lauantai 2. marraskuuta 2013

UM:n verkkovakoiluskandaalin tarkoitus on saattaa Suomeen ”ruotsalaiset” oikeudet verkkoliikenteen valvontaan

Suomen ulkoministeriö tahtoo lisää kansalaistensa tietoliikenteen valvontaa, mitä varten on keksitty yhteistoiminnassa Naton kanssa "Suomen historian pahin nettivakoilu". Suomeen tahdotaan ”ruotsalaiset” oikeudet verkkoliikenteen valvontaan, kuten on skandaalin aikana useamman kerran annettu ymmärtää UM:n toimesta. Juuri siksi oli tärkeää, että UM:n verkkovakoilu paljastui Ruotsista tulleen vihjeen perusteella.

KuvaNettiliikenteen valvonta on tiukkaa Virosta käsin. Kuva on peräisin Jen Töllen esitelmästä “Measurement, Disinfection & Defence” (Workshop on Botnet Detection) 10.3.2011 Enisan kokouksesta (European Network and Information Security Agency) 9-10 3. 2011 Cologne, Saksa. Tölle, Head of Cyber Defence Group at Fraunhofer FKIE.  
Suomi lähettää "verkkovakoiluskandaalin" johdosta kaksi
henkilöä oppiin tähän Nato-keskukseen Tallinnaan.
Ensimmäinen marraskuuta 2013 A-studio järjesti Suomen valtiollisen yleisradioyhtiön kanavalle 1 parhaaseen katseluaikaan ohjelmamuutoksen ja keskustelun ”Verkkovakoilusta”. Keskusteluun osallistui Suomen ulkoministeriön puolesta hyvin tunnettu kauhea russofobi Pentti Torstila, Ulkopoliittisesta instituutista tarvittiin kasvot (Salonius-Pasternak), Limnell oli tullut tietoturvayhtiötä julistaa että vakoilua on bittien maailmassa yhä enemmän (muuta julistusta varten häntä ei tarvittukaan paikalle) sekä mukana oli Pertti Salolainen, joka yleensä tunnetaan kauheana russofobina.

Keskustelussa ei sanallakaan viitattu Puolassa ja Baltiassa alkaneeseen 6000 sotilaan kenttäoperaatioon ja Steadfast Jazz 2013 –harjoituksiin sekä sen kybersodan skenaarioon.  Samanaikaisesti Suomen Puolustusministeriön kansliapäällikkö, kenraali Arto Räty on työmatkalla Yhdysvaltain sotavoimien päämajassa Pentagonissa. Hänen ohjelmaansa kuuluu perehtyminen USA:n armeijan kybersodan keskukseen Fort Meadessa Marylandissa.[2] Suomi on jo aiemmin ilmoittanut tukeutuvansa kyberhyökkäysten torjunnassa yhä enemmän Tallinnassa sijaitsevaan Naton kyberpuolustuksen keskukseen (CDCOE).[2] Naton tietoturvakeskus (Cooperative Cyber Defence Centre of Excellence, Кооперативный Центр киберзащиты) sijaitsee Tallinnassa osoitteessa Filtri tee 12, 10132 Tallinn, Estonia, 3 km satamasta etelään. Mainitsematta jäänyt Naton kybersodankeskus elää hyvin tunnetusti perusteettoman Venäjä-vihan avulla.[3] A-studion keskustelussa mainitsematta jäi myös Edward Snowdenin paljastusten luomassa kansainvälisessä tilanteessa amerikkalainen intressi, skandaali Washingtonin tilaamana näytelmänä, kuten The Moscow Post herättää epäilyn.[5]


Kuva Viron suurlähetystön edustalta 23.6.2010, 
jolloin Suomen ulkoministeriön valtiosihteeri Pertti Torstila 
poistui melkein viimeisenä Yhdysvaltojen lähetystön kekkereiltä. 
Torstila otti kuvan mielenosoittajista ilmeisesti virkakäyttöön. 
Torstila on merkittävällä tavalla ollut muotoilemassa Suomen Venäjä-vastaista politiikkaa. 
Jenkkilähetystön kutsuillakin hän viihtyi erityisen pitkään. 
Syy lienee miehen Nato-kiimassa. 
A-studion keskustelussa UM:n Pentti Torstila ilmoitti tahdon saada Suomeen Ruotsin kaltaiset oikeudet tutkia verkkoliikennettä. Vaikka verkkovakoilua olisi tapahtunut useita vuosia Suomen UM:ssa, niin vasta Ruotsin avulla tuosta verkkovakoilusta olisi saatu tietää, koska Ruotsi voi seurata verkossa tapahtuvaa liikennettä laajemmin valtuuksin. Pentti Torstila kertoo myös nyt jo kymmenen kuukauden tietoturvatutkinnan jälkeenkin, että ”ehkä syyllistä ei lopullisesti löydy”.

