keskiviikko 16. huhtikuuta 2014

Ylen Venäjä-iltaan oli saatu kiinnostavia persoonia.

Yleisradio oli tehnyt kiitettävästi työtä Venäjä-illan valmistelussa. Lopputuloksena oli vaikuttava ja viihdyttävä keskustelu, jossa oli tunnetta mutta satunnaisesti myös asiaa. Tuskin olisi henkilövalinnat voineet olla kiinnostavampia tällaisen tavallisen suomalaisen silmin, joka kuitenkin seuraa Venäjää koskevaa keskustelua suhteellisen aktiivisesti. Tietysti tunteiden palo ja persoonien värikkyys voivat häiritä joitakin katsojia.


Sen minkä sydänten solidaarisuus ja Jumala on yhdistänyt, sitä älköön fasistit, EU ja NATO erottako


Minun oma suhtautumiseni Krimin alueen tahtoon palata Venäjän yhteyteen on vähemmän poliittinen ja sotilaspoliittinen seikka, vaan se on enemmän näiden ihmisten sydänten kunnioittamista: Minkä Jumala on yhdistänyt, älköön fasistit erottako.

Äskettäin 11. huhtikuuta ortodoksisen kirkkokuntani pappisseminaarit Simferolista ja Pietarista (Pietarin teologisesta akatemiasta) pelasivat jalkapallo-ottelun. Krimin pappisseminaari voitti 4-3. Lähitulevaisuudessa on uusinta ottelut. Kaikki tällainen iloinen ja reipas yhteistoiminta on virinnyt jälleen yhdistymisen voimasta.

Krim on tullut myös osaksi Venäjän ortodoksisen kirkon pyhimyskalenteria, kun uskovaiset muistavat arkkipiispa Luukasta. Arkkipiispa Luukas (Valentin Feliksovich Voyno-Yasenetsky) syntyi 1877. Lukion jälkeen hän valitsi ensin lääketieteen, mutta vaihtoi myöhemmin pappisopintoihin. Neuvostoliiton aikana hän kärsi pidätyksistä, kidutuksesta ja maanpaosta 11 vuotta. Vuodesta 1946 vuoteen 1961 Luukas sai olla Krimin hiippakunnan piispa. Vuonna 1946 hän sai Stalinin palkinnon teoksestaan, jossa hän käsitteli kirurgiaa. Arkkipiispa kuoli 11. kesäkuuta 1961, joka on nyt pyhäpäivä.  Myös minä aivan erityisesti rukoilen ja muistan 11. kesäkuuta Krimin tulevaisuutta ja pyydän siunausta alueen hengelliselle elämälle.


Studio-keskustelu toi ilmi näkemyserot


YLE oli käynyt Venäjä-iltaa varten kysymässä Lappeenrannassa ihmisten kuulumisia ja tuntemuksia.  Venäläispojat vastasivat komeasti, että Vladimir Putin on hyvä mies. Useammat suomalaiset vastasivat, että he eivät koe Venäjää pelottavaksi, vaan kaikin puolin hyväksi naapuriksi.  Teatterijohtaja Nurminen vastasi myös, että ”en osaa pelätä”.

Itse studiokeskustelussa dosentti Johan Bäckman palautti pelkokeskustelun globaalin politiikan mittasuhteisiin: ”Venäjä suojelee maatansa ja kansalaisiaan Yhdysvaltain aggressiota vastaan”.

Toimittaja Marjo Manninen kertoi kaunista tarinaa siitä, että hän ei ole havainnut suojelutarpeita venäläisille. Evgenija Hilden-Järvenperä esitti pitkän listan läntisiä poliittisia ja sotilaallisia toimijoita, jotka ovat osallistuneet alusta alkaen Ukrainan vallankaappaushankkeeseen. Bäckman muistutti, että CIA:n johtaja on juuri äsken vieraillut Kiovassa ja antanut tukensa äärinationalistiselle juntalle. Venäjän ja venäläisten huoli ei koske pelkästään kielilakia, jonka Ukrainan juntta alkuaan sääti venäläisvihamieliseksi.

Jukka Mallisen mukaan Kiovassa olisi ollut spontaani vallankumous korruptiota vastaan, mutta Venäjän propagandamylly alkoi tuottaa kummia tulkintoja. 

Kukaan niin sanotuista ”Putin mielisistä” ei kiistänyt, että Maidan-aukion mielenosoittajien alkuhetkissä siellä oli nuorten protestia korruptiota vastaan, mutta Jon Hellevig täsmensi, että kansainvälinen yhteisö valehtelee, niin tekee myös Suomen tiedotusvälineet, kun käsittelevät tapahtumien kulkua. Maiden- aukiolla huudettiin rajusti venäläisvihamielisesti ”ryssät kuolemaan”.

