sunnuntai 1. joulukuuta 2013

10 vuotta ei ole lopettamisen vaan urheiluharrastuksen aloittamisen ikä

Surullisena arvioin tilannetta, kun 10 vuoden iässä tapahtuu jo suuri harvennus jalkapalloharrastuksessa. Kirjoitan tämän blogini rohkaisuksi vanhemmille, jotta he kärsivällisesti tukevat harrastuksen säilymistä.

Se ei ole vielä synti, jos etsii elämäntilanteeseen sopivamman uuden seuran niinkuin noin 3 poikaa on tehnyt lähiaikoina joukkueestamme, mutta sitä minä harmittelen, että kovin moni lopettaa koko lajin iässä, jolloin voisi vasta aloittaa.

On liian varhaista ajatella tuomiten pikkupojan kehon perusteella hänen mahdollisuuksiaan, ketteryyden ja nopeuden puutteita tms. Nyt pojat ovat vielä mitaltaan pikkupoikia, ehkä 135-165 cm, mutta kolmen-viiden vuoden kuluttua alkaa pituus hahmottua, kehon voimat kasvavat, hapenottokyky paranee. Kukaan ei ole liian huono 10 vuoden iässä siihen nähden että hän voi vielä oppia hyväksi. Tietysti muiden lajien harrastusten tähden voi luovuttaa toisissa lajeissa, mutta tästäkään ei ole ollut kyse.

Kymmenen vuoden ikä on arvokas ikä teknisten taitojen kehittämiseksi ja vartalon hallinnan oppimiseksi. Miksi nyt jättää harrastukset, jos vaikka vanhemmista alkaen olisi "epätoivo" pojan mahdollisuuksille huippu-urheilijaksi. Ei kai lapsiurheilun tärkein päämäärä ole kasvaa huippu-urheilijaksi, vaikka liikuntaa harrastaisi 5 kertaa viikossa?

Kymmenen vuotta vanha poikani ei ole mikään huippu missään urheilussaan. Hyvin hän juoksee aitoja, ehkä kilpaileekin siinä, mutta emme edellytä mitään tähteyttä. Hyvin hän ui kroolia ja vähän menestyksekkäämmin muita tekniikkoja, mutta hän ei ole mikään uimaritähti. Kilpailuissakaan hän ei ole vielä koittanut vauhtia, vaan vain seuransa sisäisissä. Jalkapallossa hän kokee pettymyksen ja onnistumisen hetkiä, mutta matka huippuihin on vielä selvä.  Painia hän harrastaa kerran viikossa omaa elämäänsä ja kehoaan varten, mutta siinäkin ryhmässä ikätoverit ovat jo pahasti karsiutuneet: vain alakouluikäiset harrastavat. Miksi niin? Hiihtää poikani osaa perinteisellä ja luistelutekniikalla oikein hyvin ikäänsä nähden, mutta emme ole vielä kilpailleet. Muistelen omaa elämääni: 10 vuotta vanhana harrastin isäni seurassa, vasta 12 vuoden iässä otin osaa kilpailuihin. Siksi ihmettelen lopettamisia, joita jo vuosikaudet harrastaneet pojat tekevät 10 vuoden iässä.

Poikani ei osallistu oikein innolla uintiharjoituksiin. Ajattelen, että uinti on kehon hallinnan ja aina vanhuusvuosiakin varten oikein kelpo laji harrastaa. Niin olen tehnyt kaiken hyvän pojan motivaation ja harrastuksen säilyttämiseksi jo useamman vuoden. Toki ikäviä taukoja tulee harrastukseen yskien ja toisen lajin päällekkäisyyksien takia. Syksyllä poikani kertoi ensin, ettei halua enään uida, mutta lupasin syntymäpäivälahjaksi keväälle 2014 hyvän kameran, jos hän jatkaa. Niin lahjonta auttoi. Keskiviikkoisin hän vähän harmittelee, mutta silti osallistuu harjoituksiin, jotka eivät ole ihan helpot. Esimerkiksi viime kerralla alkuverryttelynä oli tehtävä 50 etunojapunnerrusta ja kaikkea muutakin.

Suosittelen lahjontaa silloin kun laji tahdotaan oma-aloitteisesti lopettaa jo ennen sen oppimista. Turhan usein hellästi ainoastaan kysellään, mitä lapsi itse tahtoo. Lapsen tahto voi joskus olla tuossa iässä kovin kestämätön, pitkäjännitteisyys puuttuu, kuten olen katsonut toisesta pojasta, joka aloittaa ja lopettaa uuden lajin aina 3 kuukauden välein. Siinä ajassa ei ennätä oppia vielä juuri mitään! Parempi olisi kiireettömäst ja herkästi kuunnella, miksi lapsi tahtoo lopettaa. Joskus tämän ikäiset lapset ovat hyper-tuomitsevia itseään vastaan ja he lopettavat pettymyksen tähden, koska unelmat eivät toteutuneet. Juuri tuossa tunteessa ei pitäisi lopettaa, vaan lasta olisi tuettava sekä fyysisessä että henkisessä kasvussa. Kyse on koko elämää varten oppimisesta.

Sanon vielä kerran vanhemmille: tukekaa lastenne harrastusten pitkäjännitteisyyttä ja monipuolisuutta sekä älkää salliko heidän tuomita itseään jo 10 vuoden iässä toivottomiksi!

Poikani jatkaa jalkapallon harrastusta, vaikka tänään sunnuntaina hän poikkeuksellisesti ei ota osaa harjoituksiin. Nyt täytyy parantaa turvallisesti yskää ja kurkkukipua.