö voi olla noin tietämätön ja kyvytön selvittämään ETUKÄTEEN autoveroasiaa? Kerrotaan julkisesti, että ministeri Niinistö oli vilpittömästi tietämätön.

Muistan hyvin oman proletaarisen spekulaationi jo toistakymmentä vuotta sitten, voisinko mahdollisesti  Venäjälle rekisteriin pistettävää autoa käyttää Suomessakin. Tietysti köyhänä alamaisenakin osasin pohtia hyötyjä, haittoja sekä laillisuutta, sillä köyhälläkin miehellä on oikeus ajatteluun. Mikä esti ministeri Niinistöä ajattelemasta? Onko ajattelemattomuus tyypillistä ministereille? Vai onko ajattelemattomuus tyypillistä vain vihreille (tai Vihreille) ministereille?

Sellainen rekisteröinti Venäjälle olisi estänyt minulta auton käytön Suomessa. Ostohinta olisi ollut halpa, mutta en olisi voinut käyttää autoa. Niin kaikki autoveroni olen maksanut kuuliaisemmin Suomeen kuin meidän pahat esimerkkimme (ministerit).

Miksi kansakuntamme tärkeimmät palvelijat ajavat vilpittömän tietämättömästi enemmän omaa etua kuin lainkuuliaisesti kansakunnan etua? Ymmärrän ministeri Niinistön selityksestä, että ministerin mökki- ja mummolamatkat olisivat lajissaan muuta kuin veronmaksajien, jotka ostavat autonsa lainkuuliaisesti usein mainittuja tarpeita varten.

Mielestäni kyse on kieroilevasta moraalista ja älyllisestä kyvyttömyydestä sekä asemansa luomasta ylimielisyyden tunteesta, jos ja kun ministeri Niinistö ei osaa selvittää jo etukäteen perheensä autoveroseikkailua. Asioista pitää ottaa selvää jo etukäteen. Proletariaattikin pystyy siihen, mihin ministeri ei viitsi. http://m.iltalehti.fi/uutiset/2013082717414638_

sunnuntai 25. elokuuta 2013

Heikki Typpö kuuluu roskapostiin

En ole koskaan ilmoittautunut minkään marxistifundamentalistipiirin sähköpostikeskusteluketjuun. Aloin kuitenkin saada asiaan liittyvää keskustelua, joka virisi erään henkilön aiheellisesta kysymyksestä, miten Perussuomalaiset hyväksyvät rasistisia näkemyksiään julkisesti esittävän islamfoobikon kansanedustajakseen. En kuitenkaan osallistunut keskusteluun, vaan jouduin kysymättä sähköpostitulvan kohteeksi.

Heikki Typpö kirjoitteli omia kummallisia marxistisia pohdintojaan. Minua ei nuo pohdinnat yhtään kiinnosta, vaan ainoastaan koen ne imperialismina, kun niitä lähetetään pyytämättä sähköpostiini.

Niin aluksi pyysin maltillisesti, että Typpö ei lähetä mitään sähköpostia minulle. Hän kieltäytyi kiellostani, sillä hän ei muka ole luonut sähköpostiketjua. Kyse on valheellinen tekosyy, sillä jokainen sähköpostinsa lähettäjä voi itse valita, että jättääkö minun nimeni jonkun luomalle postituslistalle vai ottaako pois. Niin pyysin uudemman kerran, että hän poistaa nimeni, sillä en halua saada tietää mitään herra Typön spekulaatioista.

Pyynnöt eivät pysäyttäneet jonkin sortin marxilaista ikäihmistä, vaan sain yhä henkilökohtaisempia määritelmiä pyyntöni johdosta. Niin lupasin kaikille sähköpostiketjun ihmisille, että opetan nuorempana miehenä henkilökohtaisesti herra Typölle, että hän ei lähettäisi ikinä mitään sähköpostia minulle. Jos marxilainen hörhö lähettää yhdenkin postin vielä, mutta niitä ei tullut vain yksi, vaan toista tusinaa monien kieltojeni jälkeenkin. Oli niinkuin riivatut Markuksen evankeliumissa: kun heitä kiellettiin kertomasta, he puhuivat yhä enemmän. Kai tuon sortin marxilaisuus onkin verrattavissa ontologisesti jonkin sortin riivaukseen. Lupasin tulla hänen luokseen opettaakseni, jos saan osoitteen. Kreml-paranoidisen jonkun sortin vasemmistolaisen dogmatismin omaksunut Typpö koki lupaukseni uhkaukseksi.

Kerron nyt julkisesti, että suvaitsen tietysti poliittisesti vakaumuksellisia ihmisiä, vaikka itse olen poliittisesti väritön suomalaismies, mutta en halua ottaa vastaan keneltäkään mitään ideologis-filosofis-teoreettisiin poliittisiin määritelmiin paneutuvaa sähköpostia. Eläköön nuo teoreetikot omissa mielensä kiemuroissa ilman että häiritsevät minua noilla tarinoillaan.

Ja edelleen totean, että yksikin Heikki Typpö -nimi sähköpostin saaja- tai lähettäjäkentässä, otsikossa tai sisällössä johtaa kyseisen henkilön kaikkien postien automaattiseen merkintään roskapostiksi. Marxilaisuutta romanttisesti spekuloivat teoreettiset tarinat ovat roskapostia.

