tiistai 10. kesäkuuta 2014

Missä määrin Suomen poliittinen eliitti ja media ymmärsivät Sergei Lavrovia?

Tietysti löytyy aina niitä, jotka väittävät suomalaisten "Venäjä-asiantuntijoiden" ja suomalaisen median ymmärtäneen Venäjän ulkoministeriötä ja ulkoministeri Lavrovia paremmin kuin Venäjän omat politiikan toimittajat. Siltä varalta, että joku kuitenkin tahtoisi pohtia myös sitä, miten Venäjällä politiikan toimittajat ymmärsivät Lavrovin vuorovaikutuksen suomalaisten kollegoidensa kanssa, niin muutama keskeinen havainto nousee esille.
Kultarannassa käytiin Venäjä-keskustelua Lavrovin saapumisen aattona.
Lavrov arvioi Suomen ukrainisaatiota” (Лавров замерил «украинизацию» Финляндии), otsikoi Izvestia puhuttelevasti.[4]  BaltInfo totesi, että ”Suomen presidentti ei ymmärtänyt Lavrovia Venäjän ja Naton sopimuksesta” (Президент Финляндии не понял слова Лаврова о соглашении России и НАТО)[5]

Otsikot ovat vauhdikkaampia pelinavauksia itse uutisiin, joissa tapahtumien kulku kerrotaan  asiallisesti ja maltillisesti. Otsikot eivät synny kuitenkaan tarkoituksettomasti.

Mitä on tämä ”ukrainisaatio", jonka venäläinen arvovaltainen Izvestia nosti esille? Eikö se ole venäläisessä kielenkäytössä derussofikaatiota, venäläisen kielen ja kulttuurin alistamista, Venäjään ja venäläisiin kaikkinaisten suhteiden ja oikeuksien rikkomista sekä tuossa tilanteessa tietynlaisten muiden – ehkä länsimaisten - ryssävihaa rakentavien toimijoiden vaikutusvallan ja omistushalun kasvua siellä, missä on aiemmin ollut hyvät veljelliset suhteet venäläisten kanssa ja ystävällinen yhteistyö Venäjän valtion kanssa?

Historiallisesti katsoen ”ukrainisaatio” («украинизацию») liittyy ukrainan kielen ja kulttuurin edistämiseen Neuvostoliitossa Ukrainan alueela 1920-1930-luvuilla sekä tämän jälkeen Saksan miehityksen ajan tapahtumiin erityisesti venäläisiä vastaan ja vuoden 1991 jälkeen jännitteeseen Ukrainan bi-kulttuurisuutta vastaan.

Kun Venäjällä puhutaan ”ukrainisaatiosta”, niin muistetaan pahalla ukrainalaisten nationalistien johtajaa Stepan Andrijovytš Banderaa[8], joka toimi Saksan miehityskaudella Ukrainan uudessa hallituksessa ja järjesti mm. Puolan sisäministeri Bronislaw Peratskogon, filologian professori Ivan Bain sekä tämän oppilaan Jacob Bachinskiyn murhat, joista murhista hän saikin elinkautisen vankeusrangaistuksen, mutta Saksan miehityksen ansiosta hänet nostettiin ministeriksi.[7]  Bandera on nykyisen Ukrainan juntan eräs poliittinen idoli menneisyydestä.

Venäjän ulkoministeriön jo vuosia sitten annettujen lausuntojen mukaan ”ukrainisaatio” aiheuttaa sortoa sekä rajoittaa venäjän kielen ja kulttuurin käyttöä. Termin käyttö modernin Venäjän poliittisessa elämässä viittaa tiettyihin samankaltaisuuksin noiden menneisyyden kielteisten kokemusten kanssa.

Tammikuussa 2010 Vladimir Putin varotti Venäjän poliittisen elämän ”ukrainisaatiosta”, jonka hän liitti samassa lauseeseen ”totalitarismin” ja ”mielivallan” kanssa sekä kehotti sitä vastoin poliittista elämää muutokseen.[6]

Sergei Pavlovich Tsekov (Сергей Павлович Цеков; nykyään Krimin tasavallan edustaja Venäjän Federaation liittoneuvostossa), tammikuussa 2008 Krimin Korkeimman neuvoston ensimmäisenä varapuheenjohtajana, siis monia vuosia ennen nykyistä väkivaltaista sisällissotaa, moitti ankarasti, että Kiovan toteuttama Krimin ”ukrainisaatio” on perustuslain vastainen.[9] Hän huomautti, että itsenäisen Ukrainan osana Krim oli pysynyt pitkään "venäläisen kulttuurin saarena", mutta jo tuolloin vuonna 2008 Ukrainan keskushallinnon viranomaiset alkoivat toteuttaa useita sellaisia toimenpiteitä, joiden ”tavoitteena oli syrjäyttää venäjän kieli Krimillä, ei ainoastaan oikeuden ja hallinnon kielenä, vaan myös kouluissa ja viestinnässä”. Tsekovin mukaan Ukrainan hallitus kieltäytyi tunnustamasta ilmeistä tosiseikkaa, että Ukraina on bi-kulttuurinen valtio, jossa yli puolet väestöstä puhuu ja ajattelee venäjäksi. Tsekov moitti monilla alueilla toteutettavaa Ukrainan de-russifikaatiota (деруссификация). Hän muistutti, miten Ukrainan opetusministeri (2007-2010, 2010-2013), Lvin valtiollisen yliopiston entinen rehtori Ivan Vakarchuk määräsi, että lukion suorittaneiden ainoa koekieli olisi ukraina.

