tiistai 11. maaliskuuta 2014

Suomessa viritetään vanhaa pahahenkistä kansalaiskuntoa Krim- ja Ukraina- propagandan avulla

Valtaosalla suomalaisista on leväperäinen kansalaiskunto, jos on uskomista Suomen ulkoministeri Erkki Tuomiojaa, siviilipalveluksen suorittanutta puolustusministeriamme Carl ”Kravatten” Haglundia ja iltapäivälehdistöämme, jotka ovat kovasti elvyttäneet vanhaa suomalaista pahahenkistä kansalaiskuntoa. Mehän tiedämme historiastamme, että ennen toista maailmansotaa kansalaiskunto samaistettiin Suomessa siihen vihaan, jota tavalla ja toisella suomalaiset osasivat rakentaa venäläisiä ja Neuvostoliittoa vastaan. Nyt on se vanha pahahenkinen ääni taas valloittanut mediamme. Siitä huolimatta valtaosa suomalaisista ei ota uskoakseen mediaamme ja ulkoministeriötämme: valtaosa suomalaisista ei sittenkään tahdo pelätä Venäjää ja ajatella pahoin naapuristamme. Niin "leväperäisiä" suomalaisia, kun eivät rakenna vanhaa AKS-kansalaiskuntoa ulkoministeriömme määräämässä tahdiSSa.

Ukrainaa, Venäjää ja suomalaista mielipidemuokkausta käsittelevä paras suomenkielinen analyysi on ilman pienintäkään epäilystä juristin ja Venäjän tuntijan Jon Hellevigin kirjoitus Verkkomediassa:  ”Minä syytän: Avoin kirje Suomen ulkoministeri Erkki Tuomiojalle” (10.3.2014).[1] Viron ulkoministeri Urmas Paetin ja EU:n ulkoministeri Catherine Ashtonin salaa nauhoitettua puhelua mukaillen sopisi pyytää, että jos suinkin jollekin taholle on mahdollista, niin myös suomalaisten vasallien Erkki Tuomiojan ja Carl ”Kravatten” Haglundin ei-julkiset sopimusneuvottelut ja suunnittelupalaverit amerikkalaisten ja eurooppalaisten isäntiensä kanssa anti-Kreml –infosodan toimittamisesta olisi terveellistä julkaista.  Niin vilpilliseltä vaikuttaa Tuomiojan ja Haglundin ohjauksessa suomalainen tiedotus Ukrainan asiasta.




Iltasanomat olivat viikonloppuna omistautuneet koko voimalla vanhan pahahenkisen kansalaiskunnon palauttamiseen, paitsi sikäli kuin eivät käsitelleet Putous-sarjan dramaattisia käänteitä.  Sofi Oksanen kutsuttiin russofobian levittäjäksi, Elisabeth Rehn kertoi kauheasta moraalisesta olostaan Venäjää vastaan ja lopulta ”kansalaisilta kysyttiin”, että eivätkö nämä edes ole huolissaan ja peloissaan Venäjän kehityksestä. Siitä huolimatta 50 % ilmoitti, että eivät ole huolissaan. Vain kolmannes – missä on siinäkin yli 30 % liikaa väkeä – ilmoitti, että he ovat huolissaan Suomen turvallisuuden kannalta Venäjän kehityksestä. 



Hämmästyttävää tämä intensiivisyys ja kokonaisvaltaisuus informaatiosodassa Venäjää vastaan, kun samanaikaisesti mediamme puhuvat päät keksivät väittää, että Venäjä on valjastanut kovan informaatiosodan ja propagandakoneiston Krimin ja Ukrainan asiassa. Minun mielestäni näyttää siltä, että suomalainen informaatiosota on huomattavasti enemmän tukahduttavaa ja totaalista: oikeastaan vain Verkkomedia on kyennyt vaihtoehtoiseen ja täydentävään uutisointiin. Verkkomediassa on myös analysoitu kiitettävästi suomalaisessa julkisessa keskustelussa vaiettuja asioita, kuten edellä mainittu Jon Hellevig analysoi artikkelissaan. Juuri vaietut faktat paljastavat propagandistisuuden.

