lauantai 14. kesäkuuta 2014

Kalle Maurolasta 10.6.2014 kirjoitetut blogini olen poistanut tekijänoikeusvaatimuksen johdosta

Tuusulan kunnallispoliitikko Kalle Maurola on esittänyt tekijänoikeusvaatimuksen, joka koskee kahta blogikirjoitustani 10.6.2014. Niissä on hänen mukaansa hänen tekijänoikeutensa alaisia valokuvia hänestä itsestään baarissa ja hänestä Jyrki Kataisen kanssa vaalitilaisuudessa. Itse asiassa nämä kuvat olivat pienenä osana Maurolan kokonaisesta Facebook-sivusta otettua kuvakaappausta. Uudemman kerran Maurola lähetti varhain 14.6.2014 hiukan keskiyön jälkeen vaatimuksen, että hänen asianajajansa palkka alkaa juosta kello 8 jälkeen, jos en ole poistanut kuvia kello 7 mennessä. Tietysti en halua sellaista harmia. Lopulta poistin koko blogin, koska dokumentaationa käytetty kuvakaappaus hänen FB-sivulta olisi ollut välttämätön osa koko kertomusta.

Palautan hiukan tapahtumien tarkemman kulun mieliin, kun siinä näytti olevan osittain julkista ja mahdollista yksityistäkin epätarkkuutta jopa itse kunnallispoliitikolla. En ole toiminut mitenkään lain vastaisesti, mutta ongelmia tai mielipahaa en tahdo tarkoituksellisesti järjestää.

Dokumentaatiota varten minulla on yhä tallennettu Maurolan Uusi Suomi –blogi jäädytetyssä muodossa, Facebookissa annetut kaikki tykkää-merkit ja tekstit sekä sähköpostit, jotta mahdollinen epätarkkuus ei muistiongelmien tähden vahvistuisi edes tämän hetken jälkeen. Kuka tietää, mitä poliitikoille juolahtaa mieleen.



Tapahtumien kulku alkoi siitä, että minulle entuudestaan tuntematon joku Kalle Maurola julkaisi tekstin Facebook-profiilissani, jonka mukaan minulla ei ole älyä, ei karismaa eikä kauneutta. Pitkäaikaistyöttömänä minun pitäisi katsoa peiliin, kun etsin syytä köyhyyteni. Sinänsä en vaatinut älyn, karisman ja kauneuden tunnustusta, mutta diskriminaation ja työhön liittyvän syrjinnän perusteita en pitänyt erityisen asiallisina. Niin minä selvitin, että Kalle Maurola on Kokoomuksen kunnallispoliitikko Tuusulasta. Tahdoin nostaa hänet poliittisesti vastuulliseksi noista kovista sanoistaan ja nostin keskustelua varten esille hänen profiilinsa kuvat hänestä itsestään. Meitä rumia ihmisiä on maailmassa niin paljon!

Kalle Maurola Uusi Suomi –blogissaan kertoo aivan OIKEIN, että hän oli itse nähnyt blogissani nuo kuvat – joita olin käyttänyt sitä varten että luon havaintoaineistoa poliitikon kahtalaista roolia varten - eikä hän edes pitänyt niitä ongelmana, vaikka hänellä oli silloin vuorovaikutustilanteessa täysi edellytys huomauttaa kuvien käytöstä. Hän itse kertoo Uusi Suomessa, ettei nähnyt mitään ongelmaa asiassa. Itse asiassa Kalle Maurola ”peukutti”  myös Facebookissa tykkää-merkkiä, kun olin käyttänyt tätä kuvaa, jonka hän vasta sittemmin keksi ongelmaksi, mutta se on tietysti hänen oikeutensa kokea ongelma. Lisäksi Maurola jopa kirjoitti Facebook-profiilissani ystävällishenkisesti, että kuvan tapauksessa kyseessä oli firman juhlat ja hänellä on hyvä mieli. Siihen minä vastasin, että on aivan oikein, kun on hyvä mieli. Niin myös muut ihmiset kokivat. He peukuttivat tykkää-merkillä Maurolan kommenttia, niin minäkin tein.



