lauantai 1. maaliskuuta 2014

Minä kuntoileva veteraani rukoilen enkeleiden suojelusta Krimin alueelle

Minä en aio kommentoida Ukrainan tapahtumien kulkua lähitulevaisuudessa. Siksi suljin Facebook-profiilini reilun kuukauden ajaksi. Niin vältän turhat kommentit ja keskustelut aiheesta. Minä tyydyn kuntoilevana veteraanina rukouksiin Krimin turvallisuuden hyväksi sen lisäksi että kuntoilen oman terveyteni hyväksi.

Minä koen, että helikoptereista laskeutuneet sotilasmiehet Krimillä ovat taivaan enkeleitä, jotka tuovat rauhaa ja turvaa alueen koko väestölle, josta venäläiset ja tataarit muodostavat valtaosan. Eivät suinkaan valtaväestö ukrainalaisiakaan ole uusien natsikaappareiden takana! 

Taivaan enkeleiden laskeutuminen Krimille on toivottavaa senkin vuoksi, että natsihenkiset vallankaappaajat ovat avoimesti ilmoittaneet fasistisia, rasistisia ja väkivaltaisia uhkauksia mm. venäläisiä vastaan. Uhkailuista on myös siirrytty väkivaltatekoihin, niin kuin venäläisen turistibussin pahoinpidellyt venäläiset voivat tuntea kriittisessä tilassa sairaalassa. Krim tarvitsee taivaan enkeleitä.

Iltasanomien Arja Paananen on tuonut esille kersantti Juhani Putkisen nimen Ukrainan bandiittien koulutusuutisoinnin yhteydessä.[2] Tässä viitataan bandiittiryhmään, joka toimitti mm. vallankaappauksen, jonka seurauksena ovat Ukrainassa alkaneet monet fasistishenkiset väkivaltateot venäläisiä, juutalaisia ja kommunisteja vastaan. Synagogia on tuhottu ja poltettu, kommunistisen puolueen toimistoon on isketty ja toimisto on tuhrittu hakaristein, venäjänkielisen väestön kielelliset oikeudet on pikavauhtia kumottu jne.

Tiettävästi kersantti Putkisen nimeä ei ole aiemmin tuotu esillä muualla, vaan häneen on välillisesti viitattu venäläisten uutisten jälkeen sosiaalisen netin keskusteluissa. Putkinen on kersantti. Kersantti on yksi vähimmistä aliupseerin sotilasarvoista Suomen armeijassa, käytännössä aivan rinnastusten miehistön kanssa. Upseerikokelaasta (RUK:n oppilaasta) tulee varusmiespalvelun lopussa vänrikki, joka on jo huomattavasti korkeampi arvo kuin kersantti, ”sotilaspalvelija”. Tuollakin perusteella koen, että Putkinen on saanut ansioitaan suuremman ”arvon” mediassa.

Kersantti Juhani Putkinen on Venäjää imperialistisena roistovaltiona pitävä kersantti, joka omien tekstien mukaan opastaa tai on opastanut (vähäisestä koulutuksestaan huolimatta) Varkauden reserviläisiä sotilaallisissa ammunnoissa, toimii reserviläisjärjestön sihteerinä ja 2. varapuheenjohtajana. Hän tykkää tituleerata itseään Viron Suojeluskunnan komentajan neuvonantajaksi ja Viron Maavoimien komentajan neuvonantajaksi.[1] Kokonaan eri tason seikka on se, missä määrin siellä virallisella puolella pidetään Putkista ylipäätänsä vakavana ”vaikuttajana”. Käytännöllisesti katsoen Putkisella ei ole siis mitään sotilaallista upseeritason koulutusta. En oikein itse näe, että kersantilla voisi olla Ukrainan vallankaappauksen kouluttajan roolia.