Millaisen kuvan Sergei Lavrov ja Venäjän ulkoministeriö sai Suomen ”ukrainisaatiosta”? Sinänsä siunattua, että he eivät osallistuneet Kultarannan Venäjä-keskusteluihin, joiden puheenvuorojen perusteella olisi saattanut tulla vaikutelma pitkälle menneestä ”ukrainisaatiosta”. Moskova osaa kuitenkin katsoa myös Suomen poliittiset keskusteluohjelmat televisiosta. Vaikuttaisi siltä, että vaarallisen ”ukrainisaation” viesti on mennyt perille ja tullut ymmärretyksi. Presidentti Niinistö arvosteli Venäjä-puheita terävästi: ”Onko nyt varmasti venäläiset haukuttu”.[10] ”´Onko nyt muoti vaihtunut niin, että Venäjän moittiminen on se ehdoton "must", joka pitää joka yhteyteen ottaa´, Niinistö kysyi”.[10]

Izvestia kertoi, että Ukraina leimasi Venäjän ulkoministerin vierailua Turussa. Venäjän ulkoministeri Sergei Lavrov teki kaksipäiväisen vierailun (9.-10.6.) naapurimaahan Suomeen, johon Venäjällä on ollut perinteisesti läheiset ja hyvät suhteet. Kuitenkin viime kuukausien aikana Ukrainan kriisin tähden ovat maiden välit jäädytetty: Suomi on - yhteistoiminnassa EU:n kanssa - rajoittanut keskinäisiä yhteyksiä Krimin liittymisen tähden ja Venäjän johdon asenteiden johdosta suhteessa Kaakkois-Ukrainaan.

Izvestia kuvailee, miten ensimmäisen päivä lehdistötilaisuudessa venäläinen ministeri sanoi, että molempien maiden pitäisi panostaa poliittiseen ja taloudelliseen yhteistyöhön. Positiivisena esimerkkinä hän mainitsi toukokuussa pidetyn Pietarin kansainvälisen talousfoorumin, jossa Suomen valtuuskunta oli erittäin vankka – noin 40 ihmistä, mukana yritysjohtajia talouden lippulaivoista. Edellytykset olisivat siis parempaan, mutta Izvestia kertoo: ”Kuitenkin toisin kuin liike-elämässä, politiikka ei ole Helsingin ja Moskovan välillä niin ruusuinen”. Tilannetta olivat selvittäneet Izvestija -lehdelle ulkoministeriötä ja Kremliä lähellä olevat tahot.

Izvestia luettelee ilmeisesti ”ukrainisaation” ennakoivia oireita: Suomalaiset päättäjät ovat nyt haluttomia matkustamaan Venäjälle, he ovat jo peruuttaneet useita korkean taso kokouksia. Venäjä ei myöskään peittele pettymystä kontaktien intensiteetin vähentymisestä.

Keskusteluja käytiin kulttuurisesta ja humanitaarisesta yhteistyöstä. Erityisesti tahdottiin tehostaan kulttuuriministeriöiden yhteistyötä. Myös keskustelua käytiin rauhanomaisesta atomivoiman käytöstä. Molempien osapuolten painopiste keskittyi Ukrainan tapahtumiin ja keinoihin niiden ratkaisemiseksi sekä EU:n pyrkimyksiin painostaa Moskovaa, jopa omien taloudellisten etujensa kustannuksella, mitä ei Venäjällä hyväksytä.

Izvestia kertoo, että Erkki Tuomioja ei onnistunut kääntää Sergei Lavrovin ajatuksia South Stream –kaasuputken rakentamisesta. ”Viime aikoina olemme yhtäkkiä saaneet kuulla Brysselistä, että neuvottelut South Stream –kaasuputkesta jäädytetään, kunnes Venäjä tunnustaa Kiovan vallan. Sekö on rakentavaa? Brysseliä ohjaa halu rangaista ja kostaa, eikä luonnollinen halu tarjota luonnollisia ja taloudellisia etuja jäsenvaltioille".

