tiistai 29. heinäkuuta 2014

Kokoomus-pomo yritti alistaa rikosilmoituksellaansuomalaismiestä

Helsingin kihlakunnansyyttäjä torppasi Tuusulan Kokoomus-pomon vaatimukset: Kalle Maurola yritti alistaa rikosilmoituksellaan köyhää suomalaismiestä. Maurola ei kuitenkaan saavuttanut menestystä vaatimuksilleen, vaan tutkinnanjohtaja Mika Myöhänen esitti tutkinnan lopettamista ja kihlakunnansyyttäjä Lasse Ylevä hyväksyi esityksen perusteluineen. Poliisi ei koskaan kutsunut  Juha Molarai edes kuultavaksi.

Helsingin syyttäjävirasto on kirjannut syyttäjän ratkaisun (Asianumero E 14/5998) 9.7.2014, mutta Mustanmeren matkan johdosta olen saanut päätöksen esitutkinnan rajoittamisesta vasta tänään 29.7.2014.
 
Kihlakunnansyyttäjä Lasse Ylevä päättää, että Kalle Sami Pertti Maurolan rikosilmoituksen
tutkintaa ei jatketa
Minulle entuudestaan tuntematon Tuusulan Kokoomus-pomo Kalle Sami Pertti Maurola saapui Facebook-sivulleni ja kirjoitti Facebook-profiiliini 9. kesäkuuta 2014 julman tuomion, että olisin työtön, koska minulla ”ei ole älyä, karismaa eikä ulkonäköä”.



Julkaisin 10.6.2014 blogissani Maurolan antaman julman tuomion meikäläiselle työttömälle miehelle sekä liitin siihen myös kuvakaappauksen Maurolan Facebook-sivulta, sillä eräässä kuvassa Maurola esiintyi ylväästi kahdestaan tuolloisen pääministeri Jyrki Kataisen kanssa. Mahdollisesti tuo Maurolan yhteisesiintyminen Jyrki Kataisen kanssa loi painetta Kokoomus-pomolle, sillä lähetin myös kirjeen Tuusulan puoluejohdolle ja Kokoomuksen puoluejohdolle valtakunnallisesti. Pääministerinä Jyrki Katainen vieraili blogissani viikottain – ja kävi katsomassa myös tämän kirjoitukseni Kalle Maurolasta.

Kalle Maurola esitti jo 10.6.2014 vaatimuksen, että poistaisin blogikirjoitukseni. Uudemman kerran Maurola lähetti varhain 14.6.2014 hiukan keskiyön jälkeen vaatimuksen, että hänen asianajajansa palkka alkaisi juosta kello 8 jälkeen aamulla, jos en poista blogiani. Vastasin Kalle Maurolalle, että poistan toki blogini, mutta en näe kirjoituksessani mitään rikosta.[1] Kalle Maurola ilmoitti sähköpostissa tyytyväisyytensä siihen, että olin poistanut blogini, mutta käytännössä hän antoi rikosilmoituksensa edetä poliisilla. Vielä uudemman kerran 16.6.2014 parasiittina vastasin köyhiä mollaavalle Kalle Maurolalle, Tuusulan Kokoomuksen ex-varapuheenjohtajalle.[2]

 Maurolan vaatimuksista huolimatta tutkinnanjohtaja Mika Myöhänen oli 13.6. esittänyt esitutkinnan lopettamista. En ollut lainkaan tietoinen siitä, mitä Maurola tai poliisi oli asian johdosta toiminut tai keskustellut. Poliisiin en ollut koskaan missään yhteydessä asiasta. Tutkinnanjohtaja Myöhänen perustelee Kokoomus-pomon vaatimuksia vastaan: ”Maurolan oheistaman materiaalin perusteella kyse on Molarin vastakirjoituksesta Maurolan itsensä tekemään kommentointiin Molarista”.

Maurolan väite kunnianloukkauksesta on täysin yksilöimätön: olen blogissani ylistänyt Kokoomus-pomon älykkyyttä, komeutta ja hyväosaisuutta, vaikka hän mollaakin minua mitä pahimmin sanoin. Lisäksi olen vain toistanut sen, miten älykäs ja vaikutusvaltainen Kokoomus-pomo sanoo meistä pitkäaikaistyöttömistä. Epäselväksi jää, mikä tässä oli se kunnianloukkaus. Sellaista rikosta ei myöskään poliisi tai syyttäjä koskaan löytänyt.

Viitteet

[1] Kalle Maurolasta 10.6.2014 kirjoitetut blogini olen poistanut tekijänoikeusvaatimuksen johdosta


[2] Parasiitin vastaus köyhiä mollaavalle Kalle Maurolalle, Tuusulan Kokoomuksen ex-varapuheenjohtajalle

  http://juhamolari.blogspot.fi/2014/06/parasiitin-vastaus-koyhia-mollaavalle.html


Kirjoittaja on köyhä parasiitti, joka rumuudestaan ja tyhmyydestään huolimatta nauttii Mustallamerellä saman lämpimän auringon alla, joka antaa yhtäläisen lämmön ja ilon niin hyväosaisille Kalle Maurolalle ja hänen aateveljilleen kuin meille köyhillekin.



 Juha Molari, D.Th, BBA.
GSM+358 40 684 1172, +358 44 238 1165
EMAIL juhamolari-ÄT-gmail.com (-at-= @)
Twitter: https://twitter.com/molarijuha

Historiaa tehtiin 300 vuotta sitten Hangon edustalla:Riilahden meritaistelu vapaan Itämeren puolesta

300 vuotta sitten Hangonniemen edustalla Pietari 1:n perustama uusi Venäjän laivasto saavutti ensimmäisen voittonsa, mikä oli myös Venäjän yksi tärkeimmistä voitoista Pohjansodan aikana ja Venäjän kamppailussa vapaudelleen päästä Itämerelle. 




Tällä hetkellä suomalaiset ja venäläiset historian harrastajat muistavat tätä Gangutin taistelua (Гангутское сражение), Riilahden meritaistelua, joka käytiin Ruotsin ja Venäjän laivastojen välillä vuonna 1714. Venäläiset kaleerit saivat etulyöntiaseman tyvenessä säässä Ruotsin avomerilaivastosta. Pietarin laivasto onnistui valtaamaan kaikki ruotsalaisen osaston laivat, jotka vietiin sitten sotasaaliina Nevalle, vuonna 1703 perustettuun Pietarin kaupunkiin. Ruotsin taisteluun osallistuneista 1000 merisotilaasta 361 kuoli ja noin 600 jäi vangiksi.  


Venäjän Federaation nykyinen Itämeren laivasto muodostuu Kaliningradin alueen ja Leningradin alueen laivastosta. Nykyisen laivaston päätavoitteena on suojella Itämeren talousvyöhykettä ja alueen teollisen toiminnan mahdollisuuksia laittomia uhkia vastaan sekä varmistaa merenkulun turvallisuus. Venäjän laivaston päivää vietetään heinäkuun viimeisenä sunnuntaina, tänä vuonna 2014 juhla sattuu 27. heinäkuuta. Päivä kunnioittaa erityisesti Suuren Pohjan sodan aikana syntynyttä Itämeren laivastoa ja Hangonniemen edustalla saatua historiallista voittoa. Venäjän laivaston päivänä on muistettu sitä, että Venäjän merivoimat ylläpitävät sotilaallista ja poliittista vakautta läheisillä merialueilla, takaavat sotilaallisesti merenkulun turvallisuuden.

Gangutin taistelun – Riilahden meritaistelun – voittoa vietettiin tänä vuonna 2014 näyttävästi Pietarissa: ilotulitukset, paraatit ja juhlallinen liturgia kunnioittivat päivää. Venäjällä merisotalaivaston päivä (
День военно-морского флота; день ВМФ; День Нептуна) on hyvästikin syystä iloinen kesäinen juhla. Venäjällä merisotalaivaston päivä näkyy katukuvassa. Ihmiset ovat iloisia, kadut ja puistot ovat täynnä perheitä. Monet miehet olivat pukeutuneet merimiehiksi juhlimista varten. Pietarissa oli myös puistossa päivän kunniaksi viihteellistä ohjelmaa.

Venäjän merisotalaivaston juhlapäivä on juhlapäivä myös Itämeren vapaudelle ja Suomelle – Suomen valtiollisen siniristilipun voi tuntea heiluvan juhlivan kansan käsissä ja monissa juhlapaikoissa: Venäjän merisotalaivaston lippu oli innoituksena ja esikuvana Suomen valtiolliselle lipulle, kun Suomi oli vielä keisarillisen Venäjän alue. Venäjän merisotalaivaston päivä on juhla myös Itämeren sotilaalliselle tasapainolle ja vakaudelle, jotta Itämerestä ei muodostuisi sotaliitto Naton sisämerta.

Kuvassa on katkelma kesältä 2011 Venäjän merisotalaivaston juhlapäivän eräästä puistokonsertista.



Kirjoittaja rakastaa Itämerta ja tahtoo Itämeren pysyvän entistä vapaampana sotaliitto Natosta, joka on lisääntyvässä määrin häirinnyt Itämeren alueen sotilaallista ja poliittista tasapainoa. Naton Itämeren-ohjelma on yhtä häijy ja tukahduttava kuin myös Mustallamerellä, jossa Nato on lisännyt painostusta ja sotilaallisia operaatioitaan. Kuvassa kirjoittaja lepää Mustanmeren rannalla lämpimän auringon alla:


Juha Molari, unemployed, D.Th, BBA.
GSM+358 40 684 1172
EMAIL juhamolari-ÄT-gmail.com (-at-= @)
LinkedIN profile

sunnuntai 27. heinäkuuta 2014

Mustallamerellä paistaa yhtä lämmin ihana aurinko kuin Neuvostoliiton aikoina

Mustameri on enemmän kuin nostalgiaa

Lapseni saivat kuulla äidiltään, miten tämä oli lapsena ja nuorena viettänyt aina kokonaisen kuukauden Krimillä – tai vaihtoehtoisesti Sotshissa. Isä oli vienyt junakyydissä perheensä Krimille, jossa näitä vastassa oli rautatieasemalla iso joukko babushkoja, jotka tarjosivat asuntojaan lomalaisten käyttöön. Dieduskat odottivat autossa ja veivät lomalaiset mökille meren tuntumaan. Mustanmeren rannalla ei ollut sellaista liiketoimintaa kuin nykyään, mutta pientä syömistä sielläkin paikalliset ihmiset kiersivät ihan luvallisesti tarjoamassa rannalla makaileville lomalaisille. Mustalaiset möivät luvattomasti myös värikkäistä vaatteita, vaikkakin muuttivat heti huutonsa vihannesten myynniksi, jos näkivät miliisin lähestyvän rantaa.

Lomamatkat Krimille tehtiin siihen aikaan junalla. Kolme päivää junassa oli jo itsessään tunnelmaa. Junan pysäkkien babushkat olivat kehittäneet itselleen pienen ansainnan lomamatkalaisista. He olivat keittäneet tuoreet perunat, tillit ja broilerit junan asemapysähdystä varten niin että lomalaiset saivat pikaisesti ostaa matkaevästä. Lapset tahtoivat aina heti syödä hyvin tuoksuvat ruoat, kun juna lähti asemalta eteenpäin.