Sami Hyrskylahti teki taitavan kysymyksen, joka olisi avannut globaalin poliittisen pelin perspektiivit, mutta keskustelijat tahtoivat välttää rinnastukset. Hyrskylahti muistutti USA:n aktiivisuudesta Irakista ja tuhansista kuolonuhreista sekä USA:n aktiivisuudesta Ukrainassa. Hän kysyi, onko tämän saman toimijan teot nyt ihan täysin eri hyllyssä, ihan eri asioita.

Markku Kangaspuro ei ollut mustavalkeasti fasistien, Amerikan tai Naton puolella, vaan maltillisesti totesi, että ”Lännen virhe oli, että sotilasliitto Natoa ei hajotettu, vaan sitä alettiin muokata uudeksi”. Tämä Naton olemassaolo luo Kylmää sotaa muistuttavan vastakkainasettelun ja jännitteen Venäjän tunteissa.

Johan Bäckmanin mukaan on jopa pöyristyttävää, että Amerikan yhdysvaltain edustaja toimii Suomen eduskunnassa: ”Sinä [Ilkka Kanerva] palvelet Yhdysvaltoja”. Kokoomuksen politiikka sai merkittävästi moitteita myös muilta keskustelijoilta: Hellevigin mukaan Kokoomukselle Suomi ei ole liittoutumaton ja puolueeton, mutta Suomen perustuslain mukaan Suomi on pidettävä liittoutumattomana ja puolueettomana.

YLE näytti katkelman Pussy Riotin kohtaamasta vihasta Nizni Novgorodissa, missä nuoret eivät tykänneet ryhmän kahden jäsenen vierailusta: ”Me emme tarvitse teitä! Pois täältä lutkat!”  Itse olisin kunnioittanut enemmän näiden tyrmistyneiden venäläisnuorten kokemusta siitä, miten Pussy Riot on loukkaava toiminnallaan.  Jukka Mallinen yritti esiintyä myös uskonnollisten asioiden tuntijana ja kertoi jonkun puolivuosituhatta vanhan tapauksen, jossa olisi esiintynyt uskonnollista protestia.  Niin Mallisen mukaan Pussy Riotin kokema tuomio ja hyljeksyntä ilmentää ”terrorin ilmapiiriä Venäjällä”. Mallisen verbaalisen ilmauksen ymmärryttävyyttä häiritsi hänen poikkeuksellisen voimakas änkytys ja puheen takertelu, mikä lienee aiheutunut siitä, että hän istui niinkin lähellä vastapäätä pelättävää Johan Bäckmania.

Jon Hellevig tiivisti Pussy Riotin merkittävyyden: ”Pussy Riot ei kerro Venäjästä, vaan enemmän länsimediasta. Samaan aikaan texasilainen opettaja sai 5 vuoden vankeusrangaistuksen, koska hän oli ollut seksuaalisessa kanssakäymisessä aikuisen opiskelijansa kanssa, mutta Lännen media seuraa vain Pussy Riotin tapausta”.

Sami Hyrskylahti totesi myös, että hän ei löydä Pietarissa koetusta elämästään mitään yhteyttä siihen keskusteluun, jota täällä Ylen studiossa ja Lännen mediassa käydään.  Evgenia Hildén-Järvenperä korjasi Pussy Riot –oikeudenpöytäkirjojen tietoihin perustuen, että Pussy Riot ei laulanut kirkossa Putinia vastaan. Anarkistiryhmän oman juristin toimittamien sanojen mukaan laulussa ei ollut viittausta Putiniin, vaan lähinnä kiroilua ja manauksia.

Keskustelijat olivat varsin samansuuntaisia siinä, että Suomi tarvitsee Venäjää eikä Suomelle ole eduksi enemmät pakotteet Venäjää vastaan. Suna Kymäläinen jäi varsin yksin kiinteistökauppakieltolaissa, jota hän on ajamassa venäläisiä vastaan. Bäckmanin mukaan kyseessä on "apartheid-toimi, rasistinen lakialoite tiettyä väkiryhmään vastaan". Paikalla olleet kiinteistökauppiaat esittivät, että liiketaloudessa myyjä saa hyödyn, kun ostaja maksaa kiinteistöstä. Monet kerrat mökkiä tai tonttia on yritetty myydä vuosikaudet, mutta kukaan ei ole ostanut, kunnes venäläiset ostajat löytyivät. Maria Oksanen kiteytti Suna Kymäläisen kiinteistökauppalain ”vaalikampanjan aloitukseksi”.  Ilkka Kanerva ei myöskään puolustanut kiinteistökauppakieltolakia, vaan piti turvallisuuspolitiikan näkökulmasta kauppaa mitä parhaimpana yhteistoiminnan muotona.

Writer:

 Juha Molari, unemployed, D.Th, BBA.
GSM+358 40 684 1172
EMAIL juhamolari-ÄT-gmail.com (-at-= @)
СМИ и Юха Молaри коллекция, Molari in Russian media): http://juhamolari.blogspot.com/2010/01/blog-post_23.html