Minä itse en ole lähdössä vaalitarkkailijaksi minnekään eikä minua ole koskaan mihinkään vaalitarkkailijaksi pyydettykään. Krimin historiallisten vaalien ajankohtana olen  taas satunnaisesti myymässä tupakkaa, kaljaa, Veikkauksen pelejä, suklaata ja lataamassa HKL:n matkakortteja, jotta saisin muutaman euron lisää rahaa niukkaan elämääni ja erityisesti lasteni harrastusten hyväksi. En siis voisikaan lähteä minnekään. Tiettävästi huhtikuusta 2014 alkaen ei minulla ole edes näitä satunnaisia myyntikeikkoja, joten kevään ja kesän rakennan suomalaista kansalaiskuntoa jo totunnaiseen tapaani: raikkaasti, reippaasti ja raittiisti pitkäaikaistyöttömänä kuntoilijana.

Suomalainen työttömyyteni on mysteeri, jota eivät monet satunnaiset venäläiset asiakkaani myöskään ymmärrä. Nämä tulevat pelaamaan Lottoa tai muuta pelejä epätietoisina, kun eivät osaa suomea. Sitten he yllättyvät kovasti, kun kerron heille lohdutuksena, että voin palvella myös venäjäksi. Niin juttumme kasvaa kerta toisensa jälkeen.  Pian he kysyvät, miksi sinä olet tällaisessa työssä, sillä eikö Suomi ja sen isot firmat tarvitse venäjänkielistä osaajaa kovempipalkkaisissa hommissa.  Tarpeesta en osaa sanoa mitään, mutta vallitsevaan suomalaiseen pahahenkiseen kansalaiskuntoon ei kuulu sellaiset suomalaiset, joilla ei ole Kreml-fobiaa. Sitä sanotaan pohjoismaiseksi ja suomalaiseksi demokratiaksi, kun Venäjään ja Kremliin rennosti ja iloisesti suhtautuvat miehet ja naiset saavat roikkua työttömyyskortistossa ”liian slavofiilisten näkemystensä” johdosta. Eräs mies poikani entisestä futisryhmästä lausui julkisesti Facebookissani niin kuin monta kertaa kasvotusten, että minun pitäisi olla hiljaa Venäjä-myönteisyydestä, jos tahtoisin saada työtä. Tuo konsultti lausui noin siitäkin huolimatta, että hän itse on mitä kovin moittimaan Venäjää melkein kaikesta – ilmeisesti mukaan lukien pienimmät ja isommat vesisateetkin Suomessa.  Ei siinä mitään häntä vastaan, sillä ainakin poikani on toistaiseksi saanut kokea parhaat futiskokemuksensa hänen poikansa kanssa, ja varmasti hiljaa kaipaa yhä pelata sen taitavan nuoren miehen alun ja muiden vanhojen kavereiden kanssa.

Minä rakennan kansalaiskuntoa kokolailla eri tavalla kuin Tuomioja, Haglund ja suomalainen media ilmeisemmin tahtoisi. Minuun ei suuremmin uppoa Suomeen myyty propaganda Kremliä vastaan.  Olen enemmän harmissaan Suomen kohtalosta kuin Venäjän kohtalosta: Suomen hallitukset muutamat puhuvat päät vaurioittavat kansallista etuamme ilmeisen itsekkäiden intressiensä takia, joita he ovat rakentaneet ei-julkisissa neuvonpidoissaan EU:n ja Amerikan tahojen kanssa. 