Minä olen hetero "putinisti" (mitä lienee?) proletaari, mutta minun proletaarisuuteni on sen historiallisen roomalaisen oikeuden merkityksessä viittaus köyhälistöön. Olen köyhälistöä ilman pientäkään kaipuuta onnettomiin marxilaisiin tarinoihin. Lisäksi olen ortodoksi kristitty, enkä tahdo marxilaista uskonnollista (marxilaisuus on uskonto, vaikka nykyään moneen lahkoon hajautunut) tarinaa niinkuin en myöskään Jehovan todistajien tai Mormonien lehtisiä.

Sinänsä en ole lainkaan vasemmistolaisuutta vastaan, jos aatteen ihmiset ovat kiinni käytännön proletariaatin (köyhälistön) ongelmien poistamisessa, mutta en halua seurata sähköpostissani moniin lahkoihinsa jakautuneiden marxilaisten teoreetikkojen keskinäistä nokittelua oikean ja väärän dogman omaksumisesta.

torstai 22. elokuuta 2013

Hetero putinisti tunnustaa Paavo Arhinmäelle: ”Mutta minä tykkään vähäpukeisista naisista!”

Lähde: Iltalehti
Protestiministeriksi itsensä leimannut Paavo Arhinmäki heilutti Moskovassa MM-kisoissa sateenkaarilippua seksuaalisten vähemmistöjen propagandan puolustukseksi. Sitten Paavo Arhinmäki on selittänyt erään musiikkibändin arvostelunsa yhteydessä, että hän ei tykkää vähäpukeisista naisista.

Heteron putinistin kannalta tilanne on hämmentävä. Mahdollisesti Paavo Arhinmäki tykkäisi enemmän punaisiin tiukkoihin nahkahousuihin ahtautuneista miehistä, joilla on sateenkaaren värissä huivit. Minä pidän yleensä enemmän naisista mitä vähemmän vaatteita heillä on.  Nainen vain kaunistuu vähemmissä vaatteissa. Joskus on tietysti se tilanne, että naiselle tekee hyvää peittää vaatteilla ylimääräisiä kiloja.

Heterona putinistina toivoisin, että Paavo Arhinmäki tekisi suomalaisten heterojen hyväsi kulttuuriteon ja loisi kuuman ilmaston tänne, sillä silloin yleensä naiset pukeutuvat keveästi ja kaunis vartalo tulee esille. Minun täytyy tunnustaa, että mielenkiintoni ylipäätänsä koko elämää kohtaan lisääntyy, jos näen vähäpukeisia naisia. Heitä on vain todella vähän Suomen kylmän sään ja raskaan pukeutumiskulttuurin tähden. Koko kesän aikana en muista kiinnittäneeni erityisemmin huomiota kenenkään naisen kauniisiin muotoihin, kun suomalaiset tavat ovat niin verhoutuvia ja kätkeviä. En ehkä liikkunut edes sellaisissa paikoissa, joissa olisi ollut vähäpukeisia naisia. Heterona putinistina kuitenkin tunnustan Arhinmäelle, että minä pidän vähäpukeisista naisista.

Tiedän sen kokemuksesta jo ikääntyvänä miehenä, että vähäpukeiset naiset eivät juuri näyttele kehoaan minun ilokseni. En ole kiinnostava niin että minä saisin katsella naisen siroa kauneutta. Mutta silti sattumalta näen suuressa väkijoukossa, että siellä on näyttävä nainen, upean sääret, sopivat kiinteät pakarat, solakka vyötärö ja terhakkaat rinnat. On tietenkään mitenkään kyttää ja jahtaa tuollaisia naiskaunottareita, vaan tunnustan vain, että minä heterona miehenä havaitsen kauneuden, kun kauneus on nähtävillä. En myöskään käy missään striptease-paikoissa, sillä en tykkää sellaisesta katselemisesta, vaikka sinänsä on aina parempi, mitä vähemmän vaatteita naisilla. Valitettavasti naiset eivät aina ajattele yhtä loogisesti ja lähimmäisrakkaasti meidän heterojen miesten hyväksi.

Luultavasti olen poikkeava Suomessa. Ehkä olen tehnyt jopa ihmisoikeusrikkomuksen, kun tällä tavalla pidän vähäpukeisista naisista, mutta punaisiin tiukkoihin nahkahousuihin ahtautuneet miehet sateenkaaren värisissä huiveissaan ällöttävät minua. Voitko yrittää ymmärtää meitä heteroja putinisteja, että me emme tykkää sateenkaaren värisestä ”seksuaalisuudesta”, jota pidämme pikemmin ”perversiona”? Miksi sinä ministeri Paavo Arhinmäki olet niin suvaitsematon vähäpukeisia naisia ja meitä heteroja miehiä kohtaan? Ehkä en ole kuitenkaan ainoa lajissaan miehenä, joka tykkää vähäpukeisista naisista. Puhu ja toimi avoimen yhteiskunnan suvaitsevaisuuden puolesta myös meidän heterojen hyväksi!

