lauantai 31. elokuuta 2013

Pojat Bosniasta, Somaliasta, Japanista ja Venäjältä

Kymmenen vuotta vanha poikani kärsi menneellä viikolla yskästä. Jalkapalloseuran harjoitukset oli älykästä jättää väliin. Hengästyä ei saa yskässä. Vain keveästi potkimme jalkapalloa ilman mitään suuria harjoituksia. Tänään saimme tuntea, että lepo oli ollut oikein: yskä jo katosi.

Niin menimme aamulla pikkusateessa hyppää pituutta, kun jalkapallokenttä oli jalkapalloseuran varaama. Iltapäivällä oli kuitenkin myös omaa vapaata harjoittelua varten aikoja. Niin reilut 2 tuntia meni suhteellisen tehokkaasti jalkapallokentällä.

Aloitin maalivahtina, kun poikani tutustui jalkoihinsa ja potki muutamia kymmeniä keveitä 16 metrin tuntumasta. Sitten kehotin juoksuvauhtiin keskiviivalta palloa kuljettaen ja vauhdista kovaan potkuun noin 20 metrin päästä maalia. Toistakymmentä potkua tällä periaatteella ja sitten samalla periaatteella juosten vielä kymmenisen potkua 10 metrin päästä maalia. Pojilla on tunnetusti opittavaa potkuissa, jotka tapahtuu kaukaa juoksuvauhdista.

Hienoin hetki alkoi näiden potkujen jälkeen, kun kaksi bosnialaista, neljä somalialaista, yksi japanilainen ja poikani aloittivat yhteiset pelinsä. Poikani on vasta 10 vuotta vanha, mutta nämä muut olivat 14-18 vuotta vanhoja jalkapalloilijoita. Ensin pojat potkivat vapaapotkuja noin 16-20 metristä maalia kohti. Poikani laukaisi ensimmäisen vapaapotkunsa upeasti vasemman yläkulman kattoon. Oikein kova potku. Niin paikka oli ansaittu isompien poikien pelissä. Tämän jälkeen pojat harjoittelivat kulmapotkuja ja niiden viimeistelyä. Hiukan säikähdin, kun pieni poikani pukkasi pallon maaliin, kun iso 18 vuotta vanha poika oli antanut kovan keskityksen 5 koon pallolla. Ja hyvin pallo lähti päästäkin!

Itse peli oli ns. Veer Cup. Vanhin ja vahvin poika kävi maalivahdiksi. Hän antoi satunnaisen korkean avauksen, minkä jälkeen jokainen kamppaili itsensä puolesta muita vastaan yrittäen tehdä maalin. Hyvin poikani selvisi kovassa kamppailussa. On vain hyvä kamppailla isompia vastaan!

Mitä minä ihmettelin on kansallisuudet. Kentällä oli toisella laidalla poikaani pienempiä lapsia pelaamassa. Heissä oli kantasuomalaisiakin. Mutta isommissa pojissa ei enää näkynyt kantasuomalaisia. Missä he ovat? Eikö heitä ole? Ei siinä toki mitään pahaa, kun kuunteli Bosnian poikien puhetta. Sitä jopa varsin runsaasti ymmärsi venäjänkielen perusteella. Somalit pelasivat, mutta eivät puhuneet mitään. He ovat myös erittäin tervetulleita kentälle ja jalkapalloseuroihin. Niin me pelasimme syrjimättä ketään, ja peli oli kovaa ja sovinnollista. Minä toki katselin ja kyselin, että joko olisi pojan aika lähteä kotiin lepäämään. Ensimmäisenä melkein terveenä päivänä ei pidä rasittaa liikaa, vaikka olisi hyvä iltapäivän aurinko ja taitavat pelikaverit.



. . . . . . . .

Juha Molari Юха Молaри
GSM+358 40 684 1172
Teologian tohtori, BBA
EMAIL juhamolari-ÄT-gmail.com (-at-= @)
СМИ и Юха Молaри коллекция, Molari in Russian media): http://juhamolari.blogspot.com/2010/01/blog-post_23.html