sunnuntai 9. helmikuuta 2014

Miksi professori Timo Vihavainen sai venäläisen korkean kunniamerkin?

Historiaa ei nyt kirjoiteta ihan sillä tavalla kuin mitä pienenä riippumattomana suomalaisena köyhänä ihmisparkana toivoisin. Venäjän suurlähetystö Suomessa on myöntänyt korkean ystävyyden arvomerkin (Орден дружбы) suomalaiselle "intellektuaalisen russofobian" kehittäjälle Timo Vihavaiselle.[5] Lisäksi Moskovassa entisen KGB:n pääkonttorin edustalle aukiolle on tulossa takaisin KGB-päällikön patsas. Tämäkin on erilainen kehitys kuin mitä itse ihmispolona toivoisin. {lue jälkikirjoitus ja lopputulos! [11]}

Sen enempää Ljubjanka kuin Venäjän suurlähetystö Suomessa ei tunne minua
sen enempää nimeltä kuin persoonana, mutta Timo Vihavainen on
palkittu suuresta ystävyydestä Venäjän Federaation kanssa.
Ennen kuin alan ymmärtää ja tulkita tapahtunutta sekä omaa reagointiani arvomerkkiin, joka ilmaisee merkittävää panosta "ystävyyden ja yhteistyön vahvistamisessa Venäjän Federaation kanssa tieteen ja kulttuurin hyväksi", niin kerron omaa tulkintaani rajoittavat ongelmat, jotta kriitikot tietävät jo lähtökohtaisesti hyökätä minua vastaan aivan oikein.

Ensinnäkin, minua voi varmasti aiheesta syyttää siitä, että en ole saanut koskaan mitään arvomerkkiä mistään maasta, mikään sellainen hanke ei ole edes juolahtanut kenenkään mieleen. Olen siis ihan varmasti kateellinen Timo Vihavaiselle! Niin olen ollut kateellinen myös Johan Bäckmanille tämän ansiomerkkien tähden. Niin olen kateellinen myös Abdullah Tammelle, joka on myös saanut hienon ansiomerkin Venäjän kommunisteilta (tai sellainen prosessi oli ainakin meneillään).

Toiseksi, minua voi varmasti moittia siitäkin, että olen kateellinen Timo Vihavaisen saamalle arvostukselle, jota hän on saanut osakseen Venäjän Federaation suurlähetystöstä Suomessa, koska minä en ole koskaan saanut mitään suoranaista tai tunnistettavaa tukea mainitusta suurlähetystöstä, vaikka olen joutunut erittäin voimakkaidenkin hyökkäysten kohteeksi, joista venäläinen media on kirjoittanut enemmän kuin Timo Vihavaisen projekteista yhteensä. Vihavaisen ajatukset ainakin tietyiltä osin saa suosiota lahjan antajien keskuudessa. Vihavaisella on vaikutusvaltaisia kavereita. Mitä tulee Venäjän suurlähetystöön, niin mielestäni he palvelevat mahdollisimman asiasta ja tasapuolisia kaikkia henkilöitä ja tahoja. Myös Vihavainen saa parhaan mahdollisen palvelun siellä.

Venäjän Federaatiota vastaan aggressiivisesti hyökkäävät tahot ovat hyökänneet myös minua vastaan monin eri menetelmin erinäisten vuosien aikana, postia on mennyt aivan Venäjän ulkoministeriöön ja duumaan saakka (kuten minulla on papereita), mutta en ole saanut mitään vastaavaa tai muutakan tukea tai yhteydenottoa asiani ja oloni puolesta suurlähetystöstä Helsingistä. Voin jopa tunnustaa, että joskus olisin toivonut edes diplomaattista ohjausta ja tukea. Siksi olen varmasti kateellinen professori Timo Vihavaiselle, jolla on yhteys suurlähetystöön. Hänellä on kavereita, mutta Kavkaz Center ja Finrosforum eivät silti ole haukkuneet häntä "agentiksi"!

 Julkisesti Vihavainen on ylistänyt jopa rukouksia, joissa pyydetään Putinin poistumista paikaltaan. Ehkä professorin kreml-fobisen julkisen toiminnan perusteella ei voi päätellä kaikkea ei-julkisesta suhteiden hoidosta, jota on pidetty arvossa.