Tunnustan senkin kulttuuriministerin kauhuksi, että minä ennen pidin kovasti Via gra –ryhmästä, mutta tuo ryhmä valitettavasti jo on lopettanut. Tein heille haastattelut ja lehtijutun jo vuosia sitten silloin, kun Miss Venäjä oli mukana ryhmässä menestyksen vuosina.  En minä kuitenkaan ”liikaa” katso kauniita naisia, vaan ainoastaan toivon, että voisin nähdä heitä paljon enemmän. Onko tämä käytökseni kulttuuriministerin silmissä jo suomalaista jaloa kulttuuriamme vastaan totinen turmelus ja rikos?





. . . . . . . .

 Juha Molari Юха Молaри GSM +358 40 684 1172;
Työtön Teologian tohtori, BBA
 EMAIL juha.molari-ÄT-mail.ru (-at-= @)
 СМИ и Юха Молaри коллекция, Molari in Russian media): http://juhamolari.blogspot.com/2010/01/blog-post_23.html

tiistai 20. elokuuta 2013

Hetero putinisti kysyy Arhinmäeltä: saisiko hetero putinisti syrjimättömän kohtelun Suomessa?

Maanantaina 19.8.2013 pohdin jalkapallo-ottelun aikana Paavo Arhinmäen ammattitaitoa ministerinä. Videossa on ottelun ensimmäinen erä.



Paavo Arhinmäeltä petti tilannetaju

Olen ihan riemullisesti hetero putinisti myös tänään, vaikka kulttuuriministeri Paavo Arhinmäen sopimaton tempaus Moskovassa yleisurheilun MM-kisoissa on saanut suomalaisessa valtamediassa myönteisen kohtelun. Suomalainen sosiaalinen media on sitä vastoin kriittisempi. Ministerin tempausta pidetään sopimattoman teinipoikamaisena pelleilynä. Monet suomalaisetkin ymmärtävät, että Arhinmäki liittyy tempauksellaan amerikkalaisjohtoiseen kampanjaan, jonka tarkoituksena on kokonaisvaltaisesti Venäjän yhtenäisyyden hajottaminen. 

Venäjän urheiluministeri Vitaly Mutko on tarkentanut hyvin osuvasti, että länsijohtoinen kampanja perustuu ”keksittyyn ongelmaan”. Venäjän järjestämissä talviolympialaisissa ei syrjitä seksuaalisia vähemmistöjä. Venäjä on tunnetusti hyvin vapaamielinen maa sen suhteen mitä naiset ja miehet keskinäisessä seksissään tekevät tai jättävät tekemättä. (Venäjän urheiluministerin lausunto on käännetty myös englanniksi ja julkaistu englanniksi, mikäli kulttuuriministeri Paavo Arhinmäki hallitsee englanninkielen paremmin kuin venäjän).

Venäjän urheiluministeri on lausunut aivan oikein, että Venäjän toteuttaa urheilukilpailut täysin syrjimättömyyden periaatetta kunnioittaen. Onhan se selvää, että Venäjällä samat sekundaattorit ja tulosrajat ovat niin heteroille kuin homoille tms. Syrjiä ei saa.

Lisättäköön huomautuksena, että minäkään heterona "putinistina" en halua kokea mitään syrjintää Suomessa.  Olen saanut myös kuulla, että olisin ihan tervetullut Helsingin Jyryn yleisurheiluun, jos ja kun pääsen parempaan kuntoon ensi vuoden ikämieskilpailuja varten! Helsingin Jyryssä ei syrjitä, vaan urheilu on pääasiassa.

Olisin tahtonut medialta enemmän kriittisyyttä, tutkivaa journalismia, jotta toimittajat pitävät urheilun pääasiassa uutisoidessaan Moskovan MM-kisoista. Tällöin toimittajat olisivat voineet auttaa oppimattomia poliitikkoja parempaan kulttuurituntemukseen niin että nämä poliitikot olisivat tajunneet, että urheilukilpailuihin saapuvat urheilijat urheilevat.  Toiset menestyvät paremmin, toiset heikommin. Lisäksi urheilun kulttuurinen ja sosiaalinen merkitys olisi voitu tuoda tällöin esille niin että koko nuori sukupolvi olisi saanut terveyttä ja iloa paremman yhteiskunta- ja sosiaalipolitiikan jälkeen. Urheilijoiden tehtävänä ei ole ylipäätänsä jonkun seksuaalisen ideologiansa tai perversionsa mainostaminen kisoissa. Urheilijat tehkööt hyviä tuloksia! Ja toimittajat auttakoot oppimattomia ministereitä, että ministerit näkevät urheilun kokonaisvaltaisemmin osana tärkeää sosiaalista toimintaa.

