maanantai 16. kesäkuuta 2014

Parasiitin vastaus köyhiä mollaavalle Kalle Maurolalle, Tuusulan Kokoomuksen ex-varapuheenjohtajalle

Taas eilen pyhäpäivänä 15. kesäkuuta 2014 kello 11:07 – taatusti jumalanpalveluksen aikaan  – poliittisella urallaan Kokoomuksessa erinomaisesti edistynyt ja edellisten kunnallisvaalien hyvää äänimääräänsä mm. Facebook-sivuillani toistuvasti kehunut, Tuusulan nuorisolautakunnan jäsen Kalle Maurola kirjoitti itsensä ja koko kansan hartaudeksi ”järkevien ihmisten” nimissä alhaista vastustajaansa vastaan.  Pyydän nyt saada yhtenä pienenä parasiittinä vastata köyhiä mollaavalle Kalle Maurolalle, sillä onhan hän kuntapäättäjiämme.


Olen selvittänyt jo aiemmin14. kesäkuuta 2014 seikkaperäisesti dokumenttien avulla tapahtumien kulkua siinä kamppailussa, johon itähelsinkiläinen laitakaupungin parasiitti joutui 10. kesäkuuta ja myös tuota aiemmin Tuusulan ylvään Kokoomus-poliitikon Kalle Maurolan kanssa.[4] Tapahtumien kulku alkoi siitä, että minulle entuudestaan tuntematon muuan ”Kalle Maurola” julkaisi erään suorasukaisen tekstin Facebook-profiilissani: hänen mukaansa minulla ei ole älyä, ei karismaa eikä kauneutta. Pitkäaikaistyöttömänä minun pitäisi katsoa peiliin, kun etsin syytä köyhyyteni. Ehkäpä Maurola ei tiedä koko osaamistani, hyvinvointiani ja aktiviteettejani (kuinka monta tutkimusta ja artikkelia olen nytkin julkaisut arvovaltaisissa julkaisuissa!) 

Kalle Maurola kirjoittaa Facebookissa hänelle entuudestaan tuntemattomalle ihmiselle, että
tämä henkilö on työtön, koska hänellä ei ole älyä, ei kauneutta eikä karismaa.


Sähköposti Kokoomuksen päättäjille Kalle Maurolan tekstin johdosta.



Sinänsä en vaatinut älyn, karisman ja kauneuden tunnustusta, sellaisen vaatimuksen esittäminen olisi parasiitiltä jo ”julkeutta”, mutta diskriminaation ja työhön liittyvän syrjinnän perusteita en pitänyt kuitenkaan erityisen asiallisina. Niin minä selvitin, että Kalle Maurola on Kokoomuksen kunnallispoliitikko Tuusulasta. Tahdoin nostaa hänet poliittisesti vastuulliseksi noista kovista sanoistaan ja nostin keskustelua varten esille hänen profiilinsa kuvat hänestä itsestään. Meitä rumia parasiittejä on maailmassa niin paljon! Mielestäni Maurola edustaa monien muiden kanssa koventuneita asenteita ja arvoja, joiden mukaan me köyhät olisimme liian häpeilemättömiä parasiittejä, koska me köyhät syömme rikkaiden ja järkevien ihmisten parhaimmat onnistumisen mahdollisuudet. Parasiitit tukahduttavat yhteiskunnallista luovuutta ja hyvyyksien rakentumista. Köyhien pitäisi olla nöyrästi hiljaa!

En tahtoisi hyväksyä tuollaista tylyä leimaamista ja alistamista.

Loisten historia on tuttu minulle – Kalle Maurolan köyhälle tyhmälle vastapuolelle  – jo sukuni pitkien ja köyhien kokemusten tähden: Kerimäen evankelisluterilaisen seurakunnan kirkkoherraviraston vanhat kirkonkirjat nimittivät, että kaukainen isoisäni Pekka Molari oli ”loinen”. Sääty-yhteiskunnassa loinen eli koturi, joutolainen tai kesti tarkoitti yhteiskunnan alimmilla tasoilla olleen ihmisryhmän edustajaa.  Maurolan isännän kodissakin lienee 1700-1800 –luvuilla elänyt useita tällaisia loisia.

