perjantai 29. elokuuta 2014

Mistä syntyy joidenkin suomalaisten upseerien perverssi narsismi?

Iltalehden uutispäällikkö Juha Ristimäki kirjoittaa varsin hyvin tänään 29.8.2014 Iltalehden Näkökulmassa Suomen ja Naton isäntämaasopimuksesta ja sen aiheuttamasta uhkasta Suomelle, mistä uhkasta valitettavasti puolustusministeri Carl Haglund, ulkoministeri Erkki Tuomioja, pääministeri Alexander Stubb tai presidentti Sauli Niinistö eivät ole kuitenkaan kertoneet eivätkä tule kertomaan, kuten Ristimäki kritisoi. Isäntämaasopimus on ”osa osa isompaa Naton puolustussuunnitelmaa ja laittaa Suomen puun ja kuoren väliin”, kirjoittaa Ristimäki.


Iltalehden uutispäällikkö Ristimäki kirjoittaa maltillisesti ja terävästi tilanteesta, josta itse käyttäisin paljon voimakkaampia ilmauksia: voidaan puhua aiheellisesti jopa suomalaisten tiettyjen upseerien ja suomalaisen sotilastiedustelun alennustilasta sekä perversseistä narsistisista ulottuvuuksista, jossa on jopa sadistisia tendenssejä, mitkä ilmenevät selvästi näiden upseerien viimeisissä toimissa ja suoranaisessa ylimielisyydessä Suomen kansan tahtoa vastaan.


Maanpuolustuskorkeakoulun strategialaitoksen esimiehen, everstiluutnantti Torsti Sirénin Facebook-sivulla 26.8. kello 13:56 aina aktiivinen kapteeni Janne Vaahtovuo vuodattaa sankaruuttaan: hän uskoo itsensä ”Putinin rakastajien” ”inhokkina” ”selkeäksi kakkoseksi”, tai pääsevän ainakin ”kärkiviisikkoon”. Torsti Sirén olisi saanut sankaruutta pääsemällä ”ykkösinhokiksi” (inhokki = halveksunnan ja inhon kohde). Janne Vaahtovuo kertoo, että hänen ydinosaamisensa on tuhota panssarivaunuja ja tappaa jalkaväkeä. Vaahtovuo on kokopäiväisesti jo useamman kuukauden ajan kommentoinut Facebook-sivuani, parhaansa mukaan perustellut, todistellut ja etsinyt löytöjä minun erilaisuuteen tai yhtäläisyyteen Johan Bäckmanin, Jon Hellevigin ja Janus Putkosen suhteen ikään kuin näiden kolmen ihmisoikeusaktivistin varassa olisi ylipäätänsä suhteeni Suomessa ja Venäjällä. Tietysti minä kirjoitan jotain, mutta oikeasti en kirjoita mitään merkittävää, joten upseerien SOME-päivystys on todella naurettavaa ja lapsellista!



Kirjoituksen perusteella saa vaikutelman, että joku kranaatti on pamahtanut useamman kerran liian lähellä kapteeni Vaahtovuon päätä, kun on päässyt syntymään nuo itsekorostuksen tarpeet kapteenille – ja ilmeisesti myös everstiluutnantille (Sirén). Heistä on toki ollut kirjoittelua ihan viime aikoina, ja ilmeisesti asianomaiset saavat myös negatiivisen kirjoittelun avulla selittämätöntä mielihyvää. Todellisuudessa merkittävyydessään nuo tyypit eivät pääse kärkikymmenikkööni. Tilannekuvina he ovat toki kiinnostavia.