Paavo Arhinmäki on niin sanotun kulttuurin ministeri Suomessa. Tuossa asemassaan hänen olisi pitänyt ottaa paremmin selvää Venäjän todellisesta tilanteesta, jotta hän ei olisi kevytkenkäisesti antanut nimeänsä ja häväissyt myös Suomea amerikkalaisen propagandan tavoitteita varten. Arhinmäki olisi voinut havaita, että Venäjällä on kielletty kaikenlainen diskriminaatio seksuaalisia vähemmistöjä vastaan. Venäjällä saa harjoittaa jopa synnillistä perversiota, jota kutsutaan Suomessa seksuaalisen vähemmistön toiminnaksi. Venäjällä saa harjoittaa tuollaisia perversioita, vaikka Venäjän presidentti Vladimir Putin ja Venäjän ortodoksisen kirkon patriarkka Kirill aivan perustellusti paheksuvat sellaista synnillistä elämänmenoa. Presidentti ja patriarkka eivät kuitenkaan voivat eivätkä halua puuttua siihen, mitä ihmiset synnillisesti tekevät kodeissaan - tai missä he sitten seksiään sitten harjoittavat. Itse asiassa Paavo Arhinmäen olisi pitänyt vaieta kokonaan seksuaalisen vähemmistön asioista, koska asialla ei ole mitään tekemistä urheilun ja kulttuurin kanssa. Niin Arhinmäki olisi voinut keskittyä oman ministeriönsä toimialaan eli urheilun yhteiskunnalliseen merkitykseen, sikäli kuin hän ymmärtää mitään tehtävästään.

Nyt niin sanotun kulttuurimme ministeri Arhinmäki sekoittaa ilmeisen tietämättömyytensä johdosta seksuaalisen vähemmistön ihmisoikeuskysymykset suurissa urheilutapahtumissa toteutettaviin kansakuntaa loukkaaviin perversseihin propagandavaatimuksiin. Nyt tietyt homojen niin sanottuja oikeuksia puolustavat tahot ovat vaatineet, että he saisivat markkinoida tuota säädytöntä, loukkaavaa elämänmenoaan olympiakisojen aikana Venäjällä, vaikka Venäjän perinteiset valtauskonnot ja kansakunnan valtaosan moraali ei salli homostelun julkista mainostamista ja esittämistä. Arhinmäki on sekoittanut ihmisoikeudet mainostamista ja markkinointia rajoittavan lainsäädännön käsittelyyn. Homot saavat valitettavasti rietastella Venäjällä aivan rehvakkaasti eikä heidän huoneisiinsa tunkeuduta. Läntisille propagandisteille on herkullista keksiä, että nyt propagandavaatimuksia vastustavat tahot ovat homofoobikkoja. Ja mitä hurjempia ilmauksia löytyy homojen synnillisen elämän tuomitsemiseksi, sitä enemmän on materiaalia läntiselle propagandalle Venäjän ihmisoikeustilanteen kurjuuden kuvailemiseksi. Sellaisessa journalismissa ei tarvitse edes älyä ja analyyttistä kykyä.

Kulttuuriministerimme Paavo Arhinmäki ei tajua valitettavasti sitä, että hän liittyy amerikkalaiseen kokonaisvaltaiseen projektiin Venäjän yhtenäisyyden rikkomiseksi.  Amerikka on muuttunut näin rajusti muutamassa vuosikymmenessä. Ja voimakkaimmat sateenkaaripropagandistit ovat saaneet tärkeät paikat Amerikan Yhdysvaltojen hallinnosta ja ulkoasiainministeriöstä. Homot ovat siinä repivässä projektissa vain eräs menetelmä virittää kansainvälistä painostusta Venäjää vastaa: itse syynä on strateginen peli Venäjää vastaan, menetelmät täytyy vain keksiä strategista kamppailua varten; muita menetelmiä on kaikenlainen anti-Putin –toiminta sekä Venäjän ortodoksisen kirkon häpäiseminen tavalla tai toisella ym. Myös Pohjois-Kaukasian levottomuuksien liioittelu ja provosointi sopii tuohon projektiin. Äskettäin keksittiin tarinaa venäläisten urheilusankareiden onnittelusuudelmasta, vaikka suuteleminen on Venäjällä tunnettua eivätkä urheilusankarit ole itse antaneet keskinäiselle onnittelusuudelmalle mitään anti-gay –propagandasisältöä! Toimittajilla olisi voinut olla kulttuurista lukutaitoa, mutta heidän projektinsa oli vain keksiä kohu-uutisia Suuremman tehtävänsä palvelemiseen ja epätoivoisesti etsiä kuva-aineistoa todisteluaan varten.

Läntisessä propagandassa keksitään tarua homojen syrjinnästä urheilukilpailuissa, kuten tulevissa olympialaisissa, vaikka todella homoja koskevat samat vaatimukset ja säännöt kuin muitakin urheilijoita. Venäjän kansallisten perinteisten uskontojen ja kansakunnan moraalitajun mukaan nuorisolle on vahingollista, jos homojen perverssejä pyrkimyksiä esitellään ja markkinoidaan julkisesti. Tämä homopropagandan kieltäminen ei mitenkään rajoita homojen edellytyksiä urheilla menestyksellisesti ja yhdenvertaisesti heterojen kanssa.

