keskiviikko 9. lokakuuta 2013

Mikä masentaa suomalaisen peruskoululaisen?

Kymmenen vuotta vanha, neljäsluokkalainen poikani on taistellut tänä syksynä harvinaisen voimakkaasti kouluun lähtöä vastaan. Joka aamu hän ärhentelee ja valittaa, että hän ei halua kouluun. Tämä aamu oli jälleen vastenmielinen niin kuin oli myös eilinen aamu. Syynä suomalaisen peruskoululaisen masentavaan tuntemukseen ovat riittämättömät oppimisvaatimukset kouluissa. Suomalaiset koululaiset opetetaan tyhmiksi, heille ei opeteta juuri mitään, mikä älyllinen niukkuus palvelee suomalaista lume-demokratiaa ja alistetuksi vaiennettua kansalaisyhteiskuntaa, kun tällaisia kansalaisia on helppo johtaa refleksinomaiseen reagointiin ohjaavalla ”uutisoinnilla”. Suomalaisille lapsille ei haluta opettaa juuri mitään, koska sivistys ja lukeneisuus uhkaisivat suomalaisia ja eurooppalaisia vallanpitäjiä, kuten jo toveri Lenin opetti, että työläisten sivistys on mitä tärkeintä vallankumoukselle.

Syynä vaikeisiin kouluaamuihin eivät ole huonot kaverisuhteet koulussa, koska kaverisuhteet ovat erinomaiset. Poikani on ylistänyt monet kerrat, että hänen koulussaan ei kukaan kiusaa ketään. Hänellä on useita hyviä luokkakavereita, jotka käyvät myös toistensa syntymäpäivillä ja juttelevat koulun jälkeen skypessä sekä tekevät kaikkea kivaa. Poikani ei ole myöskään kiusattu, vaan hyvin vahva poika, joka kyllä pitää tarvittaessa itsensä puolta.

Syynä vaikeisiin kouluaamuihin ei ole aamuväsymys, vaan poikani herää luonnostaan ilman herättämistä jokainen aamu kello 7 mennessä. Illalla hän käy nukkumaan kello 21:n ja kello 22:n välissä riittävän varhain ja ongelmitta.

En usko myöskään, että tietokonepelit ja tietokoneen kanssa harrastaminen syö koulumotivaation, vaan pikemmin koulun tylsyyden tähden oma tietokone ja internet antavat innostusta tylsän koulun jälkeen. Poikaani kiinnostaisi rakentaa alkupalikoista alkaen oma tietokone ja oppia ohjelmointikieliä tietokonepelien rakentamiseksi. Hän kysyykin, miksi näitä asioita ei opeta hänelle juuri nyt. Oppiminen on tehokkainta juuri silloin, kun on herkkyys- ja innostushetki tiettyihin asioihin. Suomessa menetetään nämä tärkeät hetket ja tehdään kaikista tylsämielisiä suomalaisia.

Koulun ”haasteet” eivät myöskään syö motivaatiota, vaan pikemmin koulun riittämättömät vaatimukset masentavat suomalaista peruskoululaista. Eilen poikani toi allekirjoitettavaksi jälleen kerran erään ”pistarin” (yllätyskokeen). Tällä kertaa englanninkielestä hän sai täydet arvosanat 10, ilman mitään virhettä. Koko luokka sai täydet arvosanat tällä kertaa. Tämä kertoo, että vaatimustaso on ollut liian alhainen. Poikani huonoin numero lienee neljän kouluvuoden aikana 9,5 (joku kirjoitusvirhe), kun huomioon otetaan kaikki eri aineet.  Pääsääntöisesti kaikista kokeista tulee aina täysi 10, vaikka hän ei käytä aikaa koulunsa hyväksi tuskin edes varttituntia kotona. Kymppiä varten ei tarvitse edes lukea ja valmistautua. Poikani  kertoi tänä aamuna, että erityisesti englanninkielen tunnit ovat aivan turhauttavia, koska siellä ei tule yhtään uutta sanaa eikä myöskään opi mitään. Kymmenen vuotias poika lukee, kirjoittaa ja puhuu englantia aivan ongelmattomasti, katselee englanniksi elokuvia ja lukee englanniksi kirjoja. Mitä hyötyä on opetella englantia tasolla "My name is - - -"? Sama ongelma on muillakin hänen luokkakavereillaan, jotka hallitsevat englanninkielen kirjallisen ja vapaan ilmaisun ongelmattomasti niin kuin yleensäkin Suomessa asuvat venäläiset hallitsevat. Olen kokeillut monta kertaa ja ottanut hänen englanninkielen kirjansa sekä kysynyt vanhojen ja uusien lukemattomien kappaleiden sanastot, mutta hän tietää virheettömästi aina kaikki nuo sanat! Koulukirjat eivät vastaa enää kymmenenvuotiaan lapsen tietotasoa ja oppimisedellytyksiä. Ne ovat koululaisten ajanhukkaamiseen ja ajankuluttamiseen kehitettyä liiketoimintaa, mutta ne eivät luo elämystä uuden oppimisesta lapsille. Vaatimustaso on tylsästi liian alhainen. Tämä ongelma ei koske ainoastaan peruskoulun englanninkieltä, vaan myös yhtä hyvin matematiikkaa, jossa kerrataan kerto- ja jakolaskuja vuodesta toiseen (ilmeisesti melkein ylioppilaskirjoituksiin saakka). Suomalainen peruskoululainen ei innostu koulusta, koska koulu ei luo näkymiä ja haasteita uuteen tietoon.

