lauantai 21. kesäkuuta 2014

Riippumaton selonteko Suomen asemasta strategisen kommunikaation ja informaatiosodan offensiivisissa toiminnoissa

Informaatiopsykologisesta sodankäynnistä on ollut poikkeuksellisen moni-ilmeistä propagandistiseksi luonnehdittavaa kirjoittelua ja uutisointia suomalaisessa mediassa viimeisten viikkojen aikana. Jukka Mallisen lausunnot ”Kremlin vaikuttaja-agenteista” kuuluvat tuohon genreen.  Mallinen nimitteli ilman mitään erittelyä ja asiallista perustelua vaikuttaja-agenteiksi  Johan Bäckmanin, Jon Hellevigin, Janus Putkosen ja pitkäaikaistyöttömän Juha Molarin. Torsti Sirénin haastattelut mediassa jatkavat samasta teemasta.

Sofi Oksasen värikkäät kuvailut Venäjän massiivisesta informaatiosodasta herättävät jo lukijankin pohtimaan, onko Jyväskylässä syntynyt ja varttunut Sohvi saanut jostain kehotuksen kirjoittaa mainitusta aiheesta. 

 Puolustusministeri Carl Haglund on nimittänyt informaatiosodan Krimin kriisin erityispiirteeksi. Arja Paananen, Hanna Smith ja Arto Luukkanen ovat jatkaneet kuvailujaan Venäjän uhkaavista operaatioista. Huvudstadbladet nostaa venäläiset ja Venäjän uhkakuviksi, jos suinkin tarjoutuu tilaisuus. Ulkoministeri Erkki Tuomioja on enemmän vahvistanut negatiivista ilmapiiriä kuin luonut luottamusta ja malttia. 

Professori Timo Vihavainen kirjoittaa Venäjän propagandasodasta Sofi Oksasen innoittamana, ja jossain määrin Sofi-kriittisesti, mutta näkee propagandasodan myös lännen puolella.[27]  Vihavainen on kyllä myös itsekin niitä innokkaimpia pelottelijoita, kun tulee kyseen Kremliin yhteyteen keksittävät uhkaavat fantasiat. Hän esimerkiksi keväällä 2013 oli voimakas pelottelija kuvaillessaan Venäjän strategisen tutkimuksen instituutin (RISI) luonnetta Suomessa: tällöin Vihavainen kysyi, onko Suomesta tulossa Venäjän informaatiosodan koekenttä.[29]

Maanpuolustuskorkeakoulun tutkimusryhmäjohtaja Arto Hirvelä väittää MTV:n haastattelussa suorastaan, että informaatiosota on ollut keskeinen Venäjän sotaväline.[28]

Maaseudun Tulevaisuus –sanomalehdessä on Jarmo Mäkelä osoittanut suuren tietämyksensä lännestä saadusta agendastaan kertoa Venäjän harjoittamasta massiivisesta informaatiosodasta, jota varten sadat yliopistotkin kouluttaisivat salaisia agentteja. Mäkelä ei mainitse ainuttakaan yliopistoa ja opinto-ohjelmaa konkreettisesti. Hänen mukaansa Kreml olisi jo rakentamassa Suomeenkin vaarallista Viidettä kolonnaa!

Tämä ei ole edes ensimmäistä kertaa, kun Mäkelä puhuu Venäjän informaatiosodasta.[32] Myös lokakuussa 2009 hän kertoi Venäjän valmistelevan informaatiosotaa naapureitaan vastaan.[30] Kansainvälinen ihmisoikeusjärjestö Maailma ilman natsismia (World without Nazism) on jopa väittänyt kesällä 2012 Suomea koskevassa ihmisoikeusraportissa, että Yleisradion ulkomaantoimittaja Jarmo Mäkelä olisikin itse ”Venäjä-vastaisen informaatiosodan taktinen johtaja Suomessa”, mitä tehtäväänsä varten Nato-fanaattinen Mäkelä on pätevöitynyt toimiessaan ”Viron suojelupoliisin psykologisen sodankäynnin kouluttajana” ja Yhdysvalloissa ”lehdistöattaseana”.[31]

Lisäksi on muodostunut iso joukko Maanpuolustuskorkeakoulun julkaisemaa tutkimusta USA:n ja Naton viitekehyksessä siitä, miten strateginen kommunikaatio ja informaatiosota tulisi toimittaa. Muutamia näistä tutkimuksista esitellään jäljempänä tässä riippumattomassa selonteossa.

Yhteenveto

Amerikan Yhdysvaltojen ja Naton käsitteistöä, koulutusta ja tutkimusta seuraten on Suomessa Puolustusvoimissa toteutettu jo vuosikymmenen ajan mittava varustautuminen psykologisten operaatioiden suorittamista varten(PSYOPS), joita operaatioita on jo suoritettu rauhan aikana sekä suomalaisia potentiaalisia vastustajia vastaan että tavoitteiden mukaisten mielikuvien hallintaa varten yhtä hyvin itsenäisesti Puolustusvoimain omin laajoin resurssein kuin myös Amerikan Yhdysvaltojen ja Naton palveluksessa olevien erityisesti suomalaisten alan upseerien toimesta.  Näihin PSYOPS-operaatioihin liittyy erottamattomasti henkilötiedustelu niitä suomalaisia henkilöitä vastaan, joiden koetaan liittyvän potentiaalisiksi uhkakuviksi sotilasliiton rakentamalle julkiselle mielikuvien maailmalle. Näiden potentiaalisten uhkakuvien määrittelyssä on keskeisenä perusteena käytetty tämän henkilön tai ryhmän mahdollista (potentiaalista) liittymistä Kremlin arvomaailmaan ja tiedotukseen.

Suomalaisten toteuttamat kokonaisvaltaiset PSYOPS-operaatiot ovat aktivoituneet entisestään Amerikan Yhdysvaltojen käynnistettyä operaatiot Ukrainan järjestelmän kumoamiseksi ja geopoliittisen tilanteen muuttamiseksi Mustanmeren ympäristössä.  Näitä strategiseksi määrittämiään hankkeita on Amerikan Yhdysvallat valmistanut vuosikausia monella eri tasolla sekä uhrannut niihin runsaasti rahaa. Suomalaiset yksittäiset riippumattomat ihmiset ovat joutuneet informaatiosodan offensiivisiksi kohteiksi niin SOME:ssa toteutettavien PSYOPS-operaatioiden kuin henkilötiedustelun johdosta, koska Suomen Puolustusvoimien tietyt upseerit ja Suomen poliittisen eliitin tietyt henkilöt ovat liittoutuneempia Naton ja Amerikan Yhdysvaltojen agendaan kuin Suomen valtion virallinen linja tai Suomen kansan tahdo antaisivat legitimiteetin.

Maanpuolustuskorkeakoulun Johtamisen ja sotilaspedagogiikan laitoksella julkaistiin vuonna 2010 Heidi Bergerin - sittemmin Helsingin yliopiston Aleksanteri-instituutin tutkijan -  tutkimus ”Venäjän informaatio-psykologinen sodankäyntitapa terrorismin torjunnassa ja Viiden päivän sodassa”. Kyseisen 186 sivua paksun tutkimuksen toimitti Maanpuolustuskorkeakoulun Strategialaitoksen ylijohtaja eversti tohtori Torsti Sirén. Tutkimus keskittyy enemmän informaatiosodan informaatio-psykologiseen kamppailuun kuin tieteellis-tekniseen osaamiseen. Berger on sittemmin jatkanut Venäjän asiantuntijana myös mm. ”silovikien” roolin osoittamisessa. 

Maanpuolustuskorkeakoulun julkaiseman Bergerin tutkimuksen laadulliset ansiot voidaan kuitenkin asettaa hyvin vakavasti kyseenalaiseksi. Niin kuin tuossa yksittäisessä tutkimuksessa ja muissa tässä esiteltävissä Puolustusvoimain tutkimuksissa, niin myös yleisemmin Suomen Puolustusvoimain PSYOPS-operaatioita ja Venäjä-osaamista näyttää värittävän ja ohjaavan enemmän valtameren takaa lainatut asenteet kuin riippumaton laadukas asiantuntijuus tutkimusten kohteeksi toistuvasti nostetun Venäjän toiminnasta tai asiantuntijuudessa tavoiteltava rehti pyrkimys yhdenvertaiseen kuunteluun ja vuoropuheluun moniarvoisessa globaalissa maailmassa.  Naton kehittämästä kertomuksesta (narraatio) poimitut markkinoinninedistämislauseet demokratiasta, vapaudesta ja ihmisoikeuksista tulevat itse asiassa vakavasti toistuvasti loukatuksi psykologisissa operaatioissa, joita tosiasiallisesti hallitsee demokratian ja mielipidevapauden tukahduttaminen (Suomelle markkinoidun Nato-mallimaan Viron tapausta seuraten, erityisesti venäjänkielisten ja kreml-mielisten demokraattisten oikeuksien vaientaminen).

Heidi Bergerin tutkimuksessa tarkasteltiin Venäjän informaatio-psykologista sodankäyntitapaa Venäjän ja Georgian välisessä viiden päivän sodassa, elokuussa 2008. Hän määritteli, että informaatio- ja epäsymmetriset sodankäynnin keinojen avulla häiritään yhteiskunnan normaalitoimintoja. Näillä menetelmillä vaikutetaan päätöksentekoon, toimintakykyyn ja kansalaisten mielipiteisiin.  Georgian kriisin tarkastelu Maanpuolustuskorkeakoulun julkaisussa on kiehtovaa ajankohtaisen, mediassa esitetyn mielikuvien maailman ja poliittisen retoriikan tähden, koska Georgiasta on vedetty analogioita Ukrainaan - ja jopa Suomeen!