Paavo Arhinmäen olisi pitänyt ymmärtää käytöksensä ala-arvoisuus. Suomalaisittain Arhinmäen menettely on tietysti häpeällistä. Paremmin tietävät venäläiset ystäväni ovat hämmästelleet Arhinmäen toimintaa (saivat tiedon suomalaisesta mediasta), mutta onneksi minun ei ole tarvinnut puolustella suomalaisten yleisempää tervehenkistä käytöstä laajemmin Arhinmäen ala-arvoista intoilua vastaan: Venäjän valtamedia on suojellut Suomen mainetta vaikenemalla Arhinmäen tempusta.  Venäjän Federaatio on niin kuin uhmakasta pikkupoikaa suojeleva isoveli tai äiti Suomen hyväksi. Ehkä Venäjällä tulkittiin niin, että Paavo Arhinmäki voidaan lukea siihen suureen turistien nimettömään joukkoon, jotka keksivät urheilukilpailuissa kaikenlaista vähemmän laadukasta toimintaa. Kaikesta siitä ei ole aiheellista kertoa julkisesti valtamediassa. Tietysti aikuisena suomalaismiehenä tuntuu ikävältä, kun havaitsee että niin sanotun kulttuurimme ministeri on yhä edelleen vain tennareissa kulkeva protestipoika. Siltä näyttää vanhan miehen silmissä.

Maanantaina jalkapallo-ottelussa

Arhinmäki on kertonut iltapäivälehdistöllemme, että hän oli maanantaina Vuosaaressa jalkapallo-ottelussa. Jalkapallo-ottelujen seuraaminen on tehnyt Arhinmäestä niin sanotun kulttuurimme tuntijan, itse ministerin.  Jalkapallokulttuurista ei Arhinmäki valitettavasti osannut lausua sanaakaan ministerin ominaisuudessa Venäjällä. Kulttuurin parempaa tuntemusta varten olisi erityisen aiheellista tuntea perusteellisesti myös toinen kulttuuri, jotta ”rinnakkainasettamisen” avulla tuntisi myös oman kulttuurinsa syvällisemmin, jos omaa kulttuuria on edes suomalaisilla. Tietysti onhan suomalaisilla Seitsemän Veljeksen kiroilu, Jouko Turkka ja Jussi Parviainen, mutta näiden takana on suuri kulttuurinen tyhjiö, jota Arhinmäki täyttää heiluttaen sateenkaarilippua Moskovan yleisurheilustadionilla. Mikäli urheilu luetaan kulttuuriksi, niin kuin on aivan oikein, silloin suomalaisten sopisi olla erittäin ylpeitä osaamisestaan urheilukenttien ja urheiluolojen rakentamisessa. On suorastaan häpeällistä, että Paavo Arhinmäki ei tuonut tätä suomalaista osaamista esille. Sinänsä hyvä, että Arhinmäki ei heiluttanut sateenkaarilippua Moskovan balentin ja oopperan suurissa saleissa. Arhinmäki on enemmän penkkiurheilumiehiä ja sellaisena suomalaisen niin sanotun kulttuurin ensimmäinen lähettiläs, itse ministeri. Lisäksi Arhinmäki on ansioitunut kulttuuriministeriksi lukiossa kirjoittaen itsensä jopa ylioppilaaksi ja syömällä kasviksia. Arhinmäen sukukunta juhlistaa näitä suuria kulttuurisaavutuksia pitämällä Paavon ylioppilaskuvaa kaiken aikaan kirjahyllyssä. Itse toivoisin kulttuuriministeriltä enemmän kuin osaamista penkkiurheilijana.

Yli kuukauden pelitauon jälkeen pojallani oli tänään hiukan flegmaattinen jalkapallo-ottelu, jossa tuli myös tappio. Muu joukkue on pelannut otteluita voitollisesti parin viikon aikana. Poikani on joutunut pelailemaan minun kanssani pitkän ulkomaamatkan tähden.  Kerran hän pääsi Venäjällä pelaamaan hirveässä helteessä ja hirveällä rikkinäisellä muovimatolla jääkiekkokaukalossa jalkapalloa venäläisten poikien kanssa.  Venäjällä jalkapallokentät olivat niin heikossa niittymäisessä kunnossa, että harhautteluja ja kuljetuksia ei voinut harjoitella siellä. Tietysti maksullisia kenttiä olisi ehkä tarjolla, jos jollakin on paljon rahaa.

Suomalaisen köyhän tai minkään muunkaan maan köyhän ongelma ei ole Arhinmäen ongelma, mitä oikeasti ymmärrä, sillä mies on kuolleen työväestön ja työväenliikkeen raunioille rakennetun Vasemmistoliiton puheenjohtaja.

Vasemmistoliiton kiinnostuksen kohteet ovat nykyään enemmän vihreä ruokavalio ja sateenkaaren väriset tempaukset kuin työttömien ja työväestön oikeudet ja eriarvoisuus Suomessa. Sitä minä pohdin, miksi Arhinmäki ei puhunut jalkapallosta Moskovassa.

