tiistai 20. elokuuta 2013

Hetero putinisti kysyy Arhinmäeltä: saisiko hetero putinisti syrjimättömän kohtelun Suomessa?

Maanantaina 19.8.2013 pohdin jalkapallo-ottelun aikana Paavo Arhinmäen ammattitaitoa ministerinä. Videossa on ottelun ensimmäinen erä.



Paavo Arhinmäeltä petti tilannetaju

Olen ihan riemullisesti hetero putinisti myös tänään, vaikka kulttuuriministeri Paavo Arhinmäen sopimaton tempaus Moskovassa yleisurheilun MM-kisoissa on saanut suomalaisessa valtamediassa myönteisen kohtelun. Suomalainen sosiaalinen media on sitä vastoin kriittisempi. Ministerin tempausta pidetään sopimattoman teinipoikamaisena pelleilynä. Monet suomalaisetkin ymmärtävät, että Arhinmäki liittyy tempauksellaan amerikkalaisjohtoiseen kampanjaan, jonka tarkoituksena on kokonaisvaltaisesti Venäjän yhtenäisyyden hajottaminen. 

Venäjän urheiluministeri Vitaly Mutko on tarkentanut hyvin osuvasti, että länsijohtoinen kampanja perustuu ”keksittyyn ongelmaan”. Venäjän järjestämissä talviolympialaisissa ei syrjitä seksuaalisia vähemmistöjä. Venäjä on tunnetusti hyvin vapaamielinen maa sen suhteen mitä naiset ja miehet keskinäisessä seksissään tekevät tai jättävät tekemättä. (Venäjän urheiluministerin lausunto on käännetty myös englanniksi ja julkaistu englanniksi, mikäli kulttuuriministeri Paavo Arhinmäki hallitsee englanninkielen paremmin kuin venäjän).

Venäjän urheiluministeri on lausunut aivan oikein, että Venäjän toteuttaa urheilukilpailut täysin syrjimättömyyden periaatetta kunnioittaen. Onhan se selvää, että Venäjällä samat sekundaattorit ja tulosrajat ovat niin heteroille kuin homoille tms. Syrjiä ei saa.

Lisättäköön huomautuksena, että minäkään heterona "putinistina" en halua kokea mitään syrjintää Suomessa.  Olen saanut myös kuulla, että olisin ihan tervetullut Helsingin Jyryn yleisurheiluun, jos ja kun pääsen parempaan kuntoon ensi vuoden ikämieskilpailuja varten! Helsingin Jyryssä ei syrjitä, vaan urheilu on pääasiassa.

Olisin tahtonut medialta enemmän kriittisyyttä, tutkivaa journalismia, jotta toimittajat pitävät urheilun pääasiassa uutisoidessaan Moskovan MM-kisoista. Tällöin toimittajat olisivat voineet auttaa oppimattomia poliitikkoja parempaan kulttuurituntemukseen niin että nämä poliitikot olisivat tajunneet, että urheilukilpailuihin saapuvat urheilijat urheilevat.  Toiset menestyvät paremmin, toiset heikommin. Lisäksi urheilun kulttuurinen ja sosiaalinen merkitys olisi voitu tuoda tällöin esille niin että koko nuori sukupolvi olisi saanut terveyttä ja iloa paremman yhteiskunta- ja sosiaalipolitiikan jälkeen. Urheilijoiden tehtävänä ei ole ylipäätänsä jonkun seksuaalisen ideologiansa tai perversionsa mainostaminen kisoissa. Urheilijat tehkööt hyviä tuloksia! Ja toimittajat auttakoot oppimattomia ministereitä, että ministerit näkevät urheilun kokonaisvaltaisemmin osana tärkeää sosiaalista toimintaa.

