maanantai 28. huhtikuuta 2014

Miten ylivertainen ja älykäs Putin

Suomessa eilispäivää vietettiin militantissa revanssihengessä, valtakunnallisilla veteraanijuhlilla Olli Rehn ja Jyrki Katainen kiihottivat vihaan Venäjää ja venäläisiä vastaan. Rehn ja Katainen eivät ottaneet opiksi Hitlerin liittolaispoliitikkojen virheistä eivätkä pyytäneet anteeksi sotarikollisten tekoja, vaan korostivat, että kaikki olisi ollut täysin oikein. Väärän politiikan seurauksena miljoona leningradilaista kuoli ja suomalaisiakin kuoli Hitlerin liittolaisena Barbarossa I:n toteutuksessa jopa melkein yhtä paljon ihmisiä kuin suomalaisten tappaessaan toisiaan sisällissodassa 1918. Olli Rehn ei juuri säästellyt sanojaan ”uhkakuvissaan”, Jyrki Katainen oli retoriikassaan kyllä tarkkaavaisempi, vaikka sisältö ja eetos eivät jääneet epäselviksi. Samanaikaisesti ns. Lännen jumalattomat johtajat kaavailevat lisää tukea Kiovan natsijuntalle ja painostuskeinoja Vladimir Putinia vastaan.



En ole mikään ”putinisti”, joka ihannoi ketään perusteettomasti, enkä edes hyväksy sellaista ”fanittamista”, vaan totean ainoastaan objektiivisen analyyttisesti ja realistisesti: miten ylivertainen ja älykäs Vladimir Putin.

Miten Putin reagoi länsijohtajien touhuun?

Mikäli Iltasanomiin ja Iltalehteen on uskomista – vaikka yleensä ei ole uskomista – niin Putin antaa mielensä olla rauhallinen, rukoilee ja hiljentyy Valamon ortodoksiluostarissa.  Venäläiset uutiset kertovat myös, että Vladimir Putin vierailee Petroskoissa. Tänään 28. huhtikuuta Putin käy Petroskoissa, jossa hän käy esimerkiksi Kalevala-nimisessä uudessa puunjalostustehtaassa. http://www.kompakt-spb.ru/objects/id42/ Tämä yhtiö aloitti toiminnan viime vuonna yhteistyössä Tšekin ja Saksan kanssa. Se valmistaa nykyaikaisia materiaaleja rakennusteollisuutta ja huonekalutuotantoa varten – toimialat, joissa Suomi on ollut perinteisesti erityisen aktiivinen Venäjällä. Tehtaan päämäärinä ovat korkea tehokkuus, kestävä kehitys  ja energiatehokkuus. http://news.kremlin.ru/accreditation/20868 Puunjalostustehtaan tärkein laitetoimittaja on saksalainen Siempelkamp, jolla on laaja kokemus OSB-hankkeiden täytäntöönpanosta ympäri maailmaa. http://www.lesprominform.ru/jarchive/articles/itemshow/2770

Putin on palauttanut Venäjän ylpeyden

Skotlannin pääministeri Alex Salmond lausui juuri, että hän ihailee Venäjän presidentti Vladimir Putinia, vaikka ei hyväksy joitakin Venäjän toimia. Salmondin haastattelu GO-lehdessä julkaistaan 1. toukokuuta 2014, mutta Huffington Post on julkaissut haastattelutiedot näiltä osin. Skotlannin pääministerin mukaan  ”Putin on palauttanut merkittävän osan Venäjän ylpeydestä, mikä on hyvä asia”.”Venäjä on ihan ja Venäjällä on ihanat ihmiset”.   

VTslOM:n tutkimukseen mukaan valtaosa venäläisistä (84 %) oli tyytyväisiä presidentti Vladimir Putinin vastauksiin yleisön suoriin kysymykseen. 1600 henkilöä vastasi haastatteluun 130 paikassa 42 eri alueella Venäjää. Tilastollinen virhe on alle 3,4 %.

Barbarossa I:n muisto

Maailman vapaat kansat ja yksilöt valmistautuvat Voitonpäivään sekavassa maailmantilanteessa, jossa natsit ovat jälleen saaneet tuen operaatioilleen vanhan ideologiansa palauttamiseksi ja Venäjä-vihan voimistamiseksi. Suomessakin jopa demarien pääministeri Erkki Tuomioja on astunut ainakin Väinö Tannerin saappaisiin.  Vallitseva tilanne on ilmeisen härski: poliittinen johto laskee oman toimeentulonsa ja henkilökohtaisen hyödyn turvatuksi, vaikka vihapolitiikan seurauksena työntarjonnan luominen jää täysin laiminlyödyksi ja Suomen Venäjä-kauppasuhteet eivät kehity suomalaisen yrittäjän ja yksityisen ihmisen kannalta suotuisasti. Proletaarin pitkäaikaistyöttömän näkökulmasta on hyvin julmaa, että korkea koulutus ja venäjäntaito eivät mitenkään edistä työllistymistä vallitsevassa korruptoituneessa ”hyvä veli” –verkoston ilmapiirissä Suomessa. Joskus epäonnistuneina Suomen aikoina Erkko, Ryti ja Tanner olivat yhteisellä ristiretkellä ikuista itäistä uhkaa vastaan. Ei le kaukaa sanottuna Suomessa, että uusi poliittinen suuntaus muistuttaa kovasti tuota epäonnistunutta vanhaa politiikkaa.