Ongelma juolahti Maurolan mieleen vasta seuraavana päivänä sen jälkeen, kun Tuusulan Kokoomuksen puheenjohtaja oli jo kysynyt häneltä kirjoitustensa sisällöstä. Tällöin hän päätti ilmeisesti ”kostaa” ja esitti tekijänoikeusvaatimuksen sähköpostissani 10.6. kello 11:59. Tämän jälkeen tapahtumien kuvaus ei ole Kalle Maurolalla vilpitön ainakaan Uusi Suomi -blogissa. Myös Uusi Suomi –blogissaan Maurolan levittämä väite siitä, että olisin tehnyt "kuvamanipulaation" hänen sanomisistaan ja yhdistänyt irralliset sanottavat keinotekoisesti yhteen, ei pidä paikkaansa, kuten on tarkistettavissa sekä Facebookista että alla kuvakaappauksesta. Myös kuvien suhteen tilannekuvaus on vilpillinen. En ota kantaa Maurolan hyvin leimaavaan muuhun kielenkäyttöön.



Mitä tulee Maurolan Uusi Suomi –blogissa puheisiin homofobiasta ja suvaitsevaisuudesta, niin koko asia ei ollut Facebookissa teemana, vaan Maurola aloitti omatoimisesti parjata Venäjää homovihamielisistä asenteista. Vastasin ensin, että minä olenkin enemmän kodin, uskonnon ja isänmaan asialla, niin myös Venäjän arvomaailma sopii minulle paremmin. Lopulta laitoin Pravda-lehden rajun videon Pride-mielenosoituksesta, jossa lapsia loukkaavalla tavalla homot veivät pieniä ihmisiä marssiin, jossa he kulkivat melkein alastomina ja kaikin puolin siivottomina. Kysyin, onko oikein, että Venäjä suojelee noita lapsia. Maurolan into parjata Venäjää oli kuitenkin keskustelun este ja hän vetosi Naton tarpeeseen. Niin kysyin, että mitä ja ketä Nato suojelee Maurolan tarpeisiin: kauniiden venäläisten krasavitsojen tuloa viekoittelemaan komea Maurola vai Venäjältä pakenevien homomiesten haluja Maurolan suhteen? Tarvitaanko todella Natoa tuota varten? Mutta tämä teema ei ollut Maurolan tekijänoikeusvaatimuksen aiheena, vaan ainoastaan Uusi Suomi-blogin tarinan sisältönä.

Sähköpostikeskustelusta käy ilmi ensimmäinen vastaukseni 10.6. kello 12:02, että blogini kuvat ovat dokumentaatiota. Tämän jälkeen jo aivan pian 10.6. kello 12:26 vastasin ennen mitään Kallen uutta lisäilmoitusta tai reagointia, että tutkin tilannetta, kun saavun kotiin (olin poikani kanssa terveyskeskuksessa hänen angiinan johdosta, enkä voinut sen vuoksi edes toimia asian puolesta aiemmin ja tässä hetkessä). Poistin tällöin myös Facebookistakin Maurolan kuvan, jota hän itse oli peukuttanut ja jonka jälkeen Maurolan kirjoittama hyvähenkinen kommentti näkyy yhä edelleen Facebookissa.  Sähköpostiini Kalle vastasi, ettei hän keskustele kanssani, vaan toimii poliisin kanssa.

Omasta puolestani en ole tietoisesti enkä mielestäni ilman Kalle Maurolan aiempaa vuorovaikutustilanteessa ilmennyttä myötämielisyyttä toiminut mitään hänen kuviensa väärinkäytön tai luvattoman käytön puolesta.