Informaatiosodankäynnin keskiössä on tieto ja sillä vaikuttaminen. Informaatiosodankäyntiä voivat olla vihollisen tiedon väärentäminen, propagandan levittäminen, tiedonsiirtokanavien sabotoiminen, tiedonsiirtokanavien valjastaminen omiin käyttötarkoituksiin, oman tiedonsiirtokanavien koskemattomuuden ja eheyden puolustaminen. Heidi Berger huomautti, että käsitteellisellä tasolla tulee erotella hyökkäykselliset ja puolustukselliset informaatiosodankäynnin menetelmät. 

Tässä julkaistavan riippumattoman selonteon mukaan Suomen tilannetta ei voi luonnehtia puolustukselliseksi, sillä niin Suomen media kuin suomalaiset upseerit ovat käyneet Puolustusvoimain ylipäällikön tietämyksessä tai luvattomasti offensiiviin Kreml-mielisiksi määrittelemiään riippumattomia suomalaisia yksilöitä vastaan sen lisäksi että suurempien medioiden päätoimittajia on rohkaistu tietynlaisen negatiivisen Venäjä-uhkakuvan luomiseen. 

Suomessa toteutetaan  mittavaa myynninedistämistoimintaa Nato-jäsenyyttä varten sekä valmisteluja Amerikan Yhdysvaltojen perinteellisiin sotilaallisiin territoriaalisiin aggressioihin, joita varten poikkeuksellisen massiivista psykologista sodankäyntiä tarvitaan jo etukäteen.

Informaatiosodan pääguru Torsti Sirén: Alexander Stubb – oma kaveri on pääministerinä

Heidi Bergerin kirjoittaman tutkimuksen julkaisemista hoitanut eversti Torsti Sirén on tullut pahamaineisesti tunnetuksi Venäjän mediassa [24] ja SOME:ssa [23][25][26] poikkeuksellisen intohimoisesta Nato-lobbauksesta sekä äärimmäisen vihamielisistä uhkauksista Venäjää vastaan ja yksittäisiä suomalaisia ihmisoikeusaktivisteja vastaan, jotka hän on mieltänyt liian ystävällisiksi Venäjän Federaation pyrkimyksiä kohtaan. Sen lisäksi sotilaan omissa julkaisuissa tulee ilmi, että hänen erityiseen osaamiseensa kuuluu strategisen-ajattelun kehittäminen muuttuneessa toimintaympäristössä.  

Alexander Stubbin valintaa Kansallisen Kokoomuksen puheenjohtajaksi ja sen myötä kohoamista mahdolliseksi Suomen pääministeriksi Sirén juhli riehakkaasti, koska hänen mukaansa tuntuu erinomaiselta kun oma ”kaveri on pääministeri”.




 24.4.2013 Torsti Sirén toivotti ”oikean kapinan alkua” Venäjälle, 20.4.2014 hän määritteli Venäjän ”mielenvikaiseksi naapuriksi”, jota määritelmää peukutti suosionosoituksia antaen  Johanna Suhonen [Valtiotieteen opiskelija, Ulko- ja turvallisuuspoliittisen nuorten ryhmän jäsen ja opiskelija Maanpuolustuskorkeakoulusta], Vapaa-ajattelijoiden rautaristein tatuoitu Jussi K. Niemelä, Matt Sirkin, Yrjö Lipasti, kapteeni Eerika Vaahtovuo (os. Haavisto) ja Tuula Elisabeth Visa.[23]  

 Sirénin virka on pohtia kokopäiväisesti mielikuva-/psykologisia operaatioita, avainhenkilövaikuttamista ja elektronista sodankäyntiä. Torsti-setä tiivisti 17.6.2011 mottonsa: ”mieli on ase ja sodankäynnin ensisijainen kohde”. Hänen mukaansa ”voitto sodassa on vastustajan identiteettirakenteen muuttamista” (17.6.2011 kello 12:20). Niin upseeri riemuitsi 28.5.2011, että ”tietokoneen kourassa nettiyhteyden varassa saa paljon pahaa tuhoa”. [23]

Rajuen mielipiteiden paljastuminen on herättänyt luonnollisesti pohdintaa, miksi kyberasiat hyvin tunteva Sirén on lausunut nuo asiansa Facebookissa. Jotkut ovat epäilleet, että vanha mies ei olisi ymmärtänyt, miten Facebookissa lausutut herjat tulevat julkisiksi. Tuollainen epäily tuskin on oikea everstin toiminnan ymmärtämisessä. Hänen uhmakas rohkeutensa on psykologista vaikuttamista - eräänlaisena tienraivaajana hän luo esimerkin voimalla rohkeutta ilmaista halveksuntaa Venäjää vastaan ja intohimoista uskallusta rakastaa Natoa. Voidaan tietysti aiheellisesti pohtia, millaisia toimintoja ja operaatioita tuollaisen psykologisen vaikuttamisen avulla tahdotaan valmistaa. Ilmeisesti jonkinlaista"henkistä irtiottoa" Venäjästä vähintään!


Torsti Sirénin vaatimuksia Suomen kokoontumis- ja puhevapautta vastaan sekä ihailua Nato-Viron kontrollia kohtaan, jossa rajoitetaan mielipidevapautta "venäjämielisiksi" ymmärrettyjä ihmisiä vastaan, tukevat iloisesti YK:ssa, EU:ssa ja Etyj:ssä korkeissa tehtävissä työskennellyt Nina Suomalainen, Alexander Stubbin porvoolainen kampanjapäällikkö EU-vaaleja varten Elias Erämaja, Naton palveluksessa ja Suomen pääesikunnassa palveleva majuri Harri Paldanius sekä Iivi Anna Masso sekä monet muut upseerit.[25]

Sirén käyttää juuri Maanpuolustuskorkeakoulun virkapaikkaa ja virkakonetta käydessään SOME-kentällä kybersotaansa suomalaisia riippumattomia yksilöitä vastaan. Sirén levittää myös iloissaan Toomas Henrik Ilveksen palkitseman ”Venäjä-tuntija” Jukka Mallisen parjaustekstiä ”Kremlin vaikuttaja-agentteja” vastaan. Siihen offensiiviseen informaatiosotaan, levitystyöhön ja kommentointiin eversti Siren käytti jopa koko työpäivänsä keskiviikkona 21.5.2014.[25]

Puolustusvoimien ja Rajavartiolaitoksen kehittämisharjoitus (PVKEH) Yleisesikuntaupseerikurssi 55:lle toteutettiin työnimellä ”Strateginen kommunikaatio ja informaatio-operaatiot 2030”.[5] Loppuraportissa jatkotutkinto-osaston johtaja eversti Hannu Liimatta painotti, että ”mielikuvamaailmoihin tulisi pyrkiä aktiivisesti vaikuttamaan”. Torsti Sirén ja Aki-Mauri Huhtinen yhdessä Matti Toivettulan kanssa (everstiluutnantti Toivettula nimitettiin sotatekniikan pääopettajaksi sotatekniikan laitokselle Maanpuolustuskorkeakouluun 1.3.2014)[8] selvittivät artikkelissaan ”Informaatiosodankäynnistä kokonaisvaltaiseen strategiseen kommunikaatioon” sitä, miten ”kansallisen narratiivin ja sen mukaisten tekojen tärkeys” sekä ”proaktiivinen luonne” ovat tulleet entistä tärkeämmiksi. Sotilastutkijat toteavat vastustajiin vaikuttamista tapahtuvan myös psykotronisilla mielenhallintavälineillä sähkömagneettisen säteilyn (electromagnetic radiation, EMR) avulla. Kirjoittajat tahtovat luopua sodasta ”politisoituneena terminä” ja korostaa ”sotaa” alituisesti tapahtuvaksi ”vain kahden tai useamman mielen väliseksi tilaksi”.[5] Artikkelissa nostetaan esiin esimerkillisenä Naton määrittämä ”narratiivi” ”yksilövapauden, demokratian, ihmisoikeuksien ja laillisuuden” periaatteiden mukaan toimivana yhteisönä. PVKEH 55:n kaikissa skenaarioharjoituksissa Venäjä säilyy tai kehittyy entistä keskeisemmäksi kansainväliseksi toimijaksi. Upseerit kehittelivät tuossa tilanteessa Suomelle tiedustelu- ja valvontajärjestelmien  tehtävää ”Venäjän osaamisensa” perusteella.

Torsti Sirénin kirjoittama artikkeli ”Psykologiset operaatiot osana informaatio-operaatioita 2030”[6] käsittelee ensisijaisesti vastustajaan, potentiaaliseen vastustajaan ja muiden nimettyjen kohdeyleisöjen identiteettirakenteisiin sekä näiden tahtoon, tilannetietoisuuteen ja toimintakykyyn ei-tappavasti vaikuttamista. Hänelle on tärkeää juuri ne toimet, miten psykologisten operaatioiden (PSYOPS)  suorituskyky tukisivat strategista kommunikaatiota. Eversti paheksuu tuossa kirjoituksessaan vuonna 2011, ettei Suomessa oltu riittävästi rakennettu strategista tai operatiivis-taktista PSYOPS-suorituskykyä. Erityiseksi hyväksi malliksi hän nosti vuoden 2007 Naton poliittisen tason ohjausasiakirjan ja vuoden 2009 Naton informaatio-operaatioiden doktriinin määritelmät informaatio-operaatioista sellaisina sotilaallisina informaatioympäristöön liittyvinä toimenpiteinä, joilla ”pyrittiin vaikuttamaan vastustajan, potentiaalisten vastustajien sekä muiden mahdollisten kohdeyleisöjen tahtoon, tilannetietoisuuteen sekä kykyyn”.[6] Näin ollen asevoimien tehtäväksi tulisi kommunikoida paikallisväestön kanssa, tuottaa sisältöä radio-ohjelmiin ja lehtolehtisiin sekä levittää kyseisiä sisältöjä kohdealueen väestön keskuuteen.  Sirénin luettelemat Naton tehtävät ovat epäilemättä myös toteutuneet Ukrainaan ja Venäjään liittyvässä läntisessä uutisoinnissa.

