lauantai 12. huhtikuuta 2014

Yksinäisen työttömän totuuden sana on tyhjä

Olin sulkenut Facebook-sivuni maaliskuun 2014 ajaksi. En halunnut mitään onnitteluja syntymäpäivän johdosta enkä siksi halunnut pitää ”onnitteluautomaattina” toimivaa Facebookia auki. Huhtikuun alussa avasin uudestaan Facebookin, mutta koin, että en minä sitä sittenkään tarvitse – eikä minuakaan tarvita. Kirjoitetulla ja välitetyllä sanalla ei ole merkitystä. Minun kirjoittamani tai välittämäni sana ei uudista, muuta eikä korjaa mitään tässä orjuutetussa Suomessa. 


Tuskin ketään enää kiinnostaa, mitä minä lausun mielipiteekseni Facebookissa: https://www.facebook.com/profile.php?id=1247262654 

Blogini on ollut monien mielipiteiden kohde siihen aikaan, kun olin vielä virassa ja minulla oli yhteiskunnallinen ”status”: http://juhamolari.blogspot.fi/ Todet sanat olivat siihen aikaan väärät, joten minun osakseni tuli kärsiä aina viranmenetykseen asti. Suomessa sanojen painoarvo on sidoksissa sanojan ”statukseen”. Viranmenetyksen jälkeen minun sanoillani ei ole ollut mitään merkitystä. Yksinäinen työtön voi kertoa suuriakin asioita ja analyyseja, mutta suhteet ja asema vaikuttavat sen, mikä on merkityksellistä. Yksinäisen työttömän totuuden sana on tyhjä.

Blogini lukijamäärät ovat hyvin minimaaliset: yksittäistä kirjoitusta lukee ehkä vähän yli 10 henkilöä, joista puolet ovat viranomaisia ja poliittisia toimijoita eri puolilta maailmaa. Tämä selviää minulle kävijöiden ip-osoitteiden avulla. Mitä minä saan tuosta blogista? Mitä vaille minä ja tämä maailma jäisi ilman blogiani? Kun vastaan noihin kysymyksiin vilpittömästi, niin havaitsen, että blogini ei anna minulle mitään, sillä totuuden kertominen tyhjään bittiavaruuteen ei vastaa minun mihinkään tarpeeseen tai pyrkimykseen. 

Minun todellinen elämäni on kamppailua rahattomuuden ja työttömyyden vaikeuksissa. Tähän vaikeuteen olen joutunut nimenomaisesti totuuden julkisesta esittämisestä Facebookissa ja blogissani. En ole kuitenkaan saanut mitään etua totuuden kertomisesta, paitsi joskus muutaman tykkäävän peukun Facebookissa ja vuosia sitten jonkun venäläisen lehtikirjoituksen, joissa minua puolustettiin. En minä eikä myöskään lapseni tule kylläisiksi paperista, musteesta ja biteistä, niillä ei kateta ruokapöytääni, niillä ei makseta bussilippua. Loppujen lopuksi sana on tullut tyhjäksi ja käynyt tarpeettomaksi.

Jotta muutamat tutut tietäisivät edes teoriassa tämän päätökseni eivätkä yllättyisi tulevaa ratkaisuani, niin kerron jo nyt, että suljen Facebook- ja Blogspot- tilini sekä poistan kaiken siellä olevan aineistoni lähitulevaisuudessa. Tyhjäksi tullutta sanaa ei ole mielekästä levittää. Käyn keskusteluni pikemmin lapsiani tarpeita varten koti- ja harrastuspiirissä kasvotusten ihmisten kanssa.


Writer:

 Juha Molari, unemployed, D.Th, BBA.
GSM+358 40 684 1172
EMAIL juhamolari-ÄT-gmail.com (-at-= @)