tiistai 6. toukokuuta 2014

"Kontrolloitu vapaus" (Suomi) ja "vapaus" (Venäjä)

"Kontolloidun vapauden" (Suomi) ja "vapauden" (Venäjä) ero tuli tänään ilmi Pietarissa, kun tapasin poikani. Hän ja koulukaverit olivat menossa syömään ravintolaan, minkä jälkeen ohjelman mukaan heillä oli "vapaata". Me olimme tehneet poikani kanssa väärän tulkinnan sanasta "vapaus".

Poikani kokee Pietarin kaupungin unelmien kaupungiksi, jossa on ihana kävellä ja katsella - sanalla sanoen olla "vapaa". Hänen unelmaansa kuului myös käydä Pietarissa Moskovan rautatieaseman luona eräässä uudessa galleriassa. Tietysti unelmia voimisti sekin, että hän oli erityisen riemuissaan nähdessään minut, mutta koki sitten pettymyksen sitäkin suurempana, että heillä on "kontrolloitu vapaus", jossa hän ei voi olla siis minun kanssani, kävellä Pietarissa tai käydä galleriassa. He menevät "kontrolloidussa vapaudessa" Okei-tavarataloon ostoksille. 

Poikani kiukutteli, mitä hän tekee jossakin tavaratalossa. Pyrin kasvattaa nöyräksi suomalaisessa "kontrolloidussa vapaudessa", sillä asenteella hyvän voi tehdä hyväksi tai vielä paremmaksi. Aina ei pidä uskoa, että "vapaa" tarkoittaa "vapautta". Pojalleni oli vaikea käsittää, sillä Pietarissa hän on tottunut juuri vapauteen, siihen että voi kävellä ja kokea kaikkea. Nyt bussilla siirretty kontrolloitu vapaus on tietysti hiukan eri juttu. Siitä huolimatta minun mielestäni täytyy käyttäytyä esimerkillisesti ja tyytyä suomalaisiin tapoihin, hiljaisuuteen ja nöyryyteen, joissa lähtökohtina on kuitenkin vastuullisuus, valvonta ja turvallisuus. Suomessa täytyy suostua siihen, että yksilöllisyyttä on uhrattava melkoisen paljon yhteisten pelisääntöjen, yhdessä kulkemisen, yhteisen vastuullisuuden ja yhteisen turvallisuustunteen hyväksi. Suomessa ei saa ajatella itseään oikeastaan koskaan.

Tämä on totta myös yhteiskunnan, median ja demokratian tasolla: Suomi on ihanteellisen "vapaa" kansalaisyhteiskunta, jossa on kaikki kontrollin alla. Sitä Suomessa kutsutaan vapaudeksi. Useita suomalaisia kauhistuttaa ja pelottaa venäläisten vapaus. Mitä siis asiallisesti ottaen on "russofobia", niin se on "vapauden" pelkoa. Länsimainen ihminen pelkää itseään ja omia primitiivisiä piirteitänsä, koska sivistys ei luo puitteita ihmisen itsensä kohtaamiselle. Siksi vapaus kauhistuttaa. Niin myös venäläinen ihminen ja Venäjä kauhistuttavat, koska nämä tuovat ilmi länsimaisen ihmisen torjutun. Siksi Lännessä tyydytään ihmisten hiljaisuuteen, nöyryyteen, vastuullisuuteen, valvontaan ja turvallisuuteen, mitä kutsutaan kansalaisyhteiskunnaksi ja demokraattiseksi vapaudeksi. Hallintomentaliteetti on vähemmän kaunis ilmaus tuolle ilmapiirille. Sinänsä se on aivan oikein ja tarpeellinen kohtuudella lastenhoidossa ja kasvatuksessa.

Tänään on Venäjän uutisten tärkein Suomi-uutinen ollut se, että Suomi saavutti kärkisijan kansainvälisessä äitien ja lasten elämää koskevassa vertailussa. Vertailuun osallistui 178 maata. Venäjän sijoitus oli 62. Venäjällä valtauutisissa kunnioitetaan Suomea. Suomessa jo vauvasta alkaen kaikki perustuu hyvään vastuuseen, valvontaan ja turvallisuuteen.

Pojan näkemisen jälkeen jatkui Pyhän Yrjön nauhan etsintä, kun eräs puhelinnumero ei vastannut. Menin erääseen militaarikauppaan, jossa edelläni oli vanhempi naisupseeri sekä hänen alaisensa neljä nuorempaa miesupseeria asiakkaina. He täydensivät sotilasvarusteitaan. Heidän jälkeensä sain ostettua Pyhän Yrjön nauhaa kymmenen metriä, mutta tarve olisi ollut 100 metriä. Suomessa on niin paljon globaalien vapauden arvojen ja historian muistoa kunnioittavia ihmisiä, että 100 metriäkin olisi aivan liian vähän. Se jääköön Sanomatalon edustan jakotilaisuuden määräksi. Venäjän suurlähetystö Tehtaankadulla jakaa kyselijöille myös Pyhän Yrjön nauhaa.




Kirjoittaja



Juha Molari, unemployed, D.Th, BBA.
GSM+358 40 684 1172
EMAIL juhamolari-ÄT-gmail.com (-at-= @)
СМИ и Юха Молaри коллекция, Molari in Russian media): http://juhamolari.blogspot.com/2010/01/blog-post_23.html