Upseerin persoonallisuuden kannalta on erityisen vaarallista, jos hänelle syntyy narsistinen tarve tulla tärkeäksi. Tietysti lähes jokaisessa ihmisessä on jonkinlainen onnistumisen ja pätemisen tarve, vaikka tässä tarpeessa on selviä eroja ihmisillä. Kirkon johtajakoulutuksen psykologisen testin mukaan minä kuuluisin harvinaiseen 5 %:iin väestöstä, jolla ei ole juurikaan esiintymisen, julkisuuden ja pätemisen tarvetta, vaan olen luontainen hiljainen alamainen. Näin ei ole kaikilla, mutta julkisuus ei ole sinänsä narsismia. Tästä on myös CIA:n psykologisen profiloinnin grand old –man ja perustaja Jerrold Post kirjoittanut useita artikkeleita ja tutkimuksia. Nyt näyttää käyneen Suomen maanpuolustuskorkeakoulussa ja näiden upseerien sotilassuhteissa epäterve narsistinen kiinnittyminen tietynlaisiin haave- ja sankarikuviin, pätemisen tarpeeseen. Sen sijaan että sotilaan virassa nämä miehet malttaisivat hillitä itsensä viranmukaiseen käytökseen, niin nämä aamusta yöhön seikkailevat internetissä, etsivät SOMEsta taistelukenttiä, joissa voivat päteä tai saada sankarillisia haavoja vihollisiltaan, jotka he näin tunnistavat. Narsismiin liittyvässä akateemisessa ja sotilaallisessa tutkimuksessa kerrotaan useita varottavia esimerkkejä siitä, mitä käy ja miksi niin käy, jos ja kun henkilö kiinnittyy näkyvyyteen ja huomioon. Sellainen vääristyminen on tapahtunut suomalaisissa tietyissä upseereissa, mikä ei ennusta hyvää. On aivan eri asia, kun pitkäaikaistyötön tekee huumoria ja osoittaa osallisuutta yhteiskunnalliseen keskusteluun internetin välityksellä kuin jos upseerit etsivät perusteita ja ansioita Suomen Valkoisen Ruusun suurristin tai Vapaudenristin suurristin saamiselle.


Majuri Heikki Lehtonen, joka on niittänyt maineensa myös mm. Maanpuolustuskorkeakoulun strategialaitoksella sekä Suomen Atlanti-Seuran puhujana (esim. 7.5.2010 Venäjän sotilaspolitiikan vaikutuksesta Itämerällä), tykkää Janne Vaahtovuon ajatuksesta ”putinistien inhokeista”. Tuohon tykkäämiseen liittyvät myös Christian Bergström ja Ilkka Hirvilahti. Kovasti kesän aikana hoikistuneella majuri Heikki Lehtosella on myös ollut uho päällä itse asiassa koko ajan Facebookissa. Esimerkiksi elokuun alussa 2014 majuri nostatti tunnetta (ilman sarkaismia ja piruilua!) Vapaussoturin valloituslaululla ja siteerasi yhä uusia lauseita, että ”ei auta vihamiestä armahtaa. Voittoja väkeviä meillä on monta, saavutettu valkoisessa Suomessa! Tulkohon Ryssiä tuhannen tuhatta, Karjalan Armeija kestää sen. Kuolema korkea sankarin palkka. Jääkäriveri tässä velvoittaa”. Epäilemättä tämä oli Maanpuolustuskorkeakoulun strategialaitoksen majurin oma henki ja aito tunne nyt elokuussa 2014. Kovista vihaisista lauseistaan tunnettu Torsti Sirén alkoi jopa säikähtää majurin intoa, vaikka ei kiistänyt niiden oikeutusta. Yhdessä Torsti Sirénin kanssa majuri Lehtonen nautiskeli näitä sanoja ja tunnelmia! Sanalla sanoen ”jääkärivereen vannovan” majurin Heikki Lehtosen hyväksi ystäväksi ja sotakaveriksi tunnetaan ja sellaiseksi osoittautuu myös Harri Ora-aho, Puolustusvoimien nykyinen tiedustelupäällikkö. Sellaisissa piireissä Suomen sotilastiedustelu ja –strategia on tällä hetkellä!


