sunnuntai 22. joulukuuta 2013

Muutama sana presidentti Sauli Niinistölle länsimaisen sivistyksen aatehistoriasta

Suomalaisen median mukaan Suomen tasavallan presidentti Sauli Niinistö on ilmaissut huolestuneisuutensa Venäjän ja lännen välisistä suhteista. Hänen mukaansa Venäjä ei ole enää Putinin tällä presidenttikaudella omaksunut länsimaisia arvoja.[3] Niinistön tulkinnan mukaan Venäjä etääntyisi länsimaailmasta, kun Venäjä on torjunut länsimaalaista liberaalia ajattelua.[4] Suomen tasavallan presidentti Niinistö ei nimenomaisesti pidä keskivertovenäläisen oikeudesta omaan arvomaailmaansa, koska tuossa arvomaailmassa on nähtävissä Niinistön mukaan ”konservatismia”.[5]

Suomen tasavallan presidentti Sauli Niinistö ei ole erityisemmin länsimaisen kulttuurin ja sivistyksen tuntija. Syyttäessään Venäjän etääntymistä länsimaisista arvoista, Niinistö ei määrittele länsimaisia aatehistoriaa erityisen täsmällisesti ja luotettavasti. Onko länsimainen vapaus siinä, että kaikki on ostettavissa tyydytystä ja kulutusta varten? "Konservatismi" etsii muitakin arvoja? Suomalaisessa sosiaalisessa mediassa on tehty presidentin väärästä väitteestä uusia vääriä johtopäätöksiä, joiden mukaan Venäjä olisi siis lähentymässä jotain orientaalista maailmaa.  Liberaaleiksi länsimaisiksi arvoiksi on vähemmän lukeneissa piireissä nimetty seksuaalinen vapaamielisyys, joihin liittyy myös sallivat käsitykset homoseksuaalista häiriökäytöstä kohtaan. Niinistön esitys perustuu stereotypioiden ja karikatyyrien vahvistamiseen, sen sijaan että hän tekisi luotettavan ja oikean kuvauksen Venäjän lainsäädäntöprosessista, yhteiskunnallisista ilmöistä ja kulttuurista.

Venäjän mediassa on suojeltu pienen naapurinsa Suomen ja sen presidentin Sauli Niinistön mainetta. Pienintäkään negatiivista viittausta ei löydy Niinistöä vastaan, hänen heikosti muotoiltuja ajatuksia ei toisteta. Näin Suomesta ja sen presidentistä säilyy ystävällinen ja viisas mielikuva.[8]

Ensiksi haluan korostaa, että Venäjän on liberaali maa. Kun kävelet tai istut Pietarin Nevskin terassilla, niin näet, että Venäjän kansalaiset ovat moni-ilmeisiä, he ilmaisevat rohkeasti itseään pukeutumisella. Suomalainen katukuva on äärimmäisen konservatiivinen venäläiseen verrattuna. Tämä katukuva ilmentää myös muuta henkistä avarakatseisuutta, Suomen tapauksessa enemmän nurkkakuntaista sulkeutuneisuutta. Seksuaalisissa arvioissaan Venäjän on hetoroseksuaalinen, mutta ei kuitenkaan homoja vainoava. Homous jätetään ihmisten yksityisasiaksi. Suomi on äärimmäisen ahdashenkinen seksuaalisesti: Suomessa saa nopeasti tuomioita, jos ja kun ilmaisee homokriittisiä näkemyksiä. Suomessa on sateenkaariväen despotismi.

Tosiasiassa länsimaiseen sivistykseen ei homosteleva vapaamielisyys kuulu, vaan antiikin pakanallinen kreikkalainen kulttuuri oli se maailma, jossa juhlittiin homoseksuaalisesta rakkaudesta; sitä vastoin juutalaiset uskonnolliset johtajat tuomitsivat homoseksuaalisuuden mitä pahimpana syntinä. Louis Crompton osoittaa, että kirkollisesti inspiroitu kulttuuri vaikutti sodomiittien tuomitsemiseen yhtä hyvin kuudennen vuosisadan Bysantissa, keskiajan Ranskassa, renessanssin Italiassa kuin sittemmin Espanjassa. Protestantit olivat yhtälailla ankaria homoja vastaan Hollannissa, Calvinin Genevassa ja Englannissa.  Hyväksymättä kaikkia homofobisia tuomionmenetelmiä, niin kiistämätön on, että länsimainen sivistys on nimenomaisesti homokriittinen. Länsimaista kriittistä homokielteistä kulttuuria huomattavasti suvaitsevaisempi näkemys esiintyi esi-modernissa Kiinassa ja Japanissa taiteen, buddhalaisten opettajien ja japanilaisten samurai tradition keskuudessa.[1]

