maanantai 28. lokakuuta 2013

Suomalaisen maaorjan rautaiset ikeet

Venäjälle vuosiviisumissani on enää viimeiset päivät. Valitettavasti suomalaisten ja tiettyjen EU-poliitikkojen fobioiden ja poliittisen pelin vuoksi minun täytyy yhä edelleen ostaa uusi viisumi. Vieläkään emme saaneet viisumivapautta, josta olisi suurta hyötyä meille suomalaisille maaorjille ja meidän vapaalle liikkumiselle. Tutkimusten mukaan nuoret suomalaiset ovat valmiita avoimuuteen ja uuteen maailmaan, mutta vanhemmassa väessä on liikaa russofobisia jääriä, jotka yhä edelleen vainoavat ryssää hietasten ja rokkien kanssa vanhoissa sodanaikaisissa juoksuhaudoissaan, joita he kaivoivat jo uljaan Erkon aikana.

 Nyt en kuitenkaan osta ihan heti uutta Venäjä-viisumia, sillä en löydä mistään rahaa uutta viisumia varten. Pitkäaikaistyöttömän maaorjan peruspäivärahasta ei todellakaan riitä säästöön rahaa viisumia varten.

 Sinänsä periaatteeni on, että myy kaikki ja osta viisumi Venäjälle. Nyt ei ole edes niitä viimeisiä varoja, joilla ostaisi viisumin. Tämä luo tietysti epävarmuutta, koska koskaan ei tiedä miten hulluksi elämä muuttuu Suomessa. Olen aina elänyt parhaani mukaan hiljaa ja näkymättömästi, jotta en joutuisi suomalaisen dissidentin kauheaan osaan tässä pienessä maassamme, jossa on yhä natsien useita vaikuttavia perillisiä. En ole onnistunut riittävästi hiljaisuudessani. Suomessa ei pitäisi olla naivi ja kuvitella, että täällä on oikeasti avoin kansalaisyhteiskunta ja perustuslaillinen demokratia, jossa kukin saisi ilmaista pelkäämättä vakaumuksensa ja poliittisen kritiikkinsä. Dissidentti joutuu kulissien edessä ja takana monien pyöveleiden ja heidän apureiden toimesta vähintään maaorjan rautaisiin ikeisiin, jos ei ehkä jopa mestattavaksi. Risto Rytiä ei hirtetty sotasyyllisyydestä huolimatta, mutta sitä vastoin varomaton henkäyskin Finrosforum ja Suomen Pen -järjestöä vastaan voi saattaa sinut ikuiseen pannaan, hirvittävään kiroukseen joka toimitetaan Suomen johtavien kreml- ja russofoobikkojen julman päätöksen mukaan. Ehkä minä päästin noita vastaan pientä henkäystäkin pahemmat hajut.

Nykyinen viisumini on ostettu ihan tavallisen suomalaisen turistitoimiston avulla. Turistitoimisto löysi oikein mahtavan kutsujan tuohon viisumiini "Venäjän federaation presidentin administraatiosta". Olen hyvin iloinen tuosta sattumasta, sillä kunnioitan todella kutsuvaa tahoa. Isossa määrässä viisumeita joskus tulee näitä mukavia yllätyksiä. Niin voi käydä kenelle tahansa, kuten on nähtävissä.

Nyt olen jäämässä suomalaiseksi maaorjaksi, jolla ei ole edes edellytyksiä vapautua orjuuden rautaisista ikeistä Suomessa. Orjuuden rautaiset ikeet tekevät kipeää. Myös minun sieluni huokaa vapauteen, uuteen Venäjä-viisumiin.