tiistai 24. syyskuuta 2013

Lasten sopisi harjoitella oikeita ominaisuuksia oikeaan aikaan

Viime viikon poikani vietti HJK-Edarin harjoituksiin tutustuen. HJK-Edari on HJK:n edustusjoukkue, Hesa Cupin voittajajoukkue. Niissä harjoituksissa tuli esille monta arvokasta piirrettä, joita myös venäläiset jalkapallovalmentajat ovat tähdentäneet pojalleni ja minulle. Nämä seikat tulevat ilmi juuri siinä kaipuussa, jonka olen usein esittänyt jalkapalloileville pojille, heidän vanhemmilleen ja valmentajille: kreikkalaisroomalainen paini olisi erittäin oikea ja välttämätön pienten poikien (ja tyttöjen) tulevaisuuden edellytysten rakentamiselle. Se olisi kuin hyvin rakennettu perusta. Oman kaupunkiosajoukkueen jalkapalloharjoituksissa ei poikani ollut viime viikolla, koska hän halusi ottaa opiksi Edarien tavoista. Ja totisesti parhaista oppiminen oli vankkoja vanhoja mielipiteitäni vahvistava kokemus!

Poikani kanssa aiomme syksyn ja talven aikana pelata entistä enemmän sulkapalloa, harjoitella aitajuoksua, käydä tunnollisesti kreikkalaisroomalaisen painin harjoituksissa sekä opetella pallon hallintaa ja pomputtelua kotipihallamme. Lisäksi mahdollisuuksien mukaan ja tietysti toivottavan usein – emme kuitenkaan aina - käymme jalkapalloseuran harjoituksissa, jotka eivät ole ihan lähituntumassamme.

Torstaina poikani kävi myös venäläisen urheiluseuran kreikkalaisroomalaisen painin harjoituksissa. Tällä kertaa harjoitusta veti venäläinen jalkapallovalmentaja. Keskustelimme hänen kanssaan myös jalkapalloilijan harhautustekniikan oppimisesta. Siinä on näet eräs puute poikani taidoissa. 

Pomputtelun voi oppia aina iästä riippumatta. Kehon koordinaation kehittämiselle 10-12 –vuoden ikä on juuri ainutlaatuinen herkkyyskausi. Tuo premissi näkyi yhtä hyvin Edarin harjoituksissa kuin myös venäläisen valmentajan harjoituksissa. Nyt opetellaan nopeutta ja liikkuvuutta.

Jalkapalloileva poika harjoittelee aitajuoksua sulkapallopelin jälkeen.

”Ihmisen hermosto saavuttaa kypsyytensä murrosikään mennessä”

Perjantaina jätimme jalkapallon kokonaan väliin ja menimme koulupäivän jälkeen välittömästi sisähalliin, jossa pelasimme tunnin verran sulkapalloa. Sisällä pelattava sulkapallo ja siinä hypyt edes takaisin sekä vasemmalle ja oikealle ovat todella kimmokestävyyden ja kehon hallinnan harjoittamiseksi erinomaisia!

Juoksutaidolle ja jalkapalloilijan nopeille harhautuksille ja käännöksille olisi tärkeää kimmokestävyys ja lantion hyvä toiminta. Juuri sulkapallopeli antaa kehittävän impulssin noille alueille.

Jalkapalloileva poika harjoittelee aitajuoksua sulkapallopelin jälkeen.


Sulkapallopelin jälkeen siirryimme aitajuoksuharjoituksiin. Neljä aitaa noin 60-70 cm:n korkeudella tuli ylitettyä useita kymmeniä kertoja. Aitajuoksu kehittää rytmiä, kimmoisuutta ja lantion hallintaa, ja tietysti hyvää ponnistusvoimaa aina alkaen päkiöistä ja akillisjänteestä. Jos lantio ja lonkat eivät ole sopusuhtaiset eikä kehon itsetuntemus hyvä, niin aitajuoksua on vaikea suorittaa.

10-15 –vuotta on otollista aikaa nopeuden kehittymiselle ja kehittämiselle. Aitajuoksun rinnalla on erinomaisen hyvä harjoitus nopeutta varten jalkapalloilijoiden – ja erityisesti tuli ilmi Edarien jokaisissa harjoituksissa – suosimat erilaiset ”tikapuujuoksut” (parantaa ketteryyttä, kimmoisuutta, nopeutta ja rytmiä; tikapuut maassa ja erilaisin askelsarjoin läpäistään tikapuut). Olenkin ostanut tikapuut, jotta poikani voi nyt kehittää kotioloissakin niitä asioita, mitkä kuuluvat 10-15- vuotta vanhan pienen ihmisen herkkyyskauden mukaiseen tehtävälistaan. Tämä ei ole mitään tieteellistä valmistautumista suuriin päämääriin, vaan oikeiden asioiden tekemistä ikäkauden mukaisten tarpeiden mukaan.