Ihmisistä käytetty termi ”loinen” periytyy Kreikasta sanasta παράσιτος (”parasitos”, transl.), joka tarkoitti ”henkilöä, joka syö jonkun toisen kanssa”. Jo kreikkalaisroomalaisessa komediassa parasiitti-loinen sai naurettavan, vähemmän kunnioitusta herättävän koomisen roolin niin kuin myös berberi-orjaksi syntyneen, ”antiikin Molièren” , Publius Terentius Afer  (n. 190-159 eKr) teoksissa Phormio ja Eunukit, joista jälkimmäinen ei ollut välttämättä kokonaan Terentiuksen itsensä tuottama. Terentiuksen omistajaksi oli tullut eräs senaattori, joka sittemmin vapautti kirjailijan. Parasiitit ilmestyivät kreikkalaiseen komediaan jo 400-luvulla eKr. ja olivat tyypillinen piirre myös Uudessa komediassa. Sivistystään osoittava kirjailija nosti nuo naurettavat parasiitit esille kirjoituksissaan, kun tahtoi kiitosta patronuksilta ja naurattaa häntä.

Terentius kirjoitti Eunukki-teoksessaan naurettavista ja pilkattavista parasiiteistä, jotka olivat jatkuvasti nälkäisiä, nauttivat moninaisista juonistaan anoa patronusten tukea. Jos patronus oli kehuttu sotilas, silloin parasiitit turvautuivat kehumiseen. Aina suhde jäi kuitenkin yksisuuntaiseksi: parasiitti sai arvokkaan huolenpidon, jonka patronus antoi, vaikka parasiitti ei todellisuudessa antanut juuri mitään arvoa vastavuoroisesti. Terentiuksen ”Phormio” on kuitenkin poikkeuksellinen parasiitti: hän antoi enemmän kuin sai, mutta yhtä kaikkea hassuttelun aihe.

Terentius lisäsi oikein tarkoitushakuisesti käyttämiinsä ja kommentoimiinsa vanhoihin traditioihin parasiitti-aineistoa, jotta voisi kiinnittää huomiota Phormion loismaisuuteen. Niin kuin Plautus jo aiemmin, niin myös Terentius esitti, että parasiitti oli jotain sellaista, jota ei voisi kreikkalaisten ihanteiden mukaan suoraan hyväksyä. Parasiitti ei kykene itse ruokkimaan itseään, mutta on kyllin viekas arvostelemaan toisten ruokia. Häneltä puuttuu kunnioitus ja periaatteellisuus, joita pitäisi vapaan ihmisen ilmaista.

Ylväiden ihmisten tarpeita ja huvitusta varten siis nuo antiikin kirjailijat naurattivat tarinoillaan siinä, miten parasiitin piti myös niellä kaikki ylpeät pyrkimyksensä ja sietää pilkkanimillä nimittelyä ja loukkauksia, suoranaista kiusantekoa, huonoa ruokaa (esim. ruoan jätteet) ja alentavia istuinpaikkoja. Ylimystön palveluksessa tuo kirjailija sivistyneistö tuomitsi, että parasiiteillä ei ollut edes moraalisia periaatteita, ei velvollisuuden tuntoa ja hyvää tahtoa, koska parasiitti ei tiennyt mitään eettisistä tai hengellisistä ihmissuhteiden ulottuvuuksista: parasiitin ainoa ajatus oli oma etu. Lopulta loiseksi ymmärrettiin myös henkilö, joka asui ja eli toisen henkilön tai ihmisryhmän kustannuksella. 

En pidä lainkaan outona, että suomalaiset hyväosaiset ihmiset etsivät yhä edelleen naurunsa aiheet keksimällä pilkkasanoja meitä parasiittejä vastaan: jo useat tuhannet vuodet on ollut köyhien kohtalona tulla pilkatuksi eikä Kansallinen Kokoomus edusta mitenkään poikkeusta ihmiskunnan sivistyksessä.