Nykyään kapitalistisena aikana köyhänä suomalaisena ihmisenä en voinut kustantaa Mustanmeren matkaani, mutta perheeni sai säästettyä ja järjestettyä velaksi rahaa kahden viikon lomaa varten. Yhtenä päivänä päätin säästää ruokakuluissa ja söin vain kaksi aprikoosia koko päivänä: tämä oli kuumassa helteessä kova kuormitus keholleni, kun kävin myös kahdesti juoksulenkillä. Niin olin illalla aivan uupunut juoksulenkin jälkeen.

Mustallamerellä aurinko paistoi aivan yhtä lämpimästi ja kauniisti kuin Neuvostoliiton aikana. Miksi väitetään, että Neuvostoliitossa kaikki olisi ollut niin ikävää ja synkkää? Meri oli myös yhtä tunnelmallinen. Mustanmeren nimi periytyy jo antiikin matkailijoilta, koska meri on huomattavasti tummempi kuin Välimeri. Erityisesti illalla Mustameri näytti tumman värinsä upeasti. Kaiken kaikkiaan Mustameri ylittää tai vähintään saavuttaa kaiken sen, minkä Välimeri voisi tarjota köyhän matkailijan tarpeisiin, jos ja mikäli arkeologiset muistoesineet eivät ole matkan tärkein tarkoitus.


Lauantaina 26. heinäkuuta 2014 Saksan radiokanava 1 tuli luokseni ja kysyi, mitä minä pidän Mustastamerestä. Tämä oli ihan sattuma eikä mitenkään valmisteltu juttu. En halunnut vastata asiaan radiokuulijoita varten, koska olen muutenkin yksityisihminen, jopa ihan syrjäänvetäytyvä ja hiljainen pitkäaikaistyötön mies. Niin perustelin saksalaisille toimittajille, että minun venäläiset ystäväni voivat puhua paljon enemmän Mustastamerestä. Toimittaja kysyi, onko kiinnostuksen syy nostalgia. ”Ei suinkaan, vaan täällä kaikki on niin kaunista ja hienoa: hinnat ovat edulliset, meri on kaunis, ilmasto ja lämpö hyvä, ihmiset ystävällisiä, myös venäjäksi tulee hyvin toimeen”. Mielestäni vastaus oli hyvin onnistunut, sillä läntiselle medialle ei pidä antaa ymmärtää, että Neuvostoliitossa syntyneet ihmiset menevät Mustallemerelle nostalgisten muistojen tähden ja kaipaavat nostalgian takia Neuvostoliittoa takaisin. Nyt eletään ihan toista aikaa. Nykyiset ihmiset nauttivat hyvistä oloista ja kauniista säästä, joka on aivan tässä ulottuvilla edullisesti. Toimittaja kysyi myös kiinnostusta ostaa kiinteistö, mihin ystäväni vastasi myönteisesti, vaikka ei ollut itse ostanut, vaan ystävän ystävä oli jo ostanut.

Ulkoilua ja liikuntaa

Minulle ja perheelleni Mustameri oli luonnollista ulkoilua, tällä kertaa ei mitään ”tosi urheilua” ja ”harjoittelua”. 

Poika kävi aamuisin äitinsä kanssa juoksulenkillä ja oli iloisesti yllättynyt, miten hyvin äiti jaksoi juosta reippaasti 4 kilometriä. Juoksulenkin aikana hän teki muutaman kovan 50 metrin mittaisen pyrähdyksen. 

Minä juoksin myös aamulenkin, mutta jonkin verran vauhdikkaammin. Askeleeni oli kuitenkin yllättävän raskas, mihin varmasti syynä oli myös kuuma sää. Kuntoni on myös huono. 

Meren rannalla poikani löysi Stepan-nimisen venäläisen pojan, joka oli saapunut myös lomalle. Tämä poika oli vain vuotta nuorempi, 10 vuotta vanha, ja harrastukset olivat varsin samansuuntaiset: Stepan oli ikäluokkansa hopeamitalisti Venäjän Federaation sambo-painikilpailuissa. Stepan-pojan valmentaja on kolminkertainen sambo-painin maailmanmestari!

Niin pojat näyttivät painiliikkeitä toisilleen sekä painivat useat kerrat omat treeninsä laiturilla (jossa hävinnyt lensi mereen) tai hiekalla. Stepan oli epäilemättä taitava, mutta vuotta nuorempana ja yli 30 kiloa painavana poikana hän oli vielä heikompi yli 40 kiloa painavalle pojalleni, joka oli myös runsaasti pitempi. Lisäksi he saivat sukeltaa rapujen ym. etsien. 
Uintivalmentaja keskustelee poikani kanssa

Eräs iltapäivä oli myös hyvin onnekas liikunnallisesti jo loman alussa, kun muuan uintivalmentaja havaitsi, kun poikani ui itsekseen uima-altaassa. Hän kiinnitti huomiota siihen, että poikani osaa kilpauinnin taidot ja vauhdin. Hän ei suinkaan tullut jututtaa kaikkia lapsia ja heidän vanhempiaan. Mutta tällä kertaa hän saapui luoksemme. Niin hän tuli juttelemaan oman laji-innostuksensa tähden! Hän ei esittänyt mitään valmentamisen tarjousta, mutta pyysimme, että tämä uintivalmentaja antaisi yksityisesti uintivalmennusta pojalleni päivittäin. Lopulta loman jälkeen hän jätti yhteystietonsa, jotta voimme kertoa kehitykestä. Päivittäin tunnin ohjattu treeni yksityisvalmennuksessa oli hyvin tehokas. Yleensä tämä uintitreeni oli aamupäivällä tunti tai pari juoksulenkin jälkeen. 




Poikani uimaan hyppäämisen taito kilpauinnin lähdössä sekä käännös ovat olleet täysin kehittymättömät. Kilpauintilähtöjä (hyppyjä) poikani sai nyt hypätä ainakin pari sataa, mikä on enemmän kuin muuten hän saisi vuodessa tai kahdessa harjoitella Suomessa tavanomaisesti valmentajan ohjauksessa. Toki harjoituksiin kuului muutakin kuin hyppäämistä: esimerkiksi pojan piti sukeltaa uimaan lähdön jälkeen altaan mitta. Helsingissä valmentajalla on isompi ryhmä eikä hän ennätä katsoa tarkkaavaisesti jokaista lasta erikseen. Niin lopulta harjoittelusta tuli siis kiitos: sekä startit että käännökset alkoivat vihdoin sujua. 

Toki meillä oli jalkapallokin mukana, mutta vain muutamia kertoja poikani kävi pomputtelemassa palloa jalallaan. Mitään sopivaa jalkapallokenttää ei ollut lähettyvillä.

Viimeinen hälytys Venäjälle

Tulin Mustaltamereltä Suomeen ja lähetin sähköpostissa matkakuvia ystävälle. Gmail sulki sähköpostini ”poikkeuksellisen käytön” vuoksi: ilmeisesti liian monta kuvaa liian nopeasti ei sopinut sähköpostirobotille.  



Tuskin mitään vakavampaa, vaan kuvamäärä laukaisi robotin. Onneksi minulla oli toinen gmail-sähköposti, jonka kautta sain lähetettyä loput kuvistani. Niin tästä vähemmän käyttämästäni sähköpostista löysin myös Moskovan valtiollisen M.V. Lomonosovin yliopiston valtiotieteiden professorin A.V. Manoilon lähettämän upean sähköpostin, jossa oli kaksi samansisältöistä nerokasta analyysiä Ukrainan tilanteesta. Sinänsä onni onnettomuudessa, että avasin vanhan sähköpostini! Olin kertonut hänelle, että Norton-ohjelma oli aiheettomasti varottanut vakoiluohjelmasta, jos luen hänen kotisivujaan. Hän vastasi, että varoitus on todella aiheeton.

Professori A.V. Manoilon ensimmäinen analyysi varottaa Venäjää Ukrainan kapinan johdosta: ”Aseellinen kapina Ukrainassa – viimeinen hälytys Venäjälle” (Вооруженный мятеж в Украине – последний тревожный сигнал для России).Toinen analyysi oli samansisältöinen mutta toisella otsikolla ”Ukrainan kriisi ja ’hallittu kaaos’: Arabikevään värivallankumouksen jäljet” (Украинский кризис и «управляемый хаос»: след цветных революций «Арабской весны»).


Professori Manoilon mukaan ”julmuus ja peräänantamaton taistelu sekä huligaanien yhteenotot poliisin kanssa johtivat aseelliseen kapinaan”, jota tulee käsitellä myös ”osana Venäjän kansan erottamatonta historiallista kohtaloa”.

Ukrainan nationalistit aiheuttivat yhteentörmäyksen hallituksen kanssa: ”tapausta on kutsuttu vallankumoukseksi, mutta sitä voidaan itse asiassa pitää ainoastaan aseellisena vallankaappauksena, joka tunnetaan myös värivallankumouksena” (Manoilo).

Ukrainan tapahtumissa on havaittavissa niitä merkkejä, joita tunnemme myös Georgian alueen ja Keski-Aasian värivallankumouksissa sekä arabikevään vallankumouksissa. Manoilo vertaa myös Lähi-idän ja Pohjois-Afrikan vallankumouksiin sekä toteaa ”liian monta yhteensattumaa: nämä alkavat ikään kuin levottomuuksina, mutta kärjistyvät mellakoiksi, joita ohjaavat hyvin organisoidut protestiliikkeet ja puolisotilaalliset taistelijat, kuten Ukrainassa nationalistit, joita oli koulutettu kaikki nämä vuodet leireillä ja opetettu taktiikkaa kaupunkiolojen taisteluja varten”.

Strateginen ja elintärkeä infrastruktuuri kaapataan vallankaappauksessa järjestelmällisesti. Toimintaan liittyy laajamittainen informaatiosota. Kapinallisten huolto oli hyvin organisoitu: nämä saivat erityislaitteita, vaatteita, ruokaa ja rahaa. Taisteluja mainostettiin julkisesti kansallisina vapautusliikkeinä, kapinallisten ihmisten toimintana rikollista hallintoa vastaan.  Professori pistää merkille kummallisen tilanteen, jossa amerikkalaiset löysivät muita maita jopa maksamaan amerikkalaismieliset vallankumoukset toisiin maihin, jotka liittyvät kuitenkin kieleltä, kulttuurilta ja suvultaan aivan toisaalle.

Moskovan valtiollisen yliopiston professorin mukaan ”Venäjän on Ukrainan kokemusten perusteella syytä varautua siihen, että Venäjä on seuraava kohde anglosaksisessa värivallankumousten kohdeluettelossa”. Tältä osin tärkeää on Venäjän johdon ponnistelut sitouttaa intohimoiset nuoret, jotka ovat liikkeellepaneva voima värivallankumouksissa. ”Amerikkalaiset etsivät vain Ukrainan vallankumouksessa lähestymistapoja Venäjälle”, varottaa Manoilo. Lopulta tällainen lähestymistapa on nyt löytynyt: ”Ukraina on viimeinen kenraaliharjoitus tällaiseen vallankumoukseen sellaisessa maassa, jossa on samanlainen mentaliteetti, kulttuuri ja sivistyksellinen identiteetti”.

