tiistai 8. huhtikuuta 2014

Finnbay ja suomalaiset epäuskottavat ”puppupäät”

Ukrainaan liittyvien asioiden käsittely on yllättänyt useimmat kriittisetkin suomalaiset lukijat: johdettu ja määrätty agenda sanelee, että suomalainen media on propagandan ja manipuloinnin väkevässä otteessa. Jopa ne henkilöt – allekirjoittanut mukaan lukien – jotka ovat osanneet jo ennakkoon moittia suomalaista mediaa Venäjä-vihamielisestä uutisoinnista, on yllättynyt propagandan ja manipuloinnin kokonaisvaltaisuutta vallitsevassa tilanteessa, kun on kyse Ukrainaan liittyvästä uutisoinnista.

Epäuskottavat ”puppupäät”

Vanhastaan on tullut tunnetuksi, että Suomen media pyytää niin sanotut ”asiantuntijalausunnot” valituilta ja maksetuilta tarinoiden sepittäjiltä, joista valtaosa on saanut ”Venäjä-osaamisensa” brittiläisillä tai amerikkalaisilla kursseillaan. Jo ennakkoon on ollut tiedettävissä ja odotettavissa, että kohta Hanna Smith ja Arto Luukkanen tulevat puhuviksi päiksi, tarinoiden sepittäjiksi, ”puppupäiksi”, kun ja jos pitää sepittää jotain hurjaa Venäjästä. Onni onnettomuudessa on siinä, että ainakaan minä en ole tavannut ketään kiertokoulunsa käynyttä tai enemmän koulua käynyttä aikuista suomalaista, joka ottaisi Smithin ja Luukkasen vakavasti.  Kaikesta yrittämisestään ja tarinoinnistaan huolimatta he tarjoavat kuulijan näkökulmasta vain ajankulua ja huumoria. Valitettavasti huumorikin voi upota alitajuntaan pelkojen ja ennakkoluulojen rakentajana.

Myös Iltasanomien toimittaja Arja Paananen osataan nimetä jo suoraan vihamielisyyttä rakentavaksi epäluotettavaksi toimijaksi kaikissa asioissa, jotka käsittelevät Venäjää. He ovat olleet lähinnä humoristisia puppupäitä niin kuin propagandistin kohtalo saattaa olla, kun ihmiset tajuavat näiden epäuskottavuuden jo liki intuitiivisesti.   

Miten mediamme tavoittaa Itä-Ukrainassa kärsityn tuskan?

Propagandan ja manipuloinnin pyrkimys vaikuttaa ja ohjailla suomalaisten mielipiteitä Venäjää vastaan vihamieliseksi näkyy tuoreissa uutisissa Itä-Ukrainan tapahtumista. Suomalainen media ei ole lainkaan yrittänyt kuunnella ja selvittää, mikä aiheuttaa tyytymättömyyttä ja levottomuutta alueen väestössä, jolle annetaan mediassamme vastenmieliseksi tarkoitettu leima ”venäjämielinen”. Muutaman äärityypin voisi ehkä periaatteessa saada ”ulkoisesta kutsusta” kadulle, mutta tyytymättömyyttä Ukrainan vallankaappausjohtoon on ilmoittamassa tuhatmäärin ihmisiä. Enemmän näiden lukuisten ihmisten ihmisarvoa ja –oikeuksia kunnioittavaa kriittistä journalismia olisi ollut etsiä sosiaalista tuskaa ja menetyksiä, erityisesti koettua uhkaa (kohdattua ”veristä terroria”) ja noissa kovissa kokemuksissa oikeutustaan etsivää identiteettiä: tuska pistää tuhatmäärin ihmiset kaduille, valtaamaan hallitusrakennuksia ja nostamaan uudet liput salkoihin.

