sunnuntai 10. marraskuuta 2013

Suomessa venäläiset kaipaavat Venäjän kansallista vapautusliikettä

Jo suhteellisen pitkän tauon jälkeen kävin tänään 10.11.2013 Moskovan patriarkaatin Venäjän ortodoksisessa kirkossa Hietaniemessä. Olen ollut estynyt monesta oikeasta syystä enkä ole päässyt jumalanpalveluksiin niin kuin olisin toivonut. Ensisijaisesti olen ollut varattu jokainen sunnuntai lastenhoitajana. En ole halunnut herättää nuorinta kirkkoa varten. Melko monta kertaa on ollut yksinkertaisesti liian vähän aikaa toiseksi nuorimman poikani jalkapallo-otteluihin. Siksi en ole voinut käydä lasten kanssa aamulla jumalanpalveluksissa. Lopulta vaikeuksia on teettänyt rahattomuuteni vuoksi jo matkustamisen kustannukset Hietaniemeen ja takaisin. Tietysti kesällä oli mahdotonta käydä Hietaniemessä liturgiassa, koska en ollut Suomessa.

Kohtaaminen jumalanpalveluksessa 10.11.2013

Kesken jumalanpalveluksen eräs venäläinen ihmisoikeusaktivisti, nyt jo eläkeläisnainen, tunnisti minut. Hän tahtoi kovasti puhua minulle, koska piti ihmisoikeusaktivistien tilannetta hyvin vainottuna ja alistettuna Suomessa. Hän myös esitteli innoissaan minua muutamalle henkilölle, kertoen että ”Juha on meidän venäläisten ihmisoikeuksien suojelija”. Hänelle minun piti ymmärrettävästi selittää, miksi en ole mennyt ortodoksiseen pappisseminaariin: minulla ei ole varaa elää paria vuotta Venäjällä ilman mitään rahaa; työttömyyskorvaus loppuisi heti, jos lähden opintoihin Venäjälle. En voi rahattomana seikkailla maailmalla, laiminlyödä kaikki laskuni ja unohtaa lapsiani Suomeen, koska en voisi viedä lapsia Venäjälle, kun en voisi pitää yllä mitään toimeentuloa. Hän ymmärsi lopulta ja oli yllättynyt.

Havaitsin, että Suomessa asuva venäläinen väestö pistää paljon toivoa duuman edustaja Jevgeni Fedoroviin (Евгений Алексеевич Фeдоров), joka koordinoi Venäjän kansallista vapautusliikettä (http://www.rusnod.ru/). Vapautusliikkeen tarkoituksena on palauttaa Venäjän todellinen suvereniteetti, jonka Venäjä merkittävässä määrin menetti vuonna 1991 Yhdysvaltojen ottaessa valvontaansa osittain Venäjän Federaation aluetta ja erityisen voimakkaasti Baltian maan. Edelleen Venäjän rahoitusjärjestelmät ovat suoraan riippuvaisia Yhdysvaltain dollarista. Venäjän korruptio suojelee Lännen pankkeja, joissa yritykset säilyttävät rahojaan.

Ehkä tämä kohtaaminen oli rukousvastaus. Olin jo monta päivää paljon ja vielä enemmän rukoillut, että edes Jumala johdattaisi minua oikea tietä, jotta edes jotenkin selviäisin tässä elämässä. Eilen menin poikkeuksellisen varhain nukkumaan: ehkä jo kello 18 menin nukkumaan vaipuen rukoukseen tulevaisuuden näkymiä varten. Nukkuminen oli kuin rukousta, jättäytymistä Jumalan huolenpitoon. Tunsin, että en itse enää löydä ratkaisuja vähäosaisuuteeni. Ehkä Jumala antoi minun kohdata tänään jumalanpalveluksessa tämän naisen, joka oli erityisen innokas puhumaan kanssani. Hän kyseli myös muista ihmisoikeusaktivisteista, joihin en ole pitänyt mitään yhteyttä pitkään aikaan enkä siksi voinut vastata muiden tilanteesta mitään.

Venäläiselle ihmisoikeusaktivistille kerroin, että tämä on eräässä mielessä juhlapäivä, koska olen ollut ortodoksi nyt 2 vuotta. Tämä nainen kauhisteli, että luterilaisilla on naispappeja ja kaikkea. Kerroin, että oudompaan kristillisen teologian näkökulmasta ovat kuitenkin lesbot papit luterilaisessa kirkossa.

