maanantai 13. lokakuuta 2014

IL- reportaasi venäläisten maakaupoista Suomessa: Täältä maata on ostettu. Prikaatinkenraali: Mahdollinen turvariski (IL 13.10.2014)


Iltalehti edisti tänään tuotteensa myyntiä lööpillä ja näyttävällä etusivulla, joissa ilmoitettiin suuri huoli: ”IL- reportaasi venäläisten maakaupoista Suomessa: Täältä maata on ostettu. Prikaatinkenraali: Mahdollinen turvariski”.

Näin tämän lööpin ja näyttävän etusivun tänään 13.10.2014 jo heti aamusta, kun kävin ostamassa jäätelön paikallisesta ruokakaupasta. Koko pitkän maanantaipäivän kyseinen lööppi näkyy myös lähituntumassa R-kioskin ovessa ja bensa-aseman ovessa. Niin myös koko Suomi saa tänään varotuksen venäläisten vaarallisuudesta. Suomen huoltovarmuus olisi uhattuna.



Hulluja vai vilpillisiä?

Moraalisen paniikin ja poliittisen paranoian ilmiöt ovat hyvin tunnettuja ja tutkittuja ilmiöitä sekä paljon käytettyjä sotilaallisen ja poliittisen propagandan keinoina. Pelkästään yksilön psykologiaan paneutuminen ei tee välttämättä oikeutta tälle viestinnän dynamiikalle, jota Iltalehti tänään osoitti.  Tietysti huolten luomisessa on aina kyse myynnistä: iltapäivälehtien jokainen lööppi pyrkii myynninedistämiseen. Iltalehden toimituksessa on laskettu kassakoneen kilinää, että venäläisten uhka luo myyntiä lehdelle. Siksi siitä pitää otsikoida kovin sanoin jo lööpissä ja etusivulla. Kokonansa toinen kysymys on - eikä siihen vastaaminen ole mahdollista ilman riittäviä tietoja asianomaisten lääkityksestä: missä määrin IL:n viesti perustuisikin jopa erään vanhuksen (prikaatinkenraali evp. Lauri Kiianlinna) ja muuan vanhenevan naistoimittajan (Tuula Malin) aitoon vilpittömyyteen, esimerkiksi hormonaalisten toimintahäiriöiden vaikutuksesta tavanomaisen paranoian tavoin?  Vai olisivatko Kiianlinna ja Malin pelkästään vilpillisiä luodessaan paniikin ja paranoian tunnelmia tarinoillaan? Oliko heillä pää sekaisin vai olivatko he vain vilpillisiä?

Viestinnän tutkimuksessa on kiinnitetty huomiota intressiryhmiin, mutta samanaikaisesti on muistettu, että ei tietenkään pidä jo lähtökohtaisesti vähätellä uhkaavien viestien ja tarinoiden rakentajien henkilökohtaisen psykopatologian merkittävyyttä. Alan spesialistit, kuten Robins ja Post, ovat myös tähdentäneet intressiryhmien johtajien henkilökohtaista vainoharhaisuutta: vainoharhaisissa intressiryhmissä ei yksinkertaisesti tulla toimeen oman pahuuden kanssa. Nämä kieltävät pahuutensa ja projisoivat sen ulkoiseen uhkakuvaan.[1] Lohkoaminen (splitting) on tuollaisen yksilön puolustusmekanismina tuhoutuneen minä-käsityksen merkki: hän tarvitsee ulkoisen vihollisen. Tuohon psykologiseen kuvaan kuuluu johtajan ”peili-nälkäinen” (mirror-hungry) persoonallisuus, jonka mukaisesti suuruuden hullu omnipotenssi johtaja tuntee pakkoa vedota seuraajiin, jotta nämäkin jakaisivat yhtäläisen kollektiivisen apokalypsin. 

Mikäli seurataan Robinsin ja Postin viitekehystä, kun arvioidaan Kiianlinnan ja Malinin tarinoita Iltalehdessä, niin voitaisiin ehkä päätyä sellaiseen rekonstruktioon, että Kiianlinna tuntee vanhana miehenä (70 vuotta vanha mies) narsistiselle johtajalle tyypillistä suuruuden hullua omnipotenssia, jota hän ei ole kuitenkaan päässyt toimittamaan kenraalin urastaan huolimatta. Nyt pahat tunnelmat hän projisoisi ulkoiseen uhkakuvaan: Venäjää ja venäläisiä vastaan. Selittämättä jäisi edelleen, mikä oli Tuula Malinin rooli tuossa kuviossa peili-nälkäisen kenraalin uhkakuvien tulkkina. Jakaako hän kenraalin paranoian ”ideaali-nälkäisenä” (ideal-hungry) persoonana vai tekeekö toimittaja vain liiketoimintaa Iltalehden päätoimittajan käskystä myynnin edistämiseksi?

