lauantai 27. syyskuuta 2014

Maisteri Hanna Smith ja Iltalehti pimeissä puuhissa russofobian rakentajina

Torstaina 25.9.2014 Iltalehden suuri lööppi jokaisella suomalaisella kioskilla, ruokakaupan jonossa ja bensa-asemalla suorastaan huusi, että Venäjä ja venäläiset uhkaisivat Suomea. Jutussa väitetään, että Venäjä keräisi uhrikertomuksia Suomessa asuvilta venäläisiltä. Niin Suomi-kuva muuttuisi negatiiviseksi. Iltalehden verkkosivut ovat tänään 27.9.2014 kertoneet osan paperiversion tarinoista.



Iltalehti esittelee maisteri Hanna Smithin asiantuntijaksi, ”tutkijaksi”, vaikka Aleksanteri-instituutin Hanna Smith on saanut oppinsa Ruotsissa ja Iso-Britanniassa siitä, miten näkemyksiä Venäjästä voisi kehitellä. Maisteri on myös työskennellyt ”asiantuntijana” Suomen ulkoasiainministeriössä. Noiden lähtökohtiensa ja hyvien suhteidensa avulla hän on osallistunut useaan julkaisuun kirjoittajana. Suhteiden avulla mielipidekirjoituksille on löytynyt myös kustantajat.

Maisteri Hanna Smith ei ole harjoittanut opintojaan, elänyt tai tehnyt töitä Venäjällä, jonka asiantuntijana hänet esitellään Suomessa. Sitä vastoin hän rakensi asiaa koskevia verkostoja Birminghamissa (ei sijaitse Venäjällä). Terrorismiin liittyvää asiantuntemusta varten lienee ollut eduksi nimenomaisesti tämä Birmingham, jossa myös Sercet Intelligence Service MI6 pitää keskustaan kansainvälisten tiedustelupalvelujen moninaisia tehtäviä varten.[1]  Brittitiedustelun tukikohta Powergenin rakennukset sijaitsevat West Midlandsissa, viiden minuutin kävelymatkan päässä Solihullin rautatieasemalta.[2] Lähin kaupunki on Birmingham, jossa Hanna Smith opiskeli kansainvälisiä suhteita ja terrorismin ilmiötä. Hanna Smith ei ole koskaan tehnyt julkisesti selvitystä siitä, miten hän vältti Birminghamissa terrorismi-ilmiön opinnoissa suhteet brittitiedusteluun ja miten mahdolliset vaikutussuhteet edelleen näkyvät hänen toiminnassaan.

Iltalehden ja Hanna Smithin tarinoissa kuvataan  venäläiset immigrantit uhkiksi, jopa turvallisuuspoliittisiksi uhkiksi, mikäli nämä venäläiset eivät vaikene Suomessa kohtaamistaan ongelmista, vaan puhuvat niistä avoimesti. Professori Timo Vihavainen on jo aiemmin usean vuoden ajan leimannut, että ongelmista kertovat venäläiset immigrantit ovat Kremlin erityispalvelujen työvälineitä. Hanna Smith liittyy tuohon alistamisen malliin. Moraalisessa ja poliittisessa mielessä Smith ja Vihavainen tuskin poikkeavat ainakaan merkittävästi natsien rotuteoriasta, jossa venäläisille oli varattu ali-ihmisen alhainen osa. Sellaisessa osassa ei sovi korottaa ääntänsä oikeuksiensa puolesta sortajaa vastaan. Smith esittää vaatimuksensa venäläisten nöyryyttämiseksi sievemmin kuin Timo Vihavainen, mutta heillä on selvästikin yhteinen taisto.

Hanna Smith pitää erityisen paheksuttavana, että venäläiset kertoisivat Putinille tietoja Suomessa kohtaamistaan ongelmista ja että Venäjän valtio ylipäätänsä keräisi tuollaisia uhrikokemuksia. Mielestäni olisi pikemmin hyvin tarpeellista, että Venäjän valtion toiminta venäläisten oikeuksien puolustajana ei jäisi pelkästään Hanna Smithin, Timo Vihavaisen ja muiden parjaajien juorujen tasolle, vaan Putinin ja presidenttihallinnon tulisi saada aidosti entistä enemmän näitä tietoja Suomesta. Jos Suomi oppisi käyttäytymään asiallisesti ja kohteliaasti venäläisiä ja venäläismielisiä kohtaan, niin silloin ei ole syytä kertoa Vladimir Putinille pahoja kokemuksia Suomesta ja säilytämme rauhan. Suomalaisilla on mahdollisuus säilyttää hyvät valtiosuhteet, jos suomalaiset oppivat sivistyneeseen käytökseen.