Pilkkasanojen hyväksymisessä ja niihin alistumisessa on ollut moninaista linjaa köyhien parissa. Kreikkalaisesta ja roomalaisesta kirjallisuudesta tunnettu parasiittien ongelma isäntiensä (patronusten) vallan alaisuudessa liittyi myös Jeesuksen ja hänen seuraajiensa maailmaan. Jeesuksen seuraajat ihannoivat vallankumouksellista riippumattomuutta: ”Älkää murehtiko sielusta, siitä mitä söisitte, älkääkä ruumiista, siitä mitä päälle pukisitte” (Lk. 12:22b/Mt. 6:25). Monen päivän leivän etsiminen olisi ollut turvautumista patronusten tukeen. Isä Meidän –rukouksessa ”kiusaukseen pakottaminen” (Lk. 11:4/Mt. 6:12-13; suomennettu ”älä saata meitä kiusaukseen”) kuvasi sellaista epätoivoista tilannetta, jossa rukoilija sortuisi epäluottamukseen Jumalan huolenpitoa kohtaan ja lankeaisi paholaisen tarjouksiin omaisuuden saamiseksi. Myös VT:n Danielin kirjassa oli ihanteena uskonnollinen odotus ja kestävyys Jumalan valtakunnan saapuessa, mutta sitä vastoin kiusaus syntyi siitä, jos ja kun epäuskoiset hallitsijat jakoivat lahjoja, kunnianosoituksia ja palkkioita suojateilleen (Dan. 11:38–39, 12:10–12). Esimerkiksi tunnettu Jerome H. Neurey, tutkija joka on selvittänyt Jeesuksen ajan yhteiskunnallisia oloja, katsoo, että Uuden testamentin maailmassa ihmisillä oli kova tarve etsiä jatkuvasti suojelijaa (patronusta) turvatakseen elämänsä.[5][6][7][8][9][10][11] Juuri Jeesuksen kehotus huolettomuuteen oli sanoutumista irti tuosta patronusten valta- ja mielivaltasuhteesta.  Ne eivät olleet kapitalistille annettuja kehotuksia viettää Californian lämmössä stressilomaa tai hankkia kiva rentouttava huvila Välimeren rannikolta. Jeesus asetti Jumalan valtakunnan etsimisen maallisten arvojen vastakohdaksi (πλην ζητειτε την βασιλείαν; Lk. 12:31). Ruoasta ja vaatteista murehtimisesta tuli luopua. Sitä vastoin ihmisen piti etsiä Jumalan valtakuntaa.

Sittemmin ranskan kielessä parasite tarkoitti jonkun rikkaan pöydässä aterioivaa köyhää ihmistä. Parasite tunnetaan ranskan kielessä myös avustavaksi papiksi, joka huolehtii Jumalan määräysten mukaisesti kutsusta yhteiselle aterialle, mutta tämä merkitys yleensä unohdetaan.  Marxiin myötämielisesti suhtautunut ranskalainen ekonomi, sosialistina pidetty sosiologi ja filosofi Pierre-Joseph Proudhon määritteli vuonna 1840 kirjassaan Théorie de la propriété , että ”röyhkeä mauton loinen elää toisen kustannuksella, on moraaliton laiskuri, joka ilman minkään yhteiskunnallisen tehtävän suorittamista nauttii toisen ja useamman henkilön yrityksen tuotteista, mutta hän on varas ja loinen”. Jeanne-Marie Viel on kirjoittanut rikkaiden historiasta markkinataloudessa sekä yhteiskunnallisesta muutoksesta, jossa parasiitit ovat taas ilmaantuneet.[2]