Paavo Arhinmäki on niin sanotun kulttuurin ministeri Suomessa. Tuossa asemassaan hänen olisi pitänyt ottaa paremmin selvää Venäjän todellisesta tilanteesta, jotta hän ei olisi kevytkenkäisesti antanut nimeänsä ja häväissyt myös Suomea amerikkalaisen propagandan tavoitteita varten. Arhinmäki olisi voinut havaita, että Venäjällä on kielletty kaikenlainen diskriminaatio seksuaalisia vähemmistöjä vastaan. Venäjällä saa harjoittaa jopa synnillistä perversiota, jota kutsutaan Suomessa seksuaalisen vähemmistön toiminnaksi. Venäjällä saa harjoittaa tuollaisia perversioita, vaikka Venäjän presidentti Vladimir Putin ja Venäjän ortodoksisen kirkon patriarkka Kirill aivan perustellusti paheksuvat sellaista synnillistä elämänmenoa. Presidentti ja patriarkka eivät kuitenkaan voivat eivätkä halua puuttua siihen, mitä ihmiset synnillisesti tekevät kodeissaan - tai missä he sitten seksiään sitten harjoittavat. Itse asiassa Paavo Arhinmäen olisi pitänyt vaieta kokonaan seksuaalisen vähemmistön asioista, koska asialla ei ole mitään tekemistä urheilun ja kulttuurin kanssa. Niin Arhinmäki olisi voinut keskittyä oman ministeriönsä toimialaan eli urheilun yhteiskunnalliseen merkitykseen, sikäli kuin hän ymmärtää mitään tehtävästään.

Nyt niin sanotun kulttuurimme ministeri Arhinmäki sekoittaa ilmeisen tietämättömyytensä johdosta seksuaalisen vähemmistön ihmisoikeuskysymykset suurissa urheilutapahtumissa toteutettaviin kansakuntaa loukkaaviin perversseihin propagandavaatimuksiin. Nyt tietyt homojen niin sanottuja oikeuksia puolustavat tahot ovat vaatineet, että he saisivat markkinoida tuota säädytöntä, loukkaavaa elämänmenoaan olympiakisojen aikana Venäjällä, vaikka Venäjän perinteiset valtauskonnot ja kansakunnan valtaosan moraali ei salli homostelun julkista mainostamista ja esittämistä. Arhinmäki on sekoittanut ihmisoikeudet mainostamista ja markkinointia rajoittavan lainsäädännön käsittelyyn. Homot saavat valitettavasti rietastella Venäjällä aivan rehvakkaasti eikä heidän huoneisiinsa tunkeuduta. Läntisille propagandisteille on herkullista keksiä, että nyt propagandavaatimuksia vastustavat tahot ovat homofoobikkoja. Ja mitä hurjempia ilmauksia löytyy homojen synnillisen elämän tuomitsemiseksi, sitä enemmän on materiaalia läntiselle propagandalle Venäjän ihmisoikeustilanteen kurjuuden kuvailemiseksi. Sellaisessa journalismissa ei tarvitse edes älyä ja analyyttistä kykyä.

Kulttuuriministerimme Paavo Arhinmäki ei tajua valitettavasti sitä, että hän liittyy amerikkalaiseen kokonaisvaltaiseen projektiin Venäjän yhtenäisyyden rikkomiseksi.  Amerikka on muuttunut näin rajusti muutamassa vuosikymmenessä. Ja voimakkaimmat sateenkaaripropagandistit ovat saaneet tärkeät paikat Amerikan Yhdysvaltojen hallinnosta ja ulkoasiainministeriöstä. Homot ovat siinä repivässä projektissa vain eräs menetelmä virittää kansainvälistä painostusta Venäjää vastaa: itse syynä on strateginen peli Venäjää vastaan, menetelmät täytyy vain keksiä strategista kamppailua varten; muita menetelmiä on kaikenlainen anti-Putin –toiminta sekä Venäjän ortodoksisen kirkon häpäiseminen tavalla tai toisella ym. Myös Pohjois-Kaukasian levottomuuksien liioittelu ja provosointi sopii tuohon projektiin. Äskettäin keksittiin tarinaa venäläisten urheilusankareiden onnittelusuudelmasta, vaikka suuteleminen on Venäjällä tunnettua eivätkä urheilusankarit ole itse antaneet keskinäiselle onnittelusuudelmalle mitään anti-gay –propagandasisältöä! Toimittajilla olisi voinut olla kulttuurista lukutaitoa, mutta heidän projektinsa oli vain keksiä kohu-uutisia Suuremman tehtävänsä palvelemiseen ja epätoivoisesti etsiä kuva-aineistoa todisteluaan varten.