Ukrainan tapahtumien analysoinnissa ei voi sivuuttaa Yhdysvaltain politiikkaa alueella. Presidentti Obama on ollut erittäin huolestunut Venäjän ja slaavilaisten suhteiden tiivistymisestä. USA:n määräämät poliittiset pakotteet ovat ensisijaisesti moraalisten häväistysten aalto. Venäjän kanssa Amerikan Yhdysvallat yrittää hahmottaa ironiaa, kaksinaismoraalia universaalin moraalin valvojana, mutta ”tämän seurauksena amerikkalaiset poliitikot altistavat itsensä naurunalaiseksi”, toteaa Moskovan yliopiston professori. Barack Obama pelotteli Kremliä sillä, että Venäjän karkotetaan G 8-maiden joukosta, mikä tapahtui lopulta ”vihdoin 19. maaliskuuta”, kuten professori toteaa, ”mutta tämä ei tarkoita heti poliittista eristymistä”. Venäjä on löytänyt toisen valttikortin: BRICS ja SCO. Viime vuosina USA on pelännyt G20-maiden roolin vahvistumista.

Barack Obaman Venäjä-politiikka perustuu maailmantalouden pakotteisiin, ”täsmälleen samaan kuin Napoleonin yksi toive oli saattaa Englanti polvilleen”, toteaa valtiotieteen professori: ”Nyt Brittiläisen imperiumin sijasta kohteena on Venäjä, Ranskan sijasta uuden maailman hegemoniaa harjoittaa Yhdysvallat”. Moskovalaisen valtiotieteen professorin mukaan ”EU on kokonaisuudessaan samassa asemassa kuin Napoleonin aikana joukko pieniä Saksan osavaltioita”. Napoleonin Ranska kävi sotaan Venäjää vastaan, koska Napoleon toivoi Venäjän keisarin pakottavan keisari Aleksandrin lopettaa kauppa Englannin kanssa. Kaksisataa vuotta myöhemmin Obamalla – huonosti historian koulun opiskelleena – on kiire toistaa Napoleonin polkua.

Professori Manoilo huomauttaa, että ”ei ole mikään sattumaa, että Yhdysvaltain uudeksi suurlähettilääksi Moskovaan on nimitetty Ukrainan ja Georgian vallankumousten johtaja”. Venäjän värivallankumous voidaan pyrkiä aloittaa muutamalla eri tavalla, esimerkiksi aloittaa ”alueellisen separatismin tarpeilla ja tältä osin on tarpeen kiinnittää huomiota Kaukasuksen, Siperian ja Kaukoidän alueiden ongelmiin”. ”Venäjän on kehitettävä oma malli torjua värivallankumouksia”, kehottaa valtiotieteen professori Moskovassa valtioyliopistossa.

Valko-Venäjällä oli ”ruiskukka vallankumouksessa” tyylikäs tapa: salainen palvelu ei häirinnyt mielenosoittajia, vaan vei telttoja ja ruokaa. Uzbekistanissa värivallankumous tukahdutettiin toisella tapaa: asevoimin. On tärkeää järjestää toimenpiteitä, jotka auttavat vähentämään värivallankumouksen riskiä: ensinnäkin on tarkoitus havaita ja estää protestiliikkeiden rahavirrat. Toiseksi on tunnistettava sosiaalinen perusta, jossa aktivoidaan 18–35 –vuotta vanhoja nuoria. Kolmanneksi on luotava toimenpiteet, joilla yhteiskunta lieventää höyryventtiilistä jännitteitä. Kerääntynyttä energiaa ei käytetä yhteiskunnalliseen räjähdykseen. ”Venäjän presidentin ja hallituksen olisi perustettava valtakunnallinen järjestelmä, joka estää värikumouksia”, Moskovan yliopiston professori vaatii analyysinsä johtopäätöksenä.

Mustallamerellä paistaa kaunis ja ihana venäläinen aurinko


Mustanmerenrannalla totean onnellisena, että Krimin väestön saama mahdollisuus itsemääräämisoikeuteensa - tähän perustavaan oikeuteen ja arvostukseen ihmisinä - ja historialliseen paluuseen kotiin Venäjän yhteyteen olivat onnistunut toimi estää tai ainakin hidastaa Venäjää vastaan rakennettuja värivallankumousoperaatioita ja geopoliittisia likaisia pelejä. Venäjän presidentin ja hallituksen suosio on Venäjän kansan keskuudessa ja jopa globaalisti suurempi kuin koskaan ennen. Minulla ei ole mitään nostalgiaa Mustallamerellä, mutta aurinko paistaa lämpimästi ja merituuli virvoittaa: helppo on ajatella kaunista tulevaisuutta.  Mustanmerellä paistaa kaunis ja ihana venäläinen aurinko. Nämä ihmiset eivät vihaa Venäjää, vaan rakastavat ja tuntevat yhteenkuuluvuutta. 

Jälkikirjoitus



Ihan juuri samalla kellonlyömällä kun äskettäin myöhään lauantai-iltana 26.7.2014 vastasin Mustanmeren päällä viestiin, jonka Jussi Parviainen oli minulle lähettänyt, niin toisaalla juuri sillä hetkellä Suomessa Maanpuolustuskorkeakoulun strategialaitoksen johtajan Torsti Sirénin Facebook-profiilissa korkea-arvoisa Pauli Saarinen määritteli minut jälleen uudemman kerran niin tarkasti, että oikein sieluuni sattuu muistella entisiä menestyksen päiviä: Saarinen informoi, että minusta tuli aivan hyödytön idiootti sillä hetkellä (huhtikuu 2011), jolloin menetin kirkkoherran viran. Niin kävin tarpeettomaksi Bätmanille (millä hän tarkoittaa dosentti Johan Bäckmania) ja niin minä "sain mennä" (siis joutua unohduksiin). Tuota ihmeellisen tarkkaa analyysiä Yrjö Lipasti, Antti-Jussi Räihä, Juhan-Ville Kaarnakari ja Jukka Mallinen tykkäävät.

Olenkin ollut ihan hyödytön ihminen jo yli kolme vuotta. Niin kirkkoherran liperit tekivät minutkin ihan ihmisarvoiseksi, kun taas nyt minulla ei ole tuotakaan arvoa tukena. Niin kukaan ei enää muista minua. Minä vain lepään Mustanmeren hiekalla auringon alla ja lepään tässä turhassa elämässäni. Tosi raskas on kohtaloni! Miten voi vanha sieluni sietää niin tuskaisan romahduksen täyteen olemattomuuteen, niin ettei ajatuksilla ole enää mitään kysyntää, kiinnostusta ja kosketuspintaa mediaan. Elämäähän ei ole ilman median palstamillimetrejä.

Ainoa seikka, mikä tässä Pauli Saarisen viestissä on epäasiallista ja sopimatonta, on soimata Johan Bäckmania, jonka toiminta on ollut esimerkillistä ja tehokasta niihin tarpeisiin joita Donetskin kansantasavallan edustusto Suomessa ja RISI tarvitsevat. Mielestäni hän ei ole mitenkään sortanut minua huhtikuun 2011 jälkeen, kun romahdin työttömien suureen merkityksettömään väestönosaan Suomessa. En ole toki sen hetken jälkeen sanonut mitään Suomen tai Venäjän mediassa, mutta syyttää ei saa suinkaan Bäckmania. En kai täysi-ikäisenä ihmisenä ole mitenkään sen varassa, että toinen täysi-ikäinen ihminen taluttaisi minua esille ja auttaisi voittamaan muutaman palstamillimetrin mediassa? Ymmärtääkseni Johan Bäckman on dosentti, hän ei ole mikään lastenohjaaja täysi-ikäisiä ihmisiä varten! Tässä blogissani minä kerron karusta nykyisestä elämästäni, niin kuin näen asian Mustanmeren kuuman auringon alla:http://juhamolari.blogspot.fi/2014/07/mustallamerella-paistaa-yhta-lammin.html



Kirjoittaja on suomalainen mies , jolle Mustanmeren aurinko ei loista julmana ja pahana, vaan lämpimänä ja ihanana.


Juha Molari, D.Th, BBA.
GSM+358 40 684 1172
EMAIL juhamolari-ÄT-gmail.com (-at-= @)
LinkedIN profile

maanantai 21. heinäkuuta 2014

Saattue kuolemaan

Kun ja jos Ukrainan hävittäjien saattamana Malesian kone ohjattiin Ukrainan lennonjohdon hyväksynnässä poikkeukselliselle reitille sotatoimialueelle, niin tuskin oikea kysymys on Iltalehdessä tutkijan ja pääkirjoituksen esittämä selitys "taloudellisista säästötoimista", vaan pitäisi kysyä, kuka tahtoi nimenomaan saattaa Malesian kone epäilyttävään asemaan vaara-alueelle. Kenen omatunto on merkitty nyt helvetin sinetillä?

Maksoiko Cameron, Kerry ja Obama paljon Ukrainalle likaisesta saatosta vai tekikö ostettu juntta itse oivalluksensa?

En mitenkään kehu mitään osapuolea, joka kulkee alueella ase kourassa. Sodan laki on valitettavan julma. Sitä julmuutta voi myös käyttää "hyödyksi" itsensä pirun palvelijana, jos omatunto on helvetille sinetöity.

Pois ei ole suljettu että Luganskin itsepuolustusjoukot olisivat saaneet varastettua - ehkä Ukrainan armeijan "huolimattomuuden" ansiosta - ohjuksen. Informaatiosodan tähden tiedot ovat hyvin ristiriitaiset. Ainakin Lännelle näyttää sopivan kuoleman kulttimenot Malesian koneen vainajien ympärillä. Ikäänkuin piru olisi kutsunut koko demoniensa leegion esille, kun vainajat ovat tulleet niin sopivaksi aseeksi Venäjän Federaation presidenttiä vastaan. Hurjinta ovat olleet helvetin messut brittimediassa, jossa ei ole näkynyt mitään häveliäisyyttäkään. Tarkennettakoon kuitenkin mahdollisten joidenkin onnettomien sielujen ymmärrystä varten eksytyksen vaaran johdosta, johon Lännen media altistaa, että Vladimir Putin ei ampunut yhtäkään ohjusta Malesian koneeseen. Itse asiassa tuo tragedia on kaikkea muuta kuin mitä Putin ja Venäjä selvästikään toivovat alueen ihmisoikeuksien hyväksi, mistä Venäjä on puhunut koko ajan vakavasti ja sivistyneesti.