Jalkapalloileva poika harjoittelee aitajuoksua sulkapallopelin jälkeen.

Ihmisen hermosto saavuttaa lähes lopullisen kypsyytensä noin murrosikään mennessä. Mielestäni on aivan perusteltua fysiologisten syiden tähden, että poikani tekee niitä harjoitteita, joita hänen herkkyyskausi edellyttää nyt harjoitettavaksi.  Sunnuntaina poika pelasi FC Kontun sinisten pojan/poikien kanssa viisi tuntia jalkapalloa, viimeisen tunnin vesisateessa. Eilen maanantaina oli jälleen vuorossa sulkapallo, aitajuoksu ja nopeuskestävyysharjoitus. Nopeuskestävyysharjoitus on hyvin varovainen: itse asiassa 8 kertaa 200-400 metriä noin 6 minuutin Cooper-vauhtia. Tarkoituksena on varovaisesti edellisten harjoitusten jälkeen vain kokeilla juoksua tietyllä vauhdilla, välillä hitaammin ja välillä vähän kiihdyttäen, mutta ei liikaa. Tänään tiistaina uudestaan sama harjoitus kuin eilen sulkapalloa, aitajuoksua ja juoksua – ja tietysti paljon VENYTTELYÄ. Hiukan pitemmän juoksun pyrkimyksenä olisi siirtää ne lantioon ja kehoon liittyvät edeltävät harjoituskokemukset myös tähän juoksuun käytännöksi. Itse juoksin rinnalla ja kerroin ohjeita tekniikan puolesta sekä käskin hidastaa vauhtia, jotta vauhti ei olisi ainoa tärkeä asia juostessa.

”Kehotietoisuuden kehittäminen”

Kreikkalaisroomalaisen painin harrastajat tuntevat useita erilaisia niskan lihaksia vahvistavia siltaharjoitteita, sillassa kiertoja jne. Niskan lihasten vahvistamisen lisäksi siltaharjoitteet avaavat selkärankaa ja selkälihaksia. Usein toistettuna ne ovat tehokkaita myös reisilihasten vahvistamiseksi sekä vartalon hallinnan ja koordinaation kehittämiselle. Kreikkalaisroomalaisessa painissa yhdistyvät monipuolisesti voiman eri tyypit: maksimivoima, kestovoima ja nopeusvoima. Kreikkalaisroomalainen paini itsessään ja painiin valmistavat harjoitukset (moninaiset erilaiset sillat, kärrinpyörät, kuperkeikat, kyykkykävelyt, etunojapunnerrukset jne.) korjaavat merkittävästi lihasepätasapainoa.  Erityisesti lapsille paini kehittää kehotietoisuutta: tunnekokemusta omasta itsestään kokonaisuutena. Niskan lihasten kehittäminen ei ole sekään paha asia, kun pojat alkavat pukata yhä kovempaa tulevia jalkapalloja.

Vartalon tiedostaminen on varsinkin lapsille tuntematon alue, mutta tätä haaste voidaan kohdata harjoittamalla sisilisko liikettä, jossa vatsamakuullaan liikutaan mattoa pitkin kiemurrellen saman puolen kyynärpäätä ja polvea yhteen laittamalla. Tai voidaan kehittää vartalon tiedostamista mittarimatoliikkeellä – ja tietysti moninaisin vatsalihasliikkein (linkkuveitsi) ym. Nämä kaikki harjoitukset olivat ymmärrettävästä syystä tuttuja viime viikolla HJK-Edarin JOKAISESSA harjoituksessa 10 vuotta vanhoille pojille, kun poikani kävi tutustumassa edarin harjoitusten fyysiseen ja tekniseen vaatimustasoon. HJK:n huippuvalmentajat tiesivät, mitä he vaativat tämän ikäisiltä pojilta useamman kerran jokaisen harjoituksen aikana. Samankaltaisen vaatimuksen olen kuullut useamman kerran venäläisiltä jalkapallovalmentajilta, kun nämä ovat vaatineet, että jalkapalloilevien lasten täytyy ottaa osaa kreikkalaisroomalaisen painin harjoituksiin. Valitettavasti kaikkialla jalkapallovalmentajat eivät osaa ohjata niiden fyysisten taitojen kehittämiseen, jota tässä iässä olisi juuri tarpeellista.

