maanantai 21. huhtikuuta 2014

Puolen vuosisadan testamentti: ”Olen saanut helpon elämän, suojassa kaikelta kuin pumpulissa”

Mietteitä keväisen pääsiäisauringon alla terveeksi tekevän 800 metrin ylämäen päällä



Kaikki ystäväni ja monet tuntemattomatkin tietävät, että rahattomuuteni vaikuttaa kovin monessa seikassa elämässäni. Rahattomana ja työttömänä elämäni on kaikesta huolimatta nautinnollista: köyhälle heteromiehellekin paistaa sama ihana aurinko kuin rikkaille perversseille.  

Rahattomuuteen liittyvät kokemukseni ovat elämäni suuressa perspektiivissä vain pieniä kumpuja, eivät mitään vastamäkiä. Elämäni on ollut varsin kevyttä ja helppoa, jopa ihmeellisen nautittavaa. En ole joutunut puolen vuosisadan aikana varsinaisiin kärsimyksiin, olen säästynyt kolhuilta ja vastoinkäymisiltä. Olen saanut elää ”kuin pumpulissa”.

Liikunnan avulla ja fyysisten kokemusten avulla pyrin vähän vapauttaa itseäni tästä laiskan ihmisen helpon elämän suuresta harhasta. Suomessa on valitettava tapa, että pikkuriikkiset ongelmat selitellään ”suuriksi eksistentiaalisiksi koettelemuksiksi”. Se uhka on minullakin: elämäni on jotenkin säästänyt minua suuremmilta kärsimyksiltä, olen saanut elää helpon elämän, kulkea riemullisesti iloisesta päivästä uusiin voittoihin jo puolivuosisataa.

Juoksentelen satunnaisesti näitä vastamäkiä, erityisesti hyvä jos vastamäet ovat noin 800–1000 metriä pitkiä, sillä ne ovat jo ihan eri juttu juosta kuin 5 metrin nyppylät. Niin on myös elämässä: tavanomaisesti valheellisesti kutsumme ”viiden metrin nyppylöitä” elämän kohtalokkaiksi vastoinkäymisiksi, vaikka viiden metrin nyppylä on vain kiva ja hauska vaihtelu liian keveään ja tasaiseen menoon. Juoksen 10 kertaa 800-1000 metriä ylämäkeen, ja sitten alan tuntea keuhkoissani hengästymistä, sydämessäni pulssi nousee yli kahdensadan, reisissäni ja pohkeissani kunto alkaa loppua. Suomalaisena pulla- ja suklaasukupolven pumpulissa eläneenä miehenä tarvitsen tätä liikuntaa, jotta edes joskus ymmärtäisi nnousta ylös sohvalta. Eihän liikunta ole mikään elämän koettelemus eksistentiaalisella vakavalla tasolla, mutta se vapauttaa ehkä edes vähän kehollisena kuormituksena sielua ja henkeä suomalaisen suunnattoman laiskan ruumiin hemmottelusta.

Aamulla pelasin poikani kanssa futista, harjoittelimme nopeutta ja venyttelimme; lisäksi hänellä on illalla futisseuran treenit. Minä tyydyn aamuliikunnan jälkeen tähän kivaan mäkijuoksuun.




Writer:

 Juha Molari, unemployed, D.Th, BBA.
GSM+358 40 684 1172
EMAIL juhamolari-ÄT-gmail.com (-at-= @)
СМИ и Юха Молaри коллекция, Molari in Russian media): http://juhamolari.blogspot.com/2010/01/blog-post_23.html