Venäjällä poikani on myös käynyt päivittäin juoksulenkillä kanssani. Nämä juoksut ja pelit eivät tietenkään riitä: tarvitaan kehittävää kamppailua eikä sitä ole isän ja pojan keskinäisessä urheilussa. Sellaista kamppailua emme valitettavasti löytäneet Venäjällä. Pojat eivät siellä käyneet jalkapallokentillä, joiden kunto oli heikko. Vain kerran löysimme sattumalta pelimahdollisuuden eikä tällöinkään ollut varsinainen jalkapallokenttämme, vaan pitkien omien harjoitusten jälkeen poika liittyi kipeissä jaloissaan venäläisten poikien peliin, kun näki sellaisen kaupungin kiertokävelymme aikana. Silloin kukaan ei kysynyt kenenkään seksuaalista suuntausta ja putinistista poliittista vakaumusta, ja ainakin heteron putinistin poika sai pelata täysin hyvin. Hetero putinisti peräänkuuluttaa myös Suomeen syrjimättömyyttä minua ja muita meikäläisiä kohtaan!

Maunulassa ottelusta oli nähtävissä, että otteluja varten oppii (oppisi) vain pelaamalla otteluja, sillä niissä on terve vauhti ja poikamainen keskinäinen kamppailu. Peli ei ollut mielestäni erityisen hyvätasoinen, ei kummallakaan joukkueella. Pikemmin peli oli aika heikkotasoinen. Kenttäkin oli pehmeä hiekka, paikoitellen märkä.  Ehkä huonolaatuinen kenttä ja pitkät koulupäivät näkyivät ottelun luonteessa. Peli olisi ollut myös HJK:n voitettavissa, mutta lopulta tuli kuitenkin tappio.

Eikö Arhinmäki voisi siirtää ajatteluaan peniksen alueelta enemmän kulttuurisiin yhteiskunnallisiin kysymyksiin?

Olen reilun kuukauden ajan tuskaillut yksin ja yhdessä poikani kanssa, että Venäjällä jalkapallokentät olivat aivan mahdottomassa kunnossa, jotta siellä olisi voinut harjoitella harhautuksia ja kamppailua puolustustilanteessa.  Olen julkaissut kuvia näistä jalkapallokentistä jo aiemmin tässä blogissani. Pallo ei koskaan kulkenut suoraan, vaan reikien ja kumpujen takia pallo pomppi yllättävästi. Tai kenttä oli mahdottoman kova, liukas ja myös epätasainen matto, jossa ei voi pelata sen enempää sisäpelikengillä kuin nappulakengillä. Venäjällä harjoittelu yksipuolistui, mutta jalkapallopotkut ovat vastaavasti voimistuneet merkittävästi, sillä palloa sai potkia paljon, kun muutakaan ei voinut tehdä.

 Vähemmän penkkiurheilijana istuvana miehenä, mutta sitäkin enemmän urheilukentillä aidosti lasten kanssa hikoilleena isänä moitin sitä, että urheiluihmisenä ja jalkapallofanina kulttuuriministerimme Paavo Arhinmäki ei ottanut Moskovassa kantaa sosiaalisen tasa-arvoisuuden puolesta julkisten jalkapallokenttien paremman kunnon puolesta Venäjällä. Ilmeisemmin Arhinmäki ei tunne venäläistä kulttuuria ja yhteiskuntaa tässä asiassa niin kuin ei missään muussakaan asiassa. Arhinmäki ei tajua miten huonoissa oloissa venäläiset koululaiset ja nuoret pelaavat jalkapalloansa sekä harjoittavat muutakin urheilua kouluissaan ja vapaa-ajallaan. Vain etuoikeutetut saavat loistavat olot maksullisilla kentillä, jotka ovat valitettavasti usein kiinni parhaan aurinkoisen kesäajan.

Urheilumme ja kulttuurimme ministerinä Paavo Arhinmäki ei ylipäätänsä edistänyt kulttuurin ja urheilun asioita Venäjällä alatyylisessä protestissaan, vaan hänen mielessään oli vain se, mitä miehet keskenään ja naiset keskenään tekevät jalkojen välisellä alueella navan alapuolella. Jalkapallomiehenä Arhinmäen olisi pitänyt kertoa, miten tärkeä sosiaalinen ja urheilullinen panos on ollut suomalaisella kaupunkisuunnittelulla ja urheilukenttäpolitiikalla, jossa kussakin lähiössä ja koulujen lähettyvillä on terveyttä suojaava ja kehittävä urheilukenttä, jossa voi juosta, hypätä, heittää tai vaikka pelata jalkapalloa. Venäjällä on Neuvostoliiton aikaisia urheilukenttiä koulujen tuntumassa, mutta noiden kenttien pintamateriaali on täysin turmeltunut kuoppaiseksi ja rikkinäiseksi, nurmet ovat muuttuneet villeiksi niityiksi, joissa koirat ulkoilevat isäntiensä kanssa.

Venäjällä juoksimme paljon hapenottokyvyn parantamiseksi. Nyt pakkina ei hapenottokyky joutunut koetukselle. Ehkä nopeus ei ole kovin vahvaa ja herkkää tässä vaiheessa pitempikestoisen kovan juoksun ja erilaisten harjoitusten johdosta. Maunulan jalkapallo-ottelun jälkeen menimme vielä tunnin ajaksi kotikentälle tekonurmelle, jossa hän sai juosta melkein kymmenen kertaa kilpaa vuotta vanhemman kaverinsa kanssa 30 metrin matkaa. Mielestäni jalat ja mieli pitää herätellä terävään täyteen vauhtiin liian pitkäaikaisesta rauhallisemmasta menosta. Poikani potki myös kovia potkuja tekonurmella. Näitä kovia potkuja tarvitaan nyt tekonurmelta, sillä Venäjällä ei ollut mahdollisuus potkia tekonurmella ja niin potkut muuttuivat hiukan erilaisiksi.  Tietysti kolmas tärkeä teema oli illan loppuverrytelyssä ottelun jälkeen venyttely. Jalat ovat ilmeisen selvästi nyt hiukan jäykät. Ylipäätänsä jalkapallo-ottelun jälkeen on hyvä tehdä loppuverryttely ja vähän pientä harjoittelua.