Aamulla kävin vakavan keskustelun koululaisen kanssa ja yritin korostaa, että koulu on tärkeämpi kuin jalkapallo. Hänen mielestään minun näkemykseni oli aivan kauhea, sillä jalkapallo on tärkeämpi kuin koulu. Miksi poikani oli oikeassa?

Jalkapallo antaa – periaatteessa - motivaation kymmenen vuotta vanhalle pojalle harjoitteluun ja kehittymiseen, siinä on kilpailutilanne ja ainainen tarve oppia uutta.  Kukaan ei ilmeisemmin tunne, että hän osaa jo kaiken loistavasti jalkapalloa varten. Tietenkin joskus jalkapallossakin on Suomessa opittu tarpeettoman masentava ”reilu peli” tai ”hyvä Suomi” –ideologia, joka tukahduttaa kilpailun ja kamppailun. Peruskoulupäivän jälkeen poikani sanoo joka kerta tylsistyneenä, että hän ”ei oppinut yhtään mitään”, ”ei mitään uutta asiaa”, hän ”tiesi jo kaiken mitä opettaja opetti”. Ainoastaan venäjänkielen tunneista hän kokee innostusta – ja se näkyy Wilmassa toistuvasti ”hyvä”-merkintöinä. Poikani rakastaa venäjän opiskelua, koska opettaja asettaa oppilaille vaatimuksia, venäjänkielessä on paljon opetettavia sääntöjä ja poikkeuksia. Nämä haasteet luovat motivaation.

Poikani on vertaillut ikätovereidensa ja muutaman vuotta vanhempien pietarilaisten koululaisten oppikirjoja. Hän kokee nuo venäläiset oppikirjat ja opetusvaatimukset paljon kiinnostavammilta, koska ”Venäjällä opetetaan koulun alaluokilla ja vaaditaan oppilailta enemmän”. Näin poikani itse määritteli tänään. Suomessa koulussa opetusvaatimukset ovat aivan liian leikkimäiset ja alhaiset, jotta ne loisivat koulussa käyntiin iloa ja innostusta. Venäjällä on ainoa ongelma inhottavat koulupuvut, joista eivät myöskään hänen venäläiset kaverit tykkää Venäjällä. Sitä vastoin kesälomat ovat pitemmät. Koulussa edetään nopeampaa vauhtia. Poikani ei ollenkaan ihmettele, että suomalainen koululainen on masentunut. Hänen mukaansa niin surkeasti tapahtuu välttämättä, kun koulu ei innosta yhtään mihinkään.


Ilmeisesti suomalainen innostuksen tappava peruskoulu on pieni heijastus ja kuva suomalaisesta yhteiskunnasta, joka on juuri sellainen.



. . . . . . . .

 Juha Molari Юха Молaри GSM +358 40 684 1172
Työtön Teologian tohtori, BBA
 EMAIL juha.molari-ÄT-mail.ru (-at-= @)
 СМИ и Юха Молaри коллекция, Molari in Russian media): http://juhamolari.blogspot.com/2010/01/blog-post_23.html