Sirénin edellä määrittämään PSYOPS-tehtävään vaaditaan upseerien ”uudelleenkoulutusta”. Sirén tähdentää nykyaikaisen strategisen kommunikaation edellyttävän ”proaktiivisuutta, jolloin perinteiset välineet eivät oikein tule kyseeseen, jos haluamme vaikuttaa kohdeyksilöihin tai –ryhmiin kaikissa valmiustilanteissa”. Tällöin entistä tärkeämmäksi tulisivat matkapuhelinten multimediaviestit sekä Internet ja siihen sisältyvät sosiaalisen median palvelut, kuten hän kirjoittaa. Vuonna 2011 Sirén purki tyytymättömyyttänsä, koska hänen mukaansa siinä vaiheessa Suomessa Pääesikunnan Suunnitteluosastolla oli vain yksi upseerin virassa palveleva henkilö nimetty psykologisten operaatioiden kokonaiskoordinaatiota varten js tämän upseerin rinnalla oli myös informaatio-operaatioiden koordinointiryhmä (IOKR). Everstin mukaan Puolustusvoimilla olisi  olemassa jo oman kansallisen PSYOPS-suorituskyvyn rakentamiseksi ja tehostamiseksi riittävän koulutuksen saanutta henkilöstä ja kalustoa. 

Suomen puolustusvoimien henkilöitä on psykologisten operaatioiden koulutusta varten Strategialaitoksen johtajan eversti Sirénin mukaan ”ulkomailla, lähinnä Naton järjestämillä INFOOP- ja PSYOPS-kursseilla”[6]. Erityisesti pitkittyneessä kiristyneessä kansainvälisessä tilanteessa vaadittaisiin ”psykologisia vastatoimia”, mihin ei pelkkä ”puolustukselliset tietoverkko-operaatiot” riitä, vaan kyse olisi maineeseen liittyvät toimet ja ”kansainvälinen mielikuvakamppailu”.

Sirén vaati vuonna 2011 ”oman kansallisen PSYOPS-keskuksen ”perustamista, joka keskittyisi ”erityisesti mielikuvakamppailuun ja vastapropagandaan”.[6] Tuota tehtävää varten keskus harjoittaisi rauhanaikanakin kohdejoukkoanalyysejä ja operointia sosiaalisessa mediassa. Sirénin mukaan PSYOPS-keskus voitaisiin perustaa Pääesikunnan tiedustelukeskuksen erikoiskurssien yhteyteen, jotta PSYOPS liittyy myös luontevasti ”henkilötiedusteluun” (Human Resource Intelligent; HUMINT). Tiedustelu ja PYSOPS kulkisivat käsi kädessä jo etukäteen sellaisia potentiaalisia uhkia varalta, joissa Suomessa saatettaisiin ehkä kokea ”poliittis-sotilaallista painostusta”.

PSYOPS-toimenpidesuosituksiksi (IOKR) Sirén luettelee: (1) Kiistäminen (Direct Refutation); (2) Epäsuora kiistäminen (Indirect Refutation); (3) Huomion poiskääntäminen (Diversion); (4) Huhujen kontrollointi (Rumour control); (5) Mene asioiden edelle/ota aloite (Forestalling); (6) Hiljaisuus; (7) Vaikutuksen minimointi (Minimazation); (8) Immunointi (Immunization); (9) Aloitteellinen harhautus (Initiative Deception); (10) Rajoittavat toimet (Restrictive Measures). Puolustusvoimien PSYOPS-suorituskykyä määritellään juuri sen mukaisesti, että toimenpiteet voisivat vaikuttaa vastustajan viesteihin SOME:ssa sekä MMS- tai SMS-viestein matkapuhelinverkoissa: ”Psykologinen vaikutus vastustajaan voidaan tulevaisuudessa hoitaa ehkä tehokkaammin myös strategisen iskun ja laajamittaisen hyökkäyksen uhkamalleissa SOME:ssa, matkapuhelinverkoissa sekä globaalissa mediassa” (Sirén 2011, s. 213[6])

Kybersodan erityiskurssilla Torsti Sirén painotti, että ”nykyään taistellaan ihmisten mielistä. Mieli on sekä ase että kohde”.[7] Sirén korosti, että ”Suomi on joka tapauksessa jatkuvan psykologisen vaikutuksen alla. Venäjällä tästä käytetään nimitystä refleksiivinen kontrolli.  Refleksiivisessä kontrollissa pyritään jatkamaan harhaanjohtavaa tietoa ja manipuloimaan vastustajaa siten, että vastustaja ei tajua tulleensa manipuloiduksi”.[7]

Maanpuolustuskorkeakoulun professori, everstiluutnantti Aki-Mauri Huhtinen:  SOME on informaatiosodankäynnin eturintama

Vuonna 2010 julkaistussa tutkielmassaan tohtori Heidi Berger liittyy Maanpuolustuskorkeakoulun professorin, everstiluutnantti ja filosofian tohtori Aki-Mauri Huhtisen vuonna 2002 kirjoittamaan teokseen ”Propagandan renessanssi – Julkisen manipulaation paluu” ja sen määrittelyyn, että informaatiosodankäynti perustuu mielikuvien luontiin kamppailusta, jotka todellisuudessa ovat talouden, teknologian ja politiikan kamppailuita.  

Huhtinen on väitöskirjassaan erikoistunut eksistenssifilosofiaa ja ”sielun parantamiseen”. Äskettäin 15.4.2014 Ylen haastattelussa samainen professori Huhtinen määritteli Ukrainan osaksi ”isoa tarinaa venäläisen maailman keväästä”, mitä varten Venäjän propagandassa ”koitetaan jatkaa tarinaa Venäjä-vihamielisyydestä”, jota Länsi ja Ukrainan uusi hallinto edustaisivat.  Huhtisen esiintyminen julkisuudessa televisiokameroiden edessä voidaan tuskin erottaa siitä, mitä hän määritellyt tutkimuksissaan nykyaikaisen informaatiosodankäynnin tehtäväksi: everstiluutnantti harjoittaa itsekin mielikuviin vaikuttamista nostamalla esille Venäjän "tarinoinnin".

4. marraskuuta 2010 Aki-Mauri Huhtinen julisti oppejaan Helsingin yliopistolla Studia Generalia -yleisöluennossaan ”nykyaikainen informaatiosodankäynti”. Hänen mukaansa tärkeää on ”aina myös ihmismielen ja ihmisten havaintojen muuttaminen”. 

Huhtinen jakaa tyypillisesti propagandan kolmeen tasoon: mustaan, harmaaseen ja valkoiseen. Hän käyttää propagandan sijasta nykyaikaista käsitettä strateginen kommunikaatio, joka sisältää perinteisen diplomatian, julkisen tiedottamisen ja median sekä turvallisuusorganisaatioiden suorittamat informaatio-operaatiot. Huhtinen toteaakin, että ”yhä enemmän asevoimat ovat sidottuja toiminnassaan globaalin yleisön mielipiteeseen. - - - Ihmisen osaksi jääkin taistelu mielikuvista, sanoista ja arvoista koneiden osoittaessa valtaa ja voimaa”.[1]

Suomen Puolustusvoimain portaalissa Ruotuväki-lehdessä 23.5.2014 Yleisesikuntaupseeri, sotilasprofessori Aki-Mauri Huhtinen korosti, että informaatiosota on yhä suurempi osa nykyaikaista sodankäyntiä. Hän korostaa kustannustehokasta vaikuttamista ”vastustajien mieleen”.[2]

Huhtinen on yhdessä yleisesikuntamajuri Arto Hirvelän kanssa hahmottanut Naton viitekehyksen puitteissa ”strategista kommunikaatiota informaatioyhteiskunnan kansallisten tavoitteiden edistämisessä” [3] Tällöin Huhtinen ja Hirvelä tarkastelevat Naton uudelleen organisoitua niin sanottuja ei-kineettisiä suorituskykyjä, joita tarvitaan siihen, että asevoimat voisivat informaationsa avulla saavuttaa ”aiheuttaman mediaspektaakkelisin mahdollisuuden”: ”Toiminnallaan asevoimat edustavat aikamme informaatioyhteiskunnalle aina merkityksen, uutisoinnin ja ylitulkintojen aluetta”. Tämä toiminta tapahtuu ”kaikilla tasoilla” ”samanaikaisesti ja rinnakkain”, toteavat upseerit. Kirjoittajat havaitsevat kuitenkin Naton ja Yhdysvaltojen määritelmät strategisesta kommunikaatiosta toisistaan pienessä määrin toisistaan poikkeaviksi.