Nyt Ukrainan lennonjohto ja sotakoneet toimittivat Malesian koneelle "kuoleman saaton". Ei voi olla epäselvää, että kone voi joutua ammutuksi, kun sen voi mitä ilmeisemmin sekoittaa sotilaskuljetukseen. Ampuiko itsepuolustusjoukot vai Ukrainan juntta, ei ole vielä selvää. Juntalle sopii ainakin ampuminen mitä parhaiten: se edistää heidän asiaa, kun sitä vastoin normaalisti tragediaa tulisi surra tragediana. Kaikki eivät ole normaaleja - valitettavasti!

sunnuntai 20. heinäkuuta 2014

EU ja USA rakastavat Ukrainan kriisiä

Sanottakoon jo heti aluksi, että minä en rakasta Ukrainan kriisiä: suomalaisena pitkäaikaistyöttömänä - jo neljättä vuotta (!) - olen syvästi pettynyt ja vihoissaan, että mediamme kaikki palstatila täyttyy pääasiassa höpö höpö -jutuista Ukrainan kriisin käsittelyssä, mutta uutisiin ei läheskään samassa määrin mahdu kotimaisten työttömien kasvavat ongelmat, työntarjonnan ongelmat Suomen yrityksissä, Suomen kansantalouden syöksykierre, Suomen vanhusten tuhannet karut kohtalot tällä hetkellä, jne. Politiikkojen on liian helppoa osoittaa aktiivisuutta, kun nämä median esittämien intressien mukaisesti liittyvät Washingtonin propagandaan tai hiukan ottavat etäisyyttä siitä. EU ja USA tarvitsevat köyhää ajattelua ja rakastavat Ukrainan kriisiä, jotta voivat toteuttaa geopoliittista hegemonia pyrkimystään erityisesti Venäjän hävittämiseksi mutta voidessaan unohtaa omien yhteiskuntiemme hirvittävät sisäiset ongelmat. Poissa mediasta, poissa mielistä.

Washingtonin ratkaisu sisäisiin ongelmiinsa kulkee sotateollisuuden avulla globaalin hegemoniapolitiikan avulla. Muutamat tahot siinä rikastuvat ja politiikkojen palkat säilyvät, mutta yhteiskunnan tehokkaasta toiminnasta tuskin on aiheellista tässä yhteydessä puhua. Venäjän intressit ovat olleet jo vuosia oman yhteiskunnan tehokkuuden lisääminen, mutta kriisi ja sen nimissä aloitettu sanktiopolitiikka iskevät todella ikävästi Venäjän kansallisia tavoitteita ja kehitystä vastaan. Ukrainan kriisi ei voi olla Kremlin mieliin, kun taas Suomessa, Brysselissä ja Washingtonissa päättäjät ovat riemuissaan voidessaan osoittaa ikäänkuin jotain ilman vastuuta oman maan sisäisistä ongelmista. Medialle tilanne on helppo, koska Washington tuottaa kaiken uutisaineiston, jotka voi copy-paste -komennolla siirtää - ehkä suomennoksen - jälkeen YLE:n, MTV3:n, Helsingin Sanomien, Iltalehden, Iltasanomien, Suomen kuvalehden ja jopa Suomen ulkoministeriön"uutisoinniksi" ja "kommentoinniksi".

Minä pitkäaikaistyötön suomalainen proletaari pyydän, että pysykäämme suomalaiset suomalaisina ja älkäämme menkö Brysselin-Washingtonin touhuihin, sillä me tarvitsemme omien ongelmien laadukasta hoitamista. Kuka muistaa enää meitä yhteiskuntamme kaikkein vähäisimpiä, vaikka meitäkin on pienessä maassamme jo puoli miljoonaa?

maanantai 14. heinäkuuta 2014

Mäkinen ei edusta Kirkon ääntä eikä häntä pidä kunnioittaa arkkipiispana

Suomen evankelisluterilaisen kirkon arkkipiispaksi tituleerattu Kari Mäkinen on pyytänyt homoilta anteeksi Kirkon asenteita homoja vastaan.[1] Mäkinen ei edusta anteeksipyynnössä Kirkon ääntä eikä häntä tule kunnioittaa arkkipiispana. Kirkon ääni on Pyhässä Raamatussa, jota Mäkinen ei edes tunne erityisemmin hyvin.

Mäkinen edustaa arvoineen tietysti jotain vakaumusta. Raamattu kutsuu tuollaista vakaumusta luopumukseksi ja laittomuuden hengeksi, joka Saatanan voimassa villitsee lopun aikoina yhä useampia ihmisiä. Mäkinen edustaa siis kadotuksen ääntä, ei Jumalan valtakunnan sanansaattajia.

Raamattu tekee selväksi, että homoseksuaalisia seksuaalisia suhteita harjoittavat miehet ja naiset eivät pääse Jumalan valtakuntaan. Se että Amerikan Yhdysvaltain ulkopolitiikka on ottanut agendalleen homojen "puolustamisen", ei muuta Raamatun sisältöä eikä anna piispoille ja papeille valtuutusta kristinuskon muuttamiseen.

[1] http://m.iltalehti.fi/uutiset/2014071418488020_uu.shtml

lauantai 12. heinäkuuta 2014

Мне не надо медали: Я независимый человек

Мне не надо медали: Я независимый человек. Я хочу с уважением заявить, что я не хочу и  не  приму никаких медалей за "публикации в поддержку Крыма."[1] Возможно, я не заслужил медали, но заранее хочу  объявить, что для моей личной безопасности в Финляндии будет лучше, если  меня не занесут  в списки людей,  достойных этой медали: я независимый человек.


Minä en tarvitse mitalia: Olen riippumaton ihminen.

Haluan kunnioittaen sanoa, että en halua enkä ota vastaan mitään mitalia ”julkaisuista, joissa tuetaan Krimin aluetta”.[1] En ilmeisemmin edes ansaitsisi mitalia, mutta etukäteen haluan ilmoittaa, että minun henkilökohtaisen turvallisuuteni kannalta Suomessa olisi parempi, jos minä en edes esiinny niiden ihmisten luettelossa, jotka ovat mitalin arvoisia: olen itsenäinen ihminen.


[1] http://www.verkkouutiset.fi/politiikka/backman%20krim%20kunniamerkki-23143



Juha Molari, unemployed, D.Th, BBA.
GSM+358 40 684 1172
EMAIL juhamolari-ÄT-gmail.com (-at-= @)
LinkedIN profile

perjantai 11. heinäkuuta 2014

Pyhän Venäjän ylösnousemus ja Babylonian porton tuho. Muutama sana ortodoksisen eskatologian ajankohtaistumisesta.




Veljet-siskot, mitä meistä on tullut,
olemme vastuussa Jumalan edessä,
välinpitämättöminä pettäneet rotumme,
viha on syttynyt sydämiimme!
Itke slaavilaisten sieluja,
te, muukalaisten käsivarsilla rentoutuneet.
Älkäämme salailko, että me olemme veljeksiä,
me olemme yhtä perhettä!

Anna meille voimaa
kokonaisiksi yhdistyä.
Minä, maa, puolestanne rukoilemme!
Meitä kohtaan ei oltu mukavia,
toisesta maailmasta tuli puhelut
mutta me olemme lähellä, suojassa Pyhän Venäjän!

Kolme sisarusta yhdistyy.
Sinä kutsuit itseäsi vapaaksi,
mutta milloin minun Ukrainani?
Sinä olet mennyt ojasta allikkoon,
olet sanoutunut irti sukulaisistasi,
ulkopuolisiin olet alkanut luottaa.
Voisit olla vapaa lintu
Mutta sinusta tuli vanki…

Sinut voitettiin ja vallattiin
halusivat laittaa polvilleen!
Me emme ole vihollisia, slaavit.
Veljet-siskot, mitä meistä on tullut?
Mitä meistä on tullut?

Ja mitä sinä maa, olet saavuttanut?
Rikkinäinen, varastettu!
Mutta päätit aloittaa sodan
niitä vastaan, jotka ovat sinun Isänmaasi!
Niin nyt olemme menettämässä maan
ja opetelleet surmaamisen.
Älä ammu, koska emme ole eläimiä,
olemme yhtä perhettä.


Pyhä Rus – venäläinen sivilisaatio


Kun Venäjän kansasta puhutaan hengellismoraalisissa yhteyksissä ja kunnioittaen pyhää traditiota, niin käytetään yleisnimitystä ”Pyhä Rus” (”Pyhä Venäjä”) - ja tällöin tarkoitetaan monikansallista suurta Venäjän Federaatiota, Ukrainaa, Valko-Venäjää ja Karpaattien Rusia. Jo vuosien ajan ovat monet ihmiset kirjoittaneet ja puhuneet myös ”Pyhän Venäjän ylösnousemuksesta”, millä tarkoitetaan pyhien uskonnollisten ja perustavien moraalisten arvojen elpymistä sekä venäläisen identiteetin vahvistumista, venäläisen sivilisaation vahvistumisesta.

”Pyhä Venäjä” voisi olla kulttuurimaantieteen tutkimuskohteena, sillä käsitteellä määritellään ”kulttuuripiiriä”, tiettyä kulttuurista suuraluetta, joka on erilainen kuin länsimainen kulttuuripiiri, johon venäläinen kulttuuripiiri on usein sekoitettu (esimerkiksi suomalaisessa lukio-opetuksessa). Yhdysvaltalainen politologian professori Samuel P. Huntington on väittänyt, että 21. vuosisataa määrittäisivät kulttuurien väliset konfliktit. Huntington käyttää sanaa "sivilisaatio", joiden mukaan hän jakaa maailman 6-8 kulttuuripiiriin eli sivilisaatioon: kiinalainen, japanilainen, hindulainen, islamilainen, länsimainen, eteläamerikkalainen, afrikkalainen ja ortodoksinen kulttuuripiirre. Sivilisaatioiden tuntomerkki on uskonto. Sivilisaatioiden sota on uskonnollisesti määriteltyjen maailmankatsomusten sota. Länsimainen sivilisaatio on yhä heikommin identifioitavissa ja määriteltävissä enää protestantisten tai katolisten kirkkokuntien enemmän tai vähemmän komeiden vanhojen dokumenttien avulla, koska itse kirkkokunnatkin ovat omaksuneet johtotähdekseen läntisen liberalismin. Esimerkiksi Suomen evankelisluterilaisen kirkon Helsingin hiippakunnan piispaksi kutsutun Irja Askolan teologiaa ei voi moneltakaan osaa kutsua enää kristilliseksi edes luterilaisen teologian merkityksessä. Täten länsimainen sivilisaatio on enemmän liberalismin ideologian mukaista hallintavaltaa riippumatta siitä, onko tässä sivilisaatiossa oleva toimija uskonnollisesti vakaumuksellinen tai ateisti. Länsimaissa ei ole nykyään minkäänlaista uskontoa, länsimainen sivilisaatio on ”jumalaton länsi”: materialistinen, korruptoitunut, rappeutunut ja moraaliton.

