torstai 31. lokakuuta 2013

”Rajan takaiset” voimat häiritsevät suomalaisia russo- ja kreml-foobikkoja

Finrosforumin yksi perustajajäsenistä (siis yhdessä Mallisen, Hautalan ja Storsjön kanssa), Suomen Pennin johtokunnan jäsenenä toiminut kääntäjä Theresa Norrmén sekä mediataiteilija Ilpo Kari klikkaavat tykkäämiset Mikael Storsjön möläytykselle tämän nykyisen vaimon Facebookissa.

Tuossa Facebook-päivityksessään 17. lokakuuta Turso kertoo jotain Wahlroos-kirjasta, koska on ylpeä saadessaan nimensä yhdelle sivulle kirjaa. Tursoa oli jopa haastateltu kirjaa varten.  Tämä on tietysti Turson juhlahetki, koska olemassaolo melkein lakkaa, jos nimeä ei ole jossain.

Tämän Walhroos-infon jälkeen Turso eksyy patologiansa ohjaamana moittimaan Iltalehteä, joka kohteli häntä kuitenkin vuosikaudet erityisen lempeästi.  Tietyt asiat häiritsevät parhaan kuviteltavissa olevan nautinnon toteutumista jopa hetkellä, jossa Wahlroos-kirjassa oli yhdessä kohtaa hänen nimensä, ”präntätty mustaa valkoisella”.

Iltalehdestä Turso päätyy FB-päivityksessä assosiaatioittensa avulla edelleen moittimaan minuakin ikään kuin levittäisin juttuja rajan takana – ja Turson ehtymätön sarkaismi päättyy mahdollisuuteen, että negatiiviset uutiset tekevät hänestä ”kuuluisan”.  Turso pistää siis jäytävän sisäisen tunteensa syyksi ulkoisen objektin, vaikka todellisuudessa mitkään tekijät eivät tue väitteitä ”ex-papin” levittävän tiettyjä ”juttuja” ”rajan takana” hänestä.

”Rajan takana” ilmaisee sekä "valtiollisen rajan takana" että kirkollisessa kielessä "ajallisuuden rajan takana iankaikkisuudessa". Herra Turso käyttää vahingossa tiedostamattaan tai tietoisesti ilmaisua ”rajan takana”, kun kertoo ”ex-papin” toiminnasta. Häneltä ei ole jäänyt unohduksiin, että pappi on rukoillut eksorsistisesti vapautusta pyytävän rukouksen, jotta ”rajan takaa” Jumalan voimat puuttuvat siihen pahuuden toimintaan, jota Storsjön ”Kavkaz-Center” harjoittaa. Jumalan tulisi puhdistaa nuo saatanalliset sanansaattajat pahoista hengistä. ”Rajan takaiset” voimat häiritsevät Turson pahuuden vallan rakenteita.

Turson keksintö nimetä minut "rajan takaiseen" tiedon levittämiseen on fantasiakuva, sillä väitteellä ei ole mitään todellisuusperustaa sikäli kuin "rajantakainen" viittaa Venäjään. Minulla ei ole nyt niinkuin ei koskaan aiemminkaan mitään suhteita Venäjän poliittisiin toimijoihin, turvallisuusihmisiin tai -organisaatioihin eikä edes mitään omaa suhdetta Venäjän tiedotusvälineisiin. Minä en soittele venäläiselle medialle mitään Suomeen liittyviä asioita, minä en soittele ylipäätänsä kenellekään venäläiselle toimittajalle yhtään mitään, koska minun suhteeni mediaan on vain lukijan tai kansalaisaktivistin suhde uutisaineistoon. Ylipäätänsä minulla ei ole Venäjälle mitään merkittäviä suhteita, lähinnä ja oikeastaan ainoat - hyvin satunnaiset - suhteet ovat lasteni isovanhempiin. Turso ei muodosta pahaa objektia tosiasioiden varassa, vaan fantasiansa perusteella. 