Huhtinen ja Hirvelä näkevät strategisen kommunikaation tehtäväksi ”ristiriitaisten viestien ehkäisemisen”, mitä varten ”tarvitaan koordinaatiota ja asioiden yhdenmukaistamista”. Tuollaista toimintaa ”tarvitaan maineen ja julkisuuskuvan eheyden aikaansaamiseksi”. Uusitalon tutkimukseen liittyen Sotakorkeakoulun upseerit lausuvat, että ”kuluvan vuosituhannen  ongelmana onkin yhteisöjen ja luottamuksen ylläpitäminen”. ”Kokonaisvaltaisen lähestymistavan (comprehensive approach) mukaisissa operaatioissa strateginen kommunikaatio on komentajan ja esikunnan tärkeimpiä työkaluja taistelussa mielistä ja sydämistä”. Tuossa tarkoituksessa Suomen Maanpuolustuskorkeakoulun upseerit olettavat ja edellyttävät eri toimijoiden – hallituksen, ministeriöiden, viranomaisten ja organisaatioiden – kattavaa vuorovaikutusta ja koordinointia. Kirjoittajat lähtevät liikkeelle realistiseksi kutsumastaan näkökulmasta, jonka mukaan taistelua käydään ”mielikuvista ja toisten käyttäytymisen ohjaamisesta sekä sisäisten että ulkoisten poliittisten tavoitteiden saavuttamiseksi”. Suomalaiset upseerit määrittävät, että ”strateginen kommunikaatio on kansallisten tavoitteiden edistämistä mielikuviin vaikuttamalla ja kokonaisvaltainen lähestymistapa”: ”Strategisen kommunikaation mukaisesti viestintä on toisaalta yhdenmukaista ja johdettua, luotettavaksi koettua ja uskottavaa, ymmärrettävää ja ymmärtävää (kohdeyleisön huomioivaa), sidoksissa poliittisiin ja strategisiin tavoitteisiin ja toisaalta toimenpiteitä (jokainen teko lähettää viestin)”.[3]

Huhtinen ja Hirvelä nostavat esille ”avainhenkilöihin vaikuttamisen” (key leader engagement, KLE), joka on heidän mukaansa ”tullut yhä tärkeämmäksi tavaksi vaikuttaa strategis-operatiivisella tasolla ja varmistaa valitun ja halutun narratiivin vaikuttavuus”. Tutkijat nostavat esille myös sosiaalisen median .[3]

Aki-Mauri Huhtinen on painottanut vuonna 2012 ilmestyneessä Suomen puolustusministeriön julkaisussa sosiaalisen median (SOME) merkittävyyttä ja käyttömahdollisuuksia  ”mielikuvien” rakentamisessa. Hänen mukaansa SOME:n merkittävyydestä on ollut seurauksena ”ns. kokonaisvaltanen suunnittelman malli (Comprehensive Approach), jossa esikuntaupseerit joko etsivät ja analysoivat tietoa tai miettivät kuinka haluttuihin kohteisiin vaikutetaan” myös ei-kineettisten (äänet, kuvat, sanat, mielikuvat, käyttäytyminen, motivaatio) tekijöiden avulla.[4]

Huhtinen nostaa esille sosiaalisesta mediasta Facebookin, Youtuben ja Twitterin. Professori esittelee maaliskuussa 2011 uutisoitua Yhdysvaltain armeijan kehittämää ohjelmistoa, jolla se pyrkii vaikuttamaan keskusteluihin sosiaalisessa mediassa kuten Facebookissa ja Twitterissä. Ntrepid-yhtiö ja United States Central Command (CENTCOM) kehittävät ko. ohjelmiston propagandatarkoitukseen. Armeijan tarkoituksessa yksi henkilö hallinnoi kymmentä verkkoidentiteettiä, joista jokaisella on uskottava tausta,  historia ja persoonallisia yksityiskotia.[4] Huhtisen mukaan SOME on ”tavallaan pakko”, koska ”median voima pakottaa puolustusvoimat välttämättä mukaan”.[4] ”SOME on informaatiosodankäynnin eturintama” (Huhtinen, [4]).

Suomen Maanpuolustuskorkeakoululla ei ole Venäjä-osaamista, vaan ainoastaan Natosta ja USA:sta omaksuttuja Venäjä-asenteita ja -mielikuvia

Alussa mainitun Heidi Bergerin tutkimuksessa on samat selvät rajoituksensa kuin Maanpuolustuskorkeakoulun muissa upseereiden tutkimuksissa ja lausunnoissa: tutkija Berger viittaa venäläisiin käsitteisiin ja tutkijoiden nimiin pelkästään muiden suomalaisten tai amerikkalaisten kirjoittajien välityksellä, mutta ei osoita omatoimista perehtyneisyyttä sen enempää informaatiopsykologisen sodankäynnin venäläiseen tutkimukseen kuin myöskään venäläiseen tutkimukseen informaatiopsykologisesta sodasta Venäjän ja Georgian välisen Viiden päivän sodassa.

Täten Berger ei tosiasiallisesti tee tutkimusta Venäjän informaatiopsykologisesta sodankäynnistä ja sen tutkimuksesta, vaikka Maanpuolustuskorkeakoulun julkaiseman tutkimuksen nimi väittää sellaista, vaan hän esittää ainoastaan Yhdysvaltoihin ja Amerikkaan sidonnaisten upseerien, tutkijoiden ja kirjoittajien mielikuvia Venäjästä.

Informaatiosodan teoriaa hahmottaessaan Berger käyttää päätekstissä sellaisia ilmauksia kuin ”Pirumovin mukaan” (venäläinen henkilö), mutta alaviite ja lähdeaineisto paljastavat koruttomasti, että tosiasiassa Berger viittaakin Mikko Saarelaisen vuonna 1999 kirjoittaman kirjan (”Näkemyksiä Venäjän informaatiosodankäynnistä”) välityksellä Thomasin vuonna 1998 kirjoittamaan artikkeliin. Saman suomalaisen kirjoittajan kautta Berger esittelee ikäänkuin eversti evp. Panovin näkemyksiä elektromagneettisista ja korkeataajuisista pulssiaseista. Saarelaisen välityksellä Berger siteeraa Thomasin artikkelia, jossa viitataan kenraali S.A. Komonovin sanoihin älyllisen informaatiosodankäynnin historialliseen metodiin, refleksiiviseen kontrolliin (RC), joka ilmentäisi tiedostamattomien toimintojen ulkoapäin ohjailua. Tämä käsite on sittemmin nostettu suomalaisessa propagandassa venäläisen informaatiosodan avaimeksi, eräänlaiseksi psykologiseksi menetelmäksi "suomettuneisuuden" venäläisessä rakentelussa. Nämäkin näkemykset ja lähdeaineisto ovat tosiasiassa hyvin vanhoja, aineisto ylipäätänsä riittämätön käsitteen nostamiseksi keskeiseen asemaan. Pahinta on kuitenkin suomalaisten upseerien täydellinen sidonnaisuus valtamerten takaiseen englanninkieliseen pamflettiin.

Kolmas keskeinen lähde Bergerille on myös suomalainen kirjoitus, Maanpuolustuskorkeakoulun Taktiikan laitoksen sotilasprofessori everstiluutnantti Jari Rantapelkosen vuonna 2002 julkaisema ”Psykologiset operaatiot, Propagandasta informaatio-operaatioihin”, jonka välityksellä hän kuvailee päätekstissä ikäänkuin eversti Zelenkovin näkemyksiä poliittis-moraalisen tekijän merkityksen kasvusta nykyaikaisissa informaatio-psykologisissa toimissa, mutta alaviitteessä paljastuu pienellä tekstillä, että Berger itse asiaa kuvailee Rantapelkosen näkemyksiä asiasta lukematta lainkaan eversti Zelenkovin tuotantoa.

Huhtikuun 29. päivä 2014 sotilasprofessori Rantapelkonen oli Nato-maassa Norjassa esitelmöimässä miten kyberkentällä saadaan informaatiovalta kontrolliin.[9]  Tällöin hän toi ilmi, miten informaatio aikakauden sodasta on tullut ”sosiaalisen median sota” (a social media war). Sodan luonne on muuttunut pysyväksi, missä tarkoituksessa kontrollista olisi tullut avoin periaate. Media olisi eräs osa informaatiosotaa, jonka työvälineisiin kuuluvat kommunikaatiovoiman kautta vaikuttaminen, teknologinen kybervoima, kognitiiviset vaikuttamistoimet jne.

Rantapelkonen oli myös asiantuntijana kuultavana Ulkoasiainvaliokunnassa, kun hallitus laati vuosikertomusta turvallisuusuhkien ja aseteknologian kehityksen vaikutuksesta asevalvontaan.[10]

Rantapelkonen on tullut myös tunnetuksi MTV 3:n Huomenta Suomi –lähetyksen kommentoinnistaan 26.11.2009, jossa hän ei osoittanut juurikaan venäläisen sotatutkimuksen tuntemusta ja arvostelukykyä arvioidessaan ns. Mainilan laukauksia. Rantapelkonen käytti suomalaisessa sielunmaisemassa myyttiseksi tapahtumaksi rakennettuja ”Mainilan laukauksia” kiitoratana Suomen turvallisuuspoliittisen aseman määrittelyyn kiristyneessä kansainvälisessä tilanteessa. Turvautuen ”Mainilan laukauksiin” Rantapelkonen toimitti tunnetun psykologisen operaation ja vaikutti  suomalaisten alitajuntaan. Valitettavasti sotilasprofessori ei sanallakaan osoittanut tietämystä erilaisista tulkinnoista jo itse Mainilan laukausten osalta, kuten olisi voinut muistaa Pietarin valtionyliopiston professorin Vladimir Baryšnikovin tutkimusta, jonka mukaan tosiasiassa laukauksia ei mahdollisesti ammuttu ollenkaan, eikä niistä ole edes olemassa ensikäden näyttöä. Ainoina esitettynä todisteena siitä, että Mainilan laukaukset todellakin olisivat edes tapahtuneet, ovat Mainilan alueella toimineiden suomalaisten rajavartijoiden dokumentoidut erittäin epätarkat ja ristiriitaiset lausunnot.   

