maanantai 30. kesäkuuta 2014

John F. Tefft – USA:n uusi suurlähettiläs Venäjällä – takapiru monelle väkivaltaisuudelle

Amerikan Yhdysvaltain ulkoministeriö on ehdottanut Yhdysvaltain uudeksi suurlähettilääksi Venäjälle John F. Tefftiä (Джон Теффт), joka tunnetaan aiemmin toiminnastaan Israelissa, Unkarissa, Italiassa, Liettuassa, Georgiassa (2005-2009) ja Ukrainassa. 

Barach Obama nimitti Tefftin 30.9.2009 Ukrainan suurlähettilääksi, jonne Tefft saapui 2.12.2009. Marraskuusta 2009 elokuuhun 2012 John Tefft palveli Yhdysvaltain suurlähettiläänä Ukrainassa ja johti tätä ennen diplomaattisia toimia Liettuassa  (2000-2003) ja Georgiassa. Tefft jäi jo vuonna 2013 eläkkeelle, mutta Amerikan Yhdysvaltain ulkoministeriö pyysi eläkeläiseltä uusia palveluja Venäjää varten. 

Tefft tunnetaan miehenä, joka on sinnikäs eikä ole valmis kompromisseihin. Hänen nimityksensä nähdään amerikkalaiseksi signaaliksi minimoida USA:n suhteet Venäjään ainakin seuraavaksi 2,5 vuodeksi, jotka ovat jäljellä Barack Obaman valtakautta.  Tefft on ollut tärkeä amerikkalainen toimija Ukrainan vallankaappauksen valmistelijana.  

Yhdysvaltain Nato-suurlähettiläs Nicholas Burns on luonnehtinut, että Tefft olisi ”yksi hienoimmista Venäjä-asiantuntijoista ja Neuvostoliiton jälkeisten valtioiden osaajista viimeisten kolmen vuosikymmenen ajalta”. Nyt Tefftin odotetaan karkottavan Venäjä pois Krimiltä, kuten Burns ilmaisee Naton ja USA:n unelman. Tefft on ollut tärkeä rakentelija myös sanktiopolitiikassa.[2]

John F. Tefft aloitti Yhdysvaltain ulkoasiainhallinnossa uransa jo vuonna 1972. Hän on toiminut myös Washingtonissa Kansallisen sotacollegen apulaiskomentajana. 

Tämä nyt alkava toimi Moskovassa ei ole hänelle ensimmäinen kerta, vaan hän toimi Yhdysvaltain Moskovan suurlähetystössä asianhoitajana jo 1996-1999, kun Pickering oli suurlähettiläänä. Tuohon 90-luvun loppuun liittyi amerikkalaisten kiinteä yhteistyö kukoistavien oligarkien kanssa ja Pohjois-Kaukasian heikkenevä tilanne. Tefft tapasi silloin venäläisiä aktivisteja, joiden epäiltiin saavan rahaa Washingtonista.[5]

John Tefftiä on luonnehdittu ”kuin symboliksi Yhdysvaltain ja Venäjän vihamielisyyksille” (John Tefft as a Symbol of US-Russian Hostility).[3] Nimitys olisi 100 % paluu kylmän sodan suojarakennelmiin. Nimitys ilmaisee, että USA ei pidä Venäjää kumppanina, vaan haastajana ja vastustajana (parhaimmillaan) tai jopa vihollisena (pahimmillaan). John Tefft ilmentää tätä kontradiktorista lähestymistapaa. 

Dokumentti CIA:n operaatio Gladiosta, valtion sponsoroimasta terrorista (BBC 1992)



John Tefftin toiminta Italiassa Yhdysvaltain suurlähetystön neuvonantajana (1986-1989) liittyi Sisilian sotilastukikohdan jännitteisiin. John Tefftin on väitetty nimenomaisesti koordinoineen CIA:n toimintaa Gladion-terrori-verkostossa.[4] 