Helsingin Jyry ei sorra minua, vaikka olen hetero "putinisti"

-Ylioppilas, Vasemmistoliiton puheenjohtaja ministeri Paavo Arhinmäki ei ole koskaan ottanut kantaa syrjimättömän työelämän puolesta Suomessa, jotta noin 50 vuotta vanhat, korkeasti tai vähemmän korkeasti koulutetut suomalaiset saisimme töitä. Ehkä ylioppilaan ei ole tarvinnut koskaan etsiä töitä, vaan politiikka on tuonut hänelle runsaan ansainnan, minkä vuoksi ylioppilas Arhinmäki ei ymmärrä työläisten ja työttömien ongelmaa.

Juuret vanhaan työväenliikkeeseen ja sen taisteluihin on kadonnut jo paljon ennen Paavon kääntymystä vihreän ruoan mieheksi ja sateenkaariväen propagandistiksi.

Helsingin Jyryn Juhani Meskanen on ystävällisesti ilmoittanut, että he eivät seurassa sorra minua, vaikka minä putinisti tahtoisin juosta ensi vuonna 50 vuotta vanhojen miesten viestijoukkueessa 4 x 400 m ja 4 x 1500 m. Itse asiassa kysyin innostuneena isänä poikani juoksumahdollisuuksia: olin tyytyväinen poikani reilusti alle 4 minuutin aikaan 1000 metrin juoksussa ja lukuisiin juoksulenkkeihin sillä vauhdilla. Katsoin urheilutilastoista, että tuollaisella 1000 metrin vauhdilla - kolmen ja puolen minuutin loppuajalla - poikani menestyisi erittäin hyvin juoksukilpailuissa ikäryhmässään – jopa huomattavasti paremmin kuin jalkapallossa. Tuolloin loistavana urheiluihmisenä, todellisen urheilukulttuurin ja innostuksen ilmentymänä Juhani Meskanen halusi rohkaista myös minua, että tiivistäisin omaa juoksuharjoitteluani ensi vuoden kilpailuja varten! Itse asiassa Helsingin Jyry saa kovan joukkueen ikämiehiin ja olen ihan tervetullut mukaan! Niin Helsingin Jyry ei sorra minua! He eivät edes kysyneet, olenko hetero putinisti tai joku muu. Täysin syrjimätön maailma on se paras maailma, jota itse haluan. En aio kuitenkaan antaa venäläistä poskisuudelmaa tai suudelmaa huulille viestijoukkueemme miehille, jos voittaisimme kilpailumme ensi vuonna. Minä en suutele miehiä! Minut varmasti hyväksytään myös tällaisena suomalaisena heterona, joka tahtoo pikemmin juosta kuin harjoittaa urheilukilpailuissa jotain seksuaalisuuteen liittyvää propagandaa. Sitä haluaisin kuitenkin kysyä, että saisinkohan tukea Vasemmistoliiton puheenjohtajalta ministeri Arhinmäeltä, jotta heterona putinistina saisin myös työtä ilman mitään syrjintää? Saanko Arhinmäeltä tukea, jotta minua heteroa putinistia ei sorreta myöskään muussa elämässä Suomessa? Voiko Arhinmäki sanoa enää yhtään mitään työläisten ja työttömien olojen puolesta Suomessa?

Tietysti toissijaisesti olisin toivonut, että urheilumiehenä Arhinmäki olisi puhunut Moskovassa jotain hyvää kaupunkisuunnittelun ja urheilukulttuurin rakentamiseksi nuorille, mutta Arhinmäki ei valitettavasti tunne venäläistä elämää sen enempää heterojen ja homojen kuin urheilun ja kulttuuriväen osalta. Paavo Arhinmäki tuntee vain tehtävänsä amerikkalaisjohtoisen sateenkaaripropagandan sanansaattajana.






. . . . . . . .

 Juha Molari Юха Молaри GSM +358 40 684 1172;
 Teologian tohtori, BBA
 EMAIL juha.molari-ÄT-gmail.com (-at-= @)
 СМИ и Юха Молaри коллекция, Molari in Russian media): http://juhamolari.blogspot.com/2010/01/blog-post_23.html

torstai 15. elokuuta 2013

Venäjällä Beelinen asiakkaat eivät pääse Bloggerin blogspotiin

Tämä ei liity äskettäin julkiseksi tultuun Snowden-vuotoon, että Google ja Blogger tekevät kiinteää yhteistyötä Amerikan tiedustelupalvelun CIA:n kanssa. Tämä esto ei liity myöskään juuri ajankohtaiseen amerikkalaiseen oikeudenkäyntiin, jossa Googlen Gmail-pomot perustelevat ryhmäkannetta vastaan, että sähköpostin käyttäjien pitäisi jo tietää sähköpostinsa julkiseksi: sähköposteilla ei ole yksityisyyttä, jos olet Gmailin asiakas. Sitä vastoin syynä on Bloggerin antama itsepintainen tuki terrorismille ja ääriryhmille.