Muistorikaspäivä ortodoksisessa kirkossa

Tänään oli minulla myös muistorikas ja oikea päivä käydä Ortodoksisessa kirkossa, sillä juuri kaksi vuotta sitten 8.11.2011 Interfax julkaisi uutisen minun liittymisestä Ortodoksiseen kirkkoon, joka tapahtui edellisenä viikonloppuna. Interfaxin uutinen oli venäjänkielinen, mutta uutinen levisi myös englanniksi. Tässä on englanninkielinen kopio uutisesta sekä epävirallinen suomennokseni.



Lähde The Orthodox Church. ”Finnish pastor Juha Molari converts to Orthodox Faith” (8.11.2011). http://theorthodoxchurch.info/blog/news/2011/11/finnish-pastor-juha-molari-converts-to-orthodox-faith/

Suomalainen pastori Juha Molari kääntyi Ortodoksiseen uskoon

Moskova, marraskuu 8, Interfax – Suomalaisen luterilaisen kirkon pastori Juha Molari kääntyi Ortodoksiseen uskoon kirkkoherra Nikolay Voskoboinikovin toimittamassa seremoniassa Helsingissä Pyhän Nikolauksen kirkossa, joka kuuluu Venäjän ortodoksiseen kirkkoon. Konfirmaatio toimitettiin 30. lokakuuta.

”Tämä on hyvin tärkeä päätös elämässäni, mutta en voi kutsua sitä vaikeaksi. Venäjän ortodoksinen kirkko ei ole mikään lahko, vaan monissa eri valtioissa elävä monimiljoonainen uskovien yhteisö”, Molari kertoi Interfaxille.

Molari sanoi, että hänen vaimonsa ja lapsensa ovat Venäjän kansalaisia ja kuuluvat Moskovan Patriarkaattiin.

”Tämä on syy, miksi on varsin normaalia minulle kuulua samaan Kirkkoon”, Molari kertoi ja lisäsi, että hän on myös saanut tukea Ortodoksisen kirkon papeilta.

”Minä oivalsin, että on helppoa olla siinä Kirkossa, jossa olet rakastettu”, hän kertoi.

Luterilainen kirkko oli aiemmin pidättänyt pastori Molarin virasta, koska Molari oli avoimesti moittinut Kavkaz-Center web-sivustoa. Tuo sivusto on Venäjällä tunnistettu bandiittien äärisivustoksi.

”Molaria on rangaistus, koska hän vaati Suomen lainvalvontaviranomaisten reagointia Kavkaz-Centerin toimintaan, järjesti mielenosoituksen tuota sivustoa vastaan ja puhui tätä tšetšeeniterroristi Doku Umarovin johtamaa äänitorvea vastaan”, Suomen antifasistisen komitean pää Johan Bäckman kertoi Interfaxille.

Molari on vaatinut kyseisen äärisivuston sulkemista, koska sivusto levittää terrorismia tukevaa propagandaa. Hän kääntyi myös poliisin puoleen lokakuussa 2010 ja valitti, koska oli saanut tšetšeeniterroristeilta ja separatisteilta uhkauksia.

Poliisi hylkäsi kuitenkin papin vaatimukset, piti niitä perusteettomina eikä poliisi aloittanut rikostutkintaa näistä uhkauksista, joita pappi oli saanut.

Molari on puolustanut myös Venäjän kansalaisen Rimma Salosen pyrkimyksiä, moittinut Venäjää vastaan vihamielisesti suhtautuvaa organisaatiota Pro Karelia, joka vaatii Toisen Maailmansodan jälkeisten rajojen muuttamista ja Karjalan alueen palauttamista Suomelle. Molari on myös moittinut Pro Karelian järjestämää Venäjään vihamielisesti suhtautuvan Soviet Story –filmin julkista esittämistä.

Huhtikuussa Maailman Venäjän Kansojen Neuvoston Ihmisoikeuskeskus kutsui Molaria kääntymään Ortodoksiseen uskoon”.

Vähäosainen Molari toivoo edes venäläistä suojatyöpaikkaa

Kaksivuotisjuhlapäivä herkisti rukoustani erityisesti nyt Venäjän ortodoksisessa kirkossa. En ole saanut mitään ”henkilökohtaista hyötyä” ortodoksiselta kirkolta näiden kahden vuoden aikana, paitsi ripin, ehtoollisen ja olen kuullut saarnoja yhdenvertaisesti kaikkien muidenkin seurakuntalaisten kanssa. Kirkkoon kuulutaan juuri uskon tuomien lahjojen ja siunauksen tähden. Usko ei ole henkilökohtaista hyötymistä varten.

