keskiviikko 10. syyskuuta 2014

Mystinen ja arvaamaton nyky-Suomi venäläisin silmin

Minun silmäni ovat Suomessa syntyneen Suomen kansalaisen silmät. Olen saanut etuoikeuden keskustella niin monen venäläisen kanssa, että olen päässyt näkemään myös sen, miltä Suomi ja suomalaiset näyttävät venäläisin silmin. Olen katsonut venäläisiin silmiin.

Suomen mediassa kohistiin näyttävästi, että Venäjän media otti kaiken ilon irti Suomen ulkopoliittisesta epävarmuudesta, jollaiseksi Suomen media tulkitsi ulkoministeri Erkki Tuomiojan pöytäkirjamerkinnän EU-sanktiopäätökseen. Pääministeri Aleksander Stubb oli vetänyt kovaa sanktiolinjaa EU:n yhteisessä rintamassa alusta alkaen. Olipa tuo pöytäkirjamerkintä ajopuuteoriaan turvautuvaa ennakoivaa viisautta tulevia historian kirjoja varten, kuten Tuomioja antoi ymmärtää, tai jostain muusta syystä, niin tietysti Suomen ulkoministeriössä on pohdittu taktisia valintoja, pelin rakentelua ja niihin liittyviä seurauksia. Silloin ei tarvitse olla tohtori Tuomiojan verran älykäs valtiomies, että tajuaa paremmaksi antaa pehmeämpi kuva Suomesta Venäjälle kuin tiukempi. Media ja amerikkalaisrahoitteiset ”politiikan tutkijat” olivat äkäisiä: heidän mielestään Suomen imago kärsi ja Suomi välitti väärän viestin Ukrainaan. Parhaiten rahoitetut ”politiikan tutkijat” keksivät myös kertoa, että Venäjä yrittää hajottaa EU:n rintamaa tällaisten pienten signaalien avulla.

KUVA: Vladimir Putin on ollut aina hyvä ystävä Suomea ja suomalaisia kohtaan. Hän on tyynnytellyt pelokkaimpia
tahoja, jotka ovat varotelleet Suomessa yltyvästä russofobiasta. Hän ei säiky pientä Suomea ja tahtoo
säilyttää molempia valtioita hyödyttävät hyvät suhteet. Hänen tietämyksensä Suomen poliittisten ja
sotilaallisten pelureiden epälojaalisuudesta Suomen kansaa ja Suomen valtiota vastaan on myös
epäilemättä erinomainen.


Minä olen saanut siis etuoikeuden katsella moninaisia Venäjällä asuvia venäläisiä silmästä silmään, ystävänä ystävän kanssa, niin kuin veljet yhteisymmärryksessä. Erityisesti 2000-luvun alusta alkaen, vähemmässä määrin 90-luvun puolesta välistä vielä, on muodostunut aivan yllättävä kokemus minulle suomalaisena. Kun itse olen tuonut esille Suomen politiikan ja monien kansalaisten oudon suoranaisen ryssävihan, niin Venäjällä yksinkertaisesti kieltäydytään uskomasta pahaa pienestä läntisestä naapurista. Suomesta tahdotaan uskoa hyvää. Miksi suomalaiset olisivat niin vihaisia ja häijyjä Venäjää vastaan? Toverit Lenin ja Stalin antoivat Suomelle itsenäisyyden? Toveri Stalin ei saattanut Suomen sotarikollisia Nürnbergin sotasyyllisyysoikeuteen, vaan antoi suomalaisten hoitaa itse keveät tuomiot rikollisille. Mannerheimia ei saatettu edes tuomiolle! Neuvostoliitto avasi suomalaisille Kostamuksen rakentamisen 1970-1980-luvuilla. Paljon on yhdessä rakennettu hyvää! Presidentti Sauli Niinistö pelaa jääkiekkoa presidentti Vladimir Putinin kanssa. Presidentti Tarja Halonen antaa lahjaksi kissanpennun. Niin monet sadat tuhannet venäläiset ovat saaneet nauttia rauhaisasta lomasta Suomessa. Venäläiseen mieleen ei mitenkään sovi, että Suomi liittyisi täydestä eheästä sydämestä Washingtonin vasallina toimivan Brysselin Venäjä-vihaan.