Juhani Putkinen ylistää reserviläisjärjestössä kiellettyjä Suojeluskuntaa, Lotta-Svärdiä ym. Hän kuvailee jopa rasistisella vimmalla, että venäläiset olisivat murhanhimoisia kansanluonteeltaan ja kulttuuriltaan. Putkinen seisoi kylki kyljessä Pro Karelian näyttävästi tiedottamassa Karjala-tempauksessa Eduskuntatalon edustalla 6.9.2003 Tshetshenian terroristihallintoa edustavan presidentin Viro-edustajan Imran Ahhajevin kanssa. Nämä puhuivat yhdessä Venäjä-vihaa.[1]

Noista näkökulmista käsin on tietysti mahdollista Putkisen ”persoonalle” ja ”aatteelle”, että hän hakeutuisi kaikenlaisten huligaanien ”kaveriksi” tai ”kouluttajaksi” tai ”opastajaksi”, jos olisi oletettavissa näiden huligaanien möykkäämistä Venäjää vastaan tavalla tai toisella.  Olen kuullut, että uuden Viron synnyttyä Putkinen olisi yrittänyt värvätä kaikenlaisia turvallisuuteen liittyviä ihmisiä Viron suojeluskuntiin. Henki on hänellä ilmeisen otollinen ja aktiivinen, mutta asema tuskin aivan niin suuri kuin on saattanut syntyä vaikutelmaksi joidenkin venäläisten uutisten perusteella. Joka tapauksessa kiitän Luojaa, että taivaan enkelit laskeutuivat helikoptereista Krimille.

Minä itse en koe elämäni kannalta mitenkään merkittävänä tuota keskustelua. Se ei kosketa mitenkään elämääni ja toimiani. Mielestäni asia ei kosketa myöskään mitenkään Suomea. Joka tapauksessa minä elän pienimuotoista köyhän vanhenevan miehen elämää enkä pohdiskele asiaa mitenkään seuraavien kuukausien aikana myöskään Facebookissa, jonka olen nyt väliaikaisesti sulkenut. Jätän Ukrainan ja Krimin rukouksissa enkelten suojelukseen.

Miksi minä siis ”murehtisin” muiden menosta. Minulle vanhenevalle miehelle on tärkeämpää kuntouttaa itseäni kesän veteraanijuoksuja varten. Tässä veteraani-sana on urheilukilpailujen merkityksessä ilman militantteja yhteyksiä.

Tänään aamulla aloitin neljän kuukauden täydellisen urheilutauon jälkeen uudelleen kuntouttamiseni. Marraskuussa 2013 alkoi ikävä ja piinaava kurkkukipu, joka ei ottanut lähteäkseen pois. Lopulta vähän ennen vuoden vaihdetta kävin lopulta lääkärissä, joka ei kyllä itse silmillään nähnyt ongelmaa, mutta analyysi näytti, että minulla oli streptokokki nielussa. Seitsemän päivän penisilliinikuuri ei kuitenkaan parantanut nielua. Kipu palasi pian kuurin loputtua. Lopulta kaulaan alkoi kasvaa peukalon pään kokoinen ”patti”. Lääkäri määräsi nyt toisen antibiootin. Jo toisen lääkepäivän aikana patti osoitti selvästi katoavansa. Kymmenen päivän kuuri on nyt syöty jo yli viikko sitten. Olen nyt vapautettu streptokokista, jonka piinatessa ei sen enempää lapsi kuin veteraanikaan saa harrastaa hengästyttävää urheilua. Niin muodostui kuitenkin neljän kuukauden pakkotauko urheilusta. Vasta tänään 1.3.2014 olen lopettanut tuon tauon.

Pitkän tauon tähden olen erityisen heikkokuntoinen. Aamulla lähdin hölkkäämään ja verryttelemään. En halua huonokuntoisena juosta julkisten teiden laidoilla. En muutenkaan tykkää liikenteen pölystä. Niin pian metsässä kohtasin valitettavan jäiset kuntopolut, joissa oli mahdotonta jopa normaali kävely. 