Läntisessä propagandassa keksitään tarua homojen syrjinnästä urheilukilpailuissa, kuten tulevissa olympialaisissa, vaikka todella homoja koskevat samat vaatimukset ja säännöt kuin muitakin urheilijoita. Venäjän kansallisten perinteisten uskontojen ja kansakunnan moraalitajun mukaan nuorisolle on vahingollista, jos homojen perverssejä pyrkimyksiä esitellään ja markkinoidaan julkisesti. Tämä homopropagandan kieltäminen ei mitenkään rajoita homojen edellytyksiä urheilla menestyksellisesti ja yhdenvertaisesti heterojen kanssa.

Paavo Arhinmäen olisi pitänyt ymmärtää käytöksensä ala-arvoisuus. Suomalaisittain Arhinmäen menettely on tietysti häpeällistä. Paremmin tietävät venäläiset ystäväni ovat hämmästelleet Arhinmäen toimintaa (saivat tiedon suomalaisesta mediasta), mutta onneksi minun ei ole tarvinnut puolustella suomalaisten yleisempää tervehenkistä käytöstä laajemmin Arhinmäen ala-arvoista intoilua vastaan: Venäjän valtamedia on suojellut Suomen mainetta vaikenemalla Arhinmäen tempusta.  Venäjän Federaatio on niin kuin uhmakasta pikkupoikaa suojeleva isoveli tai äiti Suomen hyväksi. Ehkä Venäjällä tulkittiin niin, että Paavo Arhinmäki voidaan lukea siihen suureen turistien nimettömään joukkoon, jotka keksivät urheilukilpailuissa kaikenlaista vähemmän laadukasta toimintaa. Kaikesta siitä ei ole aiheellista kertoa julkisesti valtamediassa. Tietysti aikuisena suomalaismiehenä tuntuu ikävältä, kun havaitsee että niin sanotun kulttuurimme ministeri on yhä edelleen vain tennareissa kulkeva protestipoika. Siltä näyttää vanhan miehen silmissä.

Maanantaina jalkapallo-ottelussa

Arhinmäki on kertonut iltapäivälehdistöllemme, että hän oli maanantaina Vuosaaressa jalkapallo-ottelussa. Jalkapallo-ottelujen seuraaminen on tehnyt Arhinmäestä niin sanotun kulttuurimme tuntijan, itse ministerin.  Jalkapallokulttuurista ei Arhinmäki valitettavasti osannut lausua sanaakaan ministerin ominaisuudessa Venäjällä. Kulttuurin parempaa tuntemusta varten olisi erityisen aiheellista tuntea perusteellisesti myös toinen kulttuuri, jotta ”rinnakkainasettamisen” avulla tuntisi myös oman kulttuurinsa syvällisemmin, jos omaa kulttuuria on edes suomalaisilla. Tietysti onhan suomalaisilla Seitsemän Veljeksen kiroilu, Jouko Turkka ja Jussi Parviainen, mutta näiden takana on suuri kulttuurinen tyhjiö, jota Arhinmäki täyttää heiluttaen sateenkaarilippua Moskovan yleisurheilustadionilla. Mikäli urheilu luetaan kulttuuriksi, niin kuin on aivan oikein, silloin suomalaisten sopisi olla erittäin ylpeitä osaamisestaan urheilukenttien ja urheiluolojen rakentamisessa. On suorastaan häpeällistä, että Paavo Arhinmäki ei tuonut tätä suomalaista osaamista esille. Sinänsä hyvä, että Arhinmäki ei heiluttanut sateenkaarilippua Moskovan balentin ja oopperan suurissa saleissa. Arhinmäki on enemmän penkkiurheilumiehiä ja sellaisena suomalaisen niin sanotun kulttuurin ensimmäinen lähettiläs, itse ministeri. Lisäksi Arhinmäki on ansioitunut kulttuuriministeriksi lukiossa kirjoittaen itsensä jopa ylioppilaaksi ja syömällä kasviksia. Arhinmäen sukukunta juhlistaa näitä suuria kulttuurisaavutuksia pitämällä Paavon ylioppilaskuvaa kaiken aikaan kirjahyllyssä. Itse toivoisin kulttuuriministeriltä enemmän kuin osaamista penkkiurheilijana.