Lisäksi Heidi Berger tukeutuu Virran vuonna 2004 kirjoittamaan ”Psykologiset operaatiot osana sotilasjohtamista” (Maanpuolustuskorkeakoulu Johtamisen laitos, Julkaisusarja 3, työpapereita 8, Helsinki: Edita) ja J. Mäkelän vuonna 2008 kirjoittamaan tutkimukseen ”Venäläinen sodan kuva muutoksessa” (teoksessa: Sota-teoria ja todellisuus. Maanpuolustuskorkeakoulu Strategian laitos). Lisäksi Maanpuolustuskorkeakoulu on julkaissut koko joukon kirjoituksia Venäjän informaatiosodankäynnistä. Nämä noudattavat samaa menetelmää kierrättää englannista käännettyä aineistoa.

Maanpuolustuskorkeakoulu tuntee USA:n, CIA:n ja Naton doktriinit

Maanpuolustuskorkeakoulun julkaisemassa informaatiopsykologian tutkimuksessa Heidi Berger on huomattavasti vahvempi ja tuoreempi kuvaillessaan Yhdysvaltojen asevoimien torjuntastrategian osaksi kuuluvaa ”informaatio-operaatioiden doktriinia”, jossa painotetaan paikallisväestöjen mielten ja sydänten voittamiseen. Berger tuntee suoraan ilman suomalaisia kirjallisia välittäjiä myös CIA:n psykologisen sodankäynnin suuren opettajan Postin, joka käyttää termiä vasta-psykologinen sodankäynti (counter-psychological warfare), jossa informaatio-operaation osana korostuvat potentiaalisten vihollisten ryhmäytyminen, ryhmän koheesioon vaikuttaminen, ryhmästä poistumisen helpottaminen, ryhmälle suuntautuvan tuen ja sen johtajiston legitimiteetin heikentäminen. Berger liittyy CIA-johtajan Jerrold M. Postin määritelmään, jonka mukaan psykologiset operaatiot (PSYOP) ovat tiedonvälityksen suunniteltua käyttämistä ihmisten asenteisiin ja käyttäytymiseen vaikuttamiseksi sisältäen poliittiset, sotilaalliset ja ideologiset toimet, joiden tavoitteena on aikaansaada kohderyhmissä kansallisten päämäärien tavoitteita tukevaa toimintaa, tunteita ja asenteita.

Vuonna 2010 julkaistuksi tutkimukseksi Heidi Bergerin tutkimus on hämmästyttävän rajoittunut Tšetšenian sodan informaatiopsykologisten toimien käsittelyssä vaieten jopa kokonaan Suomen osuudesta maan salliessa Basajevin ja Umarovin tueksi tapahtuneen disinformaation ja informaatio-psykologiset operaatiot tšetšeeniterroristien hyväksi sen lisäksi että taloudellista tukea on kohdennettu Kavkaz-Centerin välityksellä bandiiteille. Sinänsä Berger mainitsee ”islamilaisen Kavkaz-Tsentr-uutistoimiston”, kuten Berger määrittelee erityisen ylevästi, mutta toteaa samanaikaisesti hämmästyttävästi vastapuolesta, että Venäjän valtio harjoittaisi ”informaatio-/propagandakampanjaa”, jonka ”päämääränä” on kyseisen islamilaisen uutistoimiston ”neutralointi”.

Miksi maanpuolustuskorkeakoulu on kyvytön analysoimaan Venäjää järkyttäneitä terroristeja?

Sen sijaan että Kavkaz-Centeriä olisi Suomen Maanpuolustuskorkeakoulun informaatiopsykologisen sodankäynnin tutkimuksessa  Heidi Berger kuvannut disinformaation tai ylipäätän edes jonkin kriittisen analyysin avulla, niin Berger tukeutui täysin Rantapelkosen kirjoittamiin näkemyksiin Venäjän hämäräperäisyydestä asian kuvailussa. Vaikutelmaksi jää, ettei tutkija ollut kertaakaan edes avannut kyseistä ekstrimistisivustoa, joka on nykyään myös YK:n turvaneuvoston Al-Qaida -sanktiolistalla. Tästä Berger ei tietysti voi tietää etukäteen.

Toisaalla Berger liittyy Amerikan Yhdysvaltojen ulkoministeriön julistukselliseen määrittelyyn, jonka mukaan terroristien tiedonvälityskanaviin kuuluu myös internet, jolloin ”mediasuuntautunut terrorismi ”psykologisen sodankäynnin strategian mukaisesti pyrkii yleiseen mielipiteeseen vaikuttamisen kautta painostamaan päätöksentekijöitä alistumaan poliittisille vaatimuksille. Yleisellä tasolla lausutut sanat jäävät kuitenkin etäisiksi ja analysoimattomiksi, koska tutkija Berger ei liitä edes hyvin laajassa käsittelyssään Beslanin terrori-iskun toimittaneiden ihmisten taistelu- ja perhesuhteita Suomessa harjoitettuun informaatio-psykologiseen sodankäyntiin näiden samojen terroristien hyväksi Kavkaz-Centerin kautta. Tämä olisi pitänyt olla mitä parhaiten mahdollista Maanpuolustuskorkeakoulussa, kun asiat olivat yksityisen siviili-ihmistenkin tiedossa.[11][12]

Heidi Berger hukkaa runsaasti rivejä spekulaatioon siitä, mistä maasta Beslanin terroristit olisivat. Berger viittaa kursorisesti ”Virallisen Venäjän” vastaukseen Alexandr Toršinin (Александр Торшин)[13][14] johtamassa Duuman parlamentaarisen tutkintakomission raportissa, mutta ei viittaa suoraan kyseiseen raporttiin vaan ainoastaan  Klussmanin kirjan välityksellä, joten edes  Duuman parlamentaarisen tutkintakomissioin raportti ei itsessään ilmeisemmin ollut Bergerin käytössä: juuri tuon raportin avulla olisi voinut löytyä myös henkilölinkit Suomessa toimivaan Kavkaz-Centeriin.  Toršinin avulla hän olisi päässyt senkin jäljille, että Shamil Basayevin johtaman Beslanin terrori-iskun radiomies, Basayevin turvamies, oli Yunus Yusupovich Matziev (Юнус Юсупович Мациев), jonka kodiksi voidaan paikallistaa Vanhasta Atagista Keskuskatu 49 (на улице Центральной дом № 49, принадлежавший Адаму Мациеву) – so. sama talo, josta Mikael Storsjön Suomeen laittomasti tuoma Yunus Matzievin sisko on lähtöisin ja ja jossa Kavkaz-Centerin administraattori Islam Matziev kasvoi ja harjoitti radiomiehen toimintaa, kunnes pakeni väärillä passeilla Suomeen Turkin kautta, missä hän puolestaan  vietti aikaa yhdessä Yunus Yusupovich Matzievin kanssa.[11][12]

Tuathailin kirjan avulla Berger kuvailee Putinin ja ulkoministeri Lavrovin lausuntoja Beslanin terroristien iskun jälkeen ikään kuin propagandistisiksi, kun nämä lausuivat, että terroristit ovat ”Venäjän ulkoisten vihollisten marionetteja”.  Näiden lausuntojen analyysi olisi saanut paljon enemmän syvyyttä, jos tutkija ei olisi sortunut edellä mainittuihin tutkimuksellisiin suoranaisiin puutteisiin ja virheisiin.

Terrori-iskujen käsittely antaa taustan Heidi Bergerin esitykselle Venäjän informaatio-psykologisesta sodasta 5 päivän sodassa 2008. Mikä on leimallista jälleen kerran tälle Maanpuolustuskorkeakoulun tutkimukselle, siinä ei käytetä eikä tutkija myöskään ilmeisesti tunne yhtäkään venäläistä tutkimusta samasta aihepiiristä, Venäjän ja Georgian välisestä Viiden päivän sodasta ja informaatiopsykologisista operaatioista sotaan liittyen.  Esimerkiksi tätä Gruusian sotaa Etelä-Ossetiaa ja Abhasiaa vastaan olisi analysoinut juuri nimenomaisesti psykologisen sodankäynnin näkökulmasta Venäjän ulkoministeriön diplomaattiakatemiasta professori  A.V. Manoilo raportissaan ”Yhdysvaltojen psykologiset operaatiot Gruusian hyökkäyssodassa Etelä-Ossetiaa ja Abhasiaa vastaan”.[15] 

Vaikka Bergerin päätelmät muodostuisivat erilaisiksi kuin tämän edellä esitellyn moskovalaisen professorin tai muiden venäläisten tutkijoiden, niin nimenomaisesti samaa kysymystä selvittävän venäläisen tutkimuksen täydellinen ignoroiminen ei osoita hyvää Venäjä-osaamista ja akateemista tasoa.  Mainitun moskovalaisen professorin  lukuisia muitakin tutkimuksia informaatiopsykologiasta olisi saanut myös kirjakaupoista ainakin Pietarissa ja Moskovassa, useita tutkimusartikkeleita ja haastatteluja on Internetissä sekä kysyttäessä henkilöltään itseltään varmasti saisi lisää paljon kiinnostavaa aineistoa. Vuonna 2009 olen Helsingin yliopiston julkaisemassa väitöskirjassani käyttänyt myös kyseisen henkilön muutamaa tutkimusta informaatiopsykologisesta sodankäynnistä.[16] Tämän jälkeen on ilmestynyt kyseiseltä henkilöltä useampi tutkimus Bergerin tutkimasta aihepiiristä. Muutama uudempi kirja on kirjahyllyssäni. Vuosina 2009–2010 olin tekemässä kyseisen moskovalaisen professorin sekä muutaman muun saman alan moskovalaisen professorin kanssa kirjaa siitä, miten Amerikan Yhdysvallat toteuttavat informaatiopsykologisia operaatioita Baltian alueen valtioiden välityksellä, mutta moskovalaisten osapuolten myötämielisyydestä huolimatta kirjahanke keskeytyi muiden suomalaisten partnereiden puuttuessa. 