Toisaalla myös vähemmän psykopatologiset ja enemmän juonikkaat mekanismit voivat ratkaista sen, että tänään Suomen median välityksellä intressiryhmät ”tarvitsevat vihollista” ja ”kollektiivista apokalypsia”, kuten tutkijat ovat usein todenneet käsiteltävästä ilmiöstä.  Erityisesti Stanley Cohen [2] on analysoinut, miten moraalinen paniikki yhteiskunnallisena prosessina ilmenee; - siten että tällöin jokin toiminta esitetään erityiseen haavoittuvaksi, jotta ”moraaliyrittäjät” voisivat vaatia jyrkkiä toimia syntipukkien kontrolloimiseksi. Paniikissa reagointi on kohtuuttoman voimakasta suhteellisen pieniinkin tapahtumiin (ns. deviancy amplification spiral). Valhe esitetään totena, huhu evidenssinä ja huolestuneisuus tukee demonisointia. Yksittäisistä tapauksista etsitään yhteiskunnan laajemmille muutoksille merkityssuhteet, turvaudutaan stereotypioihin, defenssi- ja coping-keinoihin. Päämääränä on sosiaalisen ja poliittisen valvonnan vaatimus uhkien poistamiseksi. Cohenin mallissa moraalisen paniikin tuottajat ovat vallanpitäjiä, erityisesti poliitikkoja ja toimittajia, jotka julistavat paniikin avulla tuomionsa. Cohen ihmettelee kieltämisen eetosta, jossa ihmiset eivät näe eivätkä ymmärrä vääryyttä vaan seuraavat tottelevaisesti johtajaa, jonka vaatimuksia varten persoona jakautuu ja yksilön vastuu minimoidaan. Kyse on nimenomaisesti  median ja politiikan ilmiöstä.

Stanley Cohenin esittämää mediaa varten kehitettyä analysoinnin työkalua voidaan käyttää myös kenraali Kiianlinnan ja toimittaja Tuula Malinin esiintymiseen Iltalehdessä. Näiden kahden ”moraaliyrittäjän” pyrkimyksenä olisi luoda paniikkia, jotta voidaan tukea entistä jyrkempiä ja järeämpiä toimia ”syntipukkien kontrolloimiseksi”, päämääränä olisi tässä tapauksessa ilmeisemmin Venäjään liittyvän valvonnan kiristäminen ”uhkien poistamiseksi”. Tyydyttääkö näitä moraaliyrittäjiä mahdollisesti se, että kansantalouden kurjistumisesta huolimatta he onnistuisivat omalla pienellä saarnallaan muiden saarnaajien rinnalla edistämään määrärahoja Suomen maanpuolustukselle ja kybertiedustelulle? Onko tarkoituksena ehkä suuremmatkin myynninedistämisen kuviot, joissa suomalaiseen mielenmaisemaan ja alitajuntaan luodaan ehkäpä tunnetta turvan tarpeesta uhkaavaa Venäjää vastaan, mikä voisi olla suorastaan Natoa varten myynninedistämispuhetta? Vai olisiko tässä vain sisäpoliittinen hallitusmyönteinen paniikki, jossa ulkoista uhkaa korostaen siirretään mahdollisimman paljon pois huomiota Suomen sisäpoliittisista katastrofaalisista ongelmista, kuten puolen miljoonan ennätystyöttömyydestä, jättimäisestä valtiovelasta ja Suomen harjoittaman viennin hiipumisesta?

Onko Lauri Kiianlinna Venäjän sotilaspolitiikan asiantuntija?

Prikaatinkenraali evp. Lauri Kiianlinna on kuulunut muutama vuosi sitten muodostettuun Suomen puolustusta pohtineeseen vapaamuotoiseen ja epäviralliseen työryhmään. Tuohon ryhmään ovat osallistuneet myös Putinin trolleista ja kyber-uhkista saarnaavaa sotatieteiden tohtori Jarno Limnéll, Suomenlinnan rynnikkötykistörykmentin komentajan paikalta eläkkeelle siirtynyt Ossi Kettunen, eversti evp.. Pekka Visuri, professori Penttia Vartia ja yhteiskuntatieteiden tohtori Risto Volanen. Tuo porukka on saarnannut jo vuonna 2012 Suomen Kuvalehden haastattelussa tehostamisen tarvetta Suomen maanpuolustukselle sen poliittisen realiteetin tähden, että naapurissa on Venäjä. Heidän saarnansa jo tuolloin kohdistui puolustusbudjetin leikkauksia vastaan.[3]

Länsi-Savon haastattelussa Lauri Kiianlinna ilmoittautuu Venäjän sotilaspolitiikan ”hyvin tuntevaksi prikaatinkenraaliksi”, joka piti kummallisena, että Suomen itärajan takana Kannaksella toteutetussa Läntisen sotilaspiirin harjoituksessa keskimatkan ballistisen ohjuksen Iskanderin testaamiseen ei Suomessa reagoitu. Hänen mukaansa talviolosuhteissa toteutetussa harjoituksessa oli Venäjän tahtona ”viestiä ja potentiaalin osoitusta Suomelle ja laajemmalle katsojakunnalle”. Kiianlinna on toiminut Suomen sotilasasiamiehenä Moskovassa.