Muutama vuosi sitten venäläisten silmissä Suomen kuva alkoi monipuolistua. Silloin useampi venäläinen tuttava kertoi oma-aloitteisesti, että Suomessa oli kohdeltu häijysti venäläisiä perheitä ja lapsia. De-russofikaatio turmeli Suomen imagoa Venäjällä, mutta siitä huolimatta nämä samat ihmiset jaksoivat toivoa, että venäläisiä vastaan tapahtuneet hyökkäykset olisivat Suomessa vähemmän järjestelmällistä ja enemmän ohimenevää, sillä eihän se mitenkään sovi Suomeen, joka on hyvä naapuri. Kun tiedot Kavkaz-Center –terroristien toiminnasta Suomessa tulivat Venäjällä median kautta yleiseen tietoisuuteen, niin yhä useampi venäläinen näki, että Suomessa on korruptoitunut poliittinen eliitti, joka huijaa ja pettää Suomen kansaa. Todellisuudessa Suomen kansa ei voi mitenkään vihata niin paljon Venäjää, että sallisi Kavkaz-Center –terroristien toiminnan, mutta pienilukuinen amerikkalaisrahoitteinen poliittinen eliitti on saapunut Suomeen ja turmellut itsenäisen Suomen rehdin hengen.

Suomessa lisääntyneestä russofobiasta on loppujen lopussa myös keskusteltu Venäjän valtiollisessa duumassa. Oppositiopuolueet ovat nostaneet esille Suomen mahdollisen epäluotettavuuden naapurina. Venäjän valtapuolue, ”Yhtenäinen Venäjä”, on kuitenkin vakuuttanut, että Suomen kanssa voi selvitä. Venäläisin silmin Suomi on alkanut näyttää entistä arvaamattomalta, Suomen valtio ei ole enää vanha tuttu luotettava sopimuskumppani, Suomen valtiollinen identiteetti on hämärtynyt läntisten markkinamiesten tähden. Suomelle yritetään myydä Natoa Venäjä-uhkan avulla. Tuollainen kehitys on havaittu Venäjällä. Kehitystä pidetään surullisena. On mahdottoman vaikea ymmärtää, miksi Suomi tahtoisi irtaantua omasta äidistään ja asettua jopa vastakkaiseen rintamaan: tsaarien Venäjä synnytti ja loi Suomen, tsaari nosti Suomen kansakuntien joukkoon, toverit Lenin ja Stalin antoivat itsenäisyyden jne. Miksi lapsesta on tullut oikukas ja uhmakas?

Suomalaisten intomielisyys julkista juopottelua ja avoin humalahakuisuus on herättänyt venäläisissä sääliä ja huvittuneisuutta varmasti jo vuosikymmenien ajan. Tuo huvittuneisuus on ollut melkein kokonaan hyvätahtoista, vaikka ei ihan täysin kunnioittavaa. Suomalaisia ei pidetä muutenkaan älyn sankareina. Siihen ajatukseen vähäisestä älystä ja maalaismaisesta tyylittömästä pukeutumisesta sopii täysin hyvin rinnalle mielikuvissa myös nelijalkaiset juopot suomalaiset ystävät. Tiedot suomalaisten hengellisen ja moraalisen maailman täydellisestä perversiosta ovat olleet kaikista vanhoista kokemuksista huolimatta järkytys. Äskettäin Suomen evankelisluterilaisen kirkon valtuuskunta tapasi Venäjän ortodoksisen kirkon arvovaltaisia edustajia: tapaamisessa suomalaiset esittivät opillisen dialogin aiheeksi homoseksuaalisuuden hyväksymistä. Venäjän ortodoksinen kirkko totesi yksiselitteisesti, että keskustelujen jatkamiselle edellytykset ovat päättyneet. Venäjällä useamman nuoremman ja vanhemmat silmät ovat täyttyneet surun kyynelistä ja järkytyksestä, kun ovat kuulleet, että suomalaisen uskonnollisuuden ensimmäinen keskustelujen aihe ja tärkein elämänkysymys on homoseksuaalisuuden hyväksyminen. Venäjällä uskoa ei sekoiteta perverssiin elämänmenoon, vaikka Amerikan ulkoministeriö on tarjonnut sellaisen ihanteen koko maailmaa varten omaksuttavaksi ja hyväksyttäväksi.

