maanantai 12. toukokuuta 2014

Onko uusi futistähti löydetty?

Nuorin poikani (4 ½ vuotta) pelasi tänään ensimmäiset jalkapallo-ottelunsa. Ensin hänen joukkueensa voitti 4-0. Ihan lopussa poikani oli pienen hetken maalivahtina, muun ajan hän juoksi kentällä. Pari kertaa syntyi melkein maali. Ottelu kesti puoli tuntia.


Myös toinen ottelu meni hyvin, vaikka juoksu oli jo vähemmän innokasta. Ehkä neljä ja puoli vuotta vanha poika alkoi jo hiukan väsyä, kun oli juossut tunnin verran jalkapallon perässä. Toisessa ottelussa tuli myös voitto: 5-1.

Tietysti alle viisivuotias lapsi on vielä pieni. Hänelle on kuitenkin erittäin terveellistä juoksennella iltaisin jalkapallokentällä ainakin pari kertaa viikossa, kuten nyt ottelut ovat. Silloin unikin on myöhään illalla entistä makeampaa. Myös hyvä liha maistuu nyt erinomaisesti ruoaksi. Niin liikunta tukee tervettä ruokahalua ja hyvää unta sekä kasvamista. Kaikki järjestelyt tukevat tällaista iloista kokemusta lapselle ja koko perheelle: FC Kontu tekee tärkeää ja hyvää työtä.



Pelin jälkeen poika on ollut tosi onnellinen ja iloinen. Isänä ei ole mitään sen kauniimpaa nähdä, kun pieni poika leikkii iloisena isoveljensä kanssa ja ilmaisee suurta iloa yhteisestä harrastuksesta. Molemmat ovat täynnä iloa. Ainoastaan sitä pienempi valitti, että hän koki pelanneensa hyvin, mutta kukaan ei syöttänyt hänelle. Niin se taitaa olla vielä noin pienien pelissä. Päiväkodissa jo etukäteen oli ilmennyt jo alkavaa ylpeyttä uuden harrastuksensa tähden: poikani oli sanonut tytölle, että nyt hän alkaa pelata jalkapalloa eikä sitten voi enää leikkiä niin paljon tämän kanssa. Mielestäni jalkapalloilua ei kuitenkaan ole syytä ottaa vielä ihan niin vakavasti.  

Samaan aikaan kun pieni poika pelasi jalkapalloa, niin isompi oli Helsingin Tarmon painiharjoituksissa. Hän jätti tänään väliin jalkapalloseuran harjoitukset, koska minun ajatukseni mukaan on parempi kehittää voimaa ja räjähtävää suorituskykyä riittävän vireänä. Jalkapalloharjoitusten jälkeen paini ei olisi enää kehittävää, vaan kuluttavaa ainoastaan. Sellainenkin kova yhdistelmä voisi olla sopivaa muussa tilanteessa, mutta nyt tulevana viikonloppuna on jalkapalloturnaus. Tällä viikolla ei ole älykästä kuluttaa nuorta kehoa liikaa, vaan pikemmin rakentaa voimaa ja nopeutta. Poikani laski, että alkuverryttelyn aikana hänen piti tehdä yli 100 kertaa vatsalihasliikkeitä. Varmasti paini tekee ihan hyvää keholle!

Painiharjoituksesta ikätoverit lähtivät jo puoliajalla pois. Ihmettelin, kun poikani ei tullut vielä salilta. Menin katsomaan ja hän paini aikuisten kanssa. Tietysti 80–100 kiloa painava mies on kova kuormitus nuorelle 11 vuotta vanhalle pojalle painissa, mutta hyvä kuitenkin, että nämä miehet tukivat poikani oppimista painia varten. Valmentaja ja toinenkin aikuinen painija kehottivat kovasti, että keskiviikkona poikani pitäisi tulla painikilpailuihin. He kehuivat hiukan jopa liioitellen, että poikani olisi paras. Sanoin, että odotamme vielä ehkä vuoden, jotta painitaidot ovat riittävät. Kuitenkin aika iso kiinnostus jäi itse painikilpailuja varten.


Tuleva keskiviikko voisi olla kuitenkin painikilpailujen kanssa tarpeettoman kova projekti: ensin on suhteellisen raskaat kilpauintitreenit Mäkelänrinteen uimahallissa, sitten olisivat painikilpailut ja painien jälkeen aivan heti vielä kaksi tuntia jalkapalloharjoituksia. Liika olisi kuitenkin liikaa. Ei ole syytä tehdä kehoa tarpeettoman väsyneeksi, koska silloin kehittyminen ei välttämättä toteudu. Parempi on yllyttää kehoa kehittymään ja kasvamaan. Eri juttu on silloin, kun on kyse aikuisen ihmisen tarpeesta laihduttaa: silloin saa rehkiä vaikka koko päivän, jotta läski kuluu pois. Niin minun pitäisi tehdä, mutta niin ei lasten sovi harrastaa. Liikunnassa täytyy säilyä ilon tunne jopa kovien treenien jälkeen. Väsyneillä käsillä ei ole edes mitään mieltä lähteä painiotteluihin. Uinnin jälkeen kädet ovat kuitenkin jo uupuneet. Luultavasti parasta olisi, että myös uinnista olisi lepoa tällä viikolla, sillä levon aikana kehittyminen ja vahvistuminen tapahtuvat. Aiemmin on ollut riittävästi ahkeruutta, nyt on ilon ja keveyden aika.


Kirjoittaja:

Juha Molari, unemployed, D.Th, BBA.
GSM+358 40 684 1172
EMAIL juhamolari-ÄT-gmail.com (-at-= @)
СМИ и Юха Молaри коллекция, Molari in Russian media): http://juhamolari.blogspot.com/2010/01/blog-post_23.html