En koe, että Aleksandr Dugin olisi ”Pyhän Venäjän ylösnousemuksen” ideologi - itse Pyhän Venäjän sivilisaatio on ollut myös ennen filosofi Duginia - enkä edes ole tietoinen siitä, missä määrin hän olisi kirjoittanut tuosta hengellismoraalisesta pyhän venäläisen sivilisaation heräämisestä, mutta hänen kirjoittamat määrittelyt kansojen pyhistä etnisistä traditioista ja länsimaisen liberalistisen modernismin traagisuudesta, jossa Eurooppa etsii itseään helvetin sydämessä, ovat varsin yhtenevät hengellismoraaliselle vakaumukselle Pyhän Venäjän ylösnousemuksesta ja sen tarpeellisuudesta. Pyhään traditioon kuuluu selvä sanoutuminen irti liberalistisesta individualismista, koska liberalistinen individualisti on erityisen vaarallinen ekstroverttinä: tällöin hän tuhoaa yhteisönsä ja sosiaaliset siteet (eikä ainoastaan vain itseään). Liberalismi tahtoo kukistaa Jumalan ja täyttää tämän pelkällä tyhjyydellä. ”Pyhän Venäjän ylösnousemus” on Pyhän venäläisen sivilisaation hengellismoraalinen uudestisyntymä, paluu Jumalan luo.

Moskovan patriarkka toimii venäläisen sivilisaation alueella, hän on ”Moskovan ja Pyhän Venäjän (Rus)” patriarkka. Pyhän Venäjän ylösnousemusta ei koeta vain etnisesti rajoittuvaksi missioksi, vaan globaaliksi hengelliseksi missioksi, jossa Pyhän Venäjän ylösnousemus auttaa kaikkia maailman valittuja palautumaan hengelliseen pyhään traditioon. Moskovan patriarkaatin seurakunta on myös Suomessa hyvin suosittu, pääasiassa sen Pyhän Rusin kansan johdosta, jota asuu Suomessa.

Olen kertonut Venäjän hallituksen virallisessa viikkolehdessä Rossiiskie Vesti[1] siitä, miten olen itse päässyt osalliseksi Pyhän Venäjän ylösnousemuksesta: ”Lokakuussa 2011 liityin Venäjän ortodoksisen kirkon Moskovan patriarkaattiin, jossa miljoonat uskovaiset eivät sivuuta Pyhää Raamattua ja Pyhä Traditiota. Mielestäni globaalisti katsoen Venäjän ortodoksisella kirkolla on jumalallinen tehtävä maailmassamme tänä aikana, jolloin läntinen kirkko on syvästi sivuuttanut pyhän perinteet ja Pyhän Raamatun. - -  Läntisessä teologiassa on Ernest Troeltschin ajoista ’teologinen inflaatio vahvistunut: Raamattu katsotaan vanhentuneeksi, joka ei soveltuisi nykyaikaisiin oloihin. Uudessa maailmassa ei olisi enää asianmukaista puhua synnistä, Jumalan vihasta, Kristuksen uhrista ja lunastuksesta. Mutta totean, että Venäjän ortodoksisessa kirkossa on todellinen henkilökohtainen synnintunnustus ja anteeksianto. - -- Minä teologian tohtorina ja laajan pappiskokemuksen perusteella luterilaisessa kirkossa olen tehnyt päätelmäni lännessä hallitsevasta nykyisestä anti-kristillisestä vallankumouksesta, minkä tähden juuri Venäjän ortodoksinen kirkko on erityistä ja ainutlaatuista: Venäjän ortodoksinen kirkko auttaa Venäjää ja Eurooppaa säilyttämään niin sivistyksensä kuin hengelliset, moraaliset ja kulttuuriset arvot, jotka he ovat saaneet menneisyydestä” (Я как доктор богословия и как священник с большим опытом работы в лютеранской церкви — сделал выводы: на западе сейчас идет антихристианская революция, но русское православие особенное и уникальное. Русская православная церковь поможет сохранить России и европейской цивилизации свои духовные, нравственные, культурные ценности, которые достались из прошлого).

”Pyhä Venäjä” (Rus) ei ole merkitykseltään samaistettavissa valtiolliseen organisaatioon ja poliittisiin päätöksiin, koska kyseessä on venäläistä sivilisaatiota määrittävä kunnioittava laajempi ilmaus. ”Pyhä Venäjä” ei ole myöskään täysin eristetty tuonpuoleiseksi hengellisyydeksi. Pyhän Venäjän ylösnousemus tulikin ilmi kauniilla ja vaikuttavalla tavalla, kun Krimin väestö sai oikeuden palata takaisin Venäjän yhteyteen: tämä vapautuminen Ukrainasta ja paluu takaisin Venäjän yhteyteen oli hyvin tunteikas hetki väestölle, joka sai takaisin ihmisarvon, he siirtyivät arvottomasta hetkellisestä kohtalostaan Pyhän Venäjän hengellismoraaliseen ikiaikaiseen kaitselmukseen. Voitaisiin spekuloida sivilisaatiota tuhoavaa skenaariota, jos Krim ei olisi saanut oikeutta palata Venäjän valtiolliseen yhteyteen: tuolloin amerikkalaisen dollarin johtaman länsimaisen sivilisaation liberalistiset arvottomuudet – ”Babylonian portto” – olisivat yhä enemmän tuhonneet Krimillä asuvan venäläisen kansan ihmisarvon ja mahdollisuuden sivilisaatioonsa.  




Onko USA:n johtama sivilisaatio ”Babylonian portto”?

Kirkkoherra Aleksei Averyanov saarnasi 25.11.2013 tärkeästä asiasta kaikille maailman kansoille: Pyhän Venäjän ylösnousemuksesta”.  Hän varotti siitä, että ”saastaisuuden jumalaton voima on poistanut ihmisten muistot ja ihmisarvon, tehnyt heidän elämästään arvotonta kohtaloa”. Kirkkoherra kutsuu kuitenkin yksittäisiä ihmisiä, yhteisöjä ja kansojakin suoriutumaan Jumalan Hengen kunniaksi niin ”että voisi säilyä voittajana: ortodoksina ja venäläisenä”. ”Esi-isät rakensivat pelastuksen arkin kaikille maailman kansoille. Venäjä ylösnousemus ilmaisee sille kuuluvan paikan: toivon ja tulevaisuuden. Tämä on Pyhän Venäjän mysteeri. Niin Pyhä Venäjä on inspiraation lähde ja valo kaikille maailman kansoille”.

Pyhän Raamatun kaanonissa viimeisessä kirjoituksessa, Ilmestyskirjan 17 luvussa, näytetään Johannekselle Jumalan säätämä tuomio, joka tulee ”Babylonian portolle”, jonka kanssa ”maailman kuninkaat ovat irstailleet ja jonka iljettävästä viinistä maan asukkaat ovat juopuneet” (Ilm. 17:2). ”Peto oli yltympäri täynnä siihen kirjoitettuja herjaavia nimiä ja sillä oli seitsemän päätä ja kymmenen sarvea”. Tämän ”Babylonian” valtiaat käyvät taisteluun Kristusta vastaan.  Jo Ilmestyskirjan kirjoittaja on kokenut, että vanhan käsitteen uudelleenkäyttönä ”Babylonian portto” ei kuvaa enää Babyloniaan maantieteellisesti rajoittuvaa valtiollista toimintaa, vaan se on tullut käsitteeksi pahalla universaalille hallinnalle, jonka alaisuuteen ovat Ilm. 18:3:n mukaan ryhtyneet ”kaikki maailman kauppamiehet, jotka ovat rikastuneet hänen vauraudestaan ja ylellisestä elämästään”.  Ilmestyskirjassa annetaan kehotus, että tämä Babylon pitää hylätä, ”ettette joutuisi ottamaan osaa hänen synteihinsä ettekä jäisi alttiiksi niille vitsauksille, joilla häntä lyödään”. ”Pyhän Venäjän ylösnousemuksessa” on kysymys hengellismoraalisesta ihmisyksilöiden parannuksesta sekä sivilisaation paluusta oman pyhän tradition ja kristillisen ihmisarvon mukaiseen kunnioitukseen, jossa ”Babylonian portto” ei enää määrittele omistamista, tekemistä ja arvostuksia.

Ei ole poikkeuksellista, että venäläisessä kristillisessä hartaudessa koetaan Ilmestyskirjassa lausutut varoitukset ”Babylonian kauppamiesten voimasta” samaistuvan Amerikan Yhdysvaltojen dollarin valtaan. Ainakin Amerikan Yhdysvaltain hegemoniassa on jotain demonisesti samanlaista kaikkivoipaisuuden harhaa, jota Ilmestyskirjan ”Babylonian portto” on kuvannut kaksi vuosituhatta sitten. Ja juuri tästä syytä nyttemmin on erityisen herkästi tarkkailtu myös uutisia dollarin uppoamisesta, mistä Maria Snytkova kirjoitti taitavasti Pravda-lehdessä 8.7.2014. Luottamuksen puute on kasvanut dollaria vastaan vuosi vuodelta.[11] Tietysti dollari-kuplan romahdus nopeuttaa siirtymistä yksinapaisesta maailmasta moninapaiseen: se nopeuttaa irstaan "Babylonian porton" kaatumista. USA:n talouden kaatuminen vaurioittaisi globaalissa taloudessa kaikkia maita.  

Näiden ja muiden vastaavien ajankohtaisten talousuutisten vallitessa on luonnollista, että ortodoksikristityt pohtivat entistä kriittisemmin dollarin hegemoniaa ja korostavat paluuta venäläiseen sivilisaatioon. Onko Amerikan dollari "Babylonian porton" ylivallan symboli ja väline?

Venäjällä ovat kristilliset piirit muistaneet Ilmestyskirjassa esiintyvää puhetta pedon ”seitsemästä päästä” (Ilm. 17:9), joka samaistuu nykyään assosiaatioissa Big Seven –suurvaltajärjestelmään. Big Seven on ”epävirallinen maailman hallitus”, siitä on käytetty nimitystä World Government. Tietysti tällaiset assosiaatiot ovat rohkeita, mutta eivät täysin tarpeettomia eettistä valveutumista ja hartautta varten: jos ja kun Ilmestyskirja kirjoittaa varoituksena ”seitsemästä päästä, jotka ovat pedon seitsemän vuorta”, joilla Babylonian portto istuu, niin kyllähän on hyvinkin perusteltua kriittisesti varoa suureen päätösvaltaan kykeneviä sellaisia monen valtion ”hallituksia”, joiden kunnioittama elämäntapa ja arvot ovat vastoin kristillistä uskoa. Niissä on ilmestyskirjamaista petomaisuutta!

Kaiken kaikkiaan amerikkalaisen elämäntavan ja arvojen maailmanlaajuinen edistäminen on koettu juuri sellaiseksi turmelukseksi, jonka Ilmestyskirja olisi voinut nimetä Babylonian porton irstaudeksi, jos olisi nähnyt ja tuntenut aikamme. Länsimaisen ”arvoyhteisön” tosiasiallinen arvottomuus ja irstaus olivat äskettäin likaisella tavalla esillä iltapäivälehdissä, kun ympäri maailmaa kerrottiin brittiteinien irstailusta Mallorcalla. Eräässäkin teinivideossa tyttö harrasti seksiä 24 miehen kanssa baarin tanssilattialla. Hän osallistui tempaukseen ja sai palkkioksi ilmaisen cocktailin! Vastaavia esimerkkejä on vaikka kuinka paljon. Suomen suurimpia messuja ovat vuosittain pornomessut. Tuskin on epäselvää, että kristillisestä teologiasta katsoen tuollaiset menot ovat Saatanasta, samaa henkeä yhdessä Babylonian porton irstauden kanssa.