Kaiken kaikkiaan on koettavissa, että Suomen Maanpuolustuskorkeakoulun esittämät väitteet ja päätelmät Venäjän informaatiopsykologisesta tutkimustyöstä ovat hyvin virheelliset – perustuvat amerikkalaisten lähteiden huonoon asiantuntemukseen ja voimakkaaseen asenteellisuuteen Venäjästä.

Kuka käy informaatiosotaa?

Heidi Bergerin tylyt asenteet paljastuvat jo otsikkotasolla ”Venäjä käy informaatiosotaa: tarina Yhdysvaltojen etäpäätteestä, joka aloitti sotaseikkailun”. Tutkijan mukaan Venäjän teesit ovat ”karnivalisoivia” ja ”voimakkaita propaganda-elementtejä sisältäviä”. Niin ”Venäjän tosiasiallinen päämäärä” olisi kirjoittajan mukaan ”Georgian Nato-jäsenyyden hidastaminen tai jopa sen mahdollinen esto” (s. 137). 

Bergerin esittämää syytöstä Venäjää vastaan ei pidä sivuuttaa nopeasti välinpitämättömästi, koska kyseinen kehitelmä toistuu sittemmin niin useasti  amerikkalais-suomalaisessa propagandassa, jonka avulla kuvaillaan, että Venäjä uhkailisi Suomea, jotta Suomen Nato-jäsenyys hidastuisi. Näin on siis kehitelty eräänlainen  propagandistinen russofobinen narraatio, jonka pimeää logiikkaa seuraa narraation avulla muisto siitä, että Georgian ja Venäjän välille kehkeytyi myös aseellinen konflikti. Näin voidaan mielikuvien tasolla loihtia Suomea uhkaava skenaario, vaikka Suomea ei uhkaisi mikään reaalisessa maailmassa.

Maanpuolustuskorkeakoulun tutkimusta leimasi tiukka usko omaksuttuun viitekehykseen, jonka tueksi kirjoittaja etsi näytteitä venäläisen informaatio-psykologisen sodankäynnin toiminnasta tiettyjen tunnettujen vakavien tapahtumien uutisoinnista. Tutkimus ei ollut ainakaan primäärisyä lähdeaineistosta nousevaa. 

Bergerin väitteen mukaan ”venäläinen informaatiosodankäyntitapa on erilaista kuin Lännessä, mikä ilmenee Venäjällä erityisesti geopoliittisen informaatiosodan kokeminen maailmanpolitiikkaan kuuluvaksi ilmiöksi”. Näin olen venäläinen informaatiosodankäyntitapa olisi ”jossain määrin läntistä laaja-alaisempi, sekä teoreettisesti että operatiivisesti, koska läntinen viitekehys on pääasiassa teknologiapainotteinen ” (s. 145). 

Tämä loppupäätelmä on vähintäänkin kyseenalainen: kirjoittaja ei ole yksinkertaisesti käyttänyt riittävän monipuolisesti edes amerikkalaista aineistoa sikäläisen informaatiosodan luonteen määrittämisessä. Venäläistä aineistoa hän ei käyttänyt lainkaan  voidakseen edes oivaltaa, että Venäjän informaatiosodan luonteeksi on jäänyt - valitettavasti - tietoturvaan ja järjestelmän eheyteen keskittyvät tekniset operaatiot. Tutkija Heidi Berger käyttää vähäisessä määrin Venäjän presidentin, pääministerin ja ulkoministerin lausuntoja, mutta näitäkin ainoastaan englanninkielisinä käännöksinä.

Heidi Bergerin päätelmä siitä, että Lännen informaatiosodan luonne olisi ikään kuin vain ”teknologiapainotteinen”, näyttäytyy vääräksi jo Maanpuolustuskorkeakoulun professori Aki-Mauri Huhtisen avulla, joka on esitellyt innokkaasti maaliskuussa 2011 uutisoitua Yhdysvaltain armeijan kehittämää ohjelmistoa, jolla vaikutetaan keskusteluihin sosiaalisessa mediassa kuten Facebookissa ja Twitterissä.[4]   Viimeistään toukokuussa 2009 tuli maailmanlaajuisesti tunnetuksi Amerikan Yhdysvaltojen "vaikuttaja-agenttien" toiminta sosiaalisessa mediassa: Hillary Clinton julisti aloitteen "kyper-diplomatian" ja 10 000 nuoren hakkerin ja kyber-aktivistin puolesta.[17] Tietysti Berger ei voi kertoa jo vuosia etukäteen, että trolli jäisi pahaksi onnekseen jopa kiinni heikon paikallistuntemuksensa tähden, kun hän kommentoi Krimin tapahtumia.[18] 

Pentagonin päällikkö William Lynn III kutsui uutta oppia symbolisesti ”uuden avaruuden puolustamiseksi”. Pentagonista William Lynn ilmoitti 14. helmikuuta 2011, että Yhdysvallat investoi 500 miljoonaa dollaria tutkimukseen kyber-tiedustelutoimintaa varten! Yhdysvaltojen olisi löydettävä kyberavaruudessa sama potentiaali taistelukentälle kuin sillä on jo maalla, merellä ja ilmassa. Eikö USA saanut mitään aikaa tuon ison sijoituksen avulla, eikö Pentagon käytä tuota massiivista voimaansa Ukrainan kriisin kuvailussa – sekä Suomen ”natottamisessa”? Kyllä käyttää, ja USA on ollut ylivoimainen Ukrainan kriisin psykologisessa sodankäynnissä niin kuin näkyy Suomen ja melkein koko läntisen Euroopan median kapeasta propagandistisesta näkökulmasta tilanteisiin.[21] Pentagonin multimediaspektaakkeliset Suomi-operaatiot eivät suinkaan aktivoituneet vain Ukrainan kriisin mahdollisuuksien avulla, vaan toimintaa on ollut jo pitemmän aikaa: muistamme hyvin esimerkiksi sen detaljin, miten USA:n tiedustelupalvelu CIA operoi 3.-4.12.2012 Suomen eduskunnassa Venäjä-vihamielisessä mediakonferenssissa ”Vääristävät peilit”, jossa pääpuhujana oli Erkki Tuomioja.[22]

Georgian (Gruusian) hyökkäys Abhasiaa ja Etelä-Ossetiaa vastaan sekä Venäjän reagointi Georgian pommituksiin siviili-ihmisiä ja Venäjän rauhanturvaajia vastaan on nähtävissä erääksi varhaisemmaksi vaiheeksi  Yhdysvaltojen käynnissä olevasta strategiasta ja geopoliittisesta toteutuksesta, joka ulottuu kauas Mustanmeren taakse Kaukasian alueille saakka. [19]Sen sijaan että 5. kesäkuuta 2014 ilmestynyttä IGCP:n korutonta ihmiskärsimystä paljastavaa tutkimusraporttia ”Massiiviset ihmisoikeusrikokset Ukrainan konfliktissa” ("Массовые нарушения прав человека в ходе гражданского противостояния на Украине )[20] olisi missään suomalaisessa mediassa tai Puolustusvoimien selvityksessä koskaan edes mainittu, on USA käynnistänyt massiivisen psykologisen operaation Venäjää ja Venäjään myönteisesti mahdollisesti asennoituvia riippumattomia ihmisiä vastaan. Kaikki tapahtuu mediassa toteutettavan ”informaatiopsykologinen sodankäynti” tai ”multimediaspektaakkelinen sodankäynti” sanojen lumoavalla vaikutuksella. 

Amerikan tarpeiden näkökulmasta poliittisen hysterian rakentaminen eurooppalaisten ja amerikkalaisten mieliin on hyvin tarkoituksenmukaista, jotta nämä ihmiset kokisivat kehityksen uhkaavan heidän omaa henkeään. Suurin osa väestöstä menettää valtavan informaatiopsykologisen hoidon aikana kykynsä kriittisesti ja itsenäisesti arvioida, mitä on todella tapahtumassa Ukrainassa – ja vielä tärkeämpää Venäjällä. Ehkä yksi tärkeimmistä tavoitteista Yhdysvaltojen psykologisessa sodassa Venäjää vastaan on valmistaa Euroopan yleistä mielipidettä Naton hyväksi. Tuskin on sattumaa sekään, että Nato-kysymykset tavalla ja toisella toistuvat päivittäisessä uutisoinnissa Suomessakin.