Pertti Salolainen kysyi A-studiossa, kuka on vuotaja siitä pienestä piiristä, joka tiesi UM:n verkkovakoilun. Kuka vuosi tiedot medialle? Salolaisen kysymys on tällä kertaa aivan pohdinnanarvoinen. Voisi olla hyvinkin asianmukaista pohti, olisiko vuotaminen ehkä jopa taktinen pikemmin kuin vilpillinen. Olisiko pienen ”tietävän” eliitin intressien mukaista, että juuri nyt asiasta käydään julkista keskustelua?  

Ulkoministeriö on ottanut korrektin ilmaisutavan eikä syytä ketään nimeltä mainittua valtiota, mutta UM:n uskotut toimittajat mainitsevat heti ensimmäisessä lauseessaan Venäjän ja Kiinan. A-studiossa toimittaja kysyi tiukasti, uskaltaako Suomi sanoa kovan sanan, jos Venäjä tai Kiina osoittautuu syylliseksi. Toimittaja ei kysynyt, uskaltaako Suomi sanoa kovan sanan, jos USA tai Viro osoittautuu syylliseksi. Torstila ilmaisi jo sen olennaisen, että ”ehkä syyllistä ei lopullisesti löydetä”.

Kohu ja epämääräinen viholliskuva voi olla jo itsessään se riittävä tulos, jonka UM:n tietyt piirit tarvitsevat pyrkimyksiään varten. He voivat olla varmoja, että media ja sosiaalinen media täydentävät viholliskuvia kansallisen perinteemme mukaisesti. Itse olen aiemmin epäillyt, että vihollinen voidaan ehkä löytää, jos vakoiluketjun tuntemattomaksi jäävien päähenkilöiden sijasta löytyy ehkä ”ulkopuolinen lapsenmielinen seikkailuhaluinen henkilö” tietojen vastaanottajana.[4] Voin muistaa erityisen seikkaperäisesti, miten minua kai luultiin tuollaiseksi lapsenmieliseksi seikkailuhaluiseksi henkilöksi, joka ottaisi vastaan UM:n salaista aineistoa, mutta en suostunut provokaatioon.[4] Joka tapauksessa koko UM:n tarinan kerronta on epäuskottava todellisuuden kuvaukseksi: sen perustarina on käsikirjoitettu pienessä Naton urkintaan myönteisesti suhtautuvien tahojen piirissä, mutta nyt tarinan yksityiskohdat rakentuvat valehtelijoiden klubin lisääntyvien ja yhä uusien keksittävien selittelyjen tavoin, jos tulee pakko lausua jotain.

Viholliskuvia esiintyy tietysti kaikissa yhteiskunnissa kaikkina aikoina.  Viholliskuvat eivät ole sinänsä poikkeuksellisia. Jerusalemin yliopiston kriminologian ja sosiologian professori Stanley Cohen havaitsi kuitenkin mielenkiintoiseksi tutkia tarkemmin sitä, miten tietyissä yhteiskunnallisissa prosesseissa joku toiminta esitetään valtaapitävien puheiden avulla niin erityisen haavoittuvaksi, että he voisivat vaatia jyrkempiä toimia ”syntipukkien” kontrolloimiseksi. Tästähän on kyse Suomen ulkoministeriön ”historiallisen laajassa verkkovakoilussa”.