Tämä Harri Ohra-aho on myös Facebook-aktivisti: lähes joka päivä tai joka toinen päivä hän päivittää sivustoaan! Hiukan vaikuttaa kummalliselta, että Suomen sotilastiedustelu ja sotastrategia on sellaista tyyppien käsissä, joille Facebookissa saatava kunnia ja huomio ovat kiitoksista lähes parhain. Kaveri ja keskustelupiiriin kuuluu näiden tyyppien kanssa myös Jarmo Koponen ja Jukka Mallinen, jotka molemmat ovat toivottaneet Venäjälle verenvuodatusta joulun 2012 aattona. On vaikea kuvitella, että Venäjän sotilastiedustelun ylin johto intoilisi joka päivä Facebook-päivityksiä tehden! Olen tavannut myös alan venäläisiä upseereita, aivan yhtä korkea-arvoisia ja arvokkaampia sotilaallisessa järjestyksessä, mutta kyllä näiltä on ihan turha odottaa seikkailuja SOME:ssa!


Suomen Puolustusvoimien tiedustelupäällikkö, kenraali Harri Ohra-aho on aivan viimeksi ylistänyt kenraali Karl Lennart Oeschia, jonka kunniaksi paljastettiin Sveitsin Schwarzeneggissä elokuussa 2014 muistolaatta. Muistolaatan paljastusta oli kunnioittamassa kenraalimajuri Sami Sihvo. Ohra-ahon päivitystä on tykkäämässä koko joukko Maanpuolustuskorkeakoulun upseereita, kuten sotilasprofessori, everstiluutnantti Jari Rantapelkonen, sekä mm. everstiluutnantti Rolf Kullberg ja kommodori Timo Ståhlhammar (Suomen Washingtonin suurlähetystön puolustusasiamies), jotka myös kaikki seikkailevat Facebookin ihmeellisellä taistelukentällä! Tämä Oesch lanseerasi ensimmäisenä julkisuuteen propagandistisen käsitteen ”torjuntavoitto”. Facebookissa Harri Ohra-aho on toistuvasti käyttänyt juuri noita ilmauksia ”Torjuntavoitto”, kun hän kuvailee kesällä 2014 Suomen tunnelmia! Tästä Oeschista on sanottava paljon pahaa, minkä tähden on aiheellista kysyä sivistyksen ja moraalin tasoa, jota Suomen Puolustusvoimien tiedustelun aivan korkein johto edustaa. On mahdotonta hyväksyä, että kenraali, Suomen Puolustusvoimien tiedustelupäällikkö ylistää sotilasta, joka on todistetusti sotarikollinen. Tiedetään varsin hyvin ja se myös Harri Ohra-ahon tulisi tietää, että päämajan määräyksestä käynnistettiin syksyllä 1942 tutkimukset Oeschin alaisten komennossa olleiden sotavankileirien vankisurmista. IV Armeijakunnan esikunnan linnoitusosasto oli antanut 19. marraskuuta 1941 käskyn, jonka mukaan "niskuroivat vangit oli heti teloitettava työpaikalle" ja mainitsi käskylle olevan Oeschin suostumus. Käskyn mukaan myös toimittiin. Näistä ja muista lukuisista surmista johtuen armeija käynnisti tutkimukset, jotka valmistuivat keväällä 1943. Yleisesikunnan päällikkö Erik Heinrichs piti kuitenkin paperit itsellään eikä ryhtynyt oikeustoimiin. Syys-lokakuun vaihteessa 1944 Päämajan sotavankikomentaja, eversti Sulo Malm poltti Oeschin käskystä sekä Yleisesikunnan että Päämajan kappaleet tutkimusasiakirjoista

