torstai 29. elokuuta 2013

Suomessa asuvien venäläisten oma etu on tuntea paremmin oma kulttuuri

Syksyllä 2010 kävin haastattelemassa Venäjän tiede- ja kulttuurikeskuksen silloista johtajaa Tatjana Klejerovaa. Hänen näkemyksensä ovat mielestäni ajanmukaisia yhä edelleen kerrattavaksi. Siksi julkaisen tuon silloin haastatteluni uudestaan kuvana ja tekstinä.

Juha Molari, elokuu 2013
Gagarin, Venäjä.
Omasta puolestani olen suomalaisena isänä halunnut olla esimerkillinen niin että poistan tarpeetonta ennakkoluuloa ja pelkoa, joita esiintyy satunnaisesti Venäjän kansalaisuutta, kieltä ja kulttuuria kohtaan. Kahdella pojallani on sekä Suomen että Venäjän passit. Monet vanhemmat ovat tietämättömyyttään toimettomia ja jopa pelokkaita, jolloin he laiminlyövät niinkin hienon asian kuin Venäjän passin, josta voisi olla iloa omille lapsille. Tiedän tapauksia, joissa suomalainen isä on ollut häiritsevä uhkatekijä tuossa tilanteessa. Venäläinen äiti on hiljaa alistunut kohtaloonsa, kun suomalainen isä pelkää kummituksia ja peikkoja.

Minä pidän tärkeänä, että poikani oppisivat entistä paremmin venäjää. Erityisesti Suomessa täytyy kiinnittää paljon huomiota siihen, että venäjän kieli todella aidosti kehittyy hyväksi. Suomalaisvenäläisen koulun venäjän opettaja on ansiokkaasti antanut lapsille tehtäväksi lukea venäjää joka päivä ja sitten oppitunnilla vapaamuotoisesti selittää luettu. Juuri sillä tavalla lukeminen ei ole vain teknistä suorittamista, vaan ymmärtävää oppimista ja osaamista. Pidän suomalaisena isänä rikkautena sitä, että meidän keskuudessamme asuu ihmisiä, joille kehittyy hyvät kielelliset ja kulttuuriset valmiudet nykyaikaista kansojen välistä kanssakäymistä varten.

Haastattelussa Tatjana Klejerova toi ilmi, että oman itsensä parempi tunteminen on vain eduksi sille, että henkilö menestyy Suomessa hyvin.  En kuullut Klejerovan puheissa mitään kilpailu- tai vastakkainasettelua ruotsinkielen aseman kanssa. Pikemmin monikielisyys on eduksi Euroopassa.

_ _ _



Venäjän tiede- ja kulttuurikeskus (VTKK) Helsingissä on IVY-maiden ja ulkomailla asuvien maanmiesten asioita sekä kansainvälistä humanitääristä yhteistyötä hoitavan Venäjän Federaalisen viraston edustusto.

Vierailu VTKK:n tunnetussa rakennuksessa Nordenskiöldinkadulla Helsingissä alkoi ystävällisissä merkeissä. Keskuksen taakse oli helppo pysäköidä auto. Keskuksen suurena etuna onkin hyvä sijainti. Ala-aulassa sain myös hyvää ohjausta, kun odottelin tapaamista. Siellä oli Venäjän kauppatie –lehden teline. Sanomalehteä oli havaittavasti eri puolilla rakennusta pöydillä. Tiede- ja kulttuurikeskuksessa oli myös tällä kertaa näyttelyjä. Isossa rakennuksessa on lukuisia erilaisia tiloja ja palveluja.

“Täytyy olla vuorovaikutusta”

Venäjän tiede- ja kulttuurikeskuksen johtaja Tatjana Klejerova kutsui “erittäin hyväksi” päätökseksi sitä, että 33 vuotta sitten luotiin Neuvostoliiton tiede- ja kulttuurikeskus Helsinkiin. “Täytyy olla vuorovaikutusta ihmisten välillä, jotka elävät eri maissa”.