Kolmanneksi, kateellinen olen professori Timo Vihavaiselle myös senkin vuoksi, että hänellä on puitteet ja asema, jonka varassa hän saa julkaistavaksi kaikenlaisia kirjoituksiaan ja tutkimuksiaan. Minulla ei ole sen sijaan sellaista yhteiskunnallista ja taloudellista asemaa, että voisin järjestää itselleni mitään tutkimuksen edellytystä ja tutkimusten julkaisemisen mahdollisuutta kustannussopimusten muodossa. Jos joskus saan rahaa työttömän 500 euron lisäksi, niin se tulee myymällä tupakkaa, olutta ja Veikkauksen pelejä, mitkä eivät mitkään kuulu minun arvomaailmaani, vaan täysin päinvastoin! Niissä niukoissa puitteissa elän elämäni, kun maan mahtavat Suomessa ja Venäjällä elävät ihan muissa oloissa.

Neljänneksi, minä myönnän hyvin puutteelliset edellytykset tulkita professori TImo Vihavaista. Olen yhden kerran lyhyesti puhunut Timo Vihavaisen kanssa puhelimessa. Jos olen ymmärtänyt oikein Vihavaisen toimintaa, niin hän ei tykkää Johan Bäckmanin toimintatavasta, jopa hänellä on yltiöpäisyyttä arvioida toisella tavalla asioita ilmaisevia ihmisiä psykologisin termein! Minä en ole ainakaan vuoteen puhunut kummankaan henkilön kanssa puhelimessa tai kasvotusten, joten en ole siis velvollinen  ”henkilösuhteiden” puolesta ylistää kummankaan henkilön ajattelua tai toimintatapaa - en asetu kenenkään puolelle, vaan olen nyt tapani mukaan täysin objektiivinen: minä olen siis täysin objektiivinen niin kuin olen aina kaikissa esittämissäni asioissa. 

Olen ymmärtänyt professori Timo Vihavaisen itsensä selittämänä motivaatioksi, että hän ei tahtoisi ”kärjistää” suomalaisten ja venäläisten välisiä eroja: Venäjällä ei saa antaa pahempaa kuvaa Suomesta kuin Suomessa on venäläisten suhteen, eikä Suomessa pidä antaa pahempaa kuvaa Venäjästä kuin mitä Venäjä on todellisuudessa. Tuo jälkimmäinen puoli on kuitenkin mielestäni aika heikosti Timo Vihavaisen toimintaa ohjaava jalo toimintaperiaate. Enkä ole varma, että Vihavainen toisi kyllin rehellisesti esille suomalaisen kreml- ja russofobiankaan. Ehkä suosittelijat eivät ole lukeneet ja kuunnelleet professorin suomenkielisiä juttuja?

 Olen kirjoittanut joskus vuonna 2009 RISI:n silloiselle tutkijalle ja dosentille Moskovaan ihan samasta jalosta toimintaperiaatteesta kuin Vihavainen julkisesti esittelee: kärjistyksiä ei tarvita, vaan tarkkuutta ja täsmällisyyttä.[10] 

Yhtäällä olisi nähtävissä indoktrinaatiota vaativa professori Timo Vihavainen ja persoonallisesti rohkeammin itsensä likoon pistävä dosentti Johan Bäckman, joka ei pelkästä kohuakaan, jotta suomalaisista tabuista ja häpeäpisteistä saadaan aikaan keskustelua. Minä yritän nyt pysytellä objektiivisena tässä välissä: vain totuus, oikeudenmukaisuus ja hyvyys johtavat minua tässä analyysissä!

Dosentti Johan Bäckman on äskettäin tunnetusti niittänyt mainetta Venäjän strategisen tutkimuksen instituutin  (RISI) Skandinaavia koskevien asioiden edustajana, mitä Vihavainen on puolestaan arvioinut omalla tavallaan. Nyt siis tämä Timo Vihavainen sai palkinnon Venäjän valtiolta. Bäckman on saanut aiemmin palkintoja Venäjältä.

Timo Vihavaisen lähin työtoveri on kreml-fobiasta tunnettu kohudosentti Arto Luukkanen, joka on viime aikoina erikoistunut seikkailuromaanien kirjoittamiseen aatteensa hengessä. Molemmat herrat Vihavainen ja Bäckman liikkuvat siis kovin erilaisissa porukoissa, mutta molemmat ovat nyt saaneet kiitosta Venäjän virallisen tahon puolesta. Onko Venäjä niin paljon suurempi kuin suomalaiset erilaisten näkemystensä kanssa? Mistä tässä on kyse?