Oesch sai pyynnöstään eron puolustusvoimista syyskuussa 1945. Lokakuun alussa tutkimuskeskus määräsi hänet pidätettäväksi ja sotaylioikeuteen, mutta pidätyksestä vihjeen saanut Oesch pakeni. Hän pyrki Ruotsiin, mutta myrskyn ja vuodon vuoksi häntä kuljettanut moottorivene joutui kääntymään takaisin. Oesch ilmoittautui itse poliisille. Käynnistyneessä laajassa oikeudenkäynnissä Sotaylioikeus tuomitsi Oeschin 19. heinäkuuta 1946 kahdeksitoista vuodeksi kuritushuoneeseen yksin teoin tehdystä yllytyksestä seitsemääntoista tappoon. Puolustuksen mukaan tuomiossa ei otettu huomioon myöhäissyksyn 1941 tilannetta eikä sitä, että Oesch ei allekirjoittanut sellaista paperia, jossa joku määrättiin teloitettavaksi. Samassa oikeudenkäynnissä tuomittiin myös Oeschin pioneerikomentaja eversti Niilo Oinonen ja hänen alaisensa majuri Veli Suomio sekä muita Linnoitusosaston miehiä. Korkeimmassa oikeudessa 1. helmikuuta 1948 tuomio aleni, ja Oesch sai kolme vuotta vankeutta yksin töin tehdystä 17 sotavangin kuolemantuottamuksesta. Surmaamiset olivat suorittaneet Oeschin alaiset useammassa eri tilanteessa. Eräs surmaajista oli Oeschin alainen, sotavankileirin komentajana toiminut Eero Nero, joka sai elinkautistuomion 33-55 taposta. Tällainen Karl Lennart Oesch on Suomen Puolustusvoimien tiedustelupäällikön, kenraali Harri Ohra-ahon ja hänen kavereidensa kiitosten ja kunnioitusten kohteena!

Torsti Sirénin kanssa Puolustusvoimain tiedustelupäällikkö Ohra-aho jakaa näitä kokemuksiaan ja voimantunteitaan Facebookissa. Ruotuväki-lehdessä oli Harri Ohra-ahon haastattelu 17.4.2014. Siinä hän selvitteli suomalaista sotilastiedustelua. Häntä ovat veljet toki muistuttaneet artikkelin jälkeen, että sotilastiedustelun pitäisi nähdä enemmän uhkana myös ”tietyt verkottuneet ihmiset”, minkä ajatuksen Harri Ohra-aho on peukuttanut kiitoksella Facebookissaan. Harri Ohra-aho siirtyi tehtäväänsä tiedustelupäälliköksi puolustusvoimien johtamisjärjestelmäpäällikön tehtävästä, johon hänen seuraajaksi saapui NATO Defence Collegesta Ilkka Korkiamäki.


Vaikuttaisi siltä, että niin kapteeni, eversti ja kenraalitasolla on Suomen puolustusvoimissa varsinainen sekasorto. On hyvin havaittavissa, että Puolustusvoimain tiedustelu on suorastaan romahtanut lippueamiraali Georgij Alafuzoffin siirryttyä Euroopan unionin sotilastiedustelun päälliköksi. On toki uskottavissa, että Suomi saa tiedostoa EU:sta, mutta on epäuskottavaa, että Suomen Puolustusvoimat kykenisivät mihinkään laadukkaaseen sotilastiedusteluun Venäjän toiminnasta. Työ näyttää olevan nykyään Lännestä toimitetun englanninkielisen aineiston suomentamista omaan käyttöön. Kyvyttömyyden tilanteessa Puolustusvoimien upseereiden, joiden vastuulla olisi periaatteessa osata ja tietää enemmän, on tullut paine itsensä korostamiseen narsististen ilmausten avulla, joita heidän Facebook-toimintansa on täynnä. Suomalaisen maanpuolustuksen uhkakuva on oman osaamisen katoaminen yhä enemmän kiinnittyessä Lännen vasalliksi, mikä alisteinen asema aiheuttaa upseereillemme identiteettikriisin, joka ilmenee heidän perverssissä narsismissa.Miksi nuo upseerit ylipäätään kantavat titteleitä kapteeni, majuri, everstiluutnantti tai kenraali, kun olisi oikeampaa lausua ”vasallus” tai ”gwas”, palvelija, jonka ainoa teko on uskollisuus herralleen, ilmeisesti merentakaiselle kaukaiselle herralleen? 


KIRJOITTAJA ON PITKÄAIKAISTYÖTÖN, 
JO NELJÄTTÄ VUOTTA SUOMALAISEN YHTEISKUNNAN LOINEN
(kuva on elokuun 14. päivä 2014 Pietarissa FINEC:n edestä: olen opiskellut tuolla yliopistossa v. 2003-2004)



Juha Molari, unemployed, D.Th, BBA.
GSM+358 40 684 1172
EMAIL juhamolari-ÄT-gmail.com (-at-= @)