keskiviikko 14. toukokuuta 2014

Vanha mies ei jaksa, vaikka juoksukelit ovat mitä kauneimmat

Tänä keväänä olen tuskaillut enemmän kuin koskaan huonon juoksukuntoni tähden. Tänä aamuna juoksentelin 13 kilometriä. Sää oli mitä parhain, lenkkimaasto mitä mukavin (katso kuvat). Kaikesta huolimatta en mitenkään viitsinyt juosta enempää. Vielä viime kesällä tämä 13 kilometriä ei olisi ollut ”pitkä lenkki”, vaan tavallinen lyhyt lenkki. Nyt on toisin! Tavanomainen kevyt lenkkivauhti oli tänään noin 4.30 min/km, mutta aina satunnaisesti vähän niistin nenääni ja kävelin, joten keskivauhti jäi niinkin hiljaiseksi kuin 5.00 min/km kun mukaan laskee kävely- ja venyttelytauot. Toki nyt tietoisesti hölkkäsin hiljaa, mutta myös tarkoituksellinen hidas hölkkä herätti kysymyksiä: miksi näin vaikeaa?

Yksi tunti 4 minuuttia ei ollut tietenkään maksimaalinen vauhti, mutta oireellinen miehen vanhenemisesta. Nuorena poikana oli tavanomaista, että kevyt yhden tunnin mittainen juoksulenkki tarkoitti 15 km:n juoksua. Vähän yli kaksikymppisenä miehenä kävin juoksemassa Viipurin urheilijan entisen mestarijuoksijan ja valmentajan kanssa: tämä valmentaja totesi, että intensiivisen harjoittelun jälkeen verryttelin löysää hölkkää ja vauhti oli löysässä hölkässä 3.10–3.15 min/km. Sittemmin kolmikymppisenä miehenä satunnaisesti juoksin lenkin aikana ”ihan vahingossa” kilometrin alle 3.10 –vauhdilla (katsoin siihen aikaa sekuntikellolla vauhtia). Vielä viime kesällä hölkkäsin poikani rinnalla, kun hän juoksi radalla tuhat metriä 3.30 –aikaan. Se oli minulle hölkkävauhtia. Jos kävin juoksumatolla, en koskaan hölkännyt niin hiljaa kuin 15 km/h (eli 4.00 min/km) vauhtia, vaan aina reilusti kovempaa. Sitä vastoin nyt joudun jo aidosti tekemään työtä, kun juoksen 3.30 min/km –vauhtia, myös 4.00 min/km ei ole enää luonnollista ”itsestään syntyvää” vauhtia. Jotain erittäin ikävää on tapahtunut kehossani vuoden 2014 alun jälkeen.


Jos köyhällä miehellä olisi varaa yksityislääkäriin, niin kävisin tutkituttamassa, mikä on minussa vikana. Jostain syystä erityisesti pohjelihakset ovat voimattomat, myös reisistä loppuu kunto nopeammin kuin koskaan ennen. Vielä vuosi sitten kuntoni nousi erittäin ripeästi, jos lenkkeilin kaksi viikkoa säännöllisesti. Nyt kunto ei lainkaan parane, vaan koko ajan jopa heikkenee. Lihakseni eivät myöskään palaudu rasituksesta niin kuin ennen.


Olen huolehtinut erityisen tarkasti proteiinin saannista. Kävin ostamassa kaupasta oikein hyvän hera-proteiinivalmisteen, jotta lihakset saisivat rakennusainetta palautumista ja kehittymistä varten. Myös vitamiinit syön joka päivä. Olen huolehtinut myös lihasten venyttelystä tyydyttävästi. Lihakseni eivät ole lainkaan mitenkään ”jäykät” tai ”tukossa”.

On vaikea uskoa, että pelkkä ikä romuttaa kunnon näin nopeasti, mutta nyt on kuitenkin tapahtunut niin ikävästi. En tiedä, onko tämän romahdukseen syynä hormonitoiminnan muuttuminen, joku piilevä sairaus tai muu syy. Viime vuonna oli helppo vetää leukaa yli 10 kertaa, pari vuotta sitten vielä yli 20 kertaakin, mutta nyt 4 kertaa teettää työtä. Tämä on hirvittävä muutos kehossa! Viime vuonna etunojapunnerruksia oli helppo toistaa yli 60-100 kertaa yhtä mittaa, mutta nyt 40 kertaa teettää työtä. Lihasten nopea heikkeneminen ei ole tietysti mikään mukava asia.

Toistaiseksi voitan vielä poikani – ainakin 4,5 vuotiaan ja 11 vuotiaan – 60 metrin juoksussa ja pitemmillä matkoilla, sillä jaksan pienen hetken pusertaa itsestäni riittävästi energiaa. Tämä hetkellinen itsensä pakottaminen ei tarkoita, että olisin lähelläkään sitä, mitä olin vuosi sitten ja aiemmin. Myöskään 11 vuotta vanha poikani ei juokse aivan yhtä ripeästi kilometrin matkaa ja pitempiä matkoja kuin hän juoksi 10 vuotta vanhana viime kesän lopulla, jolloin olimme juosseet keväällä jo useita lenkkejä yhdessä ja erityisesti Venäjällä olon aikana lenkkeilimme joka päivä. Hänen juoksukuntonsa elpyy muutamalla juoksulenkillä samaksi ja paremmaksi kuin viime vuonna, mutta minun sitä vastoin ei ole parantumassa lainkaan vaan päinvastoin!

Kuntosaliharjoittelu tekisi hyvää heikkenevien lihasten korjaamiseksi. Kävin vuosikaudet kuntosalilla muutaman kerran viikossa. Nyt en ole käynyt reiluun kahteen vuoteen kuntosalilla, koska rahani eivät riitä enää. Luultavasti vielä viime vuonna en havainnut yhtä dramaattisesti lihasvoimaharjoittelun päättymistä, mutta nyt toisena vuonna harjoittelun loppuminen jo alkaa vaikuttaa. Vanha mies voi olla todella vanha myös muuttuneiden elämäntapojen johdosta! Olen kauhuissani!

Tänä iltana juoksentelen vielä noin kymmenen kilometrin juoksulenkin, jotta tänään saisin juostua yhteensä noin puolimaratonin verran.

Kirjoittaja on kotonaan rauhantekijöiden parissa:

Juha Molari, unemployed, D.Th, BBA.
GSM+358 40 684 1172
EMAIL juhamolari-ÄT-gmail.com (-at-= @)
СМИ и Юха Молaри коллекция, Molari in Russian media): http://juhamolari.blogspot.com/2010/01/blog-post_23.html