Miten suomalainen media on siis tavoittanut ihmisten tuskan Itä-Ukrainassa? Mielestäni toimittajia on suorastaan käsketty median omistajien ja päätoimittajien suorilla kirjallisilla ja sanallisilla määräyksillä, että nämä eivät saa Suomessa kertoa Itä-Ukrainan kärsivien ihmisten oloista, vaikka nämä oikeat aidot ihmiset tyytymättöminä ovat nousseet vaatimaan oikeuksia sekä toivomaan parempaa tulevaisuutta – ja tulevaisuutta ylipäätään.  Kai näilläkin ihmisillä on oikeus tulevaisuuteen ja toivoon? Ihmisille on luonteenomaista kamppailla tulevaisuuden ja toivon puolesta, mikäli nämä ihmiset eivät alistu syvään depressioon ja surkeuteen. Itä-Ukrainassa vaihtoehdot näyttävät olevat vähissä. Pitäisikö alistua fasistien veriseen terroriin?

Äskettäin suomalaismedia omistautui jälleen kerran propagandan ja manipuloinnin menetelmiin, kun  Harkova-uutisten pääasiaksi ja ainoaksi näkökulmaksi näyttää muodostuvan muuan tarina siitä, miten ”ryhmä Ukrainan nykyvallan kannattajia joutui konttaamaan ja ryömimään venäläismielisten mielenosoittajien muodostamassa käytävässä Harkovassa sunnuntaina”.[1] Mitä Suomen ”johtava” russofobitoimittaja Arja Paananen ei jutussaan siis kertonut? Tietenkään hän ei kertonut sanallakaan siitä terrorista, jota Harkovan venäläiset olivat saaneet kokea fyysisesti, oikeudellisesti ja sanallisesti uusien valtiaiden tähden. Videostakin paljastuu, että nuo ”Ukrainan nykyvallan kannattajat” olivat äärioikeistolaisia – mahdollisesti natseja niin kuin Oikeistovoimien keskeiset vaikuttajat ovat olleet: itse asiassa näiden henkilöiden oman turvallisuuden niin kuin myös yleisen turvallisuuden vuoksi oli tavanomainen viranomaistoimenpide, että virkavalta (”miliisi” lukee selvästi virka-asujen takeissa, kuten jokainen näkee) muodosti suojaavan kujan, jossa mainittu ukrainalaisjengi oman harkintansa mukaan eteni kontaten ja välillä pää korkeammalla sen sijaan että olisi kohdannut väkivaltaisesti vastakkaisten näkemysten edustajia.  Videosta näkyy, että virkavalta ei iskenyt pampulla päähän pakottaen konttaamiseen, vaan opasti ryhmää eteenpäin kuvaa pitkin. Viranomaistoimenpiteenä maahan laskeminen on tunnettu myös Suomessa, jossa poliisi tai vartijat määräävät tai kaatavat uhkaavassa tilanteessa henkilön maahan. Tuolloin tilannetta on helpompi tarkkailla ja hallita. Kuvatussa tapauksessa vihamielisyyksien torjunta ja erimielisten ryhmien erottaminen toisistaan ei ole helppo tehtävä viranomaisille, joiden toimintatavat ja kovuus myös vaihtelevat valtiosta toiseen jonkin verran.

Kaikenlaisten – jopa sääliä virittävien - tarinoiden avulla, joissa tilanne on tarkoituksellisesti tulkittu viekkaasti ja vääristellen, on pyrkimyksenä luoda vihaa Venäjää vastaan. Suomen kannalta ei ole mitenkään älykästä toimintaa, että Suomen suhteet tärkeimpään naapuriin – Venäjään – mustataan mahdollisuuksien mukaan julkisessa viestinnässä. Jo aiemmin elinkeinoelämän henkilöt ovat moittineet, että Suomen median Venäjä-kuva on häiritsevän negatiivinen.  Siitä huolimatta Arja Paananen ja vastaavat jatkavat vihan rakentamista.