Toisin kuin Suomessa Kokoomus ja sen nousevat tähdet jykevällä äänellään todistelevat, niin läntisessä Euroopassa ovat näkökulmat monipuolisemmat siinä, ketkä olisivat ihan todellisuudessa yhteiskuntamme loisia. Ranskalainen vasemmisto etääntyy kuitenkin antiikin klassisesta kielenkäytöstä. Ranskalaisesta vasemmistosta Jean-Luc Mélenchon  ja Nathali Arthaud[3] antoivat joitakin aikoja sitten tuomionsa, jonka mukaan ylellisyystuotteiden imperiumin omistaja, upporikas miljardööri Bernard Arthault olisi ”parasiitti”, koska tämä tahtoo muuttaa Ranskasta Belgiaan. ”On hyvin järkyttävää, mitä hän [Bernard Arthault ] tekee. Katsoin hänen argumenttiaan: hän perustelee ratkaisuaan sillä, että hän tekee ’merkittäviä investointeja’. Se on nöyryyttävää meille Ranskassa, meille eurooppalaisille. Tämä on nöyryyttävää myös belgialaisille. Mikä on se arvo, että Belgian kansalaisuus saadaan vain rahan tekemisen tähden. Rikkaalle, tärkeälle ja voimakkaalle ihmiselle ei ole mitään muuta maata kuin raha. He eivät rakasta maataan. Nyt riittää, että nuo ihmiset ovat loisia niin kuin he ovat. Eko-sosialismissa, johon pyrimme, heillä ei ole paikkaa”.[3]

En suinkaan vähättele, että runsaita ja tunteikkaita tekstejään kirjoittanut Kalle Maurola olisi Kokoomus-väen keskuudessa niin kuin berberi-orjaksi syntynyt Publius Terentius Afer, joka pilkkasi parasiitteja, sai suosionsa naurattaessaan isäntäänsä ja sittemmin jopa vapautensa, vaan kyllä Kalle Maurola on ihan aidosti yhteiskuntamme eliittiä journalistina, Tuusula-lehden avainasiakaspäällikkönä ja ennen kaikkea Kokoomus-politiikan tekijänä Tuusulan Nuorisolautakunnassa.  En toki tiedä niitä journalistisia julkaisuja, joita Kalle Maurola on kirjoittanut.

Minun mielestäni tärkeintä on se, että Kokoomuksen kunnallispoliitikon kovien yläluokkaisten, köyhiä halveksivien arvojen arviointi on hyvin paljastavaa myös yleisemmin tietynlaisen yläluokkaisen asenteen koventumisesta Suomessa. Siinä yhteiskunnassa asenteet meitä kaikkein heikoimmassa asemassa olevia ihmispoloja kohtaan – suoranaisia parasiitteja vastaan - ovat äärettömät ankarat ja halventavat: me köyhät syömme rikkaiden pöydältä ja niin rikkaiden ihanilta lapsilta jää ihan kalliimmat nautinnot saamatta. Me parasiitit ja meidän penikat olisimme valtioverotuksen ja kunnallisverotuksen avulla syöneet jo aivan liian paljon. Köyhyytemme syy on kuitenkin typeryydessämme, rumuudessamme ja puutteellisessa karismassa. En voi unohtaa Suomen historiasta sitä, miten ”valkoiset” toimittivat ”punaisten penikkojen” ideologisen puhdistuksen ja pakkosiirrot Suomen itsenäisyyden alkuvuosina.[12] Niin ihmeellistä kuin sellaiset ihmisoikeusloukkaukset, niin hengenheimolaisia näyttäisi olevan yhä edelleen kuntiemme ja valtiomme suunnannäyttäjinä.

Tuusulan Kokoomuksen ja Suomen valtakunnan nouseva poliittinen lupaus, Nuorisolautakunnan jäsen Kalle Maurola kuvailee järkevänä ihmisenä vastustajakseen löytämäänsä itähelsinkiläistä pitkäaikaistyötöntä parasiittiä tyrmäävästi, kuten on havaittavissa Maurolan asenteista hänen viittauksessaan ”Juha Molarin Facebooksivuilla velloviin harhaisiin Venäjän ihannointiin” (sitaatti on lainaus Maurolan blogista).  Harhaisessa Venäjä-ihannoinnissa vellova parasiitti olisi myös kaiken jo sanotun ja tässä mainitsemattoman lisäksi Maurolan määritelmän mukaan: ”tyhmä, ruma ja epäkarismaattinen”. Noita sanojaan Maurola ei edes keksi lausuttavaksi kamppailun tiimellyksessä parasiitin röyhkeyttä vastaan, vaan ihan omatoimisesti puhuttelunsa aloituspuheenvuorona.

