perjantai 6. joulukuuta 2013

Itsenäisen Suomen russofobia ennen ja nyt

Tänään Itsenäisyyspäivänä taas kerran muistetaan, että itsenäinen Suomi on taistellut.  Muistan kunnioituksella niitä taistelujen uhreja, joita syntyy russofobian tähden yhä edelleen ja joita syntyi itsenäisen Suomen ensimmäisissä taisteluissa mukaan lukien valkoisen Suomen toimittamaa ”Katynin joukkomurhaa” Viipurissa huhtikuussa 1918.


Russofobia itsenäisyyden alkuvuosina

Russofobia net –sivusto on julkaissut kiinnostavan artikkelin itsenäisestä Suomesta. Nämä seikat on toistuvasti kätketty ja vaiettu pimeä puoli itsenäisen Suomen synnyssä.

Artikkelissa ihmetellään joidenkin suomalaisten kansanedustajien lakialoitetta, jonka mukaan kiellettäisiin venäläisiltä kiinteistöjen ostot Suomessa. Kirjoittaja oivalsi kysyä, millaiset ihmiset tukevat russofobiaa Suomessa.  Itä-Suomessa on jo pitkään ollut terrori-kampanja venäläisten perheiden omistamia asuinrakennuksia vastaan. Sinne ovat varkaat iskeneet, ilkivaltaa on tehty. ”Nämä kaikki eivät ole tapahtuneet umpimähkään, vaan ovat seurausta kampanjasta”.

Kirjoittaja muistuttaa ansiokkaasti, että tämä maa on ollut vuosisatojen ajan Ruotsin ja Venäjän sotien näyttämönä, mutta silti aina puhutaan vain ”idän uhkasta”.  

Artikkelissa kerrotaan myös suomalaisten kuuluisasta brutaalista suhtautumisesta Venäjää vastaan 1900-luvun alussa heti sen jälkeen, kun Neuvosto-Venäjä oli tunnustanut Suomen itsenäisyyden. ”Ja siitä hetkestä russofobia otti suorapuheisen muodon. Viha johti etnisiin puhdistuksiin sisällissodan varjolla. Venäläisiä tuhottiin riippumatta siitä, olivatko he palvelleet punaisia tai olleet sympaattisia valkoisille”. "Sisällissodan jälkeen Maalaisliitto ja Akateeminen Karjala-Seura lietsoivat russofobiaa. Silloisten poliitikkojen mukaan Suomen kansan yhtenäisyys voidaan saada vain edistämällä kaikenlaista vihaa Venäjää vastaan. Suomi ei ole vielä selviytynyt russofobian ongelmasta”.[1]

Eräällä toisella sivustolla toisessa artikkelissa venäläisväestön kohtaloista Suomessa vuonna 1918–1920[2] tuodaan ilmi venäläisväestön julmat kohtalot Suomessa: venäläistä väestöä kohtaan suomalaisten viha oli ideologis-etninen. Suomessa toimitettiin etniset puhdistukset venäläisväestöä vastaan. Artikkelissa valitetaan  useista russofobisista legendoista, joita suomalaiset ovat siirtäneet polvesta toiseen.  Tosiasiassa Suomi oli vuodesta 1809 hyvin etuoikeutettu alue keisarikunnassa. ”Psykologisista syistä veljessodan ruma julmuus yritettiin naamioida länsimaisen kulttuurin puolustuskamppailuksi ulkoista vihollista Venäjää vastaan. Toisin sanoen valkoinen Suomi tarvitsi ulkoista uhkaa voidakseen häiritä omia ihmisiä syvällisissä poliittisissa ja sosioekonomisissa ongelmissa, jotka johtivat suomalaisen yhteyskunnan jakaantumiseen ja sotaan. Ja tällaiseksi uhkaksi julistettiin Neuvosto-Venäjä. - - - Tämän seurauksena venäläisiin kohdistuva viha johti Suomessa etnisiin puhdistuksiin. Tuhoamisen kohteeksi joutuivat venäläiset riippumatta siitä, olivatko he toimineet vapaaehtoisina punakaarteissa tai kokeneet sympatiaa valkoisia kohtaan.”.[2]

Itsenäisen Suomen ”Katynin joukkomurha”[6] Viipurissa 1918

Viipurissa valkoisen Suomen joukot Mannerheimin johdolla teloittivat ilman oikeudenkäyntiä Venäjän ja Puolan upseerit perheineen.  Näitä teloituksia ei ole koskaan puolueettomasti tutkittu sotarikoksina ja rikoksina ihmisyyttä vastaan, joihin Suomi syyllistyi.

Huhtikuussa 1918 Viipuri ”puhdistettiin”: suomalaiset upseerit tappoivat kaikki venäläiset miehet, naiset ja lapset ilman oikeudenkäyntiä. Suomalaiset brutaalit sotilaat murtautuivat taloihin ja tappoivat siellä aina, jos ihmiset puhuivat venäjää.

Viipurissa teloitettiin 26.–27.4.1918 noin 1000 venäläistä, joista suurin osa ei ollut ottanut mitään osaa sisällissotaan, joukossa oli myös naisia ja lapsia.  Teloitettujen joukossa oli myös 9 vuotta vanha Alexander Smirnov (Александр Смирнов), 12 vuotta vanha Kasmen Svadersk (Касмен Свадерск) jne.

Venäjällä Saksan suurlähettiläs V. Mirbach kehotti, että pitäisi perustaa yhteinen komissio, jotta venäläisiin kohdistuneet murhat Suomessa tutkittaisiin.

Vihan ja vainon kohteiksi joutuivat myös ne suomalaiset naiset, joilla oli joitakin yhteyksiä Venäjään: heidän hiukset leikattiin, vaatteet revittiin, ihoa vahingoitettiin kuumalla raudalla jne.  

Häirinnän kohteeksi joutui Suomessa myös ortodoksinen kirkko, johon Suomen hallitus kohdisti suomalaistamispolitiikan. 3.3.1923 Suomen valtioneuvosto antoi asetuksen, jonka mukaan ortodoksisen kirkon palvelukset tulee toimittaa enää vain suomeksi tai ruotsiksi. Venäjän ortodoksisen kirkon hautausmaat joutuivat toistuvasti suomalaisten nationalistien häpäisyn kohteiksi.

Jälkikirjoitus.

Tampereella 6.12.2013 mellakkaan ryhtyneet suomalaiset ovat huutaneet "Luokkasotaa". Valokuvien mukaan porukassa on ollut punaisia lippuja. Minä proletaarina totean, että nuo mellakoitsijat eivät taistele minun oikeuksieni puolesta. Ikkunoiden rikkojat ja polttopullojen heittäjät eivät toimi minun tarpeitani ja oikeuksiani puolustaen. En hyväksy heidän menettelyään. http://m.iltalehti.fi/uutiset/201312060193232_uu.shtml 

Viitteet

[1] Русофобия в законе http://www.russophobia.net/185

[2] Судьба русского населения Финляндии в 1918-1920 годах http://nnm.me/blogs/Dmitry68/sudba-russkogo-naseleniya-finlyandii-v-1918-1920-godah/

[3] Финляндия: преследование «детозащитничков» заставило семью сбежать из страны http://3rm.info/41729-finlyandiya-presledovanie-detozaschitnichkov-zastavilo-semyu-sbezhat-iz-strany.html

[4] Затравленная семья сбежала из Финляндии. http://www.segodnia.ru/content/132186


[6] Выборгская Катынь.Расстрел русских и польских офицеров.  http://petrredsea.livejournal.com/2398.html