maanantai 17. helmikuuta 2014

Nopeammin, korkeammalle ja voimakkaammin - pienestä alkaen

Tänään oli ehkä hiukan (liian?) raskas päivä  11 vuotta vanhalle, liikuntalomaansa viettävälle pojalle. En ole toki kovin arkamielinen siinä, mitä tulee väsymyksen hyväksyttävyyteen. Niin se vaan on, että voimakkaammaksi eivät lihakset tule, jos ne eivät joskus todella väsy. Niin on ollut kautta aikoina - ja on yhä.

Futistreeneissä kello 16 pojallani oli erinomaista peli-iloa ja vauhtia. Alussa he pelasivat 30 minuuttia. Kun pojan joukkue hallitsi peliä, poikanikin laukoi kaksi "tykkiä" maaliin, niin jälkimmäisen jälkeen valmentaja pyysi, että poika siirtyy siihen alakynnessä olleeseen joukkueeseen ja sieltä tulee pienempi poika sijaan. Pojat olivat nyt -02, -03 ja -04 syntyneitä. Sitten pelin hallinta siirtyi kuitenkin taas pojan (uudelle) joukkueelle, ja kohta valmentaja meni vastapuolelle tueksi. Peli päättyi voittomaaliin, jonka poikani jälleen laukoi valmentajan joukkuetta vastaan. Se oli upea laukaus myös!

Pelin jälkeen hän riensi pelaa Ver Cupia (kaikki vastaan kaikkia jalkapalloa), jonka hän myös voitti. Hikipäissään lähdimme kotiin varusteiden vaihtoon, jonka aikana söimme jäätelöt. Tiesin poikani jo nyt väsyneeksi, mutta ehkä halusin vielä vähän lisää treeniä, kun hän ei ollut pahemmin vastaa ja yhdistelmä on vanha tuttu: yhdet treenit ja sitten toisen lajin treenit.

Tässä vaiheessa kaikki oli hyvin mutta painiseuran 2 tunnin painitreenit ottivat koville. Muut olivat aikuisia, paitsi yksi poika oli vain 2 vuotta vanhempi ja 30 kg raskaampi (poikani on n. 42 kg, tämä toinen painii noin 70 kg sarjassa). Alkuverryttely oli jo aikuisten kanssa kovaa: esimerkiksi muun muassa tehtiin 10 etunojapunnerrusta siten, että toinen painija piti jalkoja koholla korkealla ja punnerrusten jälkeen heti tämä alkoi viedä voimalla jalkoja joka suuntaan mutta käsien piti jaksaa kulkea mukana kovassa tempoilussa, ja sitten taas ilman taukoa uudet 10 punnerrusta jne. Katsoin treenejä ja pidin niitä hyvin kehittävinä. Ehkä hiukan olin kateellinen, kun itse en saanut olla poikana tuollaisissa treeneissä!

Loppu oli kuitenkin raskain, pojalle tuli jopa kyyneleitä väsymyksestä: 2 minuuttia kilpapainia, ja heti ilman taukoa 2 minuuttia tekniikkapainia, ja heti 2 min. kilpapainia jne. yhteensä 10 minuuttia. Tämän jälkeen 5 minuutin taukoa ja uudestaan 10 minuuttia samalla periaatteella. Vaikka poikani sai jopa vyörytettyä ja kaadettuakin tuon nuoren pojan muutaman kerran, niin tämän toisen pojan koko ja paino yksinkertaisesti olivat liikaa ja tekivät poikani käsivarret lopulta niin väsyneiksi, että hän sanoi niitä "aivan tunnottomiksi, niissä ei ole mitään tuntoa". Väsymyksen kanssa käytöksen valtasi myös äkäisyys.

Painien jälkeen menimme pizzeriaan ja päätimme tankata kuluneet energiat takaisin. Pizzat otimme kotiin syötäväksi. Erityisesti smetana-pizza maistui loistavalta. Mielialakin muuttui erinomaiseksi.