Lauri Kiianlinna on ollut myös toteuttamassa yhdessä Stefan Forssin, Pertti Inkisen ja Heikki Hultin kansa Maanpuolustuskorkeakoulun Strategian laitoksen julkaisemaa teosta ”Venäjän sotilaspoliittinen kehitys ja Suomi” (Helsinki 2011).[5] Teosta leimaa valitettavalla tavalla se, että siinä liki poikkeuksetta käytetään Venäjän julkaisemia dokumentteja vain englantilaisina käännöksinä tai tukeudutaan suoranaisesti länsimaisten medioitten kuvauksiin Venäjän sotilaspoliittisesta keskustelusta. Teos ei anna juurikaan vakuuttavaa mielikuvaa Suomen puolustusvoimien Venäjän sotilaspolitiikan tuntemuksesta. Jos ja kun keskustelee yhden mukavan illan venäläisen kenraalin tai everstin kanssa, niin näkemystä syntyy jo huomattavasti enemmän kuin tusinassa tällaisia Strategialaitoksen ”tutkimuksia”. Niin itse sain nauttia saslikista hyvässä seurassa. Erikoista on kuitenkin, että edes Kiianlinna ei Suomen ex-sotilasasiamiehenä Moskovasta osoita mainitussa teoksessa vastaavia asiaankuuluvia suhteita, vuoropuhelua ja kielellis-kulttuurista osaamista.

Venäläisten hankinnat ovat lähellä suosittuja laskettelurinteitä

Iltalehden jutussa esitettiin väitteitä turvallisuushuolista, kun joku venäläinen työtön oli ostanut hylätyn mökin 10 tai 15 kilometrin päästä tiettyä Fingridin voimansiirtoverkkoa tai lentokenttää. Tätä kuviota pidetään osoituksena aktiivisesta alihankinnasta. Ajattelu näyttäisi kuitenkin analyytikoilla jääneen keskeneräiseksi tai siitä on muodostunut jo etukäteen kovin huolten värittämää. Se, että Kuopion ja Saarijärven läheltä venäläiset tekevät hankintoja, on aivan odotettavaa, olipa tai ei kymmenien tai satojen kilometrien päässä jotain voimansiirtoverkkoa tai lentokenttää. Itse asiassa useat mökit ovat taloudellisesti laskennallisen kannattavuuden päässä venäläisten hyvin tuntemista lasketturinteistä.





Minäkin olen käynyt vuoden 2013/2014 vaihteessa Jyväskylän tuntumassa Uuraisissa venäläisen perheen seurassa mökkilomalla ja laskettelemassa.[6] Itse asiassa tuo mökki oli myös kaupan, kuten vuokranantaja esitteli mahdollisille ostajille. Olisikohan syytä turvallisuuspoliittiseen suureen huoleen, kun tällainen putinisti – jopa Putinin trolliarmeijan viekkaaksi agentiksi epäilty mies - vietti myytävällä mökillä aikaa venäläisperheen kanssa, jolla saattaa olla perhesuhteet jopa Venäjän presidentin administraatioon tai vastaaviin tahoihin?  Iltalehti kertoo sivulla 7, että Uurainen sijaitsee Ilmavoimien harjoitusalueen alapuolella. Niin lehti ilmaisi pelon, kun muuan työtön lapsiperhe oli hankkinut autiotilan Uuraisissa joulukuussa 2008. Uurainen on vain 90 kilometrin päässä venäläisten hyvin tuntemasta ja suosimasta Himos-laskettelukeskuksesta.[6]


Poikani keksi vuodenvaihteessa 2013/2014 leikin Himos-laskettelurinteiden parkkipaikalla: "Leikin juoni on: etsi edes yksi suomalainen auto parkkipaikalta". Kaikissa ympärillä olevissa autoissa olivat venäläiset rekisterikilvet. HimosLomat Oy:n liikevaihto on kasvanut vauhdilla. He ovat arvioineet, että juuri venäläisten varauksien kasvu on ollut huomattavaa. Marraskuussa 2011 sata keskisuomalaista matkailun toimijaa kokoontui Himokselle matkailuparlamenttiin ja totesivat, että heille on keskeinen teema juuri venäläisten matkailu. Jämsän seutu -lehdessä 27.12.2013 HimosLomien toimitusjohtaja Tiina Mäntyharju kertoi, että Himoksen alueella venäläisten määrä oli loppuvuonna 2013 jopa noin 60 % kaikista palvelujen käyttäjistä.[6] Kun arvioidaan Iltalehden paniikki-juttua, niin se voidaan nähdä hyökkäykseksi keskisuomalaisia ja muiden alueiden matkailuyrittäjiä vastaan: hullujen horinat häiritsevät suomalaisten omaa hyvinvointia!