Columbian yliopiston luennoitsija Dennis Prager[6] on osoittanut Roomalaiskatolisen koulutuskeskuksen julkaisussa, että juutalaisten vaatimus kaikkien sukupuolisen kanssakäymisen kanavoitumisesta avioliittoon muutti maailman – loi länsimaisen sivistyksen perustan. Tooran kiellot ei-aviollisen seksin harjoittamiseen yksinkertaisesti loivat edellytykset länsimaisen sivilisaation synnylle.[2]

Prager [2] täsmentää länsimaisen kulttuurin ja sivistyksen syntyä muistuttamalla, että ne yhteiskunnat, joissa ei asetettu rajoituksia seksuaalisuudelle, olivat estyneet yhteiskunnallisesta kehityksestä. Juutalaisen ja kristillisen ”vallankumouksen” jälkeen seksuaalisuus ei enää hallinnut yhteiskuntaa primitiivisesti. Koko antiikin pakanuuden seksuaalisuus oli tunkeutunut lähes kaikkeen yhteiskunnalliseen toimintaan. Miehet olivat harjoittaneet seksiä naisten ja miesten kanssa, yhden kumppanin kanssa ja isommassa ryhmässä, tuntemattomien kanssa ja perheenjäsentensä kanssa sekä jopa kotieläinten kanssa. Juutalaisuus de-seksualisoi Jumalan: ”Alussa Jumala loi taivaan ja maan” oman tahtonsa mukaan, ei mitenkään seksuaaliseen käyttäytymiseen liittyen. Pakanalliset sivilisaatiot olivat erilaisia: babylonialainen jumala Ishtar oli viettelijä, egyptiläinen jumala Osiris harjoitti seksiä siskonsa Isiksen kanssa, kanaanilainen El oli seksisuhteessa Asheran kanssa, hindulainen Krishna oli seksuaalisesti aktiivinen, kreikkalainen Zeus jahtasi naisia vaikka oli naimisissa Heran kanssa jne. Noissa uskonnoissa esiintyi seksuaalisesti aktiivisia (epä)jumalia, mikä leimasi ”kulttuuria”: neitsyet olivat pappien käytössä, rituaaliprostituutio yleistä.  Juutalaisuus asetti valvonnan seksuaaliselle toiminnalle. Seksuaalisuus ei saisi enää hallita uskontoa ja sosiaalista elämää. Seksuaalisuus oli ”pyhitetty”, heprean kielessä ”erotettu” muusta maailmasta ja sijoitettu kodin piiriin, miehen ja vaimon kahdenväliseen suhteeseen. Juutalaisuuden rajoitus seksuaaliselle käyttäytymiselle on eräs olennainen elementti, joka mahdollisti yhteiskunnan kehityksen.[2]

Prager [2]  muistuttaa, että juutalaisuus keksi myös homoseksuaalisuuden käsitteen, sillä pakanallisessa antiikissa ei seksuaalisuutta jaettu heteroseksuaalisuuteen ja homoseksuaalisuuteen. Juutalaisuus  kielsi homoseksuaalisen kanssakäymisen ja vaati, että kaikki yhdyntä tapahtuu uroksen ja naaraan välillä. Kristillinen kulttuuri on jatkanut tehokkaasti juutalaista sivistystä.  ”Heprealainen Raamattu ja erityisesti Viisi Mooseksen kirjaa ovat sivistäneet maailmaa enemmän kuin mikään muu kirja tai idea historiassa” (Prager).

Prager [2] tue esille länsimaisen sivistyksen perustana Raamatun, johon kuuluu vahva moraalinen julistus. Raamatun ja homoseksuaalisuuden yhteensovittaminen on mahdotonta. Mahdollista olisi nykyään ehkä julistaa, että on tietoinen Raamatun tuomioista homoseksuaalisuutta vastaan, mutta tämä henkilö ilmoittaisi Raamatun vääräksi: Raamattu on kuitenkin selvästi tuomitseva homoseksuaalisuutta ja muita vastaavia liberaaleja moraalittomuuksia vastaan. Tuo olisi älyllisesti rehellinen lähestymistapa, joka johtaa sitten toki muihin ongelmiin. Toora käyttää ilmaisua ”kauhistus” kuvaamaan homoseksuaalisuutta. Se on Raamatun moraalinen arviointi homoseksuaalisuudesta. Juutalaisuus vastustaa homoseksuaalisuutta, koska homoseksuaalisuudella on kielteinen vaikutus naisiin: naisten sosiaalinen asema tipahtaa entistä alhaisemmaksi.