Amerikan Yhdysvaltojen ulkoministeriö on ilmoittanut painopisteekseen homo-ideologian tukeminen ympäri maailmaa, minkä pyrkimyksen kristityt yksilöinä ja Venäjä valtiona kokevat pyhien traditioittensa vastaiseksi epäkunnioittavaksi ja loukkaavaksi toiminnaksi, sopimattomaksi Pyhän Venäjän sivilisaatioon. Eurovision laulukilpailut ovat joutuneet Venäjällä ankaran moitteen kohteeksi tämän läntisen sivilisaation arvottomuuden ja likaisuuden tähden. Euroviisut ovat tulleet perverssin sodomian ja lesboilun myynninedistämistapahtumaksi eikä Venäjän pitäisi lakiensa ja terveen moraalinsa mukaan edes näyttää kisoja jatkossa.[6][8]

Lännen ongelma ei ole kuitenkaan vain irstaudessa, vaan erityisesti sotaan vihkiytymisessä.

Onko ”Babylonian irstas portto" valmis sotaan?

Paul Craig Roberts (Reaganin apulaisvaltiovarainministeri, Cato instituutin ja Hoover instituution vanhempi tutkija) on varottanut viime aikoina erityisen ankarasti, että presidentti Obama on pilannut Yhdysvaltain ulkopolitiikan.[2] Obama ja hänen ulkopolitiikkansa on jäänyt kiinni valheista: se tieto, jonka USA antaa esimerkiksi Ukrainasta, on ollut selvästi valhe. Monet amerikkalaiset ovat tyytymättömiä kotimaansa taloudelliseen tilanteeseen. He tahtoisivat, että USA tuhlaisi vähemmän resursseja sotiin ja enemmän kotimaan tarpeisiin.  

Tietty amerikkalainen ideologia tuli täyteen voimaansa Neuvostoliiton romahtamisen aikaan ja se määrittää, että historia olisi valinnut Amerikan Yhdysvallat vallitsemaan kaikkialla maailmassa eikä olisi vaihtoehtoa USA:n poliittiselle ja taloudelliselle järjestelmälle. Historia antaisi USA:lle velvollisuuden käyttää hegemoniaa koko maailmassa. Tämä on erittäin voimakas ideologia, Roberts toteaa, mihin voisi jatkaa täydennykseksi, että se on ”Babylonian porton” ideologia.

Tärkeä syy vallitsevaan tilanteeseen on monimutkainen sotilaallinen turvallisuusjärjestelmä. USA:ssa on hämmästyttävät suuret ja voimakkaat etujärjestöt, kuten CIA, Homeland Security, FBI ja Pentagon, jotka tarvitsevat satoja miljardeja dollareita vuosittain. Monet vallitsevat globaalit trendit aiheuttavat kuitenkin akuutin uhkan dollarin hegemonialle. Tässä tilanteessa viime kädessä USA yrittää suojella hegemoniaansa jopa ennaltaehkäisevällä ydiniskulla Venäjälle, Roberts varottaa. Tämän sodan valmistelusta on kyse myös Ukrainassa. Roberts huomauttaa, että se on USA:n sotaa Venäjää vastaan. 

Kirkollisissa piireissä koetaankin samojen havaintojen perusteella joita myös Roberts on toisaalla tehnyt, että nyt on alussa ilmestyskirjamainen "Babylonian porton" sota Pyhää Venäjää vastaan.

Kristillistä hengellistä paheksuntaa Ukrainan amerikkalaisia vasalleja vastaan on vahvistanut sekin, että Ukrainan turvallisuuspalvelun SBU:n johtaja Valentin Nalivaychenko on avoimesti "Шустер Live" –ohjelmassa hyökännyt ”ortodoksista fundamentalismia” vastaan, joka olisi ”pahin vihollinen” ”Informaatiosodankäynnissä” ja ”ihmisten aivopesussa”.[10] Samanaikaisesti Nalivaychenkon lähin ”esimies”, pääministeri Arseniy Yatseniuk, julisti Yhdysvalloissa Ukrainan suurlähetystön virallisessa lausunnossa Kaakkois-Ukrainan asukkaat ”ali-ihmisiksi”, jotka Ukrainan armeijan pitäisi ”tuhota” ja sillä tavalla ”puhdistaa maa pahuudesta”.[10] Mielikuvia Ukrainan nykyjohdon liittymisestä Babylonian porton sotaan Pyhää Venäjää vastaan vahvistaa osaltaan sekin, että Nalivaychenko antoi vuonna 2008 amerikkalaisen CIA:n työntekijöille Ukrainan turvallisuuspalvelun SBU:n salaisia asiakirjoja. Hän myös työskenteli amerikkalaisen USAID:n rahoituksen turvin vuosikaudet Ukrainassa, oli läheisessä yhteistyössä Luganskin alueen sutenöörinä syytetyn, Ukrainan turvallisuuspalvelun ex-varapuheenjohtajan Andrei Kislinskyn kanssa.  Kaiken lisäksi hän osallistui vuonna 2006 yritykseen kaapata Pyhän Katariinan ortodoksinen kirkko. 11. tammikuuta 2013 Oleg Medunitsa tuli Vadim Kolesnichenkon perustaman lahkomaisen ortodoksisen kirkon yhdistyksen johtajaksi: tuo ”kirkko” tunnetaan valitettavan sotaisesta hengestä ja suoranaisesta tuesta natsi-juntalle. Sen ”kirkon” tehtävänä on ollut juuri sanoutua irti ”Pyhän Venäjän ylösnousemuksesta” ja Venäjän ortodoksisesta kirkosta.[10]




Washington rikkoo kaikki Reaganin ja Gorbatshovin sopimukset siitä, ettei Natoon tule Itä-Euroopan maita. "USA on valmistellut jo vuosia tätä sotaa. Ja venäläisten on oltava tietoisia tästä. Ja jos he eivät ole tietoisia, he ovat todella suurissa vaikeuksissa", kirjoitti Roberts. Putin selvästi tahtoo toimia hyvin hillityllä tavalla, koska hän luultavasti ymmärtää, että konflikti on paljon vaarallisempi kaikille kuin uuskonservatiivit Washingtonissa ymmärtävät ajatella. Mutta kysymys onkin, voiko Putin välttää konfliktin. Mitä Washington ajattelee? Ajatteleeko Washington, että Putin on erittäin järkevä mies ja voimme tehdä sopimuksen kanssaan? Vai ajatteleeko Washington, että Putin on peloissaan, Venäjä on heikko, joten antaa mennä eteenpäin.[2]


Selvästi Washingtonissa jotkut ajattelevat, että ydinsodan voisi voittaa: tällöin ydinaseet lakkaavat olemasta vastatoimia. Miksi muuten rakentaisi ohjuspuolustusjärjestelmää Venäjän rajoille sekä Mustanmeren ja Etelä-Kiinan meren laivoihin? Paul Craig Roberts viittaa USA:n ulkoasioiden vaikutusvaltaisiin strategian analyytikkoihin ja entisiin hallituksen virkamiehiin, jotka ovat katsoneet USA:n olevan niin paljon edellä Venäjän ydinaseosaamista, että USA voisi hyvin helposti hyökätä Venäjälle kärsimättä mitään kostoiskua. Maailman tulevaisuus riippuu siitä, voiko Putin diplomatiansa avulla estää Washingtonin voimankäytön.[2] 

Obama tahtoo vakuuttaa EU:n johtaja siitä, että näiden pitäisi liittyä ennalta ehkäisevään ydiniskuun Venäjää vastaan ja poistaa Venäjä maailmasta, kirjoittaa CNN:n uutistietojen valossa OpEdNews.com, joka luettelee useita ”merkkejä siitä, että Yhdysvallat suunnittelee ydinaseilla iskua Venäjää vastaan”.[3]

"Babylonian porton" julmuutta ja hirvittävyyttä osoittanee sekin, että USA on vastustanut Itä-Ukrainan tragedioiden tutkimusta. Portolla on ollut ilmeisesti salattavaa.[4]





Babylonian portto hyökkää venäläistä uskovaista väkeä vastaan


Jo vuosi sitten tuli selväksi, että Amerikan Yhdysvaltain tuella aiheutettu Pussy Riot –provokaatio oli tarkoituksellinen hyökkäys Venäjän ortodoksisen kirkon uskovaisia ja venäläistä sivilisaatiota, Pyhää Venäjää, vastaan. Länsimainen liberalismi, jota Ilmestyskirjan kirjoittaja voisi kuvata ”porton iljettäväksi hengeksi”, hyökkäsi venäläistä pyhää traditiota ja arvomaailmaa vastaan.

Babylonian porton iljettävää henkeä osoittaa johdonmukaisesti myös se, että USA:n suosiolla Petro Poroshenko ja Kiovan juntta ovat nimenomaisesti tahtoneet aiheuttaa maksimaalista pelkoa ja tuhoa venäläisen uskovaisen väestön keskuudessa entisen Ukrainan alueella. He eivät ole käyneet hyökkäykseen vain venäläisiä vastaan, vaan myös Pyhää Venäjää vastaan. Sunnuntaina 29. kesäkuuta Ukrainan tykistö jälleen kerran pommitti Aleksandr Nevskin katedraalia. Ukrainan pommitukset alkoivat juuri liturgian aikana kello 10, kun ihmiset lauloivat Herran rukousta.[5] 



Pommit osuivat aivan katedraalin viereen ”kioskiin”, jossa oli ehtoollisleipiä. Katedraalissa oli tuhat uskovaista. Kirkossa oli senkin vuoksi paljon ihmisiä, että he odottivat humanitaarista apua. Ihmiset olivat kirkossa polvillaan ja rukoilivat kyyneleet silmissä Jumalaa. Pommituksen painoaallon seurauksena muutamat lasimaalaukset rikkoutuivat. Pommitus kesti puoli tuntia.  Venäjän ortodoksisia kirkkoja vastaan suunnattuja pommituksia on ollut useita viime viikkojen aikana. Moskovan patriarkaatin Ukrainan ortodoksinen kirkko on kertonut tapahtuneista virallisilla sivuillaan. On selvää, että Kiovan juntan järjestämä pommitus ei rakentanut mitenkään valtiollista turvallisuutta, vaan sen tarkoituksena oli aiheuttaa pelkoa ja tuhoa venäläisen uskovaisen väestön keskuudessa. Kiovan juntan tiedustelujohtaja on loukannut myös julkisissa lausunnoissaan ja haastatteluissaan kansainvälisesti tunnustettuja oikeuksia ja vapauksia uskoa ja kuulua uskontokuntaan: erityisesti hän on iskenyt ortodoksista kirkkoa vastaan! [5]

Siinä missä homopropaganda hallitsee länsimaista mediaa, julkisia liikennevälineitä ja mainostauluja sekä poliittista vallankäyttöä, niin Pyhä Venäjä ilmaisee kristillistä etiikkaa: esimerkiksi Perheen, rakkauden ja uskollisuuden päivä on eräs kauneimmista sellaisista tapahtumista 8. heinäkuuta vuosittain. Perheen, rakkauden ja uskollisuuden päivä on HETEROSEKSUAALISEN rakkauden päivä kunnioittaen ortodoksista traditiota tälle päivälle. Ortodoksisen uskon mukaisesti 8. heinäkuuta on Venäjän pyhimysten Pietarin ja Fevronian (Феврония Муромские) muistopäivä, uskollisuuden ja rakkauden suojeluspyhimysten päivä. Tämän mukaisesti sekä Venäjällä että eräissä muissa valtioissa vietetään 8. heinäkuuta Perheen, rakkauden ja uskollisuuden päivää (День семьи, любви и верности). Olen ollut itsekin seuraamassa, kun Pietarissa useat kymmenet nuoret parit ovat juhlineet avioliittonsa alkua.  Pyhän Venäjän ylösnousemus on hengellismoraalista heräämistä, vapautumista länsimaisesta ateismista ja liberalismista.