Edelleen Maurola väittää, että ”Molarin blogikirjoitukset” ovat ”erittäin sekavia”, niissä olisi ”sekavaa ulosantia” ja että Molari kuuluisi ”mm. SAFKA nimiseen järjestöön”.  Maurolan mukaan Molari on niitä ”fanaattisia ihmisiä”, joiden kanssa on turha lähteä mihinkään diskurssiin. Siitä huolimatta Maurola saapui omatoimisesti minun - Juha Molarin - Facebookiin ja kirjoitti kymmeniä väittämiä sinne sekä jo tätä ennen ja tämän jälkeen kirjoitti Uusi Suomi –blogiinsa useita väittämiä minua vastaan.

Pyydän edes hiukan patronusten laupeutta meitä alaluokkaisia ihmisiä kohtaan. Minä en ole mikään Terentius, hauska ja taitava kirjoittaja. On tietysti mahdollista, että parasiitin sivistymättömyys näkyy sekavassa ulosannissa. En tietenkään pysty siihen, mihin Maurola kykenee kirjoittaessaan meistä surullisen naurettavista parasiiteistä! Kaiken jalosukuisuuden puuttuessa me parasiitit emme tietenkään pysty ilmauksessamme siihen erinomaiseen hienostuneisuuteen, mihin tuo aina viisas ja järkevä yläluokka, jonka jaloutta ja puhtautta journalisti Kalle Maurola suojelee myös Tuusulan Nuorisolautakunnassa, on tottunut jo monen sukupolvensa perintönä. 

Ihan varmasti Kalle Maurola nousee ylväästi kirjoittajana Terentiuksen rinnalle tai jopa yläpuolelle hauskuttavassa kuvailussaan, joka on niin vivahteikas ja täsmällinen meidän parasiittien surkuhupaisuuden kustannuksella. Vähän korjaisin kuitenkin journalistina ja avainasiakaspäällikkönä ansioitunutta Kalle Maurolaa – jos tämä korjaus on edes sopivaa:  en kuuluu ”SAFKA nimiseen järjestöön”! Sinänsä olisi oikeampi sanoa, että SAFKASSA (Suomen antifasistinen komitea, jonka rekisteröimättömän järjestön monet aktivistit kuuluvat Suomi ilman natsismia –järjestöön ja tämä edelleen jäsenjärjestönä Maailma ilman natsismia –järjestöön) on lukuisia tuttuja tovereita, joiden arvot ja asenteet minä jaan hyvin tai osittain pitkälle.

Järkeväksi itsensä tunteva yhteiskunnallinen eliitti Kokoomuksessa ei voi sietää, että heidän järkeviksi kokemiaan näkemyksiä moititaan. Niin myös Kalle Maurola tuomitsee patronusten ikiaikaisella oikeudella tyytymättömyyttäni: hänen journalistinen kirjoituksellinen herkkyys ja terävyys minun Facebook-sivuillani – hänen mukaansa – saattaneet jopa ”Molarin kiihoittuneeseen tilaan”. En lainkaan epäile, että Kokoomuksen kunnallispoliitikko tuntee sanojensa ja analyysiensa ihmeellisen voiman, se on yhtä hyvin patronusten kuin heidän viihdyttäjiensä ikiaikainen tunne, mutta hiukan kyllä kyseenalaistaisin tuon Maurolan värikkään kielen oikeutusta mukamas ”kiihoittuneesta tilasta”. Toinen seikka on tietysti siinä, saako parasiitin kyseenalaistaa Kokoomus-poliitikon analyysit! En mitenkään tietenkään kiistä, että Maurola on kohoamassa kirjoittajansa itsensä Terentiuksen rinnalle, sillä kyllä Maurolan parasiitti-kuvaukset ansaitsevat kansallisen ja maailmanlaajuisen suosion.