Hyvin analoginen homoseksuaalisuuden kielteiselle vaikutukselle naisiin, on Pussy Riot –anarkistiryhmän naisvihamielisyys[7]: Pussy Riotin ryhmän tiedetään harrastaneen julkista ryhmäseksiä lasten museovierailun aikana, Pussy Riotin nainen harjoitti ”seksiä” kaupan hyllyltä otetun broilerin koiven kanssa julkisessa tavaratalossa, ryhmän jäsenet heittivät virtsaa miliisien päälle Pietarin keskustassa. Pussy Riotin äiti-anarkisti Nadezhda Tolokonnikova antoi lapsensa buddhalaiseksi, joten hän oli tuskin ilmaisemassa kristillistä ortodoksista rukousta hyökkäyksessä kirkkoon ja manauksessa siellä. Luonnontieteellisessä museossa suoritettu ryhmäseksitempaus oli tarkoituksellinen pilkallinen hyökkäys naiseutta ja äitiyttä vastaan. Pussy Riotin kiroileva manaus kirkon ambolla oli loukkaus ortodoksinaisia ja naisia vastaan yleensäkin, koska kiroilussa loukattiin pyhää Mariaa, Jumalansynnyttäjä. Vetoaminen Mariaan esityksen tavalla ei osoittanut kunnioitusta Jumalansynnyttäjää kohtaan, vaan halveksuntaa Mariaa ja kaikkia äitejä vastaan. Tuomioistuimen määräämän vankeustuomion loppuvaiheessa anarkistinaiset saivat armahduksen. Kirkon suhtautuminen naiseen näkyy erityisesti siinä, miten suuresti kirkko ja uskovaiset kunnioittavat Jumalanäitiä, jota ylistetään enemmän kuin kaikkia muita pyhiä yhteensä. Kaikkein pyhin Jumalansynnyttäjä on Kristuksen äiti ja kirkon äiti. Äitiys on ortodoksisessa kirkossa läsnä kaikkein pyhimmän Jumalansynnyttäjän hahmossa. [7]

Prager [2] huomauttaa, että naisten asema ja olot ovat parantuneet vain läntisessä sivilisaatiossa, joka on ollut vähiten suvaitsevainen homoseksuaalisuutta kohtaan. Niissä yhteiskunnissa, joissa miehet etsivät miehiä rakkautta ja seksiä varten, naiset olivat alistuneet yhteiskunnan periferiaan. Niin ”homokulttuuri” merkitsi naisen alistamista antiikin Kreikassa kuin myös keskiajan Ranskassa.




[1] Louis Crompton, Homosexuality and Civilization. Belknap Press. 2003.

[2] Dennis Prager. Judaism’s Sexual Revolution: Why Judaism Rejected Homosexuality. Catholic Education Resource Center. http://catholiceducation.org/articles/homosexuality/ho0003.html

[3] YLE 22.12.2012. Niinistö huolissaan Venäjän ja lännen välisistä suhteista.

[4] Iltasanomat. Tasavallan presidentti Sauli Niinistö tulkitsee, että Venäjä etääntyy länsimaailmasta. http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-1288635119145.html


[6] Wikipedia: Dennis Prager. http://en.wikipedia.org/wiki/Dennis_Prager

[7] Juha Molari: Venäjän ortodoksinen kirkko, liturgia ja rukous. Consensus patrum, Lex orandi lex est credendi. http://juhamolari.blogspot.fi/2012/08/venajan-ortodoksinen-kirkko-liturgia-ja.html

[8] Rossiiskaja Gazeta. http://pda.rg.ru/2013/12/22/finlandia-anons.html

Kirjoittaja:


Kuvassa kirjoittaja Pohjan kirkon edustalla sotien muistomerkin edustalla
Juha Molari, unemployed, D.Th, BBA.
GSM+358 40 684 1172
EMAIL juhamolari-ÄT-gmail.com (-at-= @)
СМИ и Юха Молaри коллекция, Molari in Russian media): http://juhamolari.blogspot.com/2010/01/blog-post_23.html