Niin kuin lähimmäiseni tietävät, että mieleni maisemat ovat olleet lähipäivinä aika tummat, mutta eivät kuitenkaan täysin mustat. Mieleeni on tullut tummia sävyjä sen äärimmäisen osattomuuden johdosta, johon olen joutunut Suomessa. Olen köyhä, joka ei todellakaan tiedä, miten maksaisi edes kaikki välttämättömät laskut. Kaikki ylellisyys on jo lähtökohtaisesti mahdotonta. En voi kuvitella, että ostaisin talveksi edes uusia talvikenkiä, vaan käytän vanhoja kenkiä jo kymmenettä vuotta. Olisin valmis tekemään työtä ihan ”suojatyöpaikoissakin” 1600 euron bruttopalkalla ja KELA maksaisi tuosta summasta työnantajan hyödyksi lähes tonnin verran kuukaudessa, koska minulla on DUUNI-kortti. Mutta siitäkään huolimatta en ole saanut mitään työpaikkahaastattelukutsua mihinkään tehtävään jo noin 300 työhakemuksen jälkeen.  En kuitenkaan voi nähdä yli 300 työpaikkahakemuksen jälkeen, että olisin kyllin hyvä edes mihinkään suojatyöpaikkaan Suomessa. Voisinko saada edes suojatyöpaikan Venäjältä tai venäläisestä organisaatiosta? Ihmisoikeusaktivisti sanoi tänään, että Venäjän olympiakisoja varten olisi ihan aiheellista seurata terroristien propagandaa. Tietysti olisi, ajattelin, mutta kuka maksaisi siitä minulle.

Minä olen jo lopulta nöyrästi tunnustanut sen, minkä evankelisluterilaisen kirkon tuomiokapitulin kustantama Cattelin rotuhygieniaoppiin perustuva 16PF-analyysi antoi vuosikymmen sitten aivan oikein tulokseksi pysyvistä persoonallisuudenpiirteistäni: vanhempieni työläistaustan vuoksi saan faktorista 4 erityisen tottelevaisen, vaatimattoman ja hyvin helposti alistuvan luokittelun, olen faktorin 9 mukaan myös poikkeuksellisen salliva, ymmärtävä ja anteeksiantava ja faktorin 14 mukaan ihan liian helposti myötäilevä ja muiden johdettavissa. Faktorin 13 mukaan kuulun äärimmäiseen alle 5 %:iin Suomen kansaa siinä, miten vältän kaikella tavalla kaikkea hyökkäävyyttä, alistuen kaikkeen, vältän teräväotteisuutta sekä aggressiivisuutta - olen sanalla sanoen nöyrä alimman suorittavan portaan tekijä, joka ei päätä yhtään mistään mitään.

Minun täytyy vain nöyrtyä ja alistua, jos saisin sitten edes suojatyöpaikan, koska osaamiseni ei riitä mihinkään vakavaan tekemiseen. Suomalainen suojatyöpaikka lienee jo liian kunnianhimoinen tavoite minulle osaamattomuuteni tähden, mutta ehkä saisin sellaisen suojatyöpaikan venäläisten toimesta.

Minun osaamiseni ja koulutukseni on tuskin välttävä mihinkään vaativaan työtehtävään, joten yritän nyt saada edes jonkun suojatyöpaikan noin 20 vuoden ajaksi, kunnes saavutan eläkkeen (jos en kuole sitä ennen vanhuuteen tai sairauteen). Kielitaitoni ei ole lainkaan kehuttava. Osaan suomea äidinkielenä, mutta muiden kielien osaaminen on tuskin edes välttävää. Venäjää olen opiskellut ja puhunut, mutta tänäänkin jumalanpalveluksessa en ymmärtänyt juuri mitään venäjäksi saarnasta. Aina on vaikeaa löytää ja artikuloida oikein venäläistä sanaa. Englantia olen myös opiskellut ja englanniksi olen kirjoittanut kolumneja televisiokanavalle, mutta englantini on tuskin edes välttävää. Nykyään todellakin päiväkodissakin lapset osaavat englantia paremmin. Ruotsiakin olen opiskellut ja olen istunut monissa kokouksissa, joissa kokouskieli on ollut ruotsi. Muutamia saarnoja ja hautauksia olen toimittanut ruotsiksi, mutta tuskin vainaja ja seurakunta ymmärsivät ruotsistani mitään. Ruotsia osaan tuskin edes välttävästi. Saksan kirjoitin lukiossa ylioppilaskirjoituksissa ja tentin monia saksalaisia kirjoja yliopistossa, olen joskus kirjoittanut jonkun julkaistun artikkelinkin saksaksi, mutta välttävä olisi liian kova arvostus taidolleni. Kreikkaa opiskelin teologisen tiedekunnan ohessa noin kolmisenkymmentä opintoviikkoa klassisen filologian laitoksella, mutta en koskaan oppinut kreikkaa edes välttävästi. Heprea pysyi hepreana opinnoistani huolimatta: teologisen tiedekunnan vanha heprea ja seemiläisten kielten laitoksella nykyheprea jäivät ymmärtämättömiksi pyrkyryydestäni huolimatta. Näin ollen minut voi valita vain suojatyöpaikkaan, jossa ei vaadita minkään inhimillisen kielen tavanomaista ymmärtämistä. Parempi tietenkin työpaikalle, jossa minulle ei tarjota mitään tehtävää, jossa pitäisi kommunikoida muiden kanssa, koska kielitaitoni on alhaisempi kuin 95 %:lla Suomen kansaa.