18. joulukuuta 1940 Führerin päämajassa hyväksyttiin ns. ”Operaatio Barbarossa”. Tämä asiakirja on ensimmäinen virallisesti muotoiltu ohjelma Saksan hyökkäyksestä Neuvostoliittoon ja Neuvostoliiton tuhoamiseksi kansakuntana. Hitler allekirjoitti direktiivin numero 21, joka oli suunnitelma Neuvostoliiton salamatappiosta. Wehrmacht hyväksyi ns. ”Operaatio Barbarossan” (Direktiivi numero 21). Salamannopeasti tuhon piti koskea puna-armeijan tärkeimpiä voimia lännessä sekä Moskova ja Leningrad sekä Donbass, jonka jälkeen olisi pääsy Arkangeliin, Volgalle ja Astrakhaniin. Strategiaa kutsuttiin salamasodaksi ”Blitzkrieg”.

Donbass on nykyään paremmin tunnettu Donetskin kansantasavaltana entisestä Ukrainasta itsenäistyneenä alueena.  Tällä hetkellä länsiliittouman tuella on ukrainalaiset natsit toteuttamassa hyökkäyksiä Donbassia, Donetsin kansantasavaltaa vastaan. Historian muisto on ainakin elpynyt Donetsissa julmassa eurooppalaisessa ilmapiirissä.

Natsisaksan kukistumisen jälkeen monet ovat ihmetelleet, miten Saksa, jossa asuu 80 miljoonaa ihmistä, voi edes harkita 197 miljoonan asukkaan Neuvostoliiton valloittamista. Direktiivin numero 21 teksti kuvaa hyvin tilannetta: ”Sodassa Neuvosto-Venäjää vastaan voimme luotaa Romanian ja Suomen aktiiviseen osallistumiseen. Molempien maiden asevoimien ylijohto on suostunut, että he liittyvät sodassa Saksan komentoon. Romanian tehtävänä on tukea erikoisjoukkojen hyökkäystä eteläisessä suunnassa, jossa Saksan joukot eivät toimia. Suomessa toimii Saksan armeijan Gruppe Nord. Suomen armeija toimii näiden joukkojen kanssa yhdessä…” jne.

Ennen sotaansa Neuvostoliittoa vastaan Hitler vetosi eurooppalaisiin ja vaati ristiretkeä bolshevismia vastaan. Mikä on silmäänpistävää, että Barbarossan oppituntia ei ole vielä lännessä otettu opiksi. Tällä hetkellä Suomen poliittinen johto on monella tavalla korruption, henkilökohtaisen edun ja painostuksen tähden liittoutunut moni-ilmeisen hyökkäykseen Venäjää vastaan: tämä hyökkäys käsittää kulttuuris-hengellisen ulottuvuuden sekä median, sotilaalliset integraatiot ja yhteistyökuviot ja taloudelliset painostuskeinot. Laskelmissa on kuitenkin jälleen suuri virhe: ehkä Venäjän väkimäärä ei ole sellainen kuin Neuvostoliitolla oli, ehkä uuden liittouman potentiaali on laajempi, mutta liittoumalla on pari ratkaisevan heikkoa kohtaan. Ensinnäkin uusi liittouma Venäjää vastaan ei nouse eurooppalaisten ihmisten omista tarpeista, vaan ainoastaan poliittisen eliitin ja sotilasteollisuuden itsekkäistä tavoitteista. Niin kriisitilanteessa rintama ei olisi ainoastaan Venäjän ja Bryssel-Washington välissä, vaan myös EU:n ja USA:n sisällä, kun osa kansasta nousee aseelliseen ja moraaliseen kapinaan Barbarossa II:n infrastruktuuria, vallankäyttöä ja muita keskeisiä tekijöitä vastaan. Toiseksi Hitlerin aikakautena valtiot olivat vähäisemmässä määrin integroitunut globaaliin talouteen ja keskinäiseen riippuvuuteen.

Ihmisoikeuksien, kansalaisvapauksien ja demokratian näkökulmasta on erittäin valitettavaa länsivaltojen avoin tuki Kiovan natsijuntalle, joka avoimesti julistaa kunniaa Adolf Hitlerille ja tämän natsiliittolaisille sekä toteuttaa natsi-ideologian mukaista politiikkaa. Miten demokraattisina voimina esiintyvät poliitikot pohjoisessa Skandinaviassa, ympäri Eurooppaa ja Amerikassa voivat jälleen kerran liittoutua natsipolitiikkojen pyrkimyksiin sekä katsoa läpi sormien natsien pyrkimystä kansanmurhaan (genocide)? Itse asiassa poliitikkojemme ja mediamme poikkeuksellisen aktiivinen ja kokonaisvaltainen vihapropaganda venäläisiä vastaan valheellisilla väitteillä, joiden mukaan venäläiset olisivat uhka, vaikka nämä ovat todellisuudessa mahdollisuus ja suorin tie menestykseen Euroopassa, muistuttaa erittäin läheisesti Adolf Hitlerin ja hänen propagandakoneistonsa hyökkäyksiä juutalaisia vastaan holokaustin aattona ja aikana. Sodan ja kriisin tutkijat voisivat jopa epäillä vallitsevaa länsimaista propagandaa analysoidessaan, että lännen harjoittama vihapropaganda venäläisiä vastaan noudattaa kansanmurhaajien tavanomaista psykologista keinoa halventaa ja vähentää uhrin ihmisarvo, jotta kansanmurha muodostuu ikään kuin enemmän ”hyväksyttäväksi” murhaajien ja heidän liittolaistensa mielissä.


Omasta puolestani voin kunnialla rinta rottingilla ja sormi Pyhän Raamatun päällä vannoa, että en tue missään muodossa Lännen vihakampanjaa ja sanktioita Venäjää vastaan, vaan rukoilen siunausta ja menestystä Venäjän Federaatiolle sekä erityisesti Venäjän poliittiselle, sotilaalliselle ja hengelliselle johdolle, jotka ovat joutuneet tällä hetkellä järjettömän vihan kohteeksi.