sunnuntai 11. toukokuuta 2014

Miksi Ylen toimittaja kadehtii minua?

Vähän yli 3 vuotta sitten jäin työttömäksi. Espoon tuomiokapituli lähetti tekstiviestin, että siitä välittömästä hetkestä loppui palkanmaksu. Sittemmin kävi ilmi, että minun piti myös maksaa pari tuhatta euroa takaisin jo saatua huhtikuun palkkaa. Kirkkoherran virka on sellainen kummallinen virka, että Suomen lain mukaan siitä ei ole irtisanomisaikaa. Tuo virka on täysin suojaton poliittista peliä vastaan, minkä uhriksi jouduin.

Sittemmin olen oivaltanut, että minä olin itse asiassa "vale-pappi" niinkuin Suomessa on tavattu myös vale-lääkäreitä. Ennätin toimia vale-pappina yli 20 vuotta. Vale-papiksi vihkiminen tapahtui toukokuussa 1989 Helsingin tuomiokirkossa. Mutta niin sanotulla Suomen evankelisluterilaisella kirkolla ei ole mitään sakramenttien toimittamiseen oikeuttavaa virkaa, on vain valepappeja nykyjärjestelmässä. Olen laatimassa kirjettä kaikille noin tuhannelle kastetulle ja tuhannelle konfirmoidulle, niinkuin he luulevat itsestään, että heidän tulisi mitä pikemmin vahvistaa kaste tai konfirmaatio oikeassa kirkossa oikean papin toimesta. Voisivat mennä luterilaiseen Lähetyshiippakuntaan tai ortodoksiseen kirkkoon. Pyydän anteeksi toimintaani vale-pappina vale-kirkossa! Teologinen rehellisyys vale-kirkon vale-pappeutta kohtaan on selkeytynyt vasta äskettäin.

Tämän työttömäksi jäämisen jälkeen olen velkaantunut noin 9000 euroa, koska työttömyyskorvaus ei ole riittänyt eräisiin pakollisiin yllättäviin ja tavanomaisiin menoihin sekä erityisesti alussa oli elämä rahoitettava kokonaisuudessaan.

Työttömyyden ensimmäiset yli kaksi kuukautta  en saanut vielä edes mitään rahaa ja senkin jälkeen alkoi tulla vain 200 €/kk, mutta kaikki laskut olivat maksimaaliset. Niin pankkilaina ja visakortti auttoivat kriisin yli.

En saa mitään sosiaalivirastosta, jonka laskelmien mukaan työttömyysraha riittää. Nykyään en edes ano "sossusta" mitään.  En saa mitään ansiosidonnaista.

Niin operaatiot menevät nykyään joka kuukausi siten, että kuukauden alussa siirrän visakortilta pankkitilille ja maksan pankkilainaa mutta kuukauden lopussa siirrän takaisin maksettua pankkilainaa pankkitilille jotta voin maksaa nyt visavelkaa.

Kiinnostavaa, että nyt kuukauden aikana olen saanut YLE:n eläkeläistoimittajalta noin kymmenisen tekstiviestiä, jotka on tulkittavissa vain siten, että minua työtöntä kadehtitaan!

Kerroin toimittajalle (eläkeläiselle), että rakastan tulla Suomeen, koska täällä mitkään sosiopaatit eivät piekse meitä epäonnistuneita köyhiä ihmisiä, vaan saamme edes vähän rahaa selviytymiseen. Työnäkymät ovat toki jo näin ikivanhoilla työttömillä olemattomat. Nuoret, ahkerat, kielitaitoiset ja koulunsa käyneet menevät riemukkaasti meikäläisten ohi työhönotossa.

 Kuitenkin osani on parempi kuin minun ikäisten pitkäaikaistyöttömien Venäjällä: näin yhden sellaisen äskettäin vanhan kerrostalon porraskäytävässä, jonka lattialla tämä makasi. Venäläinen ystäväni antoi kodittomalle miehelle pullan. Tuo koditon on onnekas, kun häntä ei porraskäytävässä kukaan potki. Valitettavasti monen muun kodittoman kohtalo ei ole sama. Suomessa solidaarisuuteen perustava verotus antaa edellytykset myös minulle parempaan selviytymiseen kuin tuolla pietarilaisella pitkäaikatyöttömällä. Venäjällä voisin etsiä onnekasta sopivaa porraskäytävää, jossa saisin satunnaisesti leipäpaloja mutta kukaan ei piekse ja potki minua. Valitsen siis Suomen!

Outo juttu ja vastenmielinen, että minua yhä tutut ja vihamiehet määrittävät edelleen "papiksi" tai "ex-papiksi", vaikka olen työtön jo vuosikausien ajan - kohta varmaan vuosikymmenen verran. Ja se väitetty pappeuskin oli vale-pappeutta vale-kirkossa. Työttömänä jäänen myös eläkkeelle parin vuosikymmenen kuluttua. Minulla on teologisen "rukouskoulun" (kuten teologian tohtoriopinnot mielletään Helsingin yliopiston teologisesta tiedekunnasta ja klassisen filologian laitokselta) lisäksi Helsingin yliopistosta, Pietarin valtiollisesta finanssi- ja ekonomiyliopistosta ja Haaga-Helian ammattikorkeakoulusta it- ja bisnes-opintoja 470 opintopisteen verran. Tämä puolisen tuhatta opintopistettä sekä siihen liittyvät kaksi viimeisintä julkaisuani unohtuvat maininnoissa koko ajan, jopa niiden kesken joilla on vähemmän vastaavia opintoja. Nykyinen nuoripolvi on kuitenkaan jo luonnostaan osaavampaa kuin tämän minun vanha sukupolveni.

Tänään aion siirtää taas visakortilta rahaa pankkitilille, jotta saan maksettua laskuni. Tässäkin asiassa sopii kadehtia, että jopa pitkäaikaistyötön on voinut säilyttää visakortin ja puhtaat luottotiedot. Onhan se täysin tehotonta ja väärin, että meikäläinen heittiö ei makaa Helsingin laitakaupungilla katuojissa tai roskalavojen katoksissa, vaan käyttää itsetuntoisesti mielipide- ja sananvapauttaan. Sen olen havainnut, että asenteet meitä sosiaalipummeja ja laiskoja heittiöitä vastaan ovat koventuneet myös Suomessa. Minäkin saan kuulla yli 300 Suomeen lähetetyn työhakemuksen ja yli 30 Venäjälle lähetetyn työhakemuksen jälkeen, että en edes yritä riittävästi saada töitä.

Poliittiset puolueet ovat kaikki poikkeuksetta vastenmielisiä minulle. Joko puolue on niin kapitalistinen että sen ehdokkaat häpeilemättä iskevät meidän epäonnistuneiden yksilöiden turvaa vastaan tai nämä puolueet myös edustavat sellaisia epäkristillisiä arvoja, joita en voi Venäjän ortodoksisen kirkon uskovaisena hyväksyä. Niin protestini on, että EU-vaaleissa en anna ääntäni kenellekään. Minua kiinnostaa jokapäiväisen leivän saanti enemmän kuin valtakunnan herrojen ja rouvien vaalipeli.