Gladion operaatiot olivat salaisia ja ne jäivät normaalin parlamentaarisen valvonnan ulkopuolelle, mutta verkosto alkoi paljastua kun italialainen tuomari Felice Casson avasi vuonna 1981 uudestaan tutkimukset vuonna 1972 tehdysä autopommi-iskusta, jossa kolme karabinieeriä sai surmansa. Käytetty sotilasluokan räjähde jäljittyi  Gladio-verkoston käyttämään asevarastoon ja lopulta paljastui useita satoja Gladion jäseniä, joihin lukeutui kaksi korkea-arvoista poliitikkoa. Italian pääministeri Giulio Andreotti myönsi syksyllä 1990 Gladio-verkoston olemassaolon ja maan presidenttinä toiminut Francesco Cossiga yhdistettiin verkostoon. Sveitsiläisen tutkija Daniele Ganserin ja hän kirjansa ”Naton salaiset armeijat: operaatio Gladio ja terrorismi Länsi-Euroopassa” mukaan Gladio on Natoon salainen yksikkö (stay behind –verkosto) Länsi-Euroopassa, salaa luotu verkosto, jonka tärkeimmät asiakkaat ja esimiehet ovat CIA ja Britannian salainen tiedustelupalvelu.  

Vuonna 2006 Yhdysvallat myönsi vastarintaverkoston olemassaolon, vaikka USA pyrki virallisesti minimoimaan paljastusten laajuutta. Gladion osuutta ei laajasti kuitenkaan Euroopan maissa kiistetä yhteyksistä Italian sotilastiedustelu SISMiin, uusfasisteihin ja terrori-iskuihin vuosien 1969-1985 välillä. BBC:n tekemän dokumenttisarjan päätelmänä oli, että CIA, M16 ja NATO ovat ohjanneet äärioikeistolaisia salaisia armeijoita, jotka murhasivat eri maissa yhteensä satoja siviilejä tavoitteena sälyttää syy iskusita vasemmistoryhmille.

Ganser analysoi, että Washington ja Lontoo pitivät vanhoja kommunistisia puolueita todellisena uhkana Länsi-Euroopassa toivotuille tavoitteille, joten Gladion toteutti terroritekoja, joista voitiin syyttää kommunisteja. Toiminnalla pyrittiin pääasiassa levittämään kauhua siviiliväestön keskuuteen, kuten pommi-iskuilla junissa ja markkinoilla Italiassa, vastustajien järjestelmällisellä kidutuksella Turkissa. Vuodesta 1947 Gladion toimintaa koordinoi ns. ”Länsi-Euroopan Unionin salaisten operaatioiden suunnittelukomitea”, joka toimi vuodesta 1951 nimellä ”Salaisten operaatioiden suunnittelukomitea”. Naton alkuperäisessä sopimuksessa oli edellytys, että hallitusten tulisi perustaa kansallinen turvallisuusjärjestö taistelemaan kommunismin salaisia armeijoita vastaan.  Italiasta tuli Naton jäsen jo vuonna 1949, mutta sopimuksen ohessa oli monia salaisia lisäpöytäkirjoja, jotka mahdollistivat epäviralliset organisaatiot. Ganser väittää, että Gadion-järjestö toimii edelleen, sen toiminta on laajentunut Lähi-itään tukien Libyan islamistisia militanttiryhmiä, Syyrian kapinallisia sekä Tšetšenian bandiitteja.[4]

Georgia oli Tefftin ja Mihail Saakashvilin aikana yksi vihamielisimmistä maista Venäjää vastaan. Georgia toimitti tällöin myös pommitukset Etelä-Ossetian ja Abhasian siviiliväestöä ja venäläisiä rauhanturvaajia vastaan, joihin pommituksiin liittyi globaali amerikkalainen informaatiosota Venäjää vastaan. Georgian oppositio protestoi tuolloin jyrkästi, että John Tefft inhoaa Georgiaa ja tahtoo vain käyttää Saakashviliä syöttinä operaatioissa Venäjää vastaan. Liettua on myös yksi vihamielisimmistä maista Venäjää vastaan EU:ssa. Tefft tuli Amerikan suurlähettilääksi Ukrainaan jo Venäjään vihamielisesti suhtautuvan presidentin Viktor Yushenkon aikana, vaikka toimintakausi käsitti enimmillään Janukovitshin ajan. USA jatkoi voimakkaasti ”länsimielisten” (Venäjään vihamielisesti suhtautuvien) kansalaisjärjestöjen ja poliittisten puolueiden tukemista Ukrainassa. Noiden vuosien ajalta on paljastunut paljon Tefftin luottamuksellisia Ukraina-raportteja.