Ukrainan vallankaappaus on yleisesti koettu Babylonian porton yritykseksi estää Pyhän Venäjän ylösnousemus.  Ukrainan vallankaappauksessa ei ollut kyse ihmisoikeuksista, demokratiasta eikä sivistyksestä. Ukrainassa valtaa kaappaava oppositio on turvautunut aseisiin ja käyttää häikäilemättömästi väkivaltaa myös yhä edelleen entisen presidentin Janukovitshin paettua. Aseelliset ääriainekset ja roistot uhkaavat perustavia ihmisoikeuksia ja sivistystä ylipäätänsä.[7]

”Pyhien leiri ja rakastettu kaupunki”

Ilmestyskirjan 20:9 jakeen lupaus ”pyhien leiristä ja rakastetusta kaupungista” liitetään profetian venäläisissä tulkinnoissa Pyhän Rus (Pyhän Venäjän) ylösnousemukseen (Воскрешение Святой Руси), joka sytyttää Kristuksen valon koko maailmaan. Tästä ennusti myös venäläinen suuri ajattelija Fjodor Dostojevski, mutta ei yksistään hän, vaan Venäjää kutsuivat parannukseen ja osalliseksi Pyhästä Venäjästä myös Alex Stepanovitš  Homyakov (Алексей Степанович Хомяков ), Nikolai Gogol,  Vyacheslav Ivanov, Maximilian Voloshin, Nikolai Klyuev (Николай Алексеевич Клюев) ja Fjodor Tjuttšev (Федор Иванович Тютчев), jolle Pyhä Venäjä on uskon kohde ja maa joka tuntee Jumalan. Häneltä periytyy myös tämä tunnettu lause, että ”mieli ei voi ymmärtää Venäjää, vaan Venäjä on hyvin erityinen: Venäjän voi vain uskoa”. Tjuttšev kirjoitti Pyhän Venäjän kylien köyhyydestä, kansan kärsivällisyydestä ja nöyryydestä, muta kuitenkin Kristus tulee ”orjuuden muodossa” tämän kansan luo ja siunaa heitä. Köyhyys, kärsivällisyys ja nöyryys ovat Pyhän Venäjän ontologisia merkkejä, tärkeitä kristillisiä hyveitä. Näissä sanoissaan Tjuttšev liittyi itse asiassa Pyhän Matteuksen evankeliumissa kerrottuun Jeesuksen vertaukseen Viimeisestä tuomiosta (Matt. 25:31-46). Dostojevski teki Pyhän Venäjän perustavanlaatuisen eron Länsi-Euroopan suhteen.  Pyhä Venäjä ei ole vain ne ihmiset, jotka ”pyrkivät etsimään Jumalaa”, vaan jotka myös nousevat tunnustamaan Jumalan elämällään. Katolinen usko ei ole selvinnyt paholaisen kolmannesta kiusauksesta, absoluuttisen maallisen vallan tarjoamisesta. Dostojevskin mukaan Pyhä Venäjä ei ole maallisen vallan hankkimista. Tästä osoituksena Dostojevski esittää runonsa inkvisiittorista: usko ja väkivalta ovat ristiriidassa keskenään. Pyhä Venäjä on hengellisen vapauden valtakunta.

Ilmestyskirja kertoo, että Saatana oli päässyt vankilastaan ja lähtenyt liikkeelle, kiertänyt maan kaikki neljä kolkkaa ja johtanut kansat harhaan. Lopulta Saatana oli koonnut kansat sotaan ja saartanut ”pyhien leirin ja rakastetun kaupungin”, mutta silloin taivaasta iskee tuli ja se tuhoaa ne kaikki saatanan joukot. Tämä pyhien leiri ja rakastettu kaupunki on tullut hengellissiveelliseksi symboliksi sille pyhälle uskolle ja traditiolle, joka suojelee venäläistä sivilisaatiota ja sen yksittäisiä ihmisiä Jumalan valtakunnassa erotukseksi Saatanan valtakunnasta, jota ilmentää luopuminen kristillisestä uskosta. Niin hengellisissä piireissä on luonnollista – ja aivan raamatullisia esikuvia kunnioittavaa - Venäjällä kokea, että amerikkalais-eurooppalainen liberalismin mukainen propaganda ja poliittinen painostus ovat Saatanan valtakunnan taistelua Jumalan valtakuntaa vastaan.

Juuri näissä haasteissa ja koettelemuksissa kaivattava lujuus ja päättäväisyys syntyvät ortodoksisessa uskossa, synnit tunnustaen parannuksessa ja rukoillen Jumalaa. Vain usko antaa ihmisille uuden mahdollisuuden ja Venäjälle suuren kansallisen parannuksen.  Jokainen venäläinen tarvitsee syvää vilpitöntä katumusta, koska on luopunut Jumalasta. Silloin löytyy myös se kallisarvoinen identiteetti, joka luo Pyhän Rusin ylösnousemuksen.

Venäjällä ortodoksinen kirkko on kokenut, että oman aikamme yhteiskunnan eräs vakavimmista uhkista on uskon menetys. Moskovan ja koko Venäjän patriarkka Kirill lausui tämän uhkatekijän haastattelussaan Interfaxille Venäjän kirkon suurena juhlapäivänä jouluaattona 6. tammikuuta 2013.[9] Kirill pohti haastattelussa, mitä pitäisi ajatella siitä, että meidän aikanamme on ollut kaikenlaisia hyökkäyksiä kristillisiä symboleita vastaan – pyhäkköjen tuhoamista ja häpäisemistä sekä uskovien tunteiden loukkaamista. Ateisteille ja ihmiskunnan vihollisille olisi hyödyllistä nähdä, että kirkko vaikenisi synnistä, vääryydestä ja epäoikeudenmukaisuudesta niin että jäljelle jäisi vain merkityksettömyys.

Kirill ei suostu siihen, että kirkko jäisi eräänlaiseksi kansallisen elämän eksoottiseksi sisustukseksi: Venäjän ortodoksinen kirkko ei luovuta hyökkäysten johdosta: ” Syntiin paatuneet ihmiset ovat tottuneet saamaan hyötyä ja saavuttaa intohimonsa ilman seurauksen pelkoa. Mutta kirkon on toistuvasti vedottava kaikkiin, ennen kaikkea tietysti niihin, jotka kutsuvat itseään kristityiksi, jotta he muuttavat mielensä ja tekevät parannuksen. - - - Venäjän tärkein uhka on mielestäni uskon menetys: kansan tietoinen luopumus. Se ei ole pakosta niin kuin oli Neuvostoliiton aikana, vaan vapaaehtoista halveksuntaa taivasta vastaan turhamaisuudessa ja maallisen valtakunnan näennäisessä vetovoimaisuudessa.  Valitettavasti on jo merkkejä tästä prosessista. Mukavuuden ja mielihyvän vuoksi ihmiset kieltäytyvät noudattamasta moraalin mukaisia normeja.  Vähitellen hämärtyy synnin ja vanhurskauden rajat. Nopeasti rakennetaan kelvottomuus: humalajuominen, huumeriippuvuus, aviorikos, prostituutio, homoseksuaalisuus. Yhteiskunnassa on aina ollut tuska moraalisista heikoista, mutta meidän aikanamme, kuten Rooman ja muiden sivilisaatioiden tuhoutuessa, niitä pidetään sosiaalisesti hyväksyttyinä. Tämän seurauksena rikotaan perinteisen perheen toiminta. Miesten synnin juuret ovat intohimon voimassa, hän ei halua enää kuulla Kristuksen sanaa, koska evankeliumin käsky vaatii häntä uudenlaiseen käytökseen, muuttumaan. Todellinen riski on ortodoksisen kristinuskon hylkääminen”.


Jos synnin ja häpeän todellisuus katoaa ihmisen sydämestä, silloin mikään yhteiskunnallinen laki ei suojele ihmistä. Ihmisestä, joka menettää moraalin ja käyttää vapauttaan pahuuteen, tulee omien intohimojensa orja”, sanoi Moskovan ja koko Venäjän patriarkka Kirill tiistaina 21.5.2013 tapaamisessa Euroopan neuvoston pääsihteerin Thorbjørn Jaglandin kanssa Danilovan luostarissa: ”Ihmiskunnan elämässä kriisin syyt ovat moraalissa. - - - Valitettavasti viime aikoina on moraalinen ulottuvuus kadonnut, kun moderni ajattelu on korostanut moraalin suhteellisuuden ajatusta. Tämän seurauksena meillä on edessämme erittäin suuri ongelma”.


Pyhän Liturgian lopussa 24.3.2012 lausuessaan arvion anarkistiryhmän Pussy Riot toimittamasta kirkon häpäisystä, Patriarkka Kirill kutsui kristittyjä kärsivälliseen rukoukseen: "Olemme kaikki käyneet paaston aikaan. Paholainen nauraa meitä kaikkia vastaan, luo monia ongelmia näihin päiviin, kun meidän pitäisi päästä tämän maailman huolista ja upota rukoukseen, tyyntyä paastoon ja parannukseen omista synneistämme. Mutta ehkä, Herra vie meidät läpi näitä tutkien pyhään paastoon, jotta me kaikki olisimme tietoisia vastuusta maatamme kohtaan, Pyhän Venäjän hyväksi, ortodoksisen uskon hyväksi. Ortodoksinen kristitty ilmaisee vastuunsa ensinnäkin rukouksessa Jumalalle. Sitä vastoin nuo ihmiset eivät usko rukouksen voimaan. He uskovat propagandan voimaan, valheiden ja panettelun voimaan, Internetin voimaan, tiedotusvälineiden voimaan, rahan ja aseiden voimaan. Me uskomme rukouksen voimaan. Ja minä kehotan koko Venäjän kirkkoa kuumaan ja ahkeraan rukoukseen meidän maamme hyväksi, meidän uskomme hyväksi, meidän kansamme hyväksi, jotta Herra antaa meille anteeksi meidän syntimme ja jälleen nojautuisi meitä kohti armossaan, antaen armosta Pyhän Henkensä voiman. Niin Jumala saattaisi meidät kiusaustenme ja koettelemustemme läpi niin että pääsisimme niistä pois puhdistettuina, vahvoina ja pystyisimme rakentamaan tulevaisuutta Jumalan säädösten ja ihmisen omantunnon mukaisesti".