Maurola ei ole genressään ja syvällisessä yhteiskunta-analyysissään edes suomalainen uranuurtaja. Vauva-lehdessä eräs henkilö pyytää ilmiantoa niistä yhteiskunnan loisista, jotka elävät mukavaa elämää veronmaksajien kustannuksella.[13]  Kokoomuksen kansanedustaja vuosina 2007-2011 Tuulikki Ukkola kirjoitti 9. maaliskuuta 2012 hyvin järeästi hyvinvointivaltion loisia vastaan.[14] Sitä minä olisin tietysti toivonut erityisen paljon, että Kokoomuksen väki olisi antanut  merkittävästi enemmän huomiota 1000 miljardin euron veronkierrolle ja aggressiiviselle verosuunnittelulle EU:ssa. Vuoden 2013 lopulla Attendo siirsi noin 110 miljoonaa euroa Suomesta ja Ruotsista veroparatiiseihin yrityskonsernin sisäisten lainojen avulla.[15] Parasiitin elämä on uhattu enemmän veroparatiisien kuin Kremlin tähden!



Leike Kalle Maurolan vaalisivun ilmoituksesta
Tuusulan Kokoomus ry:n virallisten sivujen mukaan 16. kesäkuuta 2014 järjestön hallituksen puheenjohtajana toimii Vesa Lundberg ja varapuheenjohtajana Sakari Simola.[1] Sitä vastoin Kalle Maurolan vaalisivuilla lukee: ”Olen kuntavaaleissa ehdolla Tuusulan Kokoomuksen riveissä. Toimin myös em. yhdistyksen varapuheenjohtajana”. Tuoreimmassa todistuksessaan 15. kesäkuuta 2014 kello 11:07 Kalle Maurola kirjoittaa kirjoitusvirheiden ohessa kummallisen väitteen: ”Lisäksi Mollari on epäjohdonmukaisesti tituleerannut minua paikallisyhdistyksemme ex vaeapuheenjohtahaksi ja ex puheenjohtajaksi” (kirjoitusvirheet ovat journalisti Kalle Maurolan). Tekstistä voisi olettaa, että olisin väittänyt Maurolaa ex-puheenjohtajaksi (kun Maurolan lukuisat kirjoitusvirheet korjataan ex-varapuheenjohtaja -sanasta), mutta tämä väitteeni ei lainkaan pitäisi paikkaansa. Olen todellakin väittänyt, että hän on Tuusulan Kokoomuksen ex-varapuheenjohtaja. Mielestäni sellaiseen väitteeseen on perusteensa Kalle Maurolan omassa vaalisivussa, jossa hän kirjoittaa nuo sanat: ”Toimin myös em. yhdistyksen varapuheenjohtajana”. Olen kirjoittanut etuliitteen ex, koska Tuusulan Kokoomus ilmaisee tällä hetkellä varapuheenjohtajan nimeksi Sakari Simolan.[1]  Puheenjohtajaksi en ole koskaan väittänyt Maurolaa.

Viimeiseksi ja kaikkein tärkeimpänä rohkenen lausua vielä tyytymättömyyteni Kalle Maurolan ja myös yleisemmin Kokoomuksen nostamia kansakunnan kohtaloa ravistelevia keskustelujen teemoja kohtaan. Kalle Maurola leimaa epäasiallisesti ja virheellisesti minut ”Kremlin maalivahdiksi”, mikä ei ole edes hyvää huumoria. Kokoomus tahtoisi keskustella Kreml-Nato –akselilla, ja kuntapäättäjä leimata minutkin tuossa retorisessa pelissä. Minä en ole koskaan käynyt Kremlissä. En ole koskaan saanut mitään ohjeita Kremlistä. En ole koskaan saanut mitään rahaa Kremlistä.

Parasiittinä valitan, että olen köyhä ja minulta puuttuu ruokaa, mutta sitä vastoin Kokoomus sanoo leimaavasti: Kremlin agentti, maalivahti, äänitorvi jne. Parasiittinä tunnustan, että en ole löytänyt mitään työtä yli 300 työpaikkahakemuksen jälkeen enkä kaikkiin työvoiman vuokrausfirmoihin lähettämien ilmoitustenkaan jälkeen sekä lisään, että meitä köyhiä proletaareja on kymmeniä tuhansia Suomessa. Kokoomus vastaa: ”Turpa kiinni loiset, nyt puhutaan Natosta, sillä Nato pelastaa meidät Kremlin ja Putinin uhalta”.