Tietysti minä pienenä ihmisenä voisin eksyä yhtäällä yhtä uudestaan jo kyllästymiseen saakka moni-ilmeiseen kateuteen, sekä selittää kaikkea tätä reaktiotani vain tuosta näkökulmastani käsin, kun Jukka Mallinen ja vastaavat esiintyvät Venäjän tiede- ja kulttuurikeskuksessa ja  hänen tekstejään luetaan siellä kielikursseilla, ja kun Timo  Vihavaisen tulee palkituksi itse Venäjän Federaation suurlähettilään Alexander Rumyantsevin (Александр Румянцев) käsin.  Joidenkin edellä mainittujen suomalaisten tyyppien aatetoverit ovat leimanneet minua julkisesti kaikenlaisilla agenttitarinoilla – Kavkaz-Center on julkaissut jopa yli 200 asiaa koskevaa hullua kirjoitusta monella eri kielellä (Jukka Mallinen on eräs Kavkaz Centerin toimintaoikeuksien puolesta puhunut suomalainen aktivisti), mutta minä en ole koskaan edes nähnyt Venäjän Federaation suurlähettilästä tai muitakaan vastaavan tason Venäjän valtion edustajia (paitsi televisiosta). Ehkä sittenkin tämä blogini on siis tulkittava pienen kateellisen ihmisen purkaukseksi… 

Yritän nyt kuitenkin toisenlaistakin lähestymistapaa tapahtuneeseen. Mitä palkitseminen kertoo palkinnon antajasta ja suosittelijoista?

Helsingin lentokentällä Venäjän valtiollisen lehtoyhtiön virkailija tunnisti minut pari vuotta sitten ilman että esittelin häntä hänelle. Monet kommentaattorit ovat aiemmin luulleet, että kyse oli Finnairin virkailijasta enkä ole korjannut asiaa, mutta kyseessä oli Venäjän valtiollisen lentoyhtiön virkailija. Tämä virkailija oli syvästi huolissaan siitä, että Suomessa asuvat venäläiset korottavat ääntänsä oikeuksiensa puolesta: ”Venäläisten pitäisi olla hiljaa integroituakseen Suomeen”. Tämä immigrantti hyökkäsi - ilman että kysyin asiaa – voimakkaasti Johan Bäckmanin nimeä vastaan, Rimma Salonen oli tehnyt hänen mukaansa ongelmia sadoille venäläisille äideille kun oli puhunut oikeuksien puolesta jne. Venäläinen immigrantti oli omaksunut indoktrinaation ja nöyristelevän adaptaation Suomeen: hänen pelästyneissä silmissä näkyi pelon ja surun kyyneleet. Hän oli löytänyt psykologisensa mekanisminsa tietoisesti tai tiedostamattaan sopeutua russofobiseen maailmaan.[6]

Venäjän kansallisen turvallisuuden strategian mukaista olisi suojella venäläisten ja ”maanmiesten” oikeuksia ja etuja ulkomailla. Tällainen tehtävä voi luoda kuitenkin konfrontaatioita, vaatimuksia ja paineita ulkomailla lähetystöissä, joista venäläinen ehkä tahtoisi etsiä turvaa ympäröivän russofobisen maailman toimia vastaan. Hiljaisen sopeutumisen politiikka ja matalan profiilin diplomatia sopivat jossain määrin rinnakkain professori Timo Vihavaisen ajatusten kanssa. Se on ongelmatonta elämää. Ehkä Vihavaisen pitäisi vain astua vieraanvaraisuuden ja ystävyyden kutsumana pienin askelin entistä lähemmäksi suurlähetystöä ja kauemmas toveruudesta Finrosforumin kaltaisten ryhmäkuntien kanssa. Ehkä lahja kertoo laupiaasta kutsusta: lahjalla tehdään ystäviä ja vahvistetaan toveruutta. 