Jo toista vuotta on Venäjällä keskusteltu siitä vaikeudesta, joka on Beelinen internetpalvelujen tarjoajan asiakkailla päästä amerikkalaisen Bloggerin (blogspot/Google) palveluihin: erityisesti bloggerin sivustojen lukeminen ja kuvien lataaminen bloggeriin vaikuttaa estetyltä Beeline asiakkaille.[4](5] Sinänsä Bloggerin blogspotia Beelinen asiakkaat voivat päivittää, vaikka eivät voi itse lukea päivityksiään. Beelinen asiakkaat pääsevät siis bloggerin sisään kirjautumissivulle ja siitä sisälle aivan normaalin tavan mukaan. Ongelmat ovat vain lukemisen estämisessä ja kuvien lataamisessa.

Vallitsevan ongelman tausta on keväässä 2011, jolloin eräs blogger-sivusto täyttyi hyvinkin törkeästä Venäjä-vastaisesta rikollisesta aineistosta. Mainittu blogi tuli Federaation ääriaineiston luetteloon. Lounais-Venäjän emiirinä esiintynyt Abu-Hassan tuotti rikollista aineistoa. Naltšikin tuomiostuin antoi 16.2.2012 tuomion mainitusta sivustosta.

Yleensä Google/Blogger noudattaa laillisen tuomioistuimen päätöksiä, mutta tällä kertaa Blogger päätti pitää sivuston toiminnassa sen rikollisesta väkivaltaan kiihottavasta sisällöstä ja tuomioistuimen tuomiosta huolimatta. Tämän kinastelun seurauksena Beeline on sulkenut yhteyskäytävän Googlen bloggeriin ylipäätänsä. Yandex – ja Google -hakukoneet kertovat blogien olemassaolon sekä indeksoivat bloggerin blogit normaalisti, mutta Beeline-nettiliittymällä pyrittäessä venäläisten, suomalaisten, saksalaisten, amerikkalaisten jne. kirjoittamiin bloggerin blogeihin, tulee ilmoitus, että yhteyskanava ei ole käytössä. Kokeilin Beeline-liittymällä pääsyä varmasti Venäjä-ystäviksi tunnettujen Johan Bäckmanin [2] ja Evgenia Hilden-Järvenperän [3] blogeihin sekä Suomen antifasistisen komitean [1] blogiin, mutta myöskään näihin bloggerissa sijaitseviin blogeihin ei ollut pääsyä Beelinen liittymästä. Ilmoitukseksi tulee ”Bad request: Gateway Timout”. Minun blogini on niin vähäpätöinen ja itse olen niin tuntematon, että sitä ei kannata edes katsoa Venäjältä käsin. Blogien vanhoja versioita voi katsoa välimuistin avulla.

Beelinen toiminta on kylläkin epäjohdonmukainen, sillä Beelinen käyttäjä pääsee kuitenkin Venäjälläkin jopa YK:n turvaneuvoston sanktioiden vastaisesti toimivan suomalaisruotsalaisin resurssein toimivalle terroristiverkostojen sivustolle, josta on myös Venäjällä useita oikeuden tuomioita. Myös Aleksei Navalnyin rikollisen toiminnan rahoittamiseen liittyvän Finrosforumin blogi-sivusto näkyy Venäjällä, sillä tuo blogi ei toimi bloggerin blogspotissa. Tilanne on kieltämättä epäreilu ja merkillinen. Iso Venäjä on kuitenkin epäjohdonmukainen tässä ongelmassa: joissakin kaupungeissa Beelinen asetukset eivät ole aivan samat kuin toisissa kaupungeissa. Myös muiden nettiyhteyksien palvelujentarjoajien avulla on mahdollisuus pääsä bloggerin blogspotiin. Sinänsä Beelinen päätös sulkea kaikki yhteys Bloggerin blogspotiin on perusteltu, koska Blogger on päättänyt merkillisesti tukea rikollisen sivuston toimintaa laillisista oikeudentuomioista huolimatta.

Beelinen toiminta osoittaa, että yhteiskuntavastuunsa tuntevat palvelujen tarjoajat pystyvät tekemään merkittäviä toimia ääriaineiston torjumiseksi maan nettiliikenteestä. Voisi toivoa, että Sonera, Elisa, DNA ja muut palvelujen tarjoajat Suomessa tarkistavat kiellettyjen sivustojen listaansa ja päivittävät sinne vähintään ne sivustot, jotka YK:n turvallisuusneuvosto on sanktioillaan tuominnut.

[1] Suomen antifasistinen komitea

[2] Johan Bäckmanin blogi http://kohudosentti.blogspot.com/

[3] Evgenia Hilden-Järvenperän blogi http://evgeniahj.blogspot.com/

[4] Весь blogger.com заблокирован Билайном по решению суда?

[5] Blogger com заблокировали