torstai 17. huhtikuuta 2014

Mistä oli todella kyse Ajankohtaisen Kakkosen sotaveteraani-kukitusseremoniassa?

Suomalainen pietarilainen taiteilija Sami Hyrskylahti osoitti urhollisuutta, jaloutta sekä tilanteen merkitysten oivaltamista, mikä on mahdollista paremmin erityisen luoville ihmisille kuin byrokraattisesti alistetuille perustyypeille. Sami Hyrskylahti lausui Suomen televisiossa Ajankohtaisen Kakkosen Venäjä-illan lopussa järjestetylle kukitusseremonialle, jossa ruusut annettiin sotaveteraanille, että ”Ruusuja tappajille”. Hyrskylahti on selvästi ilmaissut, että hän ei halveksi yksittäistä suomalaista miestä, mukavaa sotaveteraania, joka on joutunut sodan uhriksi. Kyse on seremonian propagandistisuudesta ja toteuttamisesta.

Sotaveteraanin kukittaminen Venäjä-illassa oli perittyjen symbolien avulla mielikuvien rakentamista, symbolisten mekanismien rakenteistamaa vaikuttamista mielikuviin, kultillinen meno kollektiiviselle fantasialle. Menetelmä on erittäin runsaasti tutkittu ja hyvin hallittu amerikkalaisen informaatiosodan menetelmä, jonka osaamisen ja tekniikan Ajankohtaisen Kakkosen ja Ylen tuotantotiimi on saanut Viron Kapon koulutuksen välityksellä. Sinänsä perustasolla asia on tunnettu myös tavanomaisessa suomalaisessa yliopistollisessa viestinnän opetuksessa.

* * *

Kirkkoherrana en ole valitettavasti uskaltanut samaan profeetalliseen jalouteen kuin mitä Sami Hyrskylahti osoitti Ajankohtaisen Kakkosen loppuseremoniassa. Nimenomaisesti kirkko on ollut erilaisten symbolien ja assosiaatioon perustuvan retoriikan käytön tärkeimpiä historiallisia paikkoja (hyvässä ja pahassa). Muistan ja tunnustan nyt julkisesti syntini ja arkuuteni sekä kadun sitä, että olin monet kerrat osana ryhmäkuntaa laskemassa seppeleet Suomen sotien sankareille Pohjan hautausmaalla. Todellisuudessa sotasankarin hauta oli siinä tyhjä: siellä ei ollut ketään ihmistä, pelkkä muistomerkki – ja jos ruumiskin olisi joskus laskettu sen tuntumaan, sekin olisi maatunut jo maaksi. Kirkko oli kuitenkin tyhjän kivisen muistomerkin luona rakentamassa kollektiivista fantasiaa, jossa fiktion varjolla järjestelmä vieraannutti seurakuntalaisia ja edisti stigmatisointia Venäjää vastaan. Pohjan ruotsinkielisen seurakunnan kirkkoherran Johan Westerlundin puheet eivät olleet edes kauniisti tulkittaessa kristillisiä rauhanpuheita, tai edes muutenkaan kristillisiä, vaan hän loi pappispuvussaan väärän pyhyyden vaatimuksen sellaiselle poliittiselle ideologialle, jonka mukaan ”saamme kiittää sotilaita, jotta meillä on nyt vapaa Suomi”.  Saisimme todellisuudessa pahoitella Suomen ja Saksan poliittista ja sotilaallista johtoa, että miljoona leningradilaista kuoli, tuhannet naiset tulivat raiskatuksi itä-Karjalassa, tuhannet ihmiset joutuivat suomalais-saksalaisille keskitysleireille kansallisuutensa perusteella, tuhannet suomalaiset nuoremmat ja vanhemmat miehet kuolivat turhaan. Kukat olisi pitänyt laskea erityisesti niille, jotka olivat oikeasti urhoollisia – oman elämänsä ja maineensa mahdollisesti uhraten - ja palauttivat aseensa eivätkä suostuneet tappaa venäläisiä enää yhtään enempää. Pyydän nyt kaikilta Pohjan asukkailta ja itse Jumalalta anteeksi, että olen antanut oman virkani sotakoneiston käyttöön, tukenut sodan myyttien siirtämistä omaan aikaamme, vaikka minun olisi pitänyt olla rauhanrakentaja ja sanoutua rohkeasti irti fasistisesta propagandasta, johon evankelisluterilainen kirkko on jo historiallisesti linkittynyt. Pohjan seurakunnan legendaarinen kirkkoherra, Akateemisen Karjala-Seuran taistelija Tuure Liski saarnasi, että sodassa kuolleiden poikien verellä rakennetaan tie taivaaseen. Liski oli väitteessään täysin harhaoppinen kristallisen uskon näkökulmasta arvioituna: hän oli sotapropagandisti.