Olen yrittänyt useita kertoja korjata vääriä liioittelevia väitteitä ja tarkentaa, että professori Vihavaisen "russofobia" ei ole suoraviivaista venäläisen ihmisen vihaa ja halveksuntaa, vaan päinvastoin Vihavainen julistaa venäläiset samankaltaisiksi. Hän tahtoo ”rakastaa” venäläiset juuri sellaisiksi kuin indoktrinaatio Suomessa vaatii immigrantille. Vihavaisen viha ja pelko kohdistuvat Kremlin instituutioita vastaan ja "Viidennettä kolonnaa" vastaan, jota Kreml käyttäisi – Vihavaisen mielikuvituksen mukaan - informaatiosotaan pientä Suomea vastaan.[1][2] Niin pelkäsi myös Aeroflotin virkailija tunnustuksessaan, joten Vihavainen ei ole suinkaan yksin. Ilmeisesti Vihavaisen jälkeen ansioituneita tulevia korkeasti palkittuja ovat myös Jukka Mallinen, Arto Luukkanen, Hanna Smith, mutta nähtäväksi jää. Professori Vihavainen rakastaa vaikenevaa venäläistä, joka ei liity Suomessa mihinkään valittamiseen oikeuksiensa puolesta.

Kun ”Vääristävät peilit” tai ”Särkyneet peilit” konferenssi oli alkuaan sovittu järjestettäväksi Venäjän valtion tiede- ja kulttuurikeskuksessa Helsingissä, niin professori Timo Vihavainen oli  konferenssin avain henkilöitä. Hän oli juuri konferenssin idean ”isä”. Vihavaisen ideoiman konferenssin tarkoitus oli ”neutralisoida” Johan Bäckmanin vaikutusta Venäjän mediassa, mikä on myös yleisemmin Vihavaisen henkilökohtainen missio. 

Amerikan Yhdysvaltain hallinto maksoi kyseisen konferenssin järjestelyt NED:n ja USAID:n välityksellä.[7] Venäjän valtio on todennut virallisestikin, että nuo molemmat maksajat ovat toimineet Venäjän Federaation alueella kielletyllä tavalla, eikä heillä ole enää toimintaoikeutta Venäjällä. Siinäkin tilanteessa Vihavainen sai hyvää asiallista palvelua Helsingissä. Vasta kun kyseisen konferenssin luonne, rahoittajat ja järjestäjät tulivat kuitenkin kohta tarkemmin Venäjällä median ja joidenkin päättäjien tietoon syystä tai toisesta, josta saatan jotain arvailla, sekä samanaikaisesti oli myös alkamassa Venäjän tiede- ja kulttuurikeskuksen remontti, niin Venäjän diplomaatit eivät myöskään enää ottaneet osaa tuohon konferenssiin, joka täytyi myös siirtää kaiken lisäksi järjestettäväksi Suomen eduskuntaan. Venäjän hallituksen virallisen lehden päätoimittajan virallinen saate- ja työkirje ei auttanut, jotta minä (Juha Molari) olisin saanut osallistumisoikeuden eduskunnassa järjestettävään mediakonferenssiin.[8]. 

Sillä tavalla olen päässyt kosketukseen professori Timo Vihavaisen kanssa, tuon Venäjän kulttuurin ja tieteen hyväksi jalosti ystävyyttä rakentavan suomalaismiehen kanssa.

Mutta ei se historia mene ihan niin kuin tahtoisin unelmissani myöskään niiden keskuudessa, joiden toimia Vihavainen aina pelottelee suomalaisille (ainakin Suomen kielellä). Vihavaisen hirvittävin uhka tulee juuri KGB:n jatkuvien salakavalien juonien vuoksi. On sanottava, että en minäkään ole mikään KGB/FSB-mies, en ole mitään rahaa sieltä saanut, en ole mitään ohjeita enkä materiaalia saanut. Yleisesti ottaen en kuitenkaan suhtaudu valtiolliseen turvallisuuteen niin negatiivisesti ja pelottelun tavoin kuin professori Timo Vihavainen tekee toistuvasti suomalaisille. Tästä perustavasta erilaisuudesta huolimatta en kuitenkaan ole lainkaan iloinen, että KGB-päällikön patsas on taas tulossa takaisin vanhalle aukiolle Moskovaan. 
Tällä hetkellä aukiolla ei ole rauta-Felixin patsasta, vaikka ei siellä ole
nyt ortodoksien ristiäkään. Itse olen jälkimmäisen kannalla.