Yli kuukauden pelitauon jälkeen pojallani oli tänään hiukan flegmaattinen jalkapallo-ottelu, jossa tuli myös tappio. Muu joukkue on pelannut otteluita voitollisesti parin viikon aikana. Poikani on joutunut pelailemaan minun kanssani pitkän ulkomaamatkan tähden.  Kerran hän pääsi Venäjällä pelaamaan hirveässä helteessä ja hirveällä rikkinäisellä muovimatolla jääkiekkokaukalossa jalkapalloa venäläisten poikien kanssa.  Venäjällä jalkapallokentät olivat niin heikossa niittymäisessä kunnossa, että harhautteluja ja kuljetuksia ei voinut harjoitella siellä. Tietysti maksullisia kenttiä olisi ehkä tarjolla, jos jollakin on paljon rahaa.

Suomalaisen köyhän tai minkään muunkaan maan köyhän ongelma ei ole Arhinmäen ongelma, mitä oikeasti ymmärrä, sillä mies on kuolleen työväestön ja työväenliikkeen raunioille rakennetun Vasemmistoliiton puheenjohtaja.

Vasemmistoliiton kiinnostuksen kohteet ovat nykyään enemmän vihreä ruokavalio ja sateenkaaren väriset tempaukset kuin työttömien ja työväestön oikeudet ja eriarvoisuus Suomessa. Sitä minä pohdin, miksi Arhinmäki ei puhunut jalkapallosta Moskovassa.

Venäjällä poikani on myös käynyt päivittäin juoksulenkillä kanssani. Nämä juoksut ja pelit eivät tietenkään riitä: tarvitaan kehittävää kamppailua eikä sitä ole isän ja pojan keskinäisessä urheilussa. Sellaista kamppailua emme valitettavasti löytäneet Venäjällä. Pojat eivät siellä käyneet jalkapallokentillä, joiden kunto oli heikko. Vain kerran löysimme sattumalta pelimahdollisuuden eikä tällöinkään ollut varsinainen jalkapallokenttämme, vaan pitkien omien harjoitusten jälkeen poika liittyi kipeissä jaloissaan venäläisten poikien peliin, kun näki sellaisen kaupungin kiertokävelymme aikana. Silloin kukaan ei kysynyt kenenkään seksuaalista suuntausta ja putinistista poliittista vakaumusta, ja ainakin heteron putinistin poika sai pelata täysin hyvin. Hetero putinisti peräänkuuluttaa myös Suomeen syrjimättömyyttä minua ja muita meikäläisiä kohtaan!

Maunulassa ottelusta oli nähtävissä, että otteluja varten oppii (oppisi) vain pelaamalla otteluja, sillä niissä on terve vauhti ja poikamainen keskinäinen kamppailu. Peli ei ollut mielestäni erityisen hyvätasoinen, ei kummallakaan joukkueella. Pikemmin peli oli aika heikkotasoinen. Kenttäkin oli pehmeä hiekka, paikoitellen märkä.  Ehkä huonolaatuinen kenttä ja pitkät koulupäivät näkyivät ottelun luonteessa. Peli olisi ollut myös HJK:n voitettavissa, mutta lopulta tuli kuitenkin tappio.

Eikö Arhinmäki voisi siirtää ajatteluaan peniksen alueelta enemmän kulttuurisiin yhteiskunnallisiin kysymyksiin?