L.M. Scott ja R. Bathra [6] julkaisivat vuonna 2003 tärkeän perusteoksen metaforisesta retoriikasta ja propagandasta. Tutkijat ja mainostajat ovat etsineet jo kauan ennen tätä tutkimusta sekä sen jälkeen erilaisia malleja ja selityksiä siihen, millä tavalla mielikuvilla voidaan vaikuttaa asenteiden muutokseen. Mielikuvien rakentamisessa on myös tunnettuja tekniikoita.  Asia on siis kovasti tutkittu. Itse asiassa tutkimuksen historia voidaan palauttaa aina Aristoteleen tutkimukseen retoriikasta ja runoudesta. Metafora on kreikkalaisperäinen käsite, joka rakentuu meta-prepositiosta (= ”yli”) ja pherein-verbistä (=”kantaa”). Metafora kantaa yli, siirtää merkityksen ja luo analogian.  Mikä oli siis sen analogian siirtäminen, jota sotaveteraanin kukittamisella järjestäjät valmistelivat?

Friedrich Nietzsche kirjoitti metaforasta teoksessaan ”Totuudesta ja valheesta moraalin ulkopuolisessa mielessä”:
Mikä siis on totuus? Metaforien, metonymioiden, antropomorfismien liikkuva sotajoukko, lyhyesti sanottuna joukko inhimillisiä suhteita, jotka on poeettisesti ja retorisesti vahvistettuina siirretty ja koristettu ja jotka pitkä käytön jälkeen vaikuttavat kansasta kiinteiltä, kanonisilta ja sitovilta: totuudet ovat illuusioita, joiden on unohdettu olevan sellaisia, metaforia, jotka ovat käyneet kuluneiksi ja aistillisesti voimattomiksi.”[8]
Nietzsche käsittää metaforan totaaliseksi, ”liikkuvaksi sotajoukoksi”, joka luo käytön jälkeen vaikutelman kanonisesta kiinteästä totuudesta, joka on kuitenkin illuusio.[2]

A.Paivion [7] löydöt ja argumentaatiot klassisesta kaksoiskoodausteoriasta (dual code theory) on tunnettu perusteiltaan kaikille markkinoinnin ja viestinnän ammattilaisille: mielikuva-aineisto voi muodostaa ihmiselle koodi-rakenteen sekä analogia- että symboli-mekanismin avulla, mutta suurin merkitys on muistikuviksi rakentuvilla mielleyhtymillä (assosiaatio).

Suomen valtiollisen televisioyhtiön Yleisradion Ajankohtaisen Kakkosen Venäjä-depaatin lopussa toimitettu kukitusseremonia suomalaiselle veteraanille oli hyvässä mielessä paikalle saapuneeseen maltilliseen suomalaiseen veteraaniin kohdistuva perverssio, sodomia, jossa valtioyhtiö käytti sodan uhriksi joutunutta vanhaa miestä tietynlaisten sota-assosiaatioiden rakentamiseen ja ajankohtaista Venäjä-suhdetta määrittämään.

Tutkijat MacInnis ja Price tekivät vuonna 1987 tutkimuksessaan sen löydön, että mielikuvien rakentamien on läheinen tunneaistimuksille (sensation), jolloin näin syntyneitä mentaalisia mielikuvia vastaan on huomattavan vaikea esittää vastaväitteitä puhtailla verbaalisilla argumenteilla. Taitavasti uskotteluun ja vaikuttamiseen pyrkivät sanomat, jotka rakentuvat mentaalisille mielikuville ja elävöitettyyn kuva-aineistoon ja henkilökohtaamiseen ovat vaikeammin analysoitavissa ja kohdattavissa objektiivisesti: ne sanomat vahvistuvat helposti voimaansa jopa jälkikäteen. Tutkijat L.M. Scott (1994), R. Gider-Sorolla, M.T. Garcia, J.A. Bargh, D. Hermans, J. de Houwer , P. Eelen, Phillip J. Mazzocco ja Timothy C. Brook sekä monet muut puhuvat metaforisesta retoriikasta, kun analysoivat propagandatekniikan voimakasta vaikutusta käytöksen muutokseen. Assosiaatioiden luovan menetelmän avulla voidaan rakentaa käyttäytymisen muutosta. Juuri juhlittujen sankareiden käyttö ”brändin” rakentamisessa on erittäin tunnettu ja tehokkaaksi koettu keino. Mitä muuta vanhan sotaveteraanin kukittaminen on kuin juhlitun sankarin käyttämistä?