 Huomenna aamulla kello 9 alkaa sitten futisleiri ja illalla on lisäksi futisseuran treenit. Minun tehtäväksi jää kuljettaa paikasta toiseen ja järjestää välipalat, lounaan pojat saavat leirillä.

Maanantaista sunnuntaihin koulujen liikuntalomalla yhden viikon aikana on siis liikuntaa ihan riittävästi ohjelmoidusti: 11 vuotta vanha poika käy futistreeneissä ja -peleissä noin 24-27 tuntia ja painitreeneissä 5,5 tuntia sekä lisäksi omaa liikuntaa (lähinnä murtomaahiihtoa). Onkohan tämä riittävästi liikuntaa 7 päivän ajalle? Tietysti valvon sitä, että väsymyksen kasvaessa täytyy levätä hyvin. Lauantain peleihin en edes ilmoittanut poikaani, koska yksi varma lepopäivä saa olla viikossa. Ehkä perjantaina emme mene painitreeneihin, vasn jätämme viikon kolmannet painit väliin ja lähden poikani kanssa hiihtää Paloheinään. Raitis ulkoilma tekee hyvää mielelle ja keholle!

Minun mielestä monipuolisuus on tärkeää. Erittäin runsas liikunta ei ole pahaksi niin kauan kuin luut ja nivelet pysyvät terveinä ja uni ja ruoka maistuvat makeilta. Runsaskaan liikunta ei tarkoita mitään huippu-urheilijan "unelmaa", vaan kyse on monipuolisen kehollisen valmiuden rakentamisesta tavalliselle kansalaiselle.

Jälkikirjoitus

Eilisen päivän liikunta ei mennyt ihan nappiin pojallani. Kuten kerroin, niin illan painien jälkeen hän oli todella väsynyt. Kaiken lisäksi näin itsekin, minkä poikani kertoi tänä aamuna, niin se toinen poika tyrkki olkapäällään poikani rintaa aina kun valmentajan silmä petti. Valitettavasti valmentaja ei voinut katsoa koko ajan, minä en voinut puuttua asian. Poikani sanoi monta kertaa, että ei saa iskeä olkapäällä rintaa. Tämä todella tahallaan käänsi hartiansa kohti ja tyrkki olkapäällä rintaa. Nyt pojan rinta ja luut ovat kipeät tuosta kokoaikaisesta kolhimisesta. Hän lähti kaikesta huolimatta futisleirille, joka kestää kello 9-15 tänä päivänä. Poikani on tarpeettoman kuuliainen ja kärsivällinen: hänen olisi pitänyt harjoituksissa voimakkaammin puuttua siihen pahantekoon ja lähteä sellaisesta harjoituksesta pois itseään suojellen. Minä en puolestaan voinut puuttua, eikä vanhempien pidä ylipäätänsä puuttua harjoitus- ja ottelutilanteisiin. Tänään katson hänen väsymystään ja tuntemuksiaan futisleiriln jälkeen sekä arvioin sitten, onko futisleiri hyödyllinen tai tarpeellinen huomenna. Tai kannattaako lähteä tänä iltana vielä futisseuran harjoituksiin. 

Yksi poika näytti olevan futisleirillä ikäluokkaa -02, toinenkin oli -03, mutta muut olivat -04 ja -05 ikäluokkaa. On turhaa pelailla ja harjoitella -04 ja -05 ikäluokan kanssa. Saman ajan voisi käyttää myös hiihtäen Paloheinässä ja säästäen reisiä kolhuilta. Arvioidaan tilanne uudestaan iltapäivällä. Futisleiri maksoi vain 40 euroa, joten sen uudelleen arviointi ensimmäisen päivän kokemuksen jälkeen ei ole suuri katastrofi. Aina pitää valita paras ratkaisu. Tietysti tämä päivä voi antaa huonomman tunteen kuin tarpeellista kipeytyneiden ja väsyneiden lihaksienkin tähden, jotka häiritsevät tämänpäiväisestä harjoittelusta saataavaa kokemusta.