keskiviikko 9. huhtikuuta 2014

Miksi veteraanin askel jo uupunut on?

Aloitin kuukausi sitten tarkoitushakuisen lenkkeilyn useamman kuukauden angiinasairastelun jälkeen. Tähtäimeksi asetin kesäkuun alussa Ristiinassa veteraanien Suomen mestaruusviestijuoksukilpailut, joissa unelmani oli edustaa urheiluseuraani Helsingin Jyry kunniakkaasti.

Kuukausi sitten veteraanin askel painoi enemmän kuin koskaan aiemmin elämässäni. Luulin, että päivittäinen lenkkeily tekisi askeleen vahvemmaksi jo muutamassa viikossa. Niin on käynyt aiemmin taukojen jälkeen: pari viikkoa aktiivista lenkkeilyä ja sitten tuntuu kuin olisi valmis kilpailuun.

Nyt olen juossut kuukauden verran. Pääsääntöisesti varsin lyhytkestoisesti, koska kuntoni ei ole antanut edellytyksiä laadukkaisiin pitkiin juoksulenkkeihin. Olen olettanut, että kunto itsestään vahvenee ja tulee intohimo pitkiin lenkkeihin. Mutta näin ei ole käynyt.

Yhden kerran olen juossut noin 15 kilometrin juoksulenkin, jota sitäkään ei voi kutsua varsinaiseksi pitkäksi lenkiksi.  Muutamia pitkiä rauhallisia lenkkejä minun täytyy vastenmielisestikin juosta seuraavien viikkojen aikana. Muuten ei tule mitään kunniallista viestijuoksusta 1500 metrin matkalla. Tarkoitan pitkillä lenkillä noin puolen maratonin mittaisia tai vähän pitempiä rauhallisia lenkkejä. Aika käy kuitenkin lyhyeksi: tästä päivästä on vain melkein tasan kaksi kuukautta viestikisaan.

Olen yrittänyt saada vauhtikestävyyttä ja hapenottokykyä intensiivisten harjoitusten avulla, kun olen juossut mäkijuoksua tai intervalliharjoituksia. Kuntoni ei kuitenkaan kohene tuolla menetelmällä riittävästi, jopa kunnon heikkenemistä on joskus tuntunut. Valitettavasti kuntoni pettää yhä edelleen, kun yritän juosta lujaa mitään keskipitkää matkaa.

Tänään yritin taas kerran – niin kuin myös eilen ja toissapäivänä – juosta 800 metriä lujaa. En edes aloittanut yltiöpäisesti, vaan perin maltillisesti. Siitä huolimatta jo kolmensadan metrin kohdalla oli annettava periksi ja käytävä kävelyksi. Hengitykseen ei sinänsä käynyt eikä maitohappokaan suoranaisesti tuntunut reisissä, mutta jaloissa ei ollut vain voimaa, tehot puuttuivat. Veteraanin askel uupui.

Niin tänään yritin yhden kerran 800 metriä lujaa, mutta tämä jäi 300 metrin juoksuksi. Sitten yritin 300 metrin kävelytauon jälkeen uudestaan 800 metriä lujaa, mutta tämäkin jäi 300 metrin juoksuksi. Kolmannen kerran tyydyin jo siihen, että yritinkin juosta vain 300 metriä lujaa, koska tiesin, että 800 metriä ei ole veteraanin ulottuvilla. Miten minä jaksaisin juosta lujaa 1500 metriä?

Tuossa vaiheessa Helsingin Jyryn yleisurheilun kova mies, loistavassa maraton-kunnossa oleva Juhani Meskanen soitti ja kysyi kuulumisia. Hän antoi neuvoksi, että peruskuntoa on syytä rakentaa hiljaisilla pitkillä lenkeillä. Pari viikkoa ennen kisaa riittää nopeuden ja vauhtikestävyyden löytämiseksi. Ehkä se on juuri näin minulla, jonka askel uupuu aivan liian aikaisin.



Puhelintauon jälkeen – tänään 9.4.2014 (kuva on tältä päivältä) - juoksin tähän ylämäkeen kymmenen kertaa 200 metriä mäkijuoksua reippaalla tehokkaalla askeleella – niin kuin veteraanin askeleessa oli enää kuntoa. Tämän jälkeen hölkkäsin kotiin pari kilometriä.


Juoksumatkalla päätin lopullisesti, että minun täytyy luopua eräästä unelmastani kuntoni kehittämisessä. Helsingin Tarmossa olisi ollut erinomainen mahdollisuus kuntopaineihin torstaisin. Lasken työttömänä miehenä, että olen saamassa oletettua vähemmän nyt rahaa enkä todella voi osallistua kuntopainiin sen pienen maksun ja painikenkien oston tähden. Paras käyttää se pieni raha Liverpool-futisleirille, jonne poikani tahtoo kesällä. Veteraanin askel jo uupuu: nyt on lasten vuoro.

Jälkikirjoitus illalla:

Olen yllättynyt ja pettynyt, kun minun ikäinen vanhus ei enää kärsi juosta kahta tai kolmea kertaa päivässä juoksulenkillä. Useampi juoksulenkki olisi välttämätöntä nopealle kunnon kehittymiselle, mutta aamulenkki tekee nivelet jo sen verran aroiksi, että iltapäiväksi on täytynyt varotoimena keksiä korvaavaa urheilua. Tänään iltapäivällä poljin kuntopyörällä maksimivastuksella 30 minuuttia. Ehkä se vastaa noin 7 km:n lenkkiä, joka kestää suunnilleen saman ajan. Kuntopyörällä en saa samaa kuormitusta hapenottokykyä varten, mutta reisilihasten voiman kehittymiselle se voi olla jopa edullinen. Ehkä vähitellen kuntoudun niin että nivelet sietävät (kipeytymättä epäterveellä tavalla) kaksi ja kolme lenkkiä päivässä. Olen pari kertaa yrittänyt jo tänä vuonna, mutta jalkaterän ja kantapään nivelpussit kummallisesti ärtyvät.

Kirjoittaja:

 Juha Molari, unemployed, D.Th, BBA.
GSM+358 40 684 1172
EMAIL juhamolari-ÄT-gmail.com (-at-= @)
СМИ и Юха Молaри коллекция, Molari in Russian media): http://juhamolari.blogspot.com/2010/01/blog-post_23.html