Olen reilun kuukauden ajan tuskaillut yksin ja yhdessä poikani kanssa, että Venäjällä jalkapallokentät olivat aivan mahdottomassa kunnossa, jotta siellä olisi voinut harjoitella harhautuksia ja kamppailua puolustustilanteessa.  Olen julkaissut kuvia näistä jalkapallokentistä jo aiemmin tässä blogissani. Pallo ei koskaan kulkenut suoraan, vaan reikien ja kumpujen takia pallo pomppi yllättävästi. Tai kenttä oli mahdottoman kova, liukas ja myös epätasainen matto, jossa ei voi pelata sen enempää sisäpelikengillä kuin nappulakengillä. Venäjällä harjoittelu yksipuolistui, mutta jalkapallopotkut ovat vastaavasti voimistuneet merkittävästi, sillä palloa sai potkia paljon, kun muutakaan ei voinut tehdä.

 Vähemmän penkkiurheilijana istuvana miehenä, mutta sitäkin enemmän urheilukentillä aidosti lasten kanssa hikoilleena isänä moitin sitä, että urheiluihmisenä ja jalkapallofanina kulttuuriministerimme Paavo Arhinmäki ei ottanut Moskovassa kantaa sosiaalisen tasa-arvoisuuden puolesta julkisten jalkapallokenttien paremman kunnon puolesta Venäjällä. Ilmeisemmin Arhinmäki ei tunne venäläistä kulttuuria ja yhteiskuntaa tässä asiassa niin kuin ei missään muussakaan asiassa. Arhinmäki ei tajua miten huonoissa oloissa venäläiset koululaiset ja nuoret pelaavat jalkapalloansa sekä harjoittavat muutakin urheilua kouluissaan ja vapaa-ajallaan. Vain etuoikeutetut saavat loistavat olot maksullisilla kentillä, jotka ovat valitettavasti usein kiinni parhaan aurinkoisen kesäajan.

Urheilumme ja kulttuurimme ministerinä Paavo Arhinmäki ei ylipäätänsä edistänyt kulttuurin ja urheilun asioita Venäjällä alatyylisessä protestissaan, vaan hänen mielessään oli vain se, mitä miehet keskenään ja naiset keskenään tekevät jalkojen välisellä alueella navan alapuolella. Jalkapallomiehenä Arhinmäen olisi pitänyt kertoa, miten tärkeä sosiaalinen ja urheilullinen panos on ollut suomalaisella kaupunkisuunnittelulla ja urheilukenttäpolitiikalla, jossa kussakin lähiössä ja koulujen lähettyvillä on terveyttä suojaava ja kehittävä urheilukenttä, jossa voi juosta, hypätä, heittää tai vaikka pelata jalkapalloa. Venäjällä on Neuvostoliiton aikaisia urheilukenttiä koulujen tuntumassa, mutta noiden kenttien pintamateriaali on täysin turmeltunut kuoppaiseksi ja rikkinäiseksi, nurmet ovat muuttuneet villeiksi niityiksi, joissa koirat ulkoilevat isäntiensä kanssa.

Venäjällä juoksimme paljon hapenottokyvyn parantamiseksi. Nyt pakkina ei hapenottokyky joutunut koetukselle. Ehkä nopeus ei ole kovin vahvaa ja herkkää tässä vaiheessa pitempikestoisen kovan juoksun ja erilaisten harjoitusten johdosta. Maunulan jalkapallo-ottelun jälkeen menimme vielä tunnin ajaksi kotikentälle tekonurmelle, jossa hän sai juosta melkein kymmenen kertaa kilpaa vuotta vanhemman kaverinsa kanssa 30 metrin matkaa. Mielestäni jalat ja mieli pitää herätellä terävään täyteen vauhtiin liian pitkäaikaisesta rauhallisemmasta menosta. Poikani potki myös kovia potkuja tekonurmella. Näitä kovia potkuja tarvitaan nyt tekonurmelta, sillä Venäjällä ei ollut mahdollisuus potkia tekonurmella ja niin potkut muuttuivat hiukan erilaisiksi.  Tietysti kolmas tärkeä teema oli illan loppuverrytelyssä ottelun jälkeen venyttely. Jalat ovat ilmeisen selvästi nyt hiukan jäykät. Ylipäätänsä jalkapallo-ottelun jälkeen on hyvä tehdä loppuverryttely ja vähän pientä harjoittelua.