Yksityisen riippumattoman ihmisen ajattelu muodostaa imagon ja tiedonvälityksen eheyden kannalta mahdollisen uhkan USA:n ja Naton intressejä vastaan, mikäli tämä henkilö voi ehkä seurata venäjänkielisiä tietolähteitä. Niin vallitsevassa amerikkalaisessa propagandassa – johdonmukaisesti informaatiopsykologisten oppikirjojen tai PSYOPS-operaatioiden määritelmien mukaan -  tähän riippumattomaan ihmiseen kohdistetaan  henkilötiedustelua” (Human Resource Intelligent; HUMINT) - ja esimerkiksi SOME:n välityksellä moninaista vaikuttamista operaation tarvelaskelmien puitteissa. Tämä voi olla kyseisen henkilön vaikutuksen minimointiin pyrkimistä yleisemmän huomion kääntämisellä toisaalle, vähättelyllä, ehkä jopa henkilöön käyvällä pilkalla, tai mitä moninaisimmin tekniikoin, joita Torsti Sirén on ansiokkaasti esitellyt useita kertoja.

Maanpuolustuskorkeakoulu on osoittanut Amerikan Yhdysvaltojen Euroopan asevoimien kanssa yhteistoiminnassa merkillistä energisyyttä myös allekirjoittaneen pitkäaikaistyöttömän riippumattoman ajattelijan seurantaan. Tuskin on kyse siitä, että kukaan mainituista tahoista sanallakaan epäilisi mitään yhteyksiä Kremliin tai muihin vieraisiin valtoihin tai vaikutusvaltaisiin yksilöihin. Pikemmin on aivan selvää mainittujen tahojen kaikkien käytettävissä olevien tiedustelukeinojen avulla – riippumatta ehkä näille alisteisesti toimivien propagandistien julkisista leimaavista puheista ”Venäjän vaikuttaja-agenteista” yms. – että  pitkäaikaistyötön on riippumaton köyhä ihminen, jolla ei ole edes ulkovaltoihin mitään vaikutusvaltaisia suhteita. PSYOPS-operaatioiden kannalta riippumaton ajattelija on kuitenkin jo sellainen kohde, jonka vaikutus tulee eliminoida, jotta tietynlaisten mielikuvien välittämisen eheys olisi turvattu.  Tästä alla näkyvästä dokumentaatiosta ilmenee esimerkiksi se, miten U.S. Army, the U.S. State Department Washingtonista, Department Security, U.S. Navy Network Information Center ja jopa Washingtonin oikeuslaitos osoittavat kiinnostusta tällä ja monet muutkin kerrat itähelsinkiläisen parasiitin kirjoituksia kohtaan sekä ylipäätään eri puolilla maailmaa asuviin yksilöihin. Snowdenin paljastukset viittaavat samaan massiiviseen tietojenkeruuseen. 





Strategialaitoksen johtajan, jo silmät kiiluen Nato-lumoa julistavan eversti Sirénin mukaan Suomen upseerit saavat koulutuksensa ”ulkomailla, lähinnä Naton järjestämillä INFOOP- ja PSYOPS-kursseilla”[6]. Hänen mukaansa pitkittyneessä kiristyneessä kansainvälisessä tilanteessa tarvitaan ”psykologisia vastatoimia”, mihin eivät  riitä  ”puolustukselliset tietoverkko-operaatiot” , vaan tarvitaan maineeseen liittyvää ”kansainvälistä mielikuvakamppailua”, jota hän on monella tavalla määritellyt useissa eri yhteyksissä.  


Amerikan Yhdysvaltoin Asevoimista (Armed Forces Europ, United States) on tänä lyhyenä sateisena kylmänä kesänä käyty blogissani 127 kertaa.  Tämä ei ole suinkaan ainoa kerta, eivätkä nämä tässä paljastetut tahot ole ainoita toimijoita, mutta nämä riittävät esimerkeiksi siitä, miten aktiivinen amerikkalaisjohtoinen informaatiopsykologinen sodankäynti on yksityisen riippumattoman suomalaisen seurannassa.

Tuskin on samanaikaisesti sattumaa, että Torsti Sirénin kaveripiiriin päässyt Haminan RUK:n ex-kouluttaja Janne Vaahtovuo on ryhtynyt toteuttamaan strategialaitoksen määrittämien tarpeiden mukaisesti kokopäiväistä viranhoitoaan kommentoimalla Facebookissa jokaista kirjoitustani ja kommenttiani omalaatuisesta tarkoitusperästään käsin.  Kapteeni ei valmistaudu aliupseerien ja varusmiesten kanssa märässä metsässä maanpuolustukseen tai kuntoharjoituksiin, vaan hänelle on annettu määräys mielikuvakamppailuun riippumattoman pitkäaikaistyöttömän miehen kanssa.  

Mitä tällaisesta läpinäkyvästä sotilaallisesta aktiviteetista on ajateltavissa, kun kohteena on kuitenkin riippumaton pitkäaikaistyötön yksilö? Olisi mahdollista huvitella ajatuksella, että nämä sotilaat toimisivat näin näkyvän huolimattomasti, koska he tietävät kohteensa hengen mieheksi, joka on oppinut opinnoissaan vain rukoilemaan ja lukemaan Raamattua. Silloin voi toteuttaa valvontaa ja tutkintaa vaivattomasti suoraan työkoneelta, eikä tarvitse tuntea pelkoa paljastumisesta.

Toisena mahdollisuutena on, että läpinäkyvä aktiviteetti riippumattoman pitkäaikaistyöttömän yksilön blogissa ja sähköpostissa on nimenomaista tarkoituksellista vaikuttamista. Ehkä tällöin esiymmärryksenä on uskovien ”auktoriteettiuskovaisuus”, jolloin näyttämällä läsnäolonsa voi säikyttää arat ja pelokkaat ihmispolot. Kolmantena mahdollisuutena on tietynlaisen omnipotenttinen mahtavuuden tunne, jolloin muodostuu välinpitämättömyys sille, mitä pieni ihmispolo näkee seurannasta ja valvonnasta. Siihen voi liittyä vahva uskomus, että hyväuskoinen valtaenemmistö pitäisi kuitenkin vain entistä hullumpana - foliopäänä - sellaista ihmistä, joka julkaisee ip-tietojen avulla tietoja sotilasviranomaisten aktiviteeteista.

Tilanne olisi vähemmän offensiivinen, jos läntisen informaatiosodan palveluksessa olevat suomalaiset ja amerikkalaiset upseerit eivät kohdistaisi toimintaansa pitkäaikaistyöttömään ihmispoloon, jolla on vain itsenäisiä omia ajatuksia osittain venäläisen aineiston salliman monipuolistavan materiaalin mahdollisuuksien johdosta. Nämä suomalaiset upseerit varmasti tietävät ilman mitään epäilyä, että kohteena olevalla ihmispololla ei ole nyt eikä ole koskaan ollut mitään valtiollisesti ja ulkopoliittisesti merkitykselisiä suhteita mihinkään suomalaiseen tai ulkomaiseen henkilöön tai yhteisöön tai mediaan. Toinen juttu on vähemmän aineiston varassa mielikuvitustaan ruokkiva pieni ihminen, joka saattaa eksyä sosiaalisessa verkostossa kummallisiin uskomuksiinkin.

On tietysti päivänselvää, että Amerikan Yhdysvaltojen ja heidän hengessä tehtäviään toteuttavien suomalaisten joidenkin upseerien kybersodankäyntiin liittyvät toimet eivät rajoitu vain helposti nähtäviin operaatioihin ja valvontaan, joita on tässä edellä esitelty. He luultavammin tietävät itsekin, että minäkin tiedän heidän toimet. Joitakin Iso Veli masentaa, toiset ovat joustavampia elämän realiteeteissä. 

Riippuen informaatio-operaatioiden koordinaatiosta, niin edellytykset valvontaan muodostuvat tarvittaessa varsin mittaviksi nykyaikaisten älypuhelinten avulla. Jos ulkomaanmatkalla puhelinta pitäisikin ”lentotilassa” ja käyttäisi puhelinta vain  kamerana matkakohteiden kuvaamiseen, eikä puhelimesta olisi poistettu sim-korttia ja akkua, niin se olisi aivan riittävä väline henkilön liikkeiden seurantaan – ja ehkä enempääkin, kuten eräässä kahdenvälisessä keskustelussa erään kerran Suojelupoliisin kansainvälisen rikollisuuden tutkintaa ennen johtanut Urmas Rinne karismaattisella tavallaan lausui toimistossaan. Yksityisyyttä kunnioittavan ihmisen olisi aiheellista ymmärtää vastuullisesti, että hänen ei pitäisi ajatella vain itseään, vaan myös mahdollisesti viattomia ulkopuolisia ystäviään ja muita satunnaisesti tapaamia ihmisiä, jotka voivat tulla informaatiosodan offensiivisen vaiheen aikana epäilyttävällä tavalla USA:n, sotilasliitto Naton tai ehkä vain Suomen sotilaiden rekisteröimäksi pelkästään älypuhelimen läsnäolon ja sähköpostiyhteyden perusteella. 