Miksi pitäisi välittää tiedot Venäjän valtiolle ja Vladimir Putinille? Suomessa asuvat venäläiset niin kuin myös venäläiset kaikkialla maailmaa luottavat Vladimir Putiniin. Sitä vastoin Suomen poliittiseen johtoon ja viranomaisiin ei voi useinkaan luottaa asioissa, jotka koskevat venäläisten immigranttien ihmisoikeuksia Suomessa. Suomen mediaan ei voi luottaa juuri lainkaan. Ongelmiin ei tartuta, asioita ei oteta esille Suomessa. Siksi olisi suorastaan tärkeää, että venäläiset – ja venäläismieliset – voisivat entistä tehokkaammin saada tukea Venäjän valtiolta asioidensa hyvää hoitamista varten. Niin myös suomalaiset kääntyvät Suomen suurlähetystöjen tai Suomen viranomaisten puoleen ulkomailla, mikäli suomalaisilla on siellä ongelmia. Yhtä hyvin venäläisten on turvauduttava häpeilemättä Venäjän valtion edustajiin, vaikka venäläiset asuisivat Suomessa.

Suomessa on suorastaan valtaisaa ryssävihakirjoittelua, jonka seurauksena vihatuiksi ja uhatuiksi joutuvat sellaiset ihmiset, jotka tahtovat ystävällisiä, molempia osapuolia hyödyttäviä suhteita Suomen ja Venäjän välillä. Nato-maa Viro näytti 3. kesäkuuta 2014 pahan esimerkin siitä, miten syvälle alistavaksi voi ryssäviha muodostua: siellä Viron tuomioistuin antoi tuomionsa ja perusteli, että Venäjän kieli estäisi yhteiskunnan ”valtavirtaistamista” (joka on synonyymikäsite sanoille derussofikaatio tai ukrainisaatio, «украинизацию»). Viron tuomioistuimen mukaan venäjän kielen säilyttäminen ei edistäisi venäjänkielisen väestön valtavirtaistamista osaksi virolaista yhteiskuntaa. Tallinnan hallinto-oikeus antoi tämän määräyksen Viron parlamentin edustajan Mihail Stalnuhin valitusta vastaan, kun tämä oli vaatinut Viron suojelupoliisia (KAPO) poistamaan hänen nimensä maininta vuosikirjasta 2011. KAPO katsoo valtionvastaiseksi toiminnaksi Stalnuhin antaman oikeudellisen tuen, jota tämä oli harjoittanut venäläiskoulujen virolaistamista vastaan. . Mihail Anatolevits Stalnuhin kommentoi omalla blogillaan:

En ole yllättynyt, että vaatimustani ei täytetty, mutta olen syvästi hämmästynyt, mitä argumentteja käytetään tässä tutkimuksessa. Vaikka useimmat meistä ajattelevat, että venäjänkielen ongelma on julkisissa kouluissa puhtaasti koulutuksellinen väärinkäsitys, niin tuomioistuin muotoilee seuraavasti päätöksen kohdassa 7.5.: 'Viron turvallisuus riippuu kotouttamispolitiikan menestyksestä. Toimet, joilla pyritään säilyttämään venäjän kieli, eivät edistä venäjänkielisen väestön valtavirtaistamista osaksi Viron yhteiskuntaan, vaan päinvastoin, voivat johtaa vastakkainasetteluun, kansainvälisiin suhteisiin ja stressiin, joihin liittyy turvallisuusuhkia, joita ei Ukrainan ajankohtaisten tapahtumien valossa pidä aliarvioida'”.[3]


Iltalehden ja Hanna Smithin sekä aiemmin Timo Vihavaisen sekä muiden esittämät uhkakuvailut venäläisvähemmistön oikeuksien puhumisesta noudattavat valitettavasti aatteellisesti  Virossa tunnettua turvallisuuspalvelun menettelyä. On absurdia, että Suomessa on helpompi levittää Nato-myynninedistämistarinoita Iltalehdessä ja muissa medioissa, kuin puhua ihmisoikeusloukkauksista Baltian alueella ja nähdä nuo loukkaukset varottaviksi ongelmiksi Suomen kehityksestä, jossa kansalaisvapauksia ja –oikeuksia johdonmukaisesti tahdotaan tukahduttaa. Viro on yksi niistä valtioista, joissa yritetään kaikin voimin tukahduttaa ihmisoikeuksien puolustajat. Nämä ihmiset joutuvat jopa vakavaan vaaraan, jos he puhuvat kohteluistaan. Suomessa ovat vaatimukset voimistuneet tuollaisen huonon kehityksen puolesta.


[1] Secret Intelligence Service MI6 https://www.sis.gov.uk/careers.html


[3] http://juhamolari.blogspot.fi/2014/06/viron-tuomioistuin-voimisti-ryssavihaa.html

Kirjoittaja on poliittisesti väritön ja sitoutumaton suomalainen mies


 Juha Molari, D.Th, BBA.
GSM+358 40 684 1172, +358 44 238 1165
EMAIL juhamolari-ÄT-gmail.com (-at-= @)
Twitter: https://twitter.com/molarijuha
Molari in Russian media: http://juhamolari.blogspot.fi/2010/01/blog-post_23.html