Olen parhaani mukaan pyrkinyt jo alusta alkaen huolellisuuteen - ja erityisesti Maurolan kritiikin jälkeen tarkistin kuvakaappausten luonnettakin, että kuvakaappausten sisältöä ei pitäisi eikä voisi ymmärtää itsetarkoitukselliseksi kuvien varastamiseksi. En todella tarvitse ansaintaa tai muuta varten Maurolan kuvia. Kuvakaappaus Maurolan KAHDESTA KOKONAISESTA ERI Facebook-sivusta havainnollistaa itse alkuperäistä asiaa: Tuusulan kunnallispoliitikon merkillistä KAHTALAISTA toimintaa Facebookissa ja internetin sosiaalisessa verkostossa ylipäätänsä.  Tämä dokumentaatio ei ole mielestäni tekijänoikeuslain alaista materiaalin laitonta käyttöä, koska kyse on kokonaisesta Facebook-sivunäkymästä, ei mistään itsenäisestä yksittäisestä taiteellisesta tai vähemmän taiteellisesta kuvasta. Jos kuvan osassa on taustalla tai sivulla joku arvokkaaksi koettava kuva, jollaiseksi se on koettavissa itsenäisenä teoksena, niin kyse on samasta ilmiöstä kuin museossa otettu yleisilmettä kuvaava laillinen panoraamakuva, jossa takaseinällä häämöttää arvokas valokuva-taideteos, joka tulee vain mukaan panoraamakuvaan.

Maurola esiintyy yhtäällä kunnallispoliitikkona ja pitää seuraavia vaaleja varten jo Facebook-sivua, jossa hän esiintyy tunnettujen poliitikkojen rinnalla. Sitten sama henkilö kirjoittaa poliittishenkisen intressinsä mukaisesti hyvin röyhkeitä lauseita – itselleen tuntemattomalle - yksityiselle suomalaiselle miehelle, mutta käyttää tällöin henkilökohtaista Facebook-profiiliaan. Haluan Kokoomus-puolueen ja kansalaisyhteiskunnan pohtivan, miten uskottavaa poliittinen imago on enää tämän kahdenlaisen jännitteisen roolin jälkeen. Juuri KAKSI kuvakaappausta KAHDESTA erilaisesta Facebook-profiilista samalta henkilöltä tuo esille tuon sisäisen jännitteen ja ongelman: voiko hän ja puolue vain paeta vastuuta sillä selityksellä, että toinen profiili poliittisten herjojen heittämistä varten olisi vain yksityinen eikä edusta Kokoomuksen linjaa? Olen kuitenkin tarkentanut aivan heti Maurolan mielenmuutoksen ja yllättävän kritiikin ilmennettyä, että kirjoitukseni havainnollistava ja selittävä kuva-aineisto olisi nimenomaisesti Maurolan Facebookin kokonaisesta sivusta – ei mistään yksittäisestä valokuvasta, joka vain viihdyttäisi blogin lukijaa.

Näillä perusteilla ja tällaisessa tilanteessa en näe, että sitaattioikeuden kaltainen Maurolan FB-sivuston yleinen käyttö yhteiskunnallisessa keskustelussa ja artikkelissani olisi mitenkään loukannut Kalle Maurolan tekijänoikeutta mahdollisiin joihinkin yksittäisiin valokuviin, joiden määriteltyä tekijänoikeutta ei myöskään Maurola ole yksilöidysti osoittanut kuuluvansa juuri itselleen. Kaiken lisäksi olen toiminut mahdollisimman ripeästi noudattaen Maurolan muuttuvia yllättäviä toiveita asioissa, joihin hänellä oli aiemmin toisenlainen suhtautuminen. Mielipahaa välttäen poistin Maurolan kuva-aineiston ja linkit Facebook-sivulle, sillä yleisölle asia lienee tuskin enää epäselvä. Kukin voi kansalaisena arvioida omatoimisesti, miten poliitikolla voi olla kaksi roolia sekä miten hänen sopii huudella lähimmäistensä typeryydestä ja rumuudesta.

Kirjoittaja on köyhäparka, yhteiskunnallinen aktivisti ja kommentaattori, joka kärsii suomalaisesta ryssävihasta ja diskriminaatiosta toisinajattelijoita vastaan. Kirjoittaja tahtoo Suomen pysyvän itsenäisenä ja riippumattomana, jotta washingtonilaiset huijarit eivät huijaa suomalaisia vihaan naapureita ja toinen toistaan vastaan. Tarvitsemme enemmän leipää, mutta emme Natoa! En kiistä rumuutta ja tyhmyyttä, mutta vaadin, että poliitikot eivät halveksisi köyhien, rumien ja tyhmien ihmisarvoa! Meitä köyhiä , rumia ja tyhmiä on paljon tässä maailmassa!


Juha Molari, D.Th, BBA.
GSM+358 40 684 1172
EMAIL juhamolari-ÄT-gmail.com (-at-= @)