U. Kekkosen ja A. Kosyginin aikana VTKK:n kehitys oli voimakasta. Nämä henkilöt osasivat katsoa eteenpäin. Neuvostoliitto katosi, mutta keskus jatkoi toimintaansa. Toimintakenttämme laajeni maahanmuuttajien vuoksi. Toimintamme auttaa maanmiehiä löytämään itsensä uudessa ympäristössä samalla säilyttäen omaa kulttuuriaan ja vaalien identiteettiään . Tiede- ja kulttuurikeskuksessa käytetään ilmaisua “maanmiehet” (sootetshestveinniki). Tällä hetkellä Suomessa asuu venäläisiä yli 50 000, mikä on prosentin verran koko populaatiosta. Venäläiset ovat suurin kielellinen ryhmä suomalaisten ja ruotsalaisten jälkeen. Tällaisessa tilanteessa tiede- ja kulttuurikeskuksen päämääräksi on tullut auttaa maanmiehiä löytämään itsensä uudessa ympäristössä.

VTKK:n palvelut auttavat myös Venäjällä asuvia venäläisiä, jotka seuraavat keskuksen internet-sivujen avulla tarjontaa. Kotisivuilla on yli 4 500 lukijaa kuukaudessa. Kuitenkin keskuksemme päätarkoituksena on tutustuttaa suomalaista yleisöä itänaapurin nykyelämään, kulttuuriin ja historiaan.

Tunne paremmin itsesil

Tunne paremmin itsesi ja selviä yhteiskunnassa. Klejerova ei pidä lainkaan hyvänä, jos joku henkilö kieltää oman kielensä ikään kuin löytääkseen uuden maan kansallisuuden. Tällöin ehkä otaksutaan erheellisesti, että autettaisiin lapsia löytämään suomalaisuus, mutta todellisuudessa lapset voivat myöhemmin tuomita vanhempansa, miksi nämä eivät antaneet heidän tuntea venäjän kieltä. Tosiasiassa maanmiesten itsensä tunteminen olisi vain eduksi:
“Jos tunnet paremmin itsesi, paremmin selviät myös yhteiskunnassa”.

Kaksikielisyys ei ole mitenkään erikoista. Klejerova itsekin sai pienenä oppia karjalan kielen ja venäjän. “Ei ole hyvä kieltää omaa kulttuuria. Tiede- ja kulttuurikeskus tekee yhdessä muiden organisaatioiden kanssa kaikkensa, että ihmiset ymmärtäisivät oman kulttuurinsa arvon”.

Nykyään Euroopassa pitää osata useita kieliä Venäjän kielen opetus on VTKK:lle tärkeä tehtävä. Juuri kielen avulla voi tuntea Venäjän kulttuuria paremmin. Kielen opiskelua varten lukuvuosi vakautuu kahteen lukukauteen, kussakin on noin 200 opiskelijaa. Ryhmät ovat pieniä: 5-7 henkilön ryhmissä opiskelu on huomattavan tehokasta. Opettajat ovat parhaita spesialisteja. Tiede- ja kulttuurikeskuksen kirjasto palvelee myös monipuolisesti.

VTKK tukee venäjänkielen opetusta kouluissakin. Suomalaisvenäläisen koulun kanssa on yhteistoiminnalla pitkä historia. Lokakuussa koulu ja VTKK järjestävät yhteisen tapahtuman. Klejerova kertoo VTKK:n iloitsevan erityisen kovasti Lappeenrannan, Imatran ja Joensuun aktiivisuudesta ja halusta tehdä yhteistyötä venäjänkielen vahvistamiseksi. Klejerova tarkentaa, ettei venäjänkielen opiskelu ole erityisellä tavalla vaikeuksissa Suomessa, vaan kaikilla kielillä on sama vaikea tilanne englantia lukuun ottamatta. Saksan, ranskan, espanjan ja italian opettajat valittavat samoista asioista.