Helmikuun alussa 2010 Wikileaks julkisti John Tefft laatiman luottamuksellisen muistion  tapaamisestaan ex-presidentti Leonid Kutshman kanssa. Tefft päätti tuon muistion entisen presidentin sanoihin: ”Mitä tapahtuisi jos yhtäkkiä vuonna 2017 Venäjä yksipuolisesti ilmoittaa, että sen laivasto ei jätä Sevastopolia? Haluaako joku aloittaa konfliktin Ukrainassa?”[7]

Wikileaksin paljastamassa luottamuksellisessa muistiossaan John Tefft kirjoittaa 13.9.2004 keskustelustaan EU virkailijoiden kanssa 10.9.2004 sekä katsoo EU virkailijoiden arvioineen ”Beslanin hyökkäyksen Putinin Tshetshenia-politiikan epäonnistumisena” sekä uskoneen iskun vaikuttavan EU-Venäjä –suhteiden viilentymiseen. Tefft kertoo tällöin myös tapaamisestaan Jukka Leskelän, Energiateollisuuden sähköntuotannosta vastaavan johtajan, kanssa. Erityisesti Robert Cooper, Euroopan unionin neuvoston ulko- ja turvallisuuspolitiikasta vastaava pääjohtaja ja Tony Blairin erityisavustaja, oli syyttänyt Beslanin onnettomuuden ilmaisevan ”Putinin Tshetshenia-politiikan täydellistä epäonnistumista” (the complete failure of Putin’s Chechnya policy”). Cooper vaati EU:n tiukentavan rajavartiointia Venäjän toimia vastaan.  Jukka Leskelän sanomia ei John Tefft referoinut.[8]

Wikileaks-paljastukset kertovat luottamuksellisen muistion, jonka Tefft päiväsi 27.10.2004, että Tefft keskusteli 22.10.2004 EU-IVY-maiden suhteista sekä lisääntyvästä frustraatiosta Moskovan suhteen . EU-virkamiehet kertoivat Venäjän skeptisyydestä Euroopan naapuruuspolitiikkaa kohtaan. Venäjän intressi toimia venäläisvähemmistön oikeuksien puolesta Baltiassa pistettiin merkille. EU:n naapuruuspolitiikasta vastaava apulaispääjohtaja, professori Michael Leigh huomautti, että EU:n naapuruuspolitiikan pyrkimyksenä on rohkaista Ukrainaa siirtymään lähemmäksi Länttä, mutta Ukraina ei pidä tästä naapuruuspolitiikasta. EU virkailijat olivat tuolloin hyvin kiinnostuneita yhteistyöhön USA:N kanssa mahdollisesta matkustuskiellosta tiettyjä henkilöitä vastaan voidakseen korostaa ”Ukrainan vapaita ja reiluja vaaleja”.  Tähän EU-delegaatioon osallistui  myös Taneli Lahti, joka on väitellyt Saksassa taloustieteiden tohtoriksi , toiminut Olli Rehnin vahvana taustavaikuttajana ja on valittu nyt Jyrki Kataisen uudeksi kabinettipäälliköksi EU-komissioon. Tanelin sanomisia Tefft ei referoinut.[9]