Lopulta löysin 350 metriä ihanan sulaa ylämäkeä, jossa olin mahdollista kehittää hapenottokykyä ja lihashermostojärjestelmän toimintaa. Tärkeintä ylämäkijuoksussa ei ollut nyt ensimmäisellä harjoituskerralla hurja vauhti, vaan maltillisen aloituksen aikana keskityin ponnistuksen ja juoksuryhmin mallikkuuteen. Jalan piti ojentua hyvin taakse, päkiöillä astuessa piti juoksun olla ”koholla”, rytmin piti olla tyylikäs. Tietenkään aivan hitaalla vauhdilla tällaiset vaatimukset eivät toteudu. Silti tärkeintä oli koko ajan mielessä ja kehossa säilyttää ajatus oikeasta juoksutekniikasta.




Kunto ei riittänyt runsaaseen harjoitteluun. Ajatukseni oli juosta vieläkin enemmän. Nyt jaksoin juosta vain 4 kertaa 350 metriä ylämäkeen. Mäen yläosassa olin aivan voimaton, jaloissa ei riittänyt voimaa enää tehokkaaseen askeleeseen. Syke nousi rasituksen aikana 220 lyöntiin minuutissa. Alaspäin kävelin maltillisesti pitkällä askeleella. Kun uusi juoksu alkoi, niin pulssi oli rauhoittunut 140:een. Se, että pulssi ei laskeutunut alemmaksi, osoittaa myös tämänhetkistä huonoa kuntoa.

Juoksujen jälkeen hölkkäsin ja kävelin kotiin.



Pari tuntia myöhemmin lähdin pojan kanssa Paloheinään hiihtämään. Ensimmäisen kilometrin hiihdimme pelkkää tasatyöntöä. Yksitoista vuotta vanhan pojan tasatyöntökunto oli todella kova, kiitos ilmeisemmin kolmelle painiharjoitukselle ja yhdelle uintiharjoitukselle viikossa: minä olisin jaksanut alussa voimalla ja painolla pistää kovastikin pojan ohi, mutta loppumatkasta alkoivat jo heikot käteni väsyä. Kilometrin jälkeen harjoittelimme vielä luisteluhiihtoa kolme kilometriä. Neljän kilometrin hiihto oli ihan mukava välipala ennen iltapäivän jalkapalloilua.


Iltapäivällä potkimme jalkapalloa ulkona tekonurmella, teemme pujottelu- ja harhautusharjoituksia sekä teemme nopeuskestävyysharjoituksia juosten. Niin juniorin kuin veteraanin nopeuskestävyysharjoitukseksi sopii erinomaisesti juosta 60 metriä reipasta vauhtia, mutta ei aivan liian lujaa. Reippaan 60 metrin jälkeen kävellään takaisin lähtöpaikalle ja toistetaan uudestaan reipas 60 metriä. Tässäkin on tärkeää kiinnittää huomiota juoksun vapautuneisuuteen ja hyvään tekniikkaan. Näitä reippaita 60 metrin juoksuja voi toistaa vastaavalla periaatteella 10-100 kertaa riippuen kunnosta. Aloitukseksi riittää juniorille ja veteraanille 10 kertaa. Kunnon parantuessa toistojen määrä saa lisääntyä. Juosta ei pidä kuitenkaan niin paljon, että tekniikka alkaisi hajota. Kentällä oli jo muitakin poikia harjoittelemassa. 

Minä elän siis veteraanin terveen kuntouttamisen puolesta ja rukoilen enkeleiden suojaa Krimin alueelle – ja kaikkialle maailmaan.


[1]  Kaukasian terroristit löytävät itsensä kaltaiset ystävät Suomesta ja Virosta http://juhamolari.blogspot.fi/2010/06/kaukasian-terroristit-loytavat-itsensa.html

[2] http://www.iltasanomat.fi/ulkomaat/art-1288659884917.html


Kirjoittaja


  Juha Molari, unemployed, D.Th, BBA.
GSM+358 40 684 1172
EMAIL juhamolari-ÄT-gmail.com (-at-= @)
СМИ и Юха Молaри коллекция, Molari in Russian media): http://juhamolari.blogspot.com/2010/01/blog-post_23.html