Toissijaisesti tarkoitan Suomen ”vaikealla kohtalolla” kansantalouttamme, mikä ei ole sekään vähäpätöinen asia. Kun Suomi ei osaa hoitaa suhteitaan Venäjälle, siitä kärsivät lukuisat yritykset ja työläiset.  Ruplan arvon laskua olen pohtinut teoreettisemmin ja seikkaperäisemmin vuosina 2002-2003, jolloin kertasin myös muistoja vuoden 1998 ruplan ulkoisen arvon romahduksesta.[2] Vuoden 1998 ruplan romahdusta oli edeltänyt vuosikymmenen verran hyperinflaatio, pahimmillaan yli 1000 % vuodessa. Rahamäärä ei vastannut silloin todellista tuottavuutta, joten hintojen vapautuessa inflaatio mitätöi rahan arvon ja kymmenet miljoonat venäläiset menettivät elinikäiset säästönsä. Kuluttaja-hinta –inflaatio oli vuonna 1997 enää 11,3 %. Maaliskuussa 1997 tilanne muuttui dramaattisesti hallituksen uudelleenjärjestelyinä, kun nuoret reformaattorit lisäsivät painostusta Gazpromia kohtaan. Ulkomainen rahoitus – pitkälle myös spekulatiivinen portfolio sijoituksina  – lisääntyi vuonna 1997. Jeltsinin - Tshernomyrdinin hallitukset  tekivät sen  analyysivirheen, että budjetin alijäämän kattamiseksi päästivät ulkomaalaiset ostamaan velkapapereita ja keinotteluluontoinen pääoma vyöryi maahan, joka takaisin kääntyessään johti elokuussa 1998 kriisiin. Vuoden 1998 budjetin käsittely ja uusi hallitus loivat epäluottamusta, kun hallitus leikkasi valtion kuluja kotitalouksien avustuksista ja talouksien palveluista. Venäjän kaupunkien budjetit olivat pääasiassa kotitalouksien subventioita. Veronkeräämisprosentti oli alhainen, federaation verovarannot olivat vain 8.1 % Bkt:stä. Hallitus ei kyennyt vähentää valtion alijäämää.  17.8.1998 Venäjä laski ruplan kellumaan ja devalvoi valuuttansa pankkijärjestelmän uhatessa kaatua. 26.8.1998 rupla menetti lähes 40 % arvostaan Saksan markkaan nähden. Venäjän keskuspankki lopetti ruplan tukemisen ja ulkomaisten valuuttojen myynnin.  Olin tuolloin Pietarissa, enkä kokenut mitään köyhtymistä venäläisten ystävieni seurassa: meillä kaikilla oli rahat ulkomaisessa valuutassa, joka kelpasi siihen aikaan myös venäläisissä kaupoissa ostotapahtumissa.  Niin olimme muutaman päivän kuluttua melkein 40 % rikkaampia.  Itse asiassa ruplan ulkoisen arvon vahvistumisen on ollut kauan aikaa myös ongelma Venäjällä. Jos ruplalla on korkea vaihtokurssi, niin tämä syö tuottavuuden kasvua, mutta toisaalla ulkomaisia tuontituotteita ja teknologiaa saapuu ”halvemmalla” venäläisille kuluttajille ja yrittäjille. Ruplan ulkoisen arvon romahduksesta oli vuonna 1998 se erinomainen hyöty Venäjän kansantaloudelle, mikä devalvaatiosta voidaan yleensä saada: Venäjän kotimainen tuotanto tuli erityisen kilpailukykyiseksi. Kun aiemmin suomalaiset huonekalut täyttivät Pietarin markkinat, niin vuoden 1998 jälkeen alkoi nopeasti elpyä venäläinen tuotantoa ja suomalaiset menettivät rajusti markkinaosuuksia.  Tietysti Suomeen suuntautuvan turismin kannalta on ikävää Suomen kannalta, jos venäläisellä turistilla ei ole yhtä paljon rahaa ostoksiinsa kuin ennen ruplan ulkoisen arvon laskua. Kaiken kaikkiaan Ukrainaan ja Krimin kriisin kanssa samoihin aikoihin ajoittunut ruplan ulkoisen arvon lasku ei ole niin suuri ongelma Venäjän yritystoiminnalle kuin euro- tai dollarivaluutoissa toimiville ulkomaisille firmoille, jotka tahtovat vain viedä tavaraa Venäjän markkinoille sen sijaan että tuottaisi tavaransa Venäjän alueella.



Ensisijaisesti ja vakavimpana asiana Suomen ”vaikeassa kohtalossa” tarkoitan epärehellistä asenneilmapiiriä, Venäjä- ja venäläisvihamieliseksi myrkytettyä ”journalismia” ja muita sen henkisiä ”puhuvia päitä”, jotka turmelevat suomalaisen ihmisen mielipidemuodostusta kokoaikaisella, totaalisella vihalla ja pelottelulla Venäjää vastaan. Amerikan Yhdysvaltojen sotilastiedustelun johtaja, kenraali Michael Flynn uskoi jopa, että Venäjällä on nyt pääsy Amerikan huippusalaisiin tietoihin ja sotasuunnitelmiin.[3] Riippumatta kenraalin väitteen totuudellisuudesta, niin hänelle syntynyt pelko ja lausunto vallitsevassa tilanteessa ovat paljastavia ”psykologisina lipsahduksina”. Äskettäin kenraali Michael Flynn oli yhdessä CIA:n johtajan John Brennanin ja FBI:n johtajan James Comen kanssa kongressin kuultavana.[5]  