Mutta minua ei uhkaa Venäjä eikä Putin, vaan minua uhkaa kotimainen huonosti hoidettu yhteiskunta, nälkä ja varattomuus Suomessa. Parasiitti ei saa enää edes vähäisintä leivän muruaan rikkaiden pöydältä, koska Suomen ulkomaankauppa Venäjän kanssa sujuu entistä huonommin. Puhukaa ja kirjoittakaa pikemmin siitä, miten meidät köyhät ja koko Suomen hyvinvointivaltio pelastetaan rikkaiden ihmisten ja yritysten harjoittamalta veronkierrolta ja aggressiiviselta verosuunnittelulta – sekä huonosti hoidetulta Venäjän kauppapolitiikalta.



[2] Jeanne-Marie Viel,  Une riche histoire de la société marchande: essai. John Libbey Erotext, 1999. Sivu 85

 

[3] http://www.liberation.fr/politiques/2012/09/10/melenchon-les-gens-comme-arnault-sont-des-parasites_845135



[5] Neyrey, Jerome H. 1966. Luke´s Social Location of Paul: Cultural Anthropology and the Status of Paul in Acts. Sivut 251-279 teoksessa Ben Witherington III (toim.), History Literature and Society in the Book of Acts. Cambridge:
Cambridge University Press.  

[6] Neyrey, Jerome H. 1995. Loss of Wealth, Loss of Family and Loss of Honor: A Cultural Interpretation of the Original Four Makarisms. Sivut 139-158 teoksessa: P.F. Esler (toim.), Modelling Early Christianity: Social-Scientific Studies of the New Testament in its Context. London: Routledge.  

[7] Neyrey, Jerome H. 1996a. Clean/Unclean, Pure/Polluted and Holy/Profane. Sivut 80-104 teoksessa: R.L. Rohrbaugh (toim.), The Social Sciences and New Testament. Peabody Mass.: Hendrickson.  

[8] Neyrey, Jerome H. 1996b. Meals, Food and Tablefellowship. Sivut 159-182 teoksessa: R.L. Rohrbaugh (toim.), The Social Sciences and New Testament Interpretation. Peabody, Mass. Hendrickson.  

[9] Neyrey, Jerrome H. 1998. Questions, Chreai, and Challenges to Honor. The Interface of Rhetoric and Culture in Mark´s Gospel. Catholic Biblical Quarterly 60: 657-687.  

[10] Neyrey, Jerome H. 2001. Prayer In Other Words: A Social Science Model for Interpreting Prayers. Sivut 349-380 teoksessa: J.J. Pilch (toim.), Social Scientific Models for Interpreting the Bible. Essays by the Context Group in Honor of Bruce J. Malina. Leiden: Brill.  

[11] Neyrey, Jerome H. 2002. Who is Poor in the New Testament? Scripture from Scratch, October 2002.  





Kirjoittaja on pitkäaikaistyötön suomalainen köyhäparka, yhteiskunnallinen aktivisti ja kommentaattori, joka kärsii suomalaisesta ryssävihasta ja diskriminaatiosta toisinajattelijoita vastaan. Kirjoittaja tahtoo Suomen pysyvän itsenäisenä ja riippumattomana, jotta washingtonilaiset huijarit eivät huijaa suomalaisia vihaan naapureita ja toinen toistaan vastaan. Tarvitsemme enemmän leipää, mutta emme Natoa! En kiistä rumuutta ja tyhmyyttä, mutta vaadin, että poliitikot eivät halveksisi köyhien, rumien ja tyhmien ihmisarvoa! Meitä köyhiä , rumia ja tyhmiä on paljon tässä maailmassa!


Juha Molari, unemployed, D.Th, BBA.
GSM+358 40 684 1172
EMAIL juhamolari-ÄT-gmail.com (-at-= @)
LinkedIN profile