Paul Ricaeurin hermeneuttisessa metaforateoriassa metafora käsitetään keinoksi muokata ihmisen ymmärrystä. Metafora on ”skeema”, koska metafora luonnostelee kuvittelukyvyn eli mielikuvien avulla kohteita ja tilanteita. Metafora hahmottelee tietyn mahdollisen tavan suhtautua metaforan kuvaamaan asiaan. Ricaeur on tutkinut metaforaa hermeneutiikassa keskeisenä osana ihmisen ja sosiaalisen maailman välistä suhdetta. Tutkimuskeskustelu on ollut suorastaan valtaisa aihepiirin johdosta: teoreettisella puolella on vertailtu Ricaeurin metaforateoriaa Aristoteleen varhaiseen metaforakäsitykseen sekä kahteen modernin teoriaan, Max Blackin vuorovaikutusteoriaan ja David Davidsonin teoriaan.[1]

Suomen valtiollisen yleisradioyhtiön Ajankohtaisen Kakkosen puitteissa kukitusseremonia sekä ohjelman käsikirjoitus myös muilta erityiskohdilta oli osa Suomen median samaa tuoretta koulutusta, mahdollisesti jopa tiimityöharjoitus, joka tulee esittää myöhemmin virolaisille ja amerikkalaisille kouluttajille opintopisteiden saamiseksi. Suomessa media, viranomaiset ja suojelupoliisi ovat saaneet vasta äskettäin disinformaatiokampanjaansa koulutusta Virosta, missä Viron suojelupoliisilla eli Kapolla on vuosien kokemus disinformaation levittämisessä. Se liittyy Virossa venäläisen väestönosan alistamiseen. Viron suojelupoliisi Kapo on levittänyt hyvin aktiivisesti erilaista propagandaa, myös henkilöihin kohdistuvaa. Viron suojelupoliisin informaatio-operaatioita johtaa komisario Martin Arpo, joka käy usein Suomessa.  Suomen suojelupoliisi järjesti jokin aika sitten itse valikoimilleen suomalaisille toimittajille salaisen koulutusmatkan Viron suojelupoliisin luokse Tallinnaan. Tämä salainen matka herätti kummastusta myös Suomen toimittajapiireissä, asiasta kirjoittivat Journalisti, Hymy ja Alibi. Salaisen matkan sisältö ei kuitenkaan ole tiedossa, koska sille osallistuneita suomalaisia toimittajia on kielletty puhumasta mitään. Yleisradioyhtiön henkilöitä oli mukana mainitussa koulutustapahtumassa. Dosentti Johan Bäckman kirjoittaa hyvin aiheellisesti, nimeämättä ketään osallistunutta suomalaistoimittajaa: ”Todennäköisesti matkalle osallistuneet toimittajat värvättiin Viron, Yhdysvaltain ja Ison-Britannian turvallisuusviranomaisten informaatio-operaatioihin. Sehän ei onnistuisi Suomen maaperällä, mutta Virossa se ei ole mikään ongelma. Vain suojelupoliisi tietää, ketkä suomalaiset toimittajat värvättiin”.[3]

George Lakoff ja Evan Frisch ovat analysoineet, miten tehokkaasti presidentti Bush omaksui ”sota”-metaforan kun määritteli suhdetta terrorismiin ja puolusti kansankunnan sotaa Irakia vastaan.  Metaforan retorisesta ja propagandistisesta käytöstä tunnettu esimerkki on vuodelta 1984 Ronald Reaganin kampanja, jossa näytettiin harmaata karhua, joka aiheuttaisi mahdollisen suuren tuhon Yhdysvalloille. Neuvostoliittoa ei koskaan nimetty täksi viholliseksi, mutta amerikkalaiset tunnistivat kuitenkin vihollisen. Nancy Bernhard on analysoinnut teoksessaan ”U.S. Television News and Cold War Propaganda, 1947-1960”  sitä totaalisuutta ja laajuutta, jolla Amerikan puolustus- ja turvallisuusviranomaiset vaikuttivat televisiokanavilla.[4] Nancy Bernhard viittaa metaforan retoriseen käyttöön noissa kampanjoissa, jotka muodollisesti vastasivat markkinoinnin mekanismia.