Helsingin Jyry ei sorra minua, vaikka olen hetero "putinisti"

-Ylioppilas, Vasemmistoliiton puheenjohtaja ministeri Paavo Arhinmäki ei ole koskaan ottanut kantaa syrjimättömän työelämän puolesta Suomessa, jotta noin 50 vuotta vanhat, korkeasti tai vähemmän korkeasti koulutetut suomalaiset saisimme töitä. Ehkä ylioppilaan ei ole tarvinnut koskaan etsiä töitä, vaan politiikka on tuonut hänelle runsaan ansainnan, minkä vuoksi ylioppilas Arhinmäki ei ymmärrä työläisten ja työttömien ongelmaa.

Juuret vanhaan työväenliikkeeseen ja sen taisteluihin on kadonnut jo paljon ennen Paavon kääntymystä vihreän ruoan mieheksi ja sateenkaariväen propagandistiksi.

Helsingin Jyryn Juhani Meskanen on ystävällisesti ilmoittanut, että he eivät seurassa sorra minua, vaikka minä putinisti tahtoisin juosta ensi vuonna 50 vuotta vanhojen miesten viestijoukkueessa 4 x 400 m ja 4 x 1500 m. Itse asiassa kysyin innostuneena isänä poikani juoksumahdollisuuksia: olin tyytyväinen poikani reilusti alle 4 minuutin aikaan 1000 metrin juoksussa ja lukuisiin juoksulenkkeihin sillä vauhdilla. Katsoin urheilutilastoista, että tuollaisella 1000 metrin vauhdilla - kolmen ja puolen minuutin loppuajalla - poikani menestyisi erittäin hyvin juoksukilpailuissa ikäryhmässään – jopa huomattavasti paremmin kuin jalkapallossa. Tuolloin loistavana urheiluihmisenä, todellisen urheilukulttuurin ja innostuksen ilmentymänä Juhani Meskanen halusi rohkaista myös minua, että tiivistäisin omaa juoksuharjoitteluani ensi vuoden kilpailuja varten! Itse asiassa Helsingin Jyry saa kovan joukkueen ikämiehiin ja olen ihan tervetullut mukaan! Niin Helsingin Jyry ei sorra minua! He eivät edes kysyneet, olenko hetero putinisti tai joku muu. Täysin syrjimätön maailma on se paras maailma, jota itse haluan. En aio kuitenkaan antaa venäläistä poskisuudelmaa tai suudelmaa huulille viestijoukkueemme miehille, jos voittaisimme kilpailumme ensi vuonna. Minä en suutele miehiä! Minut varmasti hyväksytään myös tällaisena suomalaisena heterona, joka tahtoo pikemmin juosta kuin harjoittaa urheilukilpailuissa jotain seksuaalisuuteen liittyvää propagandaa. Sitä haluaisin kuitenkin kysyä, että saisinkohan tukea Vasemmistoliiton puheenjohtajalta ministeri Arhinmäeltä, jotta heterona putinistina saisin myös työtä ilman mitään syrjintää? Saanko Arhinmäeltä tukea, jotta minua heteroa putinistia ei sorreta myöskään muussa elämässä Suomessa? Voiko Arhinmäki sanoa enää yhtään mitään työläisten ja työttömien olojen puolesta Suomessa?

Tietysti toissijaisesti olisin toivonut, että urheilumiehenä Arhinmäki olisi puhunut Moskovassa jotain hyvää kaupunkisuunnittelun ja urheilukulttuurin rakentamiseksi nuorille, mutta Arhinmäki ei valitettavasti tunne venäläistä elämää sen enempää heterojen ja homojen kuin urheilun ja kulttuuriväen osalta. Paavo Arhinmäki tuntee vain tehtävänsä amerikkalaisjohtoisen sateenkaaripropagandan sanansaattajana.






. . . . . . . .

 Juha Molari Юха Молaри GSM +358 40 684 1172;
 Teologian tohtori, BBA
 EMAIL juha.molari-ÄT-gmail.com (-at-= @)
 СМИ и Юха Молaри коллекция, Molari in Russian media): http://juhamolari.blogspot.com/2010/01/blog-post_23.html