Venäläisestä näkökulmasta katsottuna suomalaisten haasteena ei näyttäisi olevan vain tietynlaisen ”ukrainisaation” haasteet, vaan myös tietämättömyys ja ymmärtämättömyys. BaltInfo havaitsi erityisesti sen, miten presidentti Sauli Niinistö kommentoi Venäjän ulkoministerin Sergei Lavrovin lausuntoa Naton epäsuotavasta lähestymisestä Venäjän rajaa: ”Sanalla sanoen Niinistö ei ymmärtänyt, mitä Venäjän ulkoministeri sanoi”. BaltInfo viittasi Suomen valtiolliseen yleisradioyhtiöön ”YLE”, jossa Niinistö sanoo: ”Nato-Venäjä –sopimus, mikä se on? Emme ole tietoisia tällaisesta sopimuksesta. Suomi seuraa ainoastaan niitä sopimuksia, joissa se on osapuolena. Mitkään muut sopimukset eivät koske meitä”. 

On tietysti maiden välisten suhteiden kannalta surullista, jos ymmärtämättömyys ja tietämättömyys eivät vähene kahden välisissä korkeissa tapaamisissa. Ilmeisesti näitä tapaamisia ei olisi syytä peruuttaa, vaan pikemmin lisätä molemminpuolisen hyvän tuntemuksen, rakkaudellisen yhteistyöhalun ja historiallisen muistin kehittämiseksi. Suomen ulkopoliittisen ja vuorovaikutuksellisen taidon syventämiseksi olisikin ilmeisen antoisaa, jos Sauli Niinistön ja Erkki Tuomiojan lisäksi myös Aleksander Stubb, Carl Haglund, Eduskunnan ulko- ja turvallisuuspoliittisen valiokunnan puheenjohtaja ja pääministeri Jyrki Katainen, Eduskunnan suuren valiokunnan puheenjohtaja Miapetra Kumpula-Natri sekä eduskunnan puhemies Eero Heinäluoma olisivat entistä enemmän kahdenvälisessä keskustelussa venäläisten osapuolten kanssa.

Itar-Tass kertoi lyhyesti, että Suomen jälkeen Sergei Lavrov meni Pietariin, jossa neuvotteli Saksan Steinmeierin ja Puolan Sikorskin kanssa. Tässä yhteydessä Niinistö ja Tuomioja olivat vain johdanto seuraaviin neuvotteluihin Saksan ja Puolan kanssa. Itar-Tass murehtii, että toisin kuin länsimaiset kumppanit olivat luvanneet, niin 25. toukokuuta vaalien jälkeen väkivalta ei ole pysähtynyt, vaan kaikki on käynyt täsmälleen päinvastoin. Venäjän, Puolan ja Saksan ulkoministerit keskustelevat Kaliningradissa toukokuussa 2011, Berliinissä maaliskuussa 2012 ja Varsovassa toukokuussa 2013 sovituista yhteistyön näkymistä ja positiivisesta poliittisesta ilmapiiristä kansainvälisillä eri foorumeilla Venäjä ja EU:n välillä sekä Venäjän ja Naton välillä.[1]

Ria Novosti kertoi, että Venäjän ja Suomen välillä on ollut tasapuolista, molempia osapuolia hyödyttävää yhteistyötä monilla eri aloilla, kaksisuuntainen vuorovaikutus on saavuttanut strategisen kumppanuuden tason. Lukashevich totesi kriittisesti, että viime aikoina Suomi on peruuttanut monia yhteisiä toimia Suomen ja Venäjän väliltä. Suomen menettely ei ole tapahtunut hyvän venäläis-suomalaisen naapuruuden sekä molemminpuolisen hyödyn hengessä. Ria Novosti muisti myös Rantalan, Salosen ja Putkosen perhe-ongelmat sekä yli 50 venäläisen äidin ongelmat Suomessa, jotka ovat olleet ongelmallisia kysymyksiä Venäjän ja Suomen välisissä suhteissa.[2]

Rossiiskaya Gazeta kertoi, että niin Venäjä kuin Suomikin kannattavat Ukrainan väkivaltaisuuksien lopettamista. Venäjä ja Suomi pitivät tärkeänä Ukrainan tilanteen normalisointia, tarvitaan väkivallan pikaista lopettamista sekä perustaa todellinen vuoropuhelu Kiovan ja alueiden välillä. Kokous toi ilmi Suomen ja Venäjän hyvät naapuruussuhteet. Lavrov keskusteli myös yhteistyöstä Suomen kanssa Pohjois-Euroopan ja arktisen alueen kysymyksissä.[3]










  




Kirjoittaja:




Juha Molari, unemployed, D.Th, BBA.
GSM+358 40 684 1172
EMAIL juhamolari-ÄT-gmail.com (-at-= @)
СМИ и Юха Молaри коллекция, Molari in Russian media): http://juhamolari.blogspot.com/2010/01/blog-post_23.html