"Putinisti trolli" noin 10 km:n etäisyydellä Strategialaitokselta ja Pääesikunnasta

Iltalehden antamat KAIKKI esimerkit olisi  edellä kuvatun esimerkin tavoin purettavissa tavanomaiseksi kansojen ja ihmisten väliseksi luonnolliseksi elämäksi, jos niitä tarkastelisi ilman paniikin ja paranoian henkeä.  

Olisiko  Tuula Malinin ja Lauri Kiianlinnan kuitenkin syytä vihkiytyä vieläkin suurempaan kansalliseen hätätilaohjelmaan turvallisuuden takaamiseksi, koska tässä esillä olevan blogin kirjoittaja on intomielisenä putinistina tunnettu mies, joka on erään kerran ollut jopa samassa isossa salissa itsensä Vladimir Putinin kanssa? 

Ja vieläkin pahempaa lienee se, että nyt tiistaina 14.10.2014 tämä putinisti lähtee Pietariin etsiäkseen siellä trollitehdasta, mutta tämän Pietarissa olon aikana Suomen viranomaiset eivät voi millään tavalla edes seurata tämän putinistin kännykkää ja sen liikkeitä! 

Tämä kartta kuvaa, että valtaosan ajastaan allekirjoittanut putinisti viettää vaarallisen noin 10 kilometrin läheisyydellä Suomen Maanpuolustuskorkeakoulun strategialaitoksesta ja Pääesikunnasta. Onko tämä sijoittuminen Putinin trollien strateginen toiminto, ehkä Kremlistä tullut suoranainen käsky?






[1] Robins, Robert S – Post, Jerrold 1997. Political Paranoia. The Psychopolitics of Hatred. New Haven, CT: Yale University Press. Sivut 89-190. Post, Jerrold 2004. Leaders and Their Followers in a Dangerous World: The Psychology of Political Behavior. New York: Cornell University Press. Sivu 21.

[2] Cohen, Stanley 1972. Folk Devils and Moral Panics. The Creation of the Mods and Rockers. London: MacGibbon and Kee. Kolmas pianos 2002. Routledge. Cohen, Stanely 2001. States of Denial: Knowing About Atrocities and Suffering. Cambridge: Polity Press.

[3] Matti Simula. Evp-upseerit sivaltavat puolutusvoimauudistusta: Valmistelu salamyhkäistä, uhkia ei kartoitettu, eduskunta syrjäytettiin. Suomen Kuvalehti, 12/2012. http://suomenkuvalehti.fi/jutut/kotimaa/evp-upseerit-sivaltavat-puolustusvoimauudistusta-valmistelu-salamyhkaista-uhkia-ei-kartoitettu-eduskunta-syrjaytettiin/

[4] Kimmo Halonen, 4.3.2014. Kenraali evp: Venäjän asevoimat osoitti viestinsä Suomelle. Länsi-Savo.  http://www.lansi-savo.fi/uutiset/l%C3%A4hell%C3%A4/kenraali-evp-ven%C3%A4j%C3%A4n-asevoimat-osoitti-viestins%C3%A4-suomelle-114730


[5] Stefan Forss, Lauri Kiianlinna, Pertti Inkinen & Heikki Hult. Venäjän sotilaspoliittinen kehitys ja Suomi. Maanpuolustuskorkeakoulu: Strategian laitos. Helsinki 2011. http://www.puolustusvoimat.fi/wcm/1da21d804868e06a9246ba5c6ba8100e/StratL2_47w.pdf%3FMOD%3DAJPERES

[6] Juha Molari 4.1.2014. Venäläiset ovat pelastaneet Keski-Suomen ja Himos-laskettelurinteiden tulevaisuuden. http://juhamolari.blogspot.fi/2014/01/venalaiset-ovat-pelastaneet-keski.html

Kirjoittaja vastustaa hullujen russofobisia horinoita, ja vaatii entistä parempaa liiketoimintaa isänmaamme hyvinvoinnin parantamiseksi kaikkialla Suomessa.




Juha Molari, D.Th, BBA.
GSM+358 40 684 1172, +358 44 238 1165
EMAIL juhamolari-ÄT-gmail.com (-at-= @)
Twitter: https://twitter.com/molarijuha