Finnbay-kohu ja länsiagentit

Ukrainan kriisin alkuhetkistä - vasta joulukuusta 2013 alkaen - toiminut Finnbay on ollut lähes tuntematon sivusto. Itsekin sain tietää sivustosta vasta äskettäin iltapäivälehdistömme ”ansiosta”. Sivuston painoarvo j tunnettavuus on todellisuudessa ilmeisen vähäinen. Iltalehti ja Iltasanomat ovat kovasti ”selvittäneet”, mistä mainittua sivustoa johdetaan. He eivät menneet kuitenkaan kysymään asiaa Itäiseltä Puistotieltä, vaan seikkailivat Meri-Rastilaan Itä-Helsinkiin.

Tilanteen absurdisuus on jo siinä, että vastaavaa intressiä nämä eivät ole käyttäneet sen selvittämiseksi, missä Kavkaz Center –sivustoa johdetaan ja ketkä sen hyväksi työskentelevät, vaikka kyseinen sivusto on jopa YK:n turvaneuvoston Al-Qaida –pakotteissa luokiteltu sivusto.  Finnbayn toimijoiden nimet ovat kaikki jonnekin muualle kuin Suomeen tai Venäjälle syntyperäisesti liittyviä. 



Lehdistö on seuraillut, että Finnbay toimisi Meri-Rastilan asuntolassa. Sivuston edustajan arvovaltaista ja vaikuttavaa taustaa ei lehdistömme ole syystä tai toisesta vaivautunut selvittää yleisölle. Ehkä olisi aiheellista kysyä, mitä niin suuret kansainväliset meriitit ansainnut ja ympäri maailmaa kiertänyt maisteri ja EU:n ja Amerikan agenttina toiminut mies tekee Suomessa opiskelija-asunnossa. Onko hän todellakaan opiskelija, onko sivusto vain opiskelijoiden juttuja Suomesta englanniksi?


Sivuston edustajana toimiva Onur Yalcintas (Onur Yalçıntaş) on syntynyt Istanbulissa, mutta hän elänyt valtaosan elämästään Englannissa, Uudessa Seelannissa (josta käsin itse asiassa Finnbayn verkkosivusto netissä toimii), Kiinassa ja Suomessa. Hän on valmistunut Uudessa-Seelannissa Aucklandin yliopistossa maisteriksi sekä toiminut jopa Kanadan Torontosta EU:n [8] ja Amerikan kauppakamarien palveluksessa. Euroopan kauppakamarin edustajana hän on toiminut myös yhteistyössä Suomen kauppakamarin kanssa Shanghaissa. Suomen Moskovan suurlähettiläs Hannu Himanen on nostanut nyt kohun, koska hänen mukaansa Finnbay olisi kertonut Venäjän ja Suomen väliset suhteet englanninkielisissä uutisissaan liian hyviksi: Finnbayn uutisen mukaan EU:n ja USA:n kielteisillä päätöksillä ei olisi vaikutusta Suomen ja Venäjän suhteisiin. Himanen tahtoo painottaa siis, että Suomi pysyy uskollisena vasallina Brysselille ja Washingtonille. Suomalaisessa verkostossa on syyttävä sormi suunnattu Venäjään kyseisen sivuston tähden niin kuin kaikissa asioissa ongelma löydetään nykyään Venäjältä. Sitä vastoin mainittu agentti näyttää tähän saakka toimineen kokonaan vastakkaisessa leirissä eikä mikään anna aihetta olettaa, että hän olisi siirtynyt vastakkaiseen leiriin.

Vaikea on arvailla, mikä tämän ”tekokohun” käsikirjoitus ja pyrkimys on. Suomen, Venäjän ja ”Lännen” välisten suhteiden herkkyyden arviointia sekä reagointikynnystä on ainakin kohun avulla mitattu.