 En ole ollut vuosien 2008-2010 tutkimushankkeiden jälkeen missään yhteydessä informaatiopsykologiaan perehtyneeseen moskovalaiseen tutkijaan, mutta tämä Andrei Manoilo lausui vuonna 2008 lehtihaastattelussa varsin lohdullisesti ihmisen kohtalon kannalta ja voin yhä toistaa nämä sanat: ”Globaalista näkökulmasta katsottuna psykologinen sota on pelkkä pyramidi, jonka derivaatassa on Yhdysvallat, joka lopulta epäonnistuu: enemmin tai myöhemmin kaikki manipulointi tulee ilmi”.[26] 

Voin rukoilla luottavaisesti pienen ihmisen puolesta itsekin vähäosaisena parasiittinä, että Jumala antaisi meidän tuntea totuuden. Totuus murskaa lopulta sen valehtelun, ahneuden ja huijaamisen verkoston, jota Yhdysvallat suojelee manipuloinnin avulla.  Tähän rukoukseen on myös hyvin raamatullinen perusta. Viimeisellä tuomiolla ihmiset kysyvät Herra Jeesukselta: ’"Herra, milloin me näimme sinut nälissäsi tai janoissasi, kodittomana tai alasti, tai sairaana tai vankilassa, emmekä auttaneet sinua?’ Silloin hän vastaa heille: ’Totisesti: kaiken, minkä te olette jättäneet tekemättä yhdelle näistä vähäisimmistä, sen te olette jättäneet tekemättä minulle.’ Ja niin he lähtevät, toiset iankaikkiseen rangaistukseen, mutta vanhurskaat iankaikkiseen elämään.” (Matt. 25:31–46)


VIITTEET
[1] Aki-Mauri Huhtinen: Nykyaikainen informaatiosodankäynti. Studia Generalia. http://blogs.helsinki.fi/studiageneralia/2010/11/04/aki-mauri-huhtinen-nykyaikainen-informaatiosodankaynti/

[2] Joonas Välilä 23.5.2014. Informaatiosodankäynti on yleistymässä. Ruotuväki-lehti.    

[3] Arto Hirvelä ja Aki-Mauri Huhtinen 2013, Strateginen kommunikaatio informaatioyhteiskunnan kansallisten tavoitteiden edistämisessä – realismista sosiaaliseen konstruktioon. http://ojs.tsv.fi/index.php/ta/article/download/7984/6085    
      
[4] Aki-Mauri Huhtinen: Sosiaalisen median käyttömahdollisuudet informaatio-operaatiossa. Sivut 146-161 teoksessa: Tiina Tarvainen (toim.), 2012. Näkökulmia puolustuskyvyn uskottavuuteen. Puolustusministeriö.

[5] Torsti Sirén (toim.) 2011, Strateginen kommunikaatio ja informaatio-operaatiot 2030. Maanpuolustuskorkeakoulu. Johtamisen ja sotilaspedagogiikan laitos. Julkaisusarja 2: Artikkelikokoelmat N.O 7.  http://www.doria.fi/bitstream/handle/10024/74173/Siren+-+Strateginen+kommunikaatio+ja+informaatio-operaatiot+2030+-+edit.pdf?sequence=1

[6] Torsti Sirén 2011. Psykologiset operaatiot osana informaatio-operaatioita 2030. Sivut 199-217 teoksessa: Torsti Sirén (toim.) 2011, Strateginen kommunikaatio ja informaatio-operaatiot 2030. Maanpuolustuskorkeakoulu. Johtamisen ja sotilaspedagogiikan laitos. Julkaisusarja 2: Artikkelikokoelmat N.O 7.  http://www.doria.fi/bitstream/handle/10024/74173/Siren+-+Strateginen+kommunikaatio+ja+informaatio-operaatiot+2030+-+edit.pdf?sequence=1


[8]  Teemana: Kybermaailma. Sotilasaikakauslehti. Joulukuu 12/2013. http://www.upseeriliitto.fi/files/4020/SAL_12_2013.pdf

[9] Jari Rantapelkonen. Cyberspace, and A-Changin’ Control of Information Power. From individuals with information to global communication. Sinett Symposium Collaborative networking. The Norwegian Defence Research Establishment (FFI), Oslo, Norway, 29th Apr. 2014. http://www.ffi.no/en/news/sinett/Documents/Rantapelkonen%20PPT%20ver%20FFI%20SINETT%20Symposium%202014.pdf

[10] Ulkoasiainvaliokunnan mietintö 5/2014 vp. Turvallisuusuhkien ja aseteknologian kehityksen vaikutus asevalvontaan. http://www.eduskunta.fi/triphome/bin/thw.cgi/trip/?${APPL}=utpvm&${BASE}=utpvm&${THWIDS}=0.47/1403366627_253146&${TRIPPIFE}=PDF.pdf

[11] Juha Molari. Miksi Kavkaz-Center on vihkiytynyt patologisesti valehteluun? Ja miksi Suomen media vaikenee KC:n valheellisuudesta? http://juhamolari.blogspot.fi/2013/12/miksi-kavkaz-center-on-vihkiytynyt.html

[12] Juha Molari. Kavkaz Centerin administraattori. http://juhamolari.blogspot.fi/2013/11/kavkaz-centerin-administraattori.html

[13] Список террористов, участвовавших в подготовке и проведении террористического акта в Беслане  1-3 сентября 2004 года (по данным открытых источников на 31.8.2007) http://www.caucasica.org/download/files/terrorist_list.pdf 

[14] 34-го бесланского боевика ищут как жертву похищения  http://www.newsru.com/arch/russia/23dec2006/34m.html

[15] Манойло А.В., Дипломатическая академия МИД РФ: ПСИХОЛОГИЧЕСКИЕ ОПЕРАЦИИ США В ВОЙНЕ ГРУЗИИ ПРОТИВ ЮЖНОЙ ОСЕТИИ И АБХАЗИИ. Аннотация (2008).

[16] Manoilo, Andrei Viktorovič 2005. Манойло, Андрей Викторович 2005. Информационно-психологическая война: факторы, определяющие формат современного вооруженного конфликта (часть 3). Saatavana
www-muodossa: http://articles.security-bridge.com/articles/19/11467/

Manoilo, Andrei Viktorovič 2008a. Манойло, Андрей Викторович 2008a. Модель информационно- психологической операции в международных конфликтах. Право и политика, 6: 1387–1394.

Manoilo, Andrei Viktorovič 2008b. Манойло, Андрей Викторович 2008b. Культурно-цивилизационные модели и технологии психологического разрешения международных конфликтов. Право и политика, 4:
914–926.

Manoilo, Andrei Viktorovič 2008c. Манойло, Андрей Викторович 2008c. Пределы регулирующего воздействия информационно-психологических технологий на международные конфликты. Право и политика, 7: 1653–1664.



[19] USA ylivoimainen Ukrainan kriisin psykologisessa sodankäynnissä http://juhamolari.blogspot.fi/2014/06/usa-ylivoimainen-ukrainan-kriisin.html



[21] Multimediaspektaakkelinen sodankäynti - Suomen kansakunnan kohtalonhetki käsillä armonvuonna 2014 jKr. http://juhamolari.blogspot.fi/2014/06/multimediaspektaakkelinen-sodankaynti.html


[22] Amerikkalainen CIA operoi Suomen eduskunnassa: Venäjä-vihamielinen mediakonferenssi ”Vääristävät peilit” – pääpuhuja ulkoministeri Erkki Tuomioja.http://juhamolari.blogspot.fi/2012/11/amerikkalainen-cia-operoi-suomen.html

 

[23] Juha Molari 2.5.2014. Strategialaitoksen johtaja everstiluutnantti Torsti Sirén ja hänen orwellilainen Nato-ohjelma http://juhamolari.blogspot.fi/2014/05/strategialaitoksen-johtaja.html

 

[24] Juha Molari 16.5.2014. Venäjällä arvioidaan strategialaitoksen johtajan Torsti Sirénin ym. sotasuunnitelmia Venäjää vastaan http://juhamolari.blogspot.fi/2014/05/venajalla-arvioidaan-strategialaitoksen.html


[25] Juha Molari 23.5.2014. Torsti Sirén uhkailee vastustajiaan kostolla ja ikuisella työttömyydellä Suomessa http://juhamolari.blogspot.fi/2014/05/torsti-siren-uhkailee-vastustajiaan.html


[26] Juha Molari. Professori Andrei Manoilo – Elämme informaatiosotaa. Venäjän kauppatie –lehti 11/2008. http://www.kauppatie.com/2008/11-2008/4.pdf

[27] Timo Vihavainen 15.6.2014. Sofin maailma ja Venäjän arvot. http://timo-vihavainen.blogspot.fi/2014/06/sofin-maailma-ja-venajan-arvot.html

[28] MTV 26.3.2014. Informaatiosota nykysodankäynnin avain – toi Krimin Venäjän syliin. http://www.mtv.fi/uutiset/ulkomaat/artikkeli/informaatiosota-nykysodankaynnin-avain---toi-krimin-venajan-syliin/3124270

[29] Uusi Suomi 23.4.2013. ”Suomesta Venäjän informaatiosodan koekenttä?” http://www.uusisuomi.fi/kotimaa/58522-professori-timo-vihavainen-suomesta-venajan-informaatiosodan-koekentta

[30] Juha Molari 7.7.2010. Kenen asialla Jarmo Mäkelä (YLE)? http://juhamolari.blogspot.fi/2010/07/kenen-asialla-jarmo-makela-yle.html

[31] Juha Molari 10.6.2012. Ihmisoikeusjärjestö ”Maailma ilman natsismia”: Ylen toimittaja Jarmo Mäkelä johtaa Venäjä-vastaista infosotaa. http://juhamolari.blogspot.fi/2012/06/ihmisoikeusjarjesto-maailma-ilman.html

[32] Juha Molari 26.5.2012. Ylen ja Suomen UM:n valheiden verkosto sekä Venäjä-uutiset. http://juhamolari.blogspot.fi/2012/05/ylen-ja-suomen-umn-valheiden-verkosto.html





Kirjoittaja tukee rauhanomaista elämää ja vilpittömän hyviä ystävällisiä naapurisuhteita Suomen ja Venäjän välillä. Kuvassa kirjoittaja Prospekt Engelsin varrella eräällä terassilla odottamassa jäätelöä kesällä 2012.

Juha Molari, D.Th .Th, BBA.
GSM+358 40 684 1172
EMAIL juhamolari-ÄT-gmail.com (-at-= @)
LinkedIN profile