torstai 3. lokakuuta 2013

Lapsen "oma tahto" urheilla

Yllätys, että useammat isät ovat kyselleet poikani kotiharjoittelua jalkapallon hyväksi: pelaako poika omasta tahdosta vai isän kanssa?

Joukkueessa kaikki pojat eivät merkittävästi pelaa vapaa-aikanaan sen lisäksi mitä seuran harjoitukset ohjaa. Poikani pelaa seuran harjoitusten lisäksi vielä joka päivä: joskus enimmillään jopa 8 tuntia omatoimista palloilua, joskus vähimmillään puolitoista tuntia jotain urheilua, joka tukee jalkapalloa. Joskus hän pelaa yksin, joskus omasta tahdosta minun kanssani.

Tänään poikani pyysi, että lähtisin pelaa jalkapalloa. Jo aamulla hän opasti, että tänään hän haluaa pelata jalkapalloa. Hänellä oli selvästi jo ikävä kotikentälle. Viime päivinä pelailu on liittynyt enemmän seuran harjoituksiin toisille kentille.

Niin tänään minä ohjasin tunnin verran erilaisia tekniikkaharjoituksia, mutta sitten minulla oli kiire noutaa nuorin poikani päivähoidosta. Niin jalkapalloilija ei tahtonut lähteä pois kentältä ja jäi sinne omatoimisesti vielä tunniksi. Olisi pelannut enemmän, jos muita poikia olisi ollut aurinkoisessa syyssäässä pelaamassa. Kaksi tuntia kotona jalkapalloa ja kaksi tuntia koulussa suunnistusta urheilutunnilla eivät tietenkään riitä: tänä iltana on vielä 90 minuuttia kreikkalaisroomalaista painia - omasta tahdosta. Minun tehtäväksi jää mahdollistaa liikunta järjestelemällä ruokailut sopivasti.

 Luulen hiukan psykologiaa lukeneena ja asioita pohtineena, että nuoren pojan "oma tahto" ei synny tyhjiössä, vaan vanhempien silmistä heijastuksena. Lapsi tahtoo nähdä vanhempiensa silmät. Kun poika saa olla aktiivinen ja kamppailla kehittymisensä hyväksi YHDESSÄ vanhempansa kanssa, joka myös osallistuu samaan liikuntaan, silloin lapselle kehittyy "tahto" tehdä näitä asioita. Tämä on lapsen "oma tahto". Jos taas isä tai äiti tyytyy vain rohkaisee lastansa lähtemään ulos palloilemaan, silloin lapsi kokee, että palloiluun "tahto" on "toisen" enemmän kuin "omaa".

Niin alan nyt huoltajana etsiä varusteita tämän illan painia varten. Paini on tosi kova ja kehittävä juttu sekä reisille, lantiolle kuin käsivarsille. Koordinaatio ja itsetuntemus parantuvat painin ansiosta. Tekisi hyvää minullekin, mutta en enää näin vanhana viitsi aloittaa. Painia tyydyn vain katsoo. Joskus kotona poika kokeilee ja näyttää kuitenkin joitakin painiotteita.

Mitä opimme? Tehkää yhdessä.

Jälkikirjoitus:

Ensi kerrasta alkaen joudumme myös me vanhemmat painimatolle! Jos jotain en osaa tai jaksa, voin onneksi selittää, että en ymmärrä. Painivalmennus on venäjäksi