Suomen poliitikkojen aseveljeys russofobia-median kanssa


Erityisen surulliseksi median propagandan ja manipuloinnin tekee sen täydellinen johdonmukaisuus Suomen politiikan tekijöiden linjausten kanssa. Vasemmistoliiton Paavo Arhinmäen ja Merja Kyllösen ”boikotit” ovat tuoretta surullista ja jopa surkuhupaisaa historiaa suomalaispoliitikon kapinoinnista Venäjää vastaan. Kumpikin näistä poliitikoista on varsin niukasta alemman tason koulutus- ja työkokemuksesta huolimatta päässyt poliittisilla suhteillaan hyviin asemiin. Lukionsa ovat kuitenkin saaneet toki käytyä.

Kristillisdemokraattien Päivi Räsäsen vaatimukset reaaliaikaisesta valvonnasta venäläisille ennen viisumivapauden myöntämistä ovat jo hiukan kauempaa, joten monet ovat ehkä unohtaneet nuo russofobiset paljastukset. Puolustusministeri Carl Haglund ja hänen RKP-puolueensa tunnetaan toistuvista vaatimuksista Venäjää vastaan, sitoutumisesta Brysselin ja Washingtonin vaatimuksiin Suomen itsenäisyyden sijasta.

Hyvin paljon kauniimpaa ei voi valitettavasti todeta demari- ja kokoomuspoliitikoista. Kohta jo entinen pääministeri Jyrki Katainen ja Eurooppa- ja ulkomaankauppaministeri Alexander Stubb ovat ennättäneet painottaa, että Suomi sitoutuu kaikkiin EU:n vaatimuksiin Venäjää vastaan. Kokoomusvaikuttaja Ben Zyskowich vertaisi eduskuntapuheessaan Vladimir Putinia Adolf Hitleriin. Demarileiristä Erkki Tuomioja jopa pitää erityisavustajanaan Finrosforum-nimisen vihajärjestön entistä puheenjohtajaa. Tuomioja on yhtäällä paineen alla joutunut myöntämään, että Svoboda-puolueen uusnatsiryhmän ja Oikeistosektori ovat ”fasistisia”[2]. Lisäksi Tuomioja on torjunut Putinin vertaamisen Hitleriin tai Staliniin.[3] Tuomiojan ”tannerilainen ristiretki Venäjää vastaan” on voitu kuitenkin asiantuntijoiden ja analyytikkojen silmin helposti havaita, kuten Helsingin yliopiston dosentti Johan Bäckman asian ilmaisi blogissaan 18.3.2014.[4] Bäckman viittaa Tuomiojan lausuntoon, jonka mukaan Itä-Ukrainan venäläisillä ei olisi mitään oikeutta puolustautua Kiovan fasistijuntan veristä terroria vastaan. Jopa Keskustan puheenjohtaja Juha Sipilä  - aivan heti sen jälkeen kun oli palannut sairaslomalta – intoutui julistamaan sitoutumistaan Brüsselin ja Washingtonin tavoitteisiin Venäjää vastaan.

Myönteisempiä Venäjä-suhteita ovat osanneet ja uskaltaneet lausua Suomen vaikuttajista lähinnä Heikki Talvitie, Esko Aho ja Paavo Väyrynen. Maltillisuus ja älykkyys Venäjä-asioissa ei tarkoita epäitsenäisyyttä, vaan pikemmin hyvää suomalaista isänmaallisuutta ja riippumattomuutta. Jokainen suomalainen tunnusta epäilemättä, että nämä miehet ovat isänmaallisia suomalaisia. He eivät ole mitään ”Suomen syöjiä”, kun rakentavat myönteistä suhdetta Moskovaan. He eivät vain ole vasalleja Brysselille tai Washingtonille, kun suojelevat Suomen parasta.