Suomen ulkopoliittinen seikkailu Washingtonin tarjoamien, Eurooppaa varten kehiteltyjen moninaisten agendojen mukaisessa maailmassa hämmentää Venäjää, kun sellaista seikkailua ei nähdä mitenkään tarkoituksenmukaisena ja tervehenkisenä. Olisi eri asia, jos Suomi löytäisi valtiollista hyötyä seikkailujensa avulla, mutta nyt hyöty näyttää jäävän hyvin pienilukuiselle suomalaiselle poliittiselle eliitille, ehkä näiden toivottuja EU- tai NATO-virkoja varten, kun samanaikaisesti suomalainen valtaväestö ja suomalaiset yritykset kärsivät epäisänmaallisten seikkailijoiden luomassa russofobisessa ilmapiirissä. Venäjällä onkin alettu yhä enemmän pohdiskella, voisiko mystistä Suomea tulkita Viron kaltaisena tapauksena, mutta sillä erotuksella, että Viro ei ole koskaan ollut 90-luvun alun jälkeen ”itsenäinen” sanan valtio-opillisessa merkityksessä, mutta Suomi on sitä vastoin luopunut yhä enemmän ”itsenäisyydestään”, joka on ollut kuitenkin Suomelle ominainen sekä sisä- että ulkopolitiikassa. Virossa valtiojohto on suoraan tai välillisesti amerikkalaisia agentteja, joiden ainoa sisäpoliittinen ohjelmansa on suojella valta-asemaansa diskriminoimalla valtaosa väestöstä joko suorastaan äänikelvottomiksi tai ainakin stigmatisoimalla epäluotettavaksi. Suomen arvaamaton ja outo suunnanmuutos on venäläisissä silmissä painajaisuni virolaisen katastrofin leviämisestä Suomenlahden pohjoispuolelle, mutta tuosta painajaisunesta halutaan herätä eikä painajaisia tahdota uskoa todeksi. Ehkä sittenkin Suomessa olisi jotain toivoa?

Uskallan olettaa, että Venäjän presidentti Vladimir Putin ja muu valtio- ja sotilasjohto Venäjällä eivät ole pelkkien arvailujen sekä epämääräisten sensaatioiden varassa, vaan heillä on riittävä ja luotettava tieto suomalaisen kansalaisyhteiskunnan tilasta ja poliittisen kentän asenteista. Riittävän tiedon varassa he osaavat myös tehdä oikeat johtopäätökset ja valinnat Suomen kanssa käytävää vuoropuhelua ja kanssakäymistä varten. 

Kirjoittajan mukaan Venäjällä kansan syvissä riveissä ja valtiojohdossa suhtaudutaan johdonmukaisen toiveikkaasti Suomea kohtaan, tahdotaan kaikenlaista hyvää valtioiden suhteisiin, mutta myös tiedostetaan Suomen poliittisen eliitin epälojaalius omaa kansaa ja valtiota kohtaan.


  Juha Molari, D.Th, BBA.
GSM+358 40 684 1172, +358 44 238 1165
EMAIL juhamolari-ÄT-gmail.com (-at-= @)
Twitter: https://twitter.com/molarijuha