En kiistä lainkaan toki sitä, että Venäjällä on intressinsä suojella Krimin venäläisväestöä: venäläiset ovat Krimin valtaväestö. Tuon suojeluintressin ympärille on professori Timo Vihavainen rakentanut sitten oman russofobisen uhkaskenaarionsa.[4] Kenraali Michael Flynnin psykologisesti paljastavan lausunnon ja monien muiden havaintojen perusteella on kuitenkin myös ilmeistä, että Moskova tietää tai Washingtonissa Moskovan pelätään tietävän enemmän kuin valtamediamme edes pohdiskelee avoimesti länsimaisista strategisista ja militaarisista suunnitelmista.

Moskovan poikkeuksellinen toimeliaisuus ja päättäväisyys Krimin asiassa on tietysti suurta humanitaarisuutta Krimin valtaväestöä kohtaan tilanteessa, jossa natsit uhkaavat aidosti näiden turvallisuutta. Tätä en kiistä mitenkään. Eräät henkilöt ovat kommentoineet kasvotusten äskettäisiä suuria venäläisiä sotaharjoituksia Suomen rajantuntumassa ja ovat kertoneet itsekin olevan kotoisin tuolta alueelta: heidän mukaansa sotaharjoitukset oli viety niin poikkeukselliselle alueelle, että tämä harjoitus on tarkoituksellinen viesti suomalaiselle revanssipolitiikoille niitä juonia vastaan, joissa ehkä Suomea ollaan viemässä USA:n ja EU:n yhteiseen rintamaan Venäjää vastaan. Ehkä tämäkin asia voidaan muistaa yhdessä kenraali Michael Flynnin paljastuksen kanssa.

Venäläinen sotilastiedustelu tietää joskus enemmän kuin Iltasanomat, Iltalehti ja Hesari kertovat suomeksi suomalaiselle yleisölle ulkoministeriömme ja puolustusministeriömme neuvonpidoista eurooppalaisten ja amerikkalaisten isäntiensä kanssa. Olisiko Mustanmeren ja Krimin alueen strateginen merkitys sekä alueelle kohdistuvat amerikkalaiset suunnitelmat yhtälailla eräs vakava toimenpidesyy niin kuin Amerikan Yhdysvaltojen tiedustelupäällikkö kenraali Michael Flynnin lausunnon perusteella on aihetta epäillä? Venäjällä on aiheellista ja kiireellistä turvata Venäjän Federaation valtiollinen turvallisuus, minkä seurauksena Krimin aluetta ja väestöä vastaan kohdistuvaa fasistista hyökkäystä näiden hyökkääjien Atlantin takaisten hyötyjien tähden ei katsota Kremlin päättäjien keskuudessa lainkaan läpi sormien välinpitämättömästi.