Perussuomalaisten puheenjohtaja Timo Soini on moittinut EU:n komission toimia Ukrainan kriisissä, koska hänen mukaansa ”poliittisesti liittoutuneena EU:n jäsenenä Suomi joutuu tahtoen tai tahtomattaan vedetyksi mukaan kaikkiin niihin konflikteihin, joihin EU päättää lähteä mukaan”.[5] Soini vastustaa talouspakotteita Venäjää vastaan.[7] Soini vaatii, että ”EU jäsenyydestään huolimatta Suomi panostaa hyviin ja toimiviin kahdenvälisiin suhteisiin Venäjän kanssa - - - Venäjä on Suomelle valtavan tärkeä kauppakumppani. Merkittävä osa Suomen energiasta tulee Venäjältä. Venäläiset turistit antavat taloudellemme miljardien arvoisen vuosittaisen piristysruiskeen - - -”[6] Soinin maltilliset Venäjä-suhteet joutuivat Vihreiden Osmo Soininvaaran hyökkäyksen kohteeksi.[6] Vihreät ovat tunnetusti erittäin jämerästi sitoutuneet kaikenlaiseen touhuun Venäjän Federaatiota vastaan. Perussuomalaisten uskottavuus Venäjä-asioissa kärsii kuitenkin puolueen monen poliitikon äärimmäisen vihamielisyyden tähden.

Kerkko Paananen on Finrosforumin nykyinen puheenjohtaja sen jälkeen kun Erkki Tuomiojan erityisavustaja Tarja Kantola ja Heidi Hautala siirtyivät vähemmän näkevään rooliin vihajärjestössä. Paananen julkaisi äskettäin Pro Karelian lehdessä artikkelin, jossa kyseenalaistetaan Venäjän tulevaisuus. Tuollaisia kyseenalaistavia juttuja näkyy leviävän suomalaisessa keskustelussa, mutta vähemmän on saanut Suomessa julkisuutta, että brittiläisen lehden tutkimuksessa länsieurooppalaiset vastaajat äänestivät Vladimir Putinin ylivoimaisesti vaikutusvaltaisemmaksi ja suosituimmaksi valtiojohtajaksi. Jopa länsimedian kattavan propagandan uskottavuus pettää, kun lukijat näkevät sen epäluotettavuuden. Niin Putin on myös suosituin Länsi-Euroopassa!

Edellä mainittu Kerkko Paananen on tehnyt tiiviisti yhteistyötä yhtä hyvin YK:n turvaneuvoston kieltämän web-keskuksen Kavkaz Centerin ja sen kustantajan Mikael Storsjön kanssa kuin perverssejä pyrkimyksiä ajavan Pro Karelia –ryhmäkunnan kanssa, joka tunnetaan paremmin Veikko Saksen nimestä. Ryhmäkunnan Karelia Klubin puheenjohtajaksi valittiin äskettäin Lappeenrannan Perussuomalaisten valtuustoryhmän puheenjohtaja Ilpo Heltimoinen, joka on myös Lappeenrannan maakunnallisen strategia- ja tulevaisuusjaoston jäsen sekä käräjäoikeuden maallikkotuomari. 

Heltimoinen kertoo Facebookissa monin esimerkein, miten hän on ajanut Lappeenrannan elinkeinoelämän alasajoa, hän haluaa häiritä elinkeinoelämän suhteiden rakentamista Venäjälle.  Heltimoinen mainostaa toistuvasti Facebookissaan edellä mainittua pahamaineista Arto Luukkasta ja Pro Kareliaan linkittyvää juristia Kari Silvennoinen. Sivustollaan hän  äkäisesti vastustaa pyrkimyksiä venäläisten ja suomalaisten ihmisten liikkuvuuden helpottamisessa ja raja-asemien toiminnan tehostamisessa. Niin hän ylistää isäänsä, joka sitä vastoin taisteli Suomen rajojen laajentamiseksi Neuvostoliittoa vastaan, ja julkaisee kuvan juoksuhaudoissa olevista suomalaissotilaista, jotka huolehtivat ”reaaliaikaisesta kulunvalvontajärjestelmästä” Suomen ja Venäjän välillä.




Miten sietää vastenmielistä ilmapiiriä Suomessa?

