keskiviikko 12. maaliskuuta 2014

Eteenpäin, toverit veteraanit!

Вперёд, товарищи и ветераны! 

Moskovassa vuonna 2012 järjestetyn kansainvälisen  veteraanien yleisurheilukilpailujen motto oli ”eteenpäin, veteraanit” (Вперёд, товарищи), mikä mukailee kunnioitettua tervehdystä ”eteenpäin, toverit”.

O. Dubovan ”Venäläisen Krimin marssi” suuntaa katseemme myös urhoollisesti eteenpäin vapauteen, irti natsismista.
)

Kun katselen ja kuuntelen videota “Venäläisen Krimin marssista”, kunnioitukseni vahvistuu niitä venäläisen isänmaan ystäviä kohtaan, jotka ovat suojelleet maata ja sen kansaa vuosikymmenien ajan monia vihollisia ja hajottajia vastaan. Toisaalla minua surettaa eräiset johtajat, jotka ovat vähemmän kunnioittaneet isänmaansa menestystä.

Appiukkoni isä oli eräs sellainen Toisen maailmansodan sankari, joka partisaanipäällikkönä järjesti Moskovan puolustusta. Natsit eivät koskaan tunkeutuneet Moskovaan saakka, vaikka pääsivät jo appiukon ja hänen isänsä kotiin. Sittemmin Voitonpäivän marssissa Moskovassa appiukon isä marssi Punaisella torilla ja U.K. Kekkonen sekä monet valtiojohtajat osoittivat kunnioitusta natsipyrkimysten kukistajien puolesta.  Nykyään meno on taas uudestaan Suomessa hiukan outoa ulkoasiainministeriössä, sillä vaikuttaisi siltä, että siellä oltaisiin enemmän natsien puolella kuin vapauttajien puolella. Näin myös Ukrainan natsivaltaryhmän toiminnassa Erkki Tuomioja ei ole nähnyt vieläkään mitään ongelmaa ja virhettä. Noita ongelmia ja virheitä eivät suomalaiset toimittajat edes käsittele. 

Menin tänään matkatoimistoon Venäjän suurlähetystön lähellä ja tilasin uuden viisumin. Pyysin, että jos saisin sen viisumin toukokuun alusta tai ainakin Voitonpäivään mennessä. Nyt täytyy odotella pari kuukautta puoltoja ja hakemusten käsittelyä. Kesällä voisin toivoa jo sovittuja sukulaisseurueen matkoja Mustalle merelle ja Moskovaan hääjuhliin yms. Pitkäaikaistyötön veteraani ei aio hukata ainakaan ihan koko elämäänsä vain onnetonta vähäosaisuuttaan märehtien.

Minä kävin juoksemassa taas tänään aamulla. Urheiluharrastus on sitä Eteenpäin-henkeä. Tunnen aivan realistisesti, että tällä hetkellä kehoni ei ole valmis juoksukilpailuihin. Jalkalihaksista loppuu tehot jo lyhyen juoksun jälkeen. Juoksin aluksi noin 5 km itselleni reipasta vauhtia, mikä voi olla jollekin toiselle ihan löysää. Sitten juoksin 200 metriä ylämäkeen reippaalla vauhdilla ja hyvällä rytmillä: tärkeää oli askeleen tehokkuus. Mäkijuoksu on juoksijan voimaharjoittelua samalla kun se käy kovasti hengitykseen. Erään mäkivedon aikana muuan suomalainen entinen mestarivalmentaja saapui samaan rinteeseen. Hän kysyi iloisena urheilumiehenä, että ”olet tekemässä vetoharjoituksia”. Siihen vastasin, että ”ihan varovaisesti nyt, koska aloitin puolen vuoden tauon jälkeen kuntoilun vasta viikko sitten. Kolmen kuukauden kuluttua jaksan jo ehkä paremmin ikämiesjuoksuissa”. Valmentaja rohkaisi, että ”kyllä kärsivällisesti hyvää tulee”.

Viisi kertaa juoksin 200 metriä ylämäkeen, lepotaukona oli kävely alas lähtöpaikalle. Todellakin jalkojen ponnistus ei säilynyt ihan loppuun saakka parhaassa ryhdissä, jopa kädet alkoivat väsyä. Ilmeisesti maitohappo painoi. Tässä vaiheessa tyydyn vielä vähäisiin toistoihin. Suuremmat toistomäärät rikkoisivat kuitenkin juoksutekniikan. Kunnon kehittyessä voivat myös määrät lisääntyä.
Ihanteellinen nyppylä veteraanille mäkiloikkaa varten.

Mäkijuoksun jälkeen loikin viisi kertaa 10 loikkaa pientä nyppylää ylöspäin. Tämänkin harjoituksen tarkoituksena on kehittää kunnollista ponnistusvoimaa, koska vanhat miehet tahtovat juosta aina vain ”töpötellen”, askeleen ponnistus antaa periksi. Ehkä liian moni on harrastanut juoksumatolla juoksua, koska siinä matto karkaa itsestään alta eikä taaksepäin tarvitse ponnistaa aivan oikealla tavalla. Loikkaharjoituksen jälkeen juoksin ns. pakarajuoksua 5 kertaa 40 metriä tuota nyppylää ylöspäin. Pakarajuoksu tarkoittaa, että juoksija pitää hyvän ryhdin ja juoksee nopealla askeleella siten, että  kengän kanta kopisee takamukseen. Ja tämän jälkeen 5 kertaa 40 metriä samaisella nyppylällä polvennostojuoksua (ns. skipping). Näiden lihaskuntoharjoitusten jälkeen muutama sata metriä hölkkää ja viisi kertaa 200 metriä tasamaalla reippaasti, hyvällä rytmillä. Näitä reipasvauhtisia juoksua minun täytyy toistaa useasti, jotta saisin juoksuun vauhdikkuutta ja tehokkuutta sekä löytäisin vauhdikkaassa juoksussa helppouden.

Vanha mies osti piikkarit.
Juoksujen jälkeen lähdin ostamaan piikkarit. Veteraani katsoo sittenkin eteenpäin. Tällaiset piikkarit ostin 70 eurolla, mikä on totisesti iso summa meikäläiselle köyhäparalle ihmispololle. Piikkareista on suuri hyöty esimerkiksi mäkijuoksuharjoituksissa: nyt kovemmassa vauhdissa ja ponnistuksessa lenkkikenkä hiukan lipsuu. Niin juoksusta tulee hiukan tehotonta, kun se viimeinen 5 % ponnistuksesta lipsuu pois. Sillä tavalla voi oppia tehottoman juoksutavan. Piikkarin kanssa veteraanikin voi kehittää huonokuntoisia lihaksiaan ja juoksusta voi vähitellen kehittyä entistä tehokkaampi myös äärimmäisessä vauhdissa.


Kirjoittaja:


Juha Molari, unemployed, D.Th, BBA.
GSM+358 40 684 1172
EMAIL juhamolari-ÄT-gmail.com (-at-= @)
СМИ и Юха Молaри коллекция, Molari in Russian media): http://juhamolari.blogspot.com/2010/01/blog-post_23.html