Erityisen edullista paniikki on näille valtaapitävien vaatimuksille edelleen lisätä valtaansa ja valvontaa – ehkä sotilaallisen yhteistyönkin avulla: tuolloin reagointi voi muodostua kohtuuttoman voimakkaaksi pieniinkin tapahtumiin.  UM:n tietohallintojohtaja Ari Uusikartano jo sanoi uutishaastattelussa, että havaittuun ongelmaan on nopeasti reagoitu ja päätetty lähettää kaksi henkilöä Viroon Naton infosodan keskukseen, virallisemmin sanottuna Naton tietoturvakeskukseen (CDCOE). Torstila puolestaan kaipasi lainsäädännöllisesti ruotsalaisia oikeuksia valvoa Suomessa verkkoliikennettä. Muistettakoon, että UM seuraa jo nyt ulkopoliittisesti aktiivisiksi luokiteltujen kansalaisiansa harvinaisen kokopäiväisesti, kuten minun blogiani kyylättiin 3-4 vuoden ajan 3-4 kertaa joka työpäivä, kunnes nyt UM:ssakin jo tajutaan, että minulla ei ole mitään poliittisia ja median suhteita Venäjälle tai muuallekaan ulkomaille, vaan olen todellakin pitkäaikaistyötön, poliittisesti väritön köyhä yksityisihminen.[4]

Valtaapitävien menetelmänä on se, että jopa valhe esitetään totena ja pelkkä huhu evidenssinä.  Tuollaisessa tilanteessa turvaudutaan stereotypioihin, kun varsinaisena juonikkaana päämääränä on sosiaalisen vallan vaatimus ”uhkien” poistamiseksi. UM:n historiallisen laajaa verkkovakoilua tuleekin analysoida yhteiskunnallisesti vallanpitäjien vaatimuslistan avulla. Cohenin mukaan”paniikin” tuottajat ovat nimenomaisesti vallanpitäjät: poliitikot ja toimittajat. Jerusalemin yliopiston kriminologian professori harmittelee, että ihmiset eivät kuitenkaan pääasiallisesti edes näe eivätkä ymmärrä vallankäyttäjien viekkautta, vaan seuraavat tottelevaisesti johtajan vaatimusta.[1]

Jälkikirjoitus


Tässä blogissa mainittu valtiosihteeri Pertti Torstila muistetaan myös esimerkiksi hyökkäyksestä ruotsalaista toimittajaa Henrik Arnstadia vastaan, joka oli julkaissut kirjan Spelaren Christian Günther (2006). Arnstad kertoi kirjassa Ruotsin toisen maailmansodan aikaisesta ulkoministeristä ja osoitti syyttävän sormen myös Suomea kohtaan. Arnstadin mukaan Suomi soti hyökkäyssotansa Neuvostoliittoa vastaan natsien liittolaisena. Torstila hyökkäsi Arnstadia vastaan Ruotsin tiedeakatamiassa juhlapuheessaan. Arnstad vastasi Torstilan juhlapuheeseen Svenska Dagbladetissa  kirjoituksella ”Finland ljuger om nazismen” (Suomi valehtelee natsismista).[6]

Viitteet

[1] Cohen, Stanley 1971. Folk Devils and Moral Panics. The Creation of the Mods and Rockers. London. Cohen, Stanley 2001. States of Denial: Knowing About Atrocities and Suffering. Cambridge.

[2] Janus Putkonen, Verkkomedia 1.11.2013. Naton kybersotaa ja verkkovakoilua Suomessa – Kuka syyttää Kiinaa ja Venäjää? http://www.verkkomedia.org/news.asp?mode=2&id=9077

[3] Juha Molari 21.3.2011. Naton ja Viron uhka, Suomi ja kybersota ’venäjämielisiä’ vastaan. http://juhamolari.blogspot.fi/2011/03/naton-ja-viron-uhka-suomi-ja-kybersota.html

[4] Juha Molari 31.3.2013. Suomen ulkoministeriön ”historiallisen laaja verkkovakoilu” on UM:n russofoobikkojen oma operaatio. http://juhamolari.blogspot.fi/2013/10/suomen-ulkoministerion-historiallisen.html

[5] The Moscow Post http://www.moscow-post.com/in_world/ssha_podstavljajut_rossiju_v_novom_shpionskom_skandale12853/


[6] Arto Tuominen 12.4.2010 Tiedonantaja.  Suomen historiaväärennös puhuttaa! http://www.tiedonantaja.fi/2010-12-4/suomen-historiavaarennos-puhuttaa-