Kreikkalaisroomalaisen painin harjoitukset vahvistavat tukilihasten, jänteiden ja luustoa sekä suojaavat täten mm. polvia vammoilta. Kreikkalaisroomalaisessa painissa ja harjoituksissa on lantioseudun liikkuvuuden mahdolliset ongelmakohdat tulevat ilmi ja saadaan korjattua. Painiminen kehittää tasapainoa monipuolisesti, koska siinä joudutaan jatkuvasti hakemaan itselle tasapainoista asemaa vastustajaan nähden. Ottelun aikana reagoidaan vaihtuviin tilanteisiin. Liikunnallinen reaktiokyky on kokonaisvaltiasta liikuntatilanteen mukaista reagointia. Painin oma vahva psykologinen arvonsa on myös siinä, että se tarjoaa mahdollisuuden luonnolliseen ja sääntöjenmukaiseen fyysiseen kontaktiin. Paini on eräs fyysisesti kaikkein monipuolisimmin eri lihasryhmiä kehittävä laji. Rikkaus on monipuolisuus harjoittelussa. Ala-asteen ikäisille lapsille tärkeä lihasten herkkyyskausi on juuri vartalonlihasten kehittäminen, mihin tarkoitukseen paini tarjoaa erittäin hyvät edellytykset. Fyysis-motorisesti 10-12 –vuotiaat pojat ovat siinä herkkyyskaudessa, että nopeuden, kimmoisuuden, notkeuden, tasapainokyvyn, koordinaatiokyvyn, reaktiokyvyn ja rytmitajun parantaminen ovat ajankohtaisia. Kestävyyden enempi kehittäminen ajankohtaistuu 12 vuoden jälkeen.

”Notkeuden kehittymisen herkkyysaika loppuu 12-13 ikävuoden vaiheilla”

Vuosi tai pari sitten kiinnitin huomiota poikani jäykähköön juoksuun. Olin ollut paljon omissa töissäni enkä ollut seurannut edes poikani jalkapallo-otteluja ja harjoituksia työesteiden tähden. Kun näin ongelman, niin ymmärsin myös ongelman. Yksi asia juoksutekniikan ja nopeuden kehittämiseksi oli silloin notkeuden kehittyminen. Työttömänä miehenä minulla oli enemmän aikaa seurata poikaani ja niin saatoin havaita, että notkeus oli riittämätön. Olenkin puhunut pojalleni, että joka päivä hänen pitää venytellä kotioloissa, olipa päivällä harjoitukset tai ei. Elämää ei ollut vielä menetetty. Notkeus alkoi elpyä.

Tänä päivänä poikani istuu maassa jalat aitajuoksuasennossa (toinen jalka suorana edessä, toinen melkein 90 asteen kulmassa takana, polvi koukussa) ja pää taipuu hyvin suorana olevaan polveen saakka. Tämä on mielestäni sellainen minimi, joka pitäisi olla jokaisen jalkapalloseuran valmentajan ja jalkapalloilevan pojan vanhemman ohje pienille pojille, jotka pelaavat jalkapalloa seuroissa. Notkeutta ei saa menettää pikkupoikana, sillä notkeuden menettämisen jälkeen on menetetty myös kimmoisuus ja nopeus loppuelämäksi.

Pidän yllättävänä, että yhä lähes valtaosassa jalkapalloseurojen harjoituksia ei kuitenkaan edes venytellä ennen jokaista jalkapalloharjoitusta. Notkeudesta ei pidetä huolta edes lasten herkkyyskauden mukaisia vaatimuksia kunnioittaen. HJK-Edarien harjoituksissa näin senkin hyvän puolen, että siellä taitavat ammattivalmentaja tiesivät, mitä pitää tehdä: notkeutta ei unohdettu missään harjoituksessa. Aina oli aikaa tärkeälle seikalle!

Liikkuvuus (notkeus) kehittyy noin kahdeksaan ikävuoteen saakka, minkä jälkeen notkeus heikkenee, jos notkeutta ei harjoiteta. Notkeuden kehittymisen herkkyyskausi loppuu 12-13 ikävuoden vaiheilla. Venyttely on pohja kaikelle liikunnalliselle toiminnalle, ei ainoastaan loukkaantumisten ehkäisemisessä, vaan myös kehollisen itsetuntemuksen ja nopeuden omaksumisessa.


Minä itse olen jo melkein viisikymppinen mies. Kaikki tuossa sanottu on ollut melkein soveltuvin osin totta minullekin tämän viikon aikana. Olen pelannut sulkapalloa, olen juossut aitoja, olen venytellyt. Tänä aamuna kävin juoksemassa metsässä maastolenkin. Eilinen sulkapallopeli ja aitajuoksu söivät selvästi voimia jaloistani. Juoksin kuitenkin vielä 4 kertaa 200 metriä ylämäkeen mäkijuoksua. Tavoitteeni on jaksaa juosta hyvin 400 m ja 1500 metriä ensi kesänä, kun pääsen ensimmäistä kertaa juoksemaan kilpaa yli 50 vuotta vanhojen miesten veteraanikisoissa. Tänä iltana juoksen taas aitoja ja pelaan sulkapalloa. Vanhakin mies tarvitsee älykkäitä asioita kehonsa hoitamiseksi, mutta lapselle olisi erinomaisen tärkeää, että näitä älykkäitä asioita ei unohdeta. Heillä on tulevaisuus vielä edessäpäin.