John Tefft arvioi ennakoivasti luottamuksellisessa raportissaan 2.2.2010 Ukrainan ja Venäjän suhteita Juštšenkon jälkeen ” UKRAINIAN-RUSSIAN RELATIONS AFTER YUSHCHENKO: A PREVIEW” (Canonical ID: 10KYIV184_a).[10]Suurlähettiläs huomauttaa, että Ukrainan molemmat presidenttiehdokkaat olivat luvanneet korjata suhteet Moskovaan. Tefft luonnehti Tymošenkoa   Moskovan suhteen ”käytännölliseksi”, joka välttää ”turha ärsytystä”, mutta ”puolustaa Ukrainan intressejä”. Suurlähettiläs huomauttaa, että joidenkin ukrainalaisten uskomuksissa Janukovitš   olisi ”Venäjän juoksupoika” (he would be a Russian stooge), kun taas toiset korostavat hänen puolustavan Ukrainan omien pankkiirien taloudellisia etuja sen sijaan että venäläiset oligarkit ostaisivat kaiken varallisuuden. Tefft näkee selvän eron vuoden 2004-2005 vaaleihin, sillä nyt kaikki vakavat ehdokkaat kampanjoivat suhteiden parantamista Venäjään ja jopa suoraan irtisanoutuvat Ukrainan Nato-jäsenyystoiveista. Tefft painottaa analyysissään, että tuossa tilanteessa Ukrainan ja Venäjän suhteet parantuisivat. ”Meidän näkökulmasta on ollut silmiinpistävä ilmiö Moskovan julkinen tasapainoisuus”. Tefft viittaa Kostyantyn Hryshchenkon, Ukrainan Moskova-suurlähettiläään sanoihin hänelle: ”Putin pitää  Tymošenkosta, mutta ei luota häneen; venäläiset luottavat  Janukovitšiin enemmän, mutta eivät erityisemmin pidä hänestä” ("Putin likes Tymoshenko but doesn't trust her; the Russians trust Yanukovych more, but they don't especially like him."). Tefft viittää amerikkalaisiin omiin analyytikkoihin ja pitää Venäjän epäluottamusta Tymošenkoa kohtaan ”luultavasti varsin perustelultuina” (is probably well-founded). 

Raportissaan 2.2.2010 Tefft viittaa Tarasyukin päätelmään, että Tymošenko ”jatkaisi päättäväisesti Euro-Atlantista integraatiota, vaikkakin hiljaisuudessa” (she would resolutely pursue Euro-Atlantic integration, albeit quietly). Myös Ukrainan diplomaattiakatemiasta Hryhoryi Perepelytsya tuki käsitystä, jonka mukaan Tymošenko jatkaa Ukrainaa ”Euro-Atlantisella kurssilla”. Vaikka hän antaisi ikään kuin myönnytyksiä Venäjälle, hän kääntäisi kaikki mahdolliset keinot niiden täytäntöönpanoa vastaan. Tefft alleviivaa, että "Tymošenko on julkisesti vastustanut perustuslain muuttamista sellaiseksi, että venäjän kielestä voisi tulla toinen virallinen kieli Ukrainassa” (We would add that Tymoshenko has publicly opposed changing the constitution to make Russian an official second language in Ukraine). Tefft näkee Janukovitšin aiheuttamaksi uhkaksi, että tämä virallisesti lopettaa Ukrainan siteet Nato-jäsenyyden suhteet, ottaisi Ukrainalle etäisyyttä Yhdysvalloista, EU:sta, Georgiasta ja GUAM-organisaaatiosta (”Georgian, Ukrainan, Azerbaidjanin ja Moldovan demokratian ja talouden kehittämisorganisaatio”;  GUAM Organization for Democracy and Economic Development, perustettu Jaltalla 6.-7.6.2001), mutta ”löytäisi tapoja laajentaa sopimusta Venäjän Mustanmeren laivaston hyväksi” (and would find a way to extend the basing agreement for Russia's Black Sea Fleet). Tefft kauhistelee analyysissä – viitaten Kiovan diplomaattiakatemian professorin Hryhoriy Perepelytsyan argumentteihin, että Ukrainan ulkopolitiikkaa määräytyisi Smolenskin aukiolla. Tefft muistuttaa kuitenkin, että eräät muut ukrainalaiset tekevät vähemmän pahaenteiset arviot Janukovitšista. Hän päättää arvionsa siihen, että ”voimme realistisesti odottaa Janukovitšin hallituksen ottavan etäisyyttä Georgiasta”.[10]

[6] Чем Джон Теффт хуже Майкла Макфола http://continentalist.ru/2014/04/chem-dzhon-tefft-huzhe-maykla-makfola/