Mitä tulee minun omaan kansalaiskuntooni, niin kävin tänä aamulla juoksulenkillä pururadalla, joka oli jo mukavasti sulanut. Juoksin ensin viisi kilometriä. Tätä viittä kilometriä en jaksanut juosta yhtäjaksoisesti. Minun piti pysähtyä useasti. Pidän kai sen verran kovaa vauhtia huonoon kuntooni nähden, että juoksu käy hengästyttää. Lisäksi jalkojen lihakset ovat jääneet niin heikoiksi talven levon aikana, että juoksusta häviää hyvä ryhti enkä jaksa ponnistaa kunnolla. Tapahtuu helposti sellainen virhe, että ponnistusvaiheen lopussa lipsautan jalan huonosti enkä tee työtä loppuun asti tehokkaasti. Tämä on monen ikämiehen ongelma lenkkeillessä, jos ja kun he juoksevat pääasiassa vain hiljaa. Askel jää toistuvasti vajaaksi. Minä pysähtelen häpeää pelkäämättä, mutta yritän säilyttää askeleen tehokkaana. Viiden kilometrin jälkeen löysin mukavan 200 metrin rinteen kuntopolulla. Juoksin tuota ylämäkeä 5 kertaa tehokkaalla askeleella. Kävelin takaisin alas. Mielestäni mäkijuoksu on hyvin kehittävää tällaiselle veteraanille, jonka lihaskunto ei ole riittävä. Sitten hölkkäsin puolisen kilometriä ja juoksin viisi kertaa 200 metriä lujaa tasamaalla. Nyt palautustaukona oli kävely aina takaisin lähtöpaikalle. Pururadalla en lähtenyt liikkeelle aivan täydellä vauhdilla, mutta silti lopputuloksena oli niin hyvä suoritus kuin huonolla kunnolla pystyn. Syke oli aina 200 metrin päätyttyä noin 200-220 lyöntiä minuutissa, mikä sekin osoittaa, että peruskuntoni on toistaiseksi heikko. Maisemat olivat aamulenkillä niin loistavat, että jo senkin vuoksi kannatti lenkkeillä. Kovimmissa pikajuoksupyrähdyksissä kenkä lipsui hiukan alla, sillä aamupakkasen jälkeen puru ei ollut sittenkään täysin pitävä, vaikka näytti jo ihan sulalta.




Tänään iltapäivällä menen pojan kanssa vielä uimaan. Hänen sopii harjoitella kroolia, jotta ensi viikolla onnistuisi uintikilpailuissa hiukan paremmin kuin ilman harjoittelua. Eilen poika kävi jalkapalloharjoituksissa. Valmentaja pisti pojan harjoittelemaan 01- ja 02- syntyneiden kanssa, kun 03- ja 04- pojat harjoittelivat toisessa ryhmässä. Sen verran hyvin alkutreeni meni harjoituksissa, että 03-syntynyt poikani pääsi ryhmään, jossa hän selvästi nautti pelaamisestaan. Valitettavasti sitten eräs huonosti keskittyvä poika, alitajuisen kateuden johdosta kaiketi, aiheutti pienen vamman pojan reiteen. Kun poikani oli potkaisemassa vapaapotkua, joka lähtee hänen nykyvoimalla jo lujaa, niin tämä poika tyrkkäsi pallon sivuun pojan potkun hetkellä, jolloin poikani potkaisi tyhjään. Niin reisilihas ainakin kipeytyi, ehkä lievä revähdys tuli. Lähdimme harjoituksista vartin verran etuajassa emmekä menneet illalla painiharjoituksiin. Reisilihas oli kipeä myös tänä aamuna. Illalla teimme painien sijasta kotona nyrkkeilysäkillä ja pienillä käsipainoilla lihaskuntoliikkeitä uintilihasten vahvistamiseksi. Tänään kokeilemme uintia, jos reisi ei pahasti enää häiritse kipeydellään.



[1] Jon Hellevig. ”Minä syytän: Avoin kirje Suomen ulkoministeri Erkki Tuomiojalle” (10.3.2014). http://www.verkkomedia.org/news.asp?mode=3&id=9989 

[2] Juha Molari 2003. Miksi ruplan arvo laskee? http://www.datsha.com/uutiset/110603.shtml

[3] Alexandra Klausner, Daily Mail 8.3.2014. Russian may have access to TOP SECRET U.S. Intelligence and battle plans from informant Edward Snowden who’s currently granted asylum in Moscow. http://www.dailymail.co.uk/news/article-2576339/Russia-access-secret-U-S-intelligence-battle-plans-Edward-Snowden-currently-seeking-asylum-Moscow.html

[4] Juha Molari 5.3.2014. Timo Vihavainen ja venäläislasten kaksoiskansalaisuus Suomessa. http://juhamolari.blogspot.fi/2014/03/timo-vihavainen-ja-venalaislasten.html

[5] Defence Intelligence Agency. http://www.dia.mil/News/Articles/tabid/3092/Article/7937/ltg-michael-flynn-joins-ic-leaders-before-congress-for-the-second-of-three-open.aspx


Kirjoittaja


  Juha Molari, unemployed, D.Th, BBA.
GSM+358 40 684 1172
EMAIL juhamolari-ÄT-gmail.com (-at-= @)
СМИ и Юха Молaри коллекция, Molari in Russian media): http://juhamolari.blogspot.com/2010/01/blog-post_23.html