Moskovan ja koko Venäjän patriarkka Kirill on luonnehtinut modernille ajalle valitettavaksi piirteeksi ”moraalisen tunnon tuhoutumisen”: ”Kukin yksilö uskoo, että hän on itselleen oma totuutensa”. Tällaisessa maailmassa sosiaaliset verkostot manipuloivat ihmisten tietoisuutta, luovat illuusion ja tuhoavia riippuvuuksia poliittisen propagandan, viihdeteollisuuden ja mainosten kiusausten avulla. Arkkipappi Vsevolod Chaplin käyttää värikästä ilmaisua ”sosiaalisen netin hamsterit”, jotka yllyttävät ja manipuloivat ihmisiä. Kokonaan toisenlainen on ortodoksisen uskon mukainen ihanne uskovaiselle ihmiselle: kärsivällinen rukous ja toivon säilyttäminen kaikissa tilanteissa.[9]

Nouse uskon puolesta Venäjän maa! "Встань за веру Русская земля"



 Venäläinen kapellimestari Vasily Ivanovits Agapkin (Василий Иванович Агапкин) on jättänyt koko ihmiskunnalle erityisen kauniin melodian, joka tunnetaan ”Slaavilaisen naisen jäähyväisissä” (Прощание славянки - Proščanije slavjanki; englanniksi tunnetaan nimellä ”The Free Russia” ja suomeksi ”Vapaa Venäjä”).


Tuon melodian perusteella käytiin maaliskuussa 1990 laajaa keskustelua uuden hymnin löytämiseksi Venäjän valtiolle. Yhdysvalloissa asunut runoilija Joseph Brodsky ja Mstislav Rostopovich puhuivat Agapkinan melodiasta presidentti Boris Jeltsinille ja ajatusta tuki myös turvallisuusneuvoston sihteeri kenraali Aleksandr Lebed sekä monet julkisuuden henkilöt.  Tällöin esille nousi ehdotuksena  Irkutskin draamateatterin näyttelijän Andrei Viktorovits Mingalevin (Андрей Викторович Мингалев ) teksti: ”Nouse ylös uskon puolesta, Venäjän maan!” (Встань за ВеруРусская земля! [vuodelta 1990]) . Dina Garipovan  (Дина Гарипова sekä Zaran ja D. Petshovin koskettavat esitykset
 ”Slaavilaisen naisen jäähyväiset” –marssista olen jo aiemmin esitellyt, mutta tällöin sanoitus oli romanttisempi – naisen kaipuu ja ikävä. Tässä on linkkejä Mingalevan sanoittamaan ”Nouse ylös uskon puolesta, Venäjän maan” (Встань за ВеруРусская земля!)


Vasily Agapkin syntyi 3. helmikuuta 1884 talonpoikaisperheeseen Shancherovon kylässä, josta perhe muutti myöhemmin Astrakhaniin. Vanhempiensa kuoleman jälkeen Vasily Ivanovits kärsi nälkää ja kerjäsi äitipuolensa huolenpidossa.


Vasily Ivanovits lähti kymmenen vuotta vanhana poikana musiikkiopintoihin. Neljä vuotta myöhemmin teinipoikana hänet nimitettiin rykmentin parhaaksi solisti kornetistiksi (trumpettia muistuttavan vaskipuhaltimen soittaja). Vuosina 1899–1906 Vasily Ivanovits toimi useassa orkesterissa muusikkona Dagestanissa, Tverissä ja muualla. Vuonna 1906 hän sai kutsun asepalvelukseen, jonka hän toimitti 12. rakuunarykmentissä Tverissä. 12. tammikuuta 1920 Agapkin värväytyi Seitsemännen Ratsuväkirykmentin pääkonttorissa trumpetistiksi.


Balkanian sodan aikana vuonna 1912 Vasily Ivanovits sävelsi ”Slaavilaisen naisen jäähyväiset”. Vuonna 1918 Vasily Ivanovits liittyi vapaaehtoisena puna-armeijaan ja taisteli punaisten puolella Varsovassa etelä- ja lounaisrintamalla. Vuonna 1920 sairastumisen johdosta hänen oli palattava Tambovin kaupunkiin, jossa oli talonpoikaiskapina. Kaupunki sijaitsee 430 kilometriä kaakkoon Moskovasta, Tsnajoen varrella.  Talonpoikaiskapinan tukahduttamisen jälkeen Agapkin nimitettiin Tambovissa 27.n pataljoonan ylikapellimestariksi.


Tammikuussa 1924 Vasily Ivanovits osallistui Leninin hautajaisiin. Suuren isänmaallisen sodan alussa Vasily Ivanovits Agapkin nimitettiin kapellimestariksi NKVD:n moottorisoituun divisioonaan. 7. marraskuuta 1941 Moskovan punaisen torin kuuluisassa paraatissa hän johti Moskovan varuskuntien yhteistä sotilaallista orkesteria. Tällöin myös esitettiin ”Slaavilaisen naisen jäähyväiset” Moskovan punaisella torilla. Tämän jälkeen Vasily Ivanovits sai nimityksen Novosibirskiin, josta vuonna 1943 hän palasi Moskovaan.

24. kesäkuuta 1945 Voiton paraatia johtivat eversti Vasily Ivanovits Agapkin ja kenraalimajuri SA. Chernetzky. Vuonna 1955 eversti V I Agapkin jäi eläkkeelle. Tämä suuri mies kuoli 29. lokakuuta 1964. Hänet haudattiin Moskovassa Vagankovskyn hautausmaalle. Tambovissa on katu nimetty hänen nimelleen ja Rjazanin alueella on lasten taidekoulu omistettu hänen nimelleen.


 ”Slaavilaisen naisen jäähyväiset”  syntyi kunnioitukseksi bulgarialaisille naisille, jotka tukivat miehiään Ensimmäisessä Balkanian sodassa. ”Slaavilaisen naisen jäähyväiset” tunnetaan Suomessa nimellä ”Vapaa Venäjä”. Slaavilaisen naisen jäähyväiset syntyi ja kantaesitettiin Krimin pääkaupungissa Simferopolissa vuoden 1912 lopulla, jossa se julkaistiin yhteistoiminnassa Liettuan jalkaväkirykmentin kanssa. Vasily Agapkin sanoitti ja Yakov I. Bogoradin sävelsi marssin.  Kuuluisaan melodiaan  Irkutskin teatterin näyttelijä Aleksandr Mingalev (Мингалёв  Александр) sävelsi patrioottisen laulun Nouse ylös uskon puolesta Venäjän maan!


Nouse ylös uskon puolesta, Venäjän maan!
Monilla lauluilla me kanssanne ylistämme synnyinmaata
Rakastamme sinua meidän pyhä Venäjän maa.
Korkealle sinä pääsi kohotat, niin kuin aurinko sinun kasvosi loistavat,
mutta sinusta tuli petoksen uhri.
Ne, jotka pettivät ja myivät sinut.

Jälleen vaelluksella trumpetti kutsuu meidät, 
Me kaikki liitymme joukkoon.
Ja menemme taisteluun!
Nouse ylös uskon puolesta, Venäjän maa!

Odota Venäjän pyhien voittoa, vastausta ortodoksi-isien!
Missä sinun Ilja ja missä sinun Dobrynja?
Isänmaa kutsui poikansa

Alla lippujen kaikki seisoivat rohkeasti
Rukouksin kulkivat Venäjän oikean asian puolesta
Meidän venäläistä vertamme vuodatimme rehdisti

 Jälleen vaelluksella trumpetti kutsuu meidät, 
Me kaikki liitymme joukkoon.
Ja menemme taisteluun!
Nouse ylös uskon puolesta, Venäjän maan!
Kaikki me – Suurvallan lapsia, kaikki me muistamme
isien liiton, Isänmaata varten, kunnian ja kirkkauden hyväksi
Älä sääli itseäsi tai vihollisia,

Nouse Venäjä, vankilasta orjuuden.
Voiton henki kutsuu, taistelu alkaa!
Nosta taistelun liput
Uskon, rakkauden ja hyvyyden puolesta.
[vuoksi totuuden, hyvyyden ja kauneuden]

 Jälleen vaelluksella trumpetti kutsuu meidät, 
Me kaikki liitymme joukkoon.
Ja menemme taisteluun!

Nouse ylös uskon puolesta, Venäjän maan!



 Linkit:

[1] Юха Молари: Мой путь к Православию http://rosvesty.ru/2110/za-rubejom/8740-yuha-molari-moy-put-k-pravoslaviyu/  

[10] http://juhamolari.blogspot.fi/2014/06/1762014-patriarkka-kirill-kutsuu.html

[11] Ranskan liikemiehet ja ministerit ovat jo ilmoittaneet haluttomuutensa käyttää dollaria kaupankäynnissä. Yhä edelleen USA:n johto nautiskelee ajatuksella dollarin vallasta maailman rahoitusjärjestelmillä ja Amerikan globaalista hegemoniasta dollarin avulla, USA:n toimet Venäjää ja Krimin väestöä vastaan ovat kuitenkin vahvistaneet epäluottamusta dollaria kohtaan. Ranskan keskuspankin johtaja Christian Noyer on puhunut de-dollarisaatiosta, sitten vaatimukseen on liittynyt Christophe de Margerie, jonka mukaan öljyä ei pitäisi maksaa dollareissa. Lopulta ajatukseen on liittynyt myös Ranskan valtiovarainministeri Michael Sapin. Kauppatieteiden tohtori, Venäjän tiedeakatemiassa ulkomaankaupan tutkimuksen professori Alexander Belchuk (Александр Бельчук) pitää dollarin kuplan puhkeamista ja dollarin romahdusta "nyt todellisena uhkana, eikä ole mitään epäilystä etteikö tuota uhkaa olisi" ("Это сейчас реальная угроза. То, что предпосылки есть, в этом нет никакого сомнения"). USA ei voi tietenkään loputtomasti pumpata paperirahaa järjestelmään. Kriisiä kuvaa myös Yhdysvaltain julkisen velan jatkuva kasvu, vaikka Japanissa velan määrä on suhteessa BKT:hen vielä toki suurempi. Dollarin romahduksesta ei ole kuitenkaan hyötyä kenellekään: jos dollari-kupla puhkeaa, niin globaali talous kärsii. 

Kirjoittaja on suomalainen mies, joka on päässyt ortodoksisen kirkon konfirmaation kautta osalliseksi eskatologisesta Pyhän Venäjän ylösnousemuksesta: rukoilen rauhaa ja rakkautta koko maailmaan.


Juha Molari, unemployed, D.Th, BBA.
GSM+358 40 684 1172
EMAIL juhamolari-ÄT-gmail.com (-at-= @)
LinkedIN profile