”Nykyään Euroopassa pitäisi tietää monta eri kieltä, 3-4 kieltä ovat normaalia”, Klejerova muistuttaa kielen opiskelun tärkeydestä: “Jos haluat tuntea paikallista kulttuuria ja elämää, pitää osata kieli”. VTKK:n kielikursseille saapuvat kulttuuriihmiset, kuten oopperasta ja elokuva-alalta sekä yritysmaailmasta. Venäjä on korkean kulttuurin kieli.

Suomen ja Venäjän hallitukset ymmärtävät toisiaan ja ovat jatkuvassa dialogissa

Tiede- ja kulttuurikeskus tukee historian kunnioittamista ja ymmärtämistä. Rakennuksen seinillä on useita mielenkiintoisia valokuvia tapahtumista, jotka ovat historiallisesti kiinnostavia. Historian kulkua muistetaan myös monella tavalla. Klejerovan omassa näkemyksessäkin heijastuu ihmisyyden kunnioittaminen:
“Ihmiset eivät valitse historiaansa, vaan he elävät historiassa”. Klejerova kertoo, että tiede- ja kulttuurikeskus rakentaa yhteyksiä koko laajaan Venäjään, Luoteis-Venäjään, Volgan alueeseen, Uraliin, Siperiaan; ei pelkästään Moskovaan ja Pietariin. Luonnollisesti Pietari on erityisen vahva läheisen sijaintinsa vuoksi. Palveluja tarjotaan kaikissa kulttuuriasioissa, mitä tapahtuu Suomen ja Venäjän välillä. Keskuksessa voi katsoa uusia filmejä, näyttelyjä on jatkuvasti. Esimerkiksi puolitoista vuotta sitten esitettiin elokuva “Raja 1918”. Ohjaaja Lauri Törhönen oli itsekin saapunut paikalle. Yhdessä huoneessa suomalaiset katsoivat, toisessa venäläiset. Elokuvan jälkeen molemmat kokoontuivat yhteen. Syntyi paljon kysymyksiä.

Venäjän tiede- ja kulttuurikeskuksen johtaja Tatjana Klejerova korostaa, että Suomen ja Venäjän hallituksilla sekä presidenteillä on hyvät luottamukselliset suhteet keskenään. “Suomen ja Venäjän hallitukset ymmärtävät toisiaan ja ovat jatkuvassa dialogissa”.

Vanhukset perheissä

Suomalaisissa ja venäläisissä perhekäsityksissä on joitakin korostuseroja. Venäläisille on vanhojen ihmisten kunnioittaminen ja hoitaminen hyvin tärkeää. Kaukasian ja Aasian alueella kunnioitus vanhuksia kohtaan korostuu, kun taas lännessä individualismi on vahvempaa. Lännessä vanhukset ja lapset elävät omilla rahoillaan. Sosiaalinen järjestelmä huolehti ihmisten perusturvasta.


Klejerovan mukaan Suomen hyvä puoli on, että sosiaalinen järjestelmä antaa mahdollisuuden vanhusten turvaan eikä lasten tarvitse samalla tavalla huolestua. Venäjällä ei ole riittävästi rahaa vastaavaa sosiaalista järjestelmää varten, minkä tähden lasten vastuu korostuu. Aikuistuneiden lasten vastuu ikääntyneiden vanhempiensa hyvinvoinnista Venäjällä on venäläisen kulttuurin ja mentaliteetin yksi tärkeistä tunnuspiirteistä.



. . . . . . . .

Juha Molari Юха Молaри
GSM+358 40 684 1172
Teologian tohtori, BBA
EMAIL juhamolari-ÄT-gmail.com (-at-= @)
СМИ и Юха Молaри коллекция, Molari in Russian media): http://juhamolari.blogspot.com/2010/01/blog-post_23.html