Olen yrittänyt päästä ihmisten veroiseksi opiskelemalla ensin teologisessa tiedekunnassa ja väittelemällä psykohistorian viitekehyksessä tohtoriksi. Sitten opiskelin liiketaloutta ammattikorkeakoulussa ja Pietarin finanssi- ja ekonomiyliopistossa, mutta tiedättehän, että olen niitä tyyppejä, joita mikään diplomi ja tutkinto eivät saa työelämään kelpoiseksi. Osaaminen ylipäätänsä puuttuu. Jostain kummasta syystä Venäjän akatemia presidentin administraation  palvelua varten (СЗАГС) on pyytänyt luentojani ja julkaistavia artikkeleitani silloin tällöin, koska siellä on ollut myötätuntoa suojatyöpaikkaa tarvitsevalle ihmisparalle.

Pahin puutteeni ja häpeäni on näin hyvin vanhana miehenä nykyaikaisen informaatioteknologian puutteellinen tuntemus. Olen melkein samaa sukupolvea kuin ministeri Tuomioja, presidentti Niinistö ja ministeri Räsänen, joita UM sai huijattua äskettäin luulemaan, että signaalitiedustelun avulla voitaisiin valvoa organisaatiotason vakoilua. Mutta me vanhukset emme todellakaan ymmärrä tietokoneista muuta kuin virtakatkaisemisen, joka sekin on nykyään muuttunut vaikeaksi. Presidentti Sauli Niinistökään ei ymmärrä tietokoneista muuta kuin virtakatkaisun. Olemme aivan liian vanhaa ikäpolvea työmarkkinoille. Minä suoritin noin 65 % informaatioteknologian tradenomin opinnoista Haaga-Helian ammattikorkeakoulussa, mutta laiska mies kun olen kaiken älyllisen kehittämättömyyteni lisäksi, niin en viitsinyt enää opiskella noita vaikeita asioita perheen, kirkkoherraviran ja tohtoriväitöksen kiireiden kanssa samanaikaisesti, kun vielä kirjoitin myös talousuutisia erääseen ilmaislehteen. Kuka tahansa suomalainen tekisi tuon kaiken ilman ongelmia, mutta minä en pysty siihen, mitä kuka tahansa suomalainen voi tehdä valittamatta. Jokainen päiväkodin ikäinen poika ja tyttö osaa jo sen tietokoneista, joita minä olen työläästi yrittänyt oppia – oppimatta kuitenkaan: 3 DS Max 8 ohjelmointityökalujen (kolmiulotteisten animaatioiden ja kuvien luominen) opinnot, Java-ohjelmointi, XML:n kielioppi, HTML:n ja CSS:n tuntemus sekä Ettercap-kuuntelija nettiliikenteen valvontaan. JSP, PHP, Visual Basic ohjelmointi sekä muut VB:n toimintaidealle perustuvat ohjelmointikielet, SQL tietokantasuunnittelu ja –sovellutukset, relaatiot, transaktiot, normalisointi ja toteutus, Microsoft Office tuoteperhe ( mm. word, excell, powerpoint, access). Flash, Photoshop CS. Tavanomaiset resurssihallinnan ja taloushallinnan ohjelmat, kuten Labora, Innofactorin Prime, Bas Ware, Lotus Notes, Merex, Flexim, Wintime, Maestro, Personec.

Kerroin tänään venäjänkielisessä jumalanpalveluksessa ystävälliselle ihmisoikeusaktivistille, että työnäkymäni ovat täysin olemattomat Suomessa. Hän ymmärsi heikon tilanteeni ystävällisesti säälien minua. Ihmisoikeusaktivisti kertoi välittävän terveiset Jevgeni Federoville.