90-luvun alussa kasakat kaatoivat useita kertoja KGB:n pääviraston edestä aukiolta entisen kgb-päällikön patsaan ja pystyttivät paikalle ortodoksisen ristin. Mielestäni tuo tyhjä aukio on historiaa sekin - ja arvokasta. Kysyin viime kesällä tuolla aukiolla satunnaiselta henkilöltä sen ison harmaan rakennuksen edessä (en tiedä, oliko se pukumies töissä siellä sisällä), missä se patsas on nyt. Hän kertoi meikäläiselle turistille, että se on viety pois. Mainitsi paikankin. Minä olen jutellut ja ollut valokuvissa yhdessä sen kasakkapäällikön kanssa, Viktor Zaplatin, joka itse nousi kgb-päällikön patsaalle ja kaatoi sen.[4] Kunnioitan enemmän tuon kasakkapäällikön edustamia arvoja - Jumalaa, jonka kunniaksi he pystyttivät paikalle ortodoksiristin - kuin KGB:n historiaa. Kasakan vakaumus teolle oli kristinusko. En kiittele Venäjän päätöstä palauttaa kgb-päällikön patsasta takaisin![3] Rauta-Felix ei rakenna hyvä imagoa Venäjää kohtaan, vaan pikemmin vahvistaa mielikuvaa Venäjästä "uutena Neuvostoliittona, jota KGB pitää rautaisessa otteessaan".

Näin aivan ihmispolona totean, että maailma menee menojaan ihan eri valtateitä kuin minä pienissä toivekuvissani tahtoisin.

Jälkikirjoitus.

Moskovan kaupunginhallitus päätti sittenkin, että Rauta-Felixin patsasta ei palauteta takaisin! [11]
 
Viitteet

[1] 23.11.2012 Timo Vihavainen pelkää puhekykyistä, aktiivista venäläistä maahanmuuttajaa http://juhamolari.blogspot.fi/2012/11/timo-vihavainen-pelkaa-puhekykyista.html

[2] 7.10.2009 Pelkääkö Vihavainen oikeasti vai vain myynninedistämistä varten? http://juhamolari.blogspot.fi/2009/10/pelkaako-vihavainen-oikeasti-vai-vain.html

[3] 5.2.2014 Ria Novosti. Statue of Soviet Secret Police Chief May Reappear in Moscow. http://en.ria.ru/russia/20140205/187233178/Statue-of-Soviet-Secret-Police-Chief-May-Reappear-in-Moscow.html

[4] 18.10.2011 Kärsi kasakka, sinusta tulee Ataman (kasakkapäällikkö) http://juhamolari.blogspot.fi/2011/10/karsi-kasakka-sinusta-tulee-ataman.html

[5] 8.2.2014 Россия вручила Орден дружбы финскому историку http://fontanka.fi/articles/13683/  


[6] 11.10.2011 Tears of the Russian immigrant. http://rt.com/op-edge/russian-immigrants-finland-russophobia/ 

 

[7] 30.11.2012. Amerikkalainen CIA operoi Suomen eduskunnassa: Venäjä-vihamielinen mediakonferenssi “Vääristävät pelit” – pääpuhujana ulkoministeri Erkki Tuomioja.http://juhamolari.blogspot.fi/2012/11/amerikkalainen-cia-operoi-suomen.html 

[8] 28.11.2012. Venäläismedialta estettiin pääsy suomalaisten järjestämään mediakonferenssiin. http://juhamolari.blogspot.fi/2012/11/venalaismedialta-estettiin-paasy.html

[9] 29.11.2012. ”Suomessa toimittajien Face Control” (Venäjän Federaation virallinen viikkolehti Rossiiskaja Vesti 28.11.2012). http://juhamolari.blogspot.fi/2012/11/suomessa-toimittajien-face-control.html

[10] Юха Молaри 2009: РЕПУТАЦИЯ РОССИИ В ФИНЛЯНДИИ И В ПРИБАЛТИКЕ http://personal.inet.fi/atk/molari/ReputationRussiiJuhaMolari.pdf

[11] Verkkomedia http://www.verkkomedia.org/news.asp?mode=10&id=9743

Kirjoittaja:


 Juha Molari, unemployed, D.Th, BBA.
GSM+358 40 684 1172
EMAIL juhamolari-ÄT-gmail.com (-at-= @)
СМИ и Юха Молaри коллекция, Molari in Russian media): http://juhamolari.blogspot.com/2010/01/blog-post_23.html