Viestintää ja informaatiopsykologiaa tutkiva tiedemies Andrei Manoilo on selvittänyt nimenomaisesti psykologian keinoja, joita on käytetty propagandassa. Manoilo on ansiokkaasti useammassa yhteydessä analysoinut Etelä-Ossetian tapauksessa toteutettua Yhdysvaltojen käynnistämää informaatioteknologista sotaa Venäjää vastaan. Tuo infosota johti siihen, että kansainvälinen yhteisö laittoi välittömästi syrjään Kosovan, Irakin ja Afganistanin kysymykset: ”Lännessä me kaikki tiedämme, että Georgia hyökkäsi ensin, mutta kaikki ovat vakuuttuneita siitä, että hyökkääjä oli kaikesta huolimatta Venäjä” (Manoilo). Tosiasiallisten tapahtumien vastainen tunne syntyi psykologisten operaatioiden tähden, jotka oli suunniteltu etukäteen Amerikan Yhdysvalloissa. Manoilo on myös havainnut, että ”Suomen mediassa toteutetaan erityistä ’myynninedistämistä’, jonka tarkoituksena on työntää Suomea Yhdysvaltojen politiikan suuntaan, vaikka itsenäisen valtion tulisi valita itsenäisesti oma polku”. Tämä venäläisasiantuntija kertoi vuonna 2008 havaintonsa, miten tavallisiin suomalaisiin sovelletaan Suomen mediassa ”poliittisen polarisaation” – mustavalkoisen vastakkainasettelun – tekniikkaa. Tällä tavalla vaikutetaan alitajunnan kautta: ”Vaikutusta tehostetaan olemassa olevilla arkkityypeillä – esimerkiksi talvisodan kauhuilla. Yhdysvaltojen politiikka on jo pitkään käyttänyt häikäilemättömiä keinoja”.[5]



[1] Ilmari Kortelainen, Paul Ricaeurin metaforateoria. Filosofian laitos, Tampereen yliopisto. Pro gradu –tutkielma, toukokuu 2005. http://tampub.uta.fi/bitstream/handle/10024/92621/gradu01185.pdf?sequence=1

[2] Jaakko Pitkänen. Ei yksittäin kuin vakoojat vaan joukossa. George Lakoffin ja Mark Johnsonin teoria käsitteellisestä metafista: filosofista arviointia. Pro gradu –tutkielma, teoreettinen filosofia, Helsingin yliopisto, 2013. https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/38660/eiyksitt.pdf?sequence=1

[3] Johan Bäckmanin sensuroimaton haastattelu Pressiklubille. http://kohudosentti.blogspot.fi/2014/04/johan-backmanin-sensuroimaton.html

[4] Nancy Bernhard 2003. U.S. Television News and Cold War Propaganda, 1947-1940. Cambridge University Press.

[5] Professori Andrei Manoio: Elämme informaatiosotaa. http://www.kauppatie.com/2008/11-2008/4.pdf

[6] L.M. Scott ja R. Bathra (2003) L.M. Scott ja R. Bathra (2003), Persuasive Imagery: A consumer responce perspective. Matwah, NJ.: Lawrence Erlbaum Associates

[7] (1986) A.Paivion (1986), Mental representations: A Dual Coding Approach. New York: Oxford University Press.

[8] Friedrich Nietzsche. Totuudesta ja valheesta moraalin ulkopuolisessa mielessä. http://netn.fi/sites/netn.fi/files/netn044-19.pdf


Writer:


Juha Molari, unemployed, D.Th, BBA.
GSM+358 40 684 1172
EMAIL juhamolari-ÄT-gmail.com (-at-= @)
СМИ и Юха Молaри коллекция, Molari in Russian media): http://juhamolari.blogspot.com/2010/01/blog-post_23.html
[valokuvaaja: Petri Krohn]