Turson psykologinen kuva on hyvin paljastava, melkein psykoanalyyttinen terapiahetki, jossa Turso antaa tajunnan virrata yhdestä toiseen ilman rationaalista ankaraa logiikkaa. Hänen suuri tarpeensa tuoda itseään esille ilmenee sanoissa ”mustaa valkoisella präntätystä” nimestä Wahlroos-kirjan yhdellä sivulla. Ei siinä mielestäni ole mitään pahaa, jos hän on iloinen siitä, kun yhdelle kohtaa kirjaa on saanut oman nimensä. Tuota narsistista tuokiota häiritsee kuitenkin ongelmat.

Siksi on outoa se mielen patologinen paine, joka ahdistaa hetkellistä iloa omasta nimestä Walhroosin kirjassa. Turso nimeää syyllisen objektin tuolle sisäiselle tuskalleen: hän löytää kaksi pahaa objektia, Iltalehden ja ex-papin. Hyvin tavallinen mielenreaktio on etsiä ja keksiä ulkoinen objekti omalle sisäiselle pahalle pelolle tai kivulle. Mielestäni Turso on kokenut vastaavaa ja samaa ahdistusta jo paljon aiemmin kuin hänellä oli nämä nykyiset kaksi pahaa "objektia" nimettäviksi. 

Todellisuudessa sisäinen tuska voi olla omaatuntoa ja mielen eheyttä riistävät likaiset teot ja muistot, joita herra Turso pelkää, tai joku muu itseään pelottava tuska. Nyt sisäinen tuska vaivaa niin paljon, että hänen kykynsä iloita oman nimensä löytymisestä ei ole eheä, vaan häiriintynyt. Häiriintymisen Turso selittää pahoilla objekteilla: Iltalehti ja Juha Molari. Voisin melkein toivoa, että ex-ministeri Heidi Hautala kävisi sielussaan myös samanlaista tuskaista kamppailua kuin Turso etsien mielenrauhaa ja vapautumista mielen likaisista muistoista ja pahuuksista. Tietysti jokainen vapauttava rukous koskee myös häntä niin kuin kaikkia muitakin russo- ja kreml-foobikkoja, joiden olisi aiheellista vapautua liitoksistaan pahuuden voimiin.

Musta huumori, sarkaismi ja leikinlasku tässä Turson asosiaatioketjussa ilmentävät narsisesti vääristynyttä tarvetta pitää kiinni omnipotenssista kuvitelmasta, jonka hän kokee koko ajan uhatuksi, mutta jota uhkaa hän yrittää intohimoisesti karkottaa karnevalistisella esiintymisellään. Mahdollisesti ”rajan takainen” toimii edelleen Turson mieltä terveellisellä tavalla ahdistaen. Eihän se ole terveen omantunnon merkki, jos joku ihminen antaa tukensa YK:n turvaneuvoston Al-Qaida-terrorismipakotteiden vastaisesti toimivalle web-keskukselle. Silloin on kyse perustavasta moraalisesta ja hengellisestä rappiosta. Mikä on kiinnostavaa, että tuo rappio näyttää ainakin jossakin määrin ja alitajuisuudessa vaivaavan itse kustantajaa.
 
Tiedän, että Turson nimi ei ole mustaa valkoisella präntätty vain Wahlroosin kirjan yhdellä sivulla, vaan jopa Israelissa terrorismia vastaan toimiva johtava kansainvälinen tutkimuslaitos on pyytänyt ja saanut minulta montakin ”mustaa valkoiselle” präntättyä sivua Turson toiminnasta. Monet tahot tutkivat sitä, mikä pistää suomalaisen miehen kustantamaan perkelemäisten terroristien tuki- ja organisointikeskusta.

Minulle itselleni on tärkeää, että sosiaalisessa mediassa ja muuallakin leviäisi pikemmin oikea kuin väärä tieto minusta. Oikea tieto on, että minä en levitä Venäjälle mitään juttuja kenestäkään ihmisestä tai muistakaan asioista.