Koen hyvin vastenmieliseksi kaikenlaisen pelottelun ja "vihan kylvön" Venäjää vastaan. Olen lausunut savolaista naljailua ja huumoria noudattaen, että olen harmissaan pikemmin siitä, kun Putin ja Kreml eivät halua Suomea, vaikka Suomea tarjottaisiin heille. Vuosi 2014 on alkanut Suomen mediassa uutisilla, joissa koko ajan pelätään ja spekuloidaan sillä, miten suuren uhkan Venäjä aiheuttaa Suomelle. Niin olisi sopivampaa pyytää, että kunpa Putin tulisi vaikka sotilaskonein ja raketein, mutta hän ei näytä valitettavasti edes haluavan Suomea. 

Minä kysyn: mitä Jyrki Kataisen ja Jutta Urpilaisen politiikkaa tarjoaa minulle syötäväksi, mitä työtä ansiotuloja varten? He eivät tarjoa yhtään mitään, vaan pahenevaa alasajoa koko Suomeen huonosti hoidetun elinkeinopolitiikan ja ulkomaankauppapolitiikan tähden. Ainoa "lääke" (amputaatio) tilanteeseen näyttää olevan valtioneuvostomme suunnitelmissa sosiaali- ja terveysministeri Paula Risikon kampanja alistaa työttömät pakkotyöhön satojen kilometrien päähän kotoaan ikään kuin alistaen hyvinvointi lisääntyisi maassa, jossa on työttömiä enemmän kuin työtä tarjolla. Kun tikku on sormessa, Risikko vaatii koko sormen amputaatiota.

Tänään kävin Valintatalossa, ostin yksi litraa jogurttia – halvimman hinnan mukaan. Näin kaupassa myös kauniit tuoreet pullat ja leivät, joita olisin halunnut ostaa. Näin myös muutaman hyvän lihapalan, josta olisi tullut hyvä ravinto. Minulla oli halu ruokaan, mutta ei rahaa niiden ostamiseen. Visakortilla oli edelleen käyttövaraa noin 5 euroa, joten ostin pelkän jogurtin.  Tänään ja huomenna en osta mitään ruokaa tai juomaa, pelkkä vesi riittää minun omiin tarpeisiin. Tällaisessa tilanteessa köyhä työtön ei suinkaan nouse parempaan aktiivisuuteen alistamisen avulla, vaan ainoastaan paremman toimeentulon avulla. Jo nyt liikkumiseni on rajoitettu ihan lähikylän alueelle, koska minulla ei ole varaa liikkua ympäri kaupunkia ja Suomea. En voi myöskään edistää suhteita ja osaamista osallistumalla. Liikkumisen kustannusten lisäksi vaatetus rappeutuu ja kuluu. Vanhat kenkäni ovat jo lähes 10 vuotta sitten ostetut, uudet ostin kiinalaisesta kaupasta alle 10 euron hinnalla. Valitettavasti köyhän kurjistuminen näkyy myös vanhoissa vaateissa, joissa ei viitsi mennä enää hienojen ihmisten kohtaamisiin. On parempi elää siellä, missä kuljetaan hikisissä urheiluvaatteissa.  Jos jotain vähän rahaa saan jostain, ne rahat menevät lasten harrastuksiin ja vaatteisiin. Minun nousuni taloudelliseen ja yhteiskunnalliseen aktiivisuuteen vaatisi parempaa toimeentuloa, joka tekisi mahdolliseksi paremman itsestä huolehtimisen. Suomi kulkee nykyään kokonaan eri suuntaan kuin minun tarpeeni ja unelmani.









[8] http://www.zoominfo.com/p/Onur-Yalcintas/1682182989


Kirjoittaja:


 Juha Molari, unemployed, D.Th, BBA.
GSM+358 40 684 1172
EMAIL juhamolari-ÄT-gmail.com (-at-= @)
СМИ и Юха Молaри коллекция, Molari in Russian media